Jyväskylän Kankaalla on ollut käynnissä hanke, jossa on tutkittu ja kehitetty mahdollisuuksia tuottaa kulttuuria lähellä kaupunkilaisia. ”Taiteilijat kulttuurin lähipalvelujen tuottajina” -hankkeessa on ollut mukana viisi eri alan taiteilijaa. Allekirjoittanut ja Aaro Vuotila ovat edustaneet teatteritaidetta, Terhi Kuokkanen tanssitaidetta, Marianne Tiitinen muotoilu/käsityötaidetta sekä Tuukka Toijanniemi mediataidetta. Lisäksi yhteisötaiteen asiantuntija Anniina Aunola on toiminut hankkeen mentorina. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta toteutti Keski-Suomen Tanssin Keskus, ja kumppaneina toimivat Kankaan Palvelu Oy, Materia ry, Live Herring ry, Kankaan asukasyhdistys ry ja Teatterikone.
Puolentoista vuoden ajan Taiteilijaryhmä PK5 on työskennellyt Kankaan erilaisten yhteisöjen parissa, jotka ovat osallistuneet eri tavoin erilaisiin kulttuuritoimintoihin. Tavoitteena on ollut lisätä alueen kulttuuripitoisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä vahvistaa Kankaan alueelle muodostuvaa identiteettiä. PK5 on ollut mukana järjestämässä alueelle Varjokangastuksia-tapahtumaa, Henkisen sadonkorjuun rituaalia Kankaan Kekriin sekä kahta Yhteisöllisiä näkökulmia taiteeseen -opintokokonaisuutta Humakin kulttuu-rituottajaopiskelijoille ja vaihdossa oleville kansainvälisille opiskelijoille. Hanke päättyi toukokuussa 2018, jolloin järjestettiin lopputapahtuma nimeltään Kankaan kevätkarkelot, jossa oli tarjolla PK5:den toimesta yhteisöllistä taidetta monessa muodossa.
PK5 on ollut ihanan vapaa, mutta myös opettavainen hanke. Olemme saaneet tuottaa erilaisiin tapahtumiin meitä itseämme kiinnostavia sisältöjä. Itse hyppäsin mukaan PK5:den toimintaan, kun Aaro vaihtoi freelancer-hommat muutamaksi vuodeksi kaupunginteatterin näyttelijän töihin. Oman paikan löytäminen ryhmästä vie aina vähän aikaa, etenkin kun en ollut mukana hankkeen käynnistyksessä ja ryhmäytymisvaihe jäi väliin. Oma paikka kuitenkin löytyi ja oli kiinnostavaa alkaa suunnitella Kankaan Kekriin ohjelmaa, sekä käynnistää opintokokonaisuutta Humakille.
Nyt tuntuu haikealta, kun tämä hanke päättyy. On ollut hienoa tutustua toisiin taitelijoihin, etsiä yhteistä polkua ja luoda jotain sellaista mitä omassa työssä Teatterikoneessa ei tulisi tehtyä. Hanke on synnyttänyt uutta, ihan konkreettisestikin, kun Terhille syntyi vauva tänä keväänä. Onnea! Parhaiten mieleen on jäänyt tapahtuma, jonka järjestimme Humakin opiskelijoiden kanssa huhtikuussa. Hommasimme lasikontin Kolmikulman eteen ja opiskelijat pienissä ryhmissä tekivät Tunniksi kotiin -performanssit lasikonttiin. Opiskelijoiden palautteet olivat mieleenpainuvia, kun moni ylitti itsensä ja teki jotain sellaista mitä ei olisi voinut kuvitellakaan. Myös keskustelut yleisön kanssa ja palaute performansseista oli kiinnostavaa. Taiteella voi nyrjäyttää ihmiset hetkeksi arjesta irti ja saada ajatukset lentoon!
Annu Sankilampi
