Tjudan ihanat naiset päättivät ryhtyä jälleen pääkaupungin valloitukseen. He saapuivat Hietalahdentorin rantaan innostunein mielin ja iloisina. Kaikki minun lukijani varmaan muistavat Salomonin sanat ilosta. Näin se meni: "Perkeleellä on tieto ihmisen hengestä, lähteekö se ylöspäin vain putoaako se maahan, pohtii entinen suuri rakentaja, kaupungin rakentaja, ihmisen talojen rakentaja, herrojen palatsien rakentaja ja Herran temppelin rakentaja Salomon. Ja sitten hän sanoo: ”Siis minä näen, ettei mikään ylitä sitä, että ihminen iloitsee työstään, sillä tämä on hänen osuutensa. Kukaan ei pysty saattamaan häntä takaisin näkemään sitä mitä sen jälkeen on tapahtunut. Eli siitä jää se, että olimme iloisia kun teimme työtä.” Tämä on ystäväni Roger Wingrenin käännös ja tulkinta tuosta ilon teemasta. Kierrätettyä viisautta siis - täydellä tekijänoikeudella!?
Tekijänoikeus muuten häviää taideteosten suhteen 70 vuodessa taiteilijan kuolinvuoden jälkeen. Vapaata riistaa ovat siis ennen vuotta 1945 kuolleiden taiteilijoiden teokset. Valokuvien suhteen pätee sama aika. Tosin tavalliset valokuvat saavat suojaa vain 50 vuotta kuvanottohetkestä. Minä siis voin käyttää tekstieni kuvituksena vapaasti lähteen mainitsemalla ketä tahansa vanhan maestron kuvaa. Kunhan vain kuvan tekijän kuolemasta on tuo maaginen 70 vuotta.
Jos haluatte tietää enemmän tekijänoikeudesta kannattaa klikkailla http://kemppinen.blogspot.fi/2009/12/tekijanoikeus-myytinmurtaja.html. Minä olen todennut, ettei meidän alallamme ole tekijänoikeutta. Ei sitä ole arkkitehtuurissakaan. Tahallaan väärin tulkittuja kilpailutussäännöksiä käyttäen onnistutaan suunnittelijoiden palkkaus muuttamaan hintakilpailuksi – ja sillä siisti!
Nyt käsiksi teoksiin
Tjudan naiset ovat onneksi kaikki virkeästi elossa. Nyt päätin tehdä Tjudan naisten taidenäyttelystä pienen esittelyn valokuvaamalla puhelimella teokset - kaikkine heijastuksineen. Joskus olen epäillyt sitä onko puhelimella otettu kuva todella oikea valokuva? Kuvissa näkyy heijastuksina kadulla kävelijöitä, minun punainen paitani ja lähelle sattuneiden ihmisten kasvoja. Kuviin heijastuu myös toisten mukana olleiden taiteilijoiden teoksia, joten rikkomuksesta tuli niin moninkertainen, ettei siitä kukaan ota selvää. Ja ainakin siitä tuli jotain sellaista miltä lasin taakse kehystetyt taulut aina oikeasti näyttävät. Mustavalkoisiin kuviin heijastunut punainen ei todellakaan ole alkuperäisväri – se tuli paidastani. Autenttisuuden vuoksi en poistanut alkuperäisiin teoksiin kuulumatonta väriä. Tulikohan minun puhelinkuvistani nyt teoksia?
Teokset ovat lähtöisin Kemiönsaarella toimivasta Arkipelago Workshopista. Se on 15 vuotta Kemiönsaarella toiminut taideyhteisö. Yhdistys on tehnyt saaristossa pitkäjänteistä kulttuurityötä mm. taidekasvatusta, julkista taidetta, ollut mukana yhteisötaiteen kärkihankkeissa sekä toiminut soveltavan taiteen tehtävissä.. Näyttely on läpileikkaus Atelje Tjuda Pedagogin taiteellisesta työskentelystä viime vuodelta. Näyttelyn teema on VALO. Näkökulma valosta syntyi viime kesänä Atelje Tjuda Pedagogin ryhmän studiotyöskentelyn aikana firenzeläisen Il Bisonten grafiikan taidesäätiön järjestämässä näyttelyssä. Muuten kirjoitin tuosta Firenzen sessiosta blogin: http://penttimurole.blogspot.fi/2015/06/ciao-tervehdin-teita-firenzen.html
Tuisku Torkkeli on taiteilijaryhmän nuorin osallistuja. Hän asuu Strömman kanavalla Kemiönsaarella. Tiesittekö muuten että Strömman kanava on ainoa paikka Suomessa jossa vuorovesi-ilmiö on selvästi nähtävillä. Tuisku on valokuvaaja. Hänen kuvansa kertovat dramaattisella tavalla…. niin siinä on kullekin oma osansa!
Petra Kallio asuu Turussa. Hänen ateljeensa on Turun Portsan vanhan puutalon entisessä kulmakaupassa. Huoneessa on useita teoksia hiuksista. Niin on täälläkin. Petran kuvissa hiukset hallitsevat. Näissä puhelinkuvissa hiukset sekoittuvat katuvilinään. Hiukset ovat minusta jotenkin arkaluonteinen asia. Kaukoidän hommissa aikanaan opin ettei lapsen päätä saa missään tapauksessa silittää. Hiukset ovat pyhä asia. Niin kai Petrakin ajattelee.
Sara Ilveskorpi on nuoresta iästään huolimatta vanhastaan lasitaiteilija. Hän asuu Huldan kylän torpassa lampaineen ja kanoineen. Suuret lasiuunit ja lattialla kiemurtelevat sähkökaapelit hallitsevat hänen työhuonettaan Tjudassa. Nyt hän on siirtynyt grafiikkaan. Teoksissaan hän kertoo hyljätyistä kasvihuoneista. Miksipä ei, Saralla on siihen asiantuntemusta. Hän on myös opinkäynyt puutarhuri. Hei se on ihan totta, että tuo punainen tulee minun paidastani. Ei hullumpaa!
Liisa on Saran sukulainen. Se selviää jo nimestäkin. Liisa on tehnyt elämäntyönsä kaupunkien ympäristösuunnittelijana. Siksikö kaupungit kiinnostavat grafiikassa? Tämä kuva kertoo tarinaa neljästä kaupungista. Kuvassa sekoittuvat fragmentit Pietarin uuden Mariinski teatterin aulasta, Tallinnan Lennusadaman hallista, Comon Casa del Fascon heijastuksista sekä Venetsian Arsenalen biennalesta.
Aino Toivettula asuu meren rannalla Västanfjärdissä. Hän oli tuonut Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksen näyttelyyn yhden ihanista fotoetsauksistaan. Minun puhelinkuvani ei tee työlle oikeutta. Ainolla oli myös esillä dramaattinen videoteos naisesta ja seitsemännestä synnistä.
Maikki Ilveskorpi-Reiman on koulutukseltaan muotitaiteilija. Hänen opettajiaan Ateneumissa olivat mm. Kaj Frank ja Heikki Häiväoja. Hän työskentelee kankaiden kanssa, maalaamalla kankaita ja kirjomalla niitä. Hänen käsissään syntyvät oudot ja samalla uskomattoman kauniit teokset. No, jos et usko niin mene Hietalahdenrantaan, miltei Salven naapuriin. Näyttely on auki vielä muutaman päivän.
Art Walk
Mainoksessa kerrottiin Art Walk’ista. Istuin gallerian takahuoneessa ujona poikana ja odottelin. Ketään ei tule – siltä näytti. Kunnes yhtäkkiä koko Pirkko-Liisa Topeliuksen galleria pelmahti täyteen nuorta väkeä. Heidän oppaansa puhui englantia. Suurin osa taidekävelijöistä kommunikoi englanniksi. Osa oli suomalaisia. Kivan näköistä nuorta jengiä. Hyvä idea! Vanhus uskaltautui takahuoneesta esiin ja nappasi pari kuvateosta. ne ovat seuraavassa.
Art Walk on hieno ajatus. Se on kansainvälinen ajatus. Suomessa Muu Galleria ja viisi muuta galleriaa toteuttavat tätä ajatusta. Outoa siinä on, ettei osallistuminen taidekävelyyn maksa mitään. Ilmaista lounasta ei olekaan – sanotaan. No kuljetetaanhan näin väkeä gallerioihin, mutta ostaako heistä kukaan mitään? Se ei kai ole päätarkoitus. Jos nyt sitten kuitenkin edes hieman? Ainakin nyt juuri kun meidän hallituksemme puhuu yhtenään markkinaehtoisuudesta.
Taidekävelijät olivat nuoria ja iloisia. He keskustelivat innokkaasti taiteilijan kanssa. He olivat selvästikin kiinnostuneita. Ostajia taitaa muutenkin olla harvassa, mutta tuolta mukavasti porisevalta reppuselkäjoukolta ei kyllä edes ajatuksissaan odottanut ostamiseen viittaavaa kaupallista toimintaa.
Art Walk’in organisoijana näyttäisi olevan Muu Galleria. Sieltä oli ainakin ihanan virkeä taideopas. Art Walkin sivuilta löytyvät nyt systeemissä mukana olevat galleriat. Hieno idea! https://www.facebook.com/helsinkiartwalk
Swan Regatta Turussa
Lopuksi vielä kerron, että heinäkuussa Turussa on Swan Regatta. Regatan yhteydessä järjestetään taidenäyttely johon Tjudan Pedagogista osallistuvat Aino Toivettula, Petra Kallio, Liisa Ilveskorpi ja Sara Ilveskorpi ja heidän lisäkseen turkulaista huippua edustavat Veronika Ringbom ja Marjatta Nuoreva. Näyttelyyn osallistuu vielä lisäksi viisi taiteilijaa Firenzesrä. Oletettavasti näyttelyn avaa Leonardo Ferragamo. Hän on muuten Pietarsaaren Nautorin pääomistajia. Hänen seurassaan esiintynee Italian kunniakonsuli, ystäväni Benito Casagrande. Kuraattorina toimii Petra Kallio. Näyttely pidetään Köysigalleriassa 29.7 – 16.8. 2016. Siellä kannattaa käväistä, jos sattuu menemään tois pual jokke.
Terveisiä tuplasateenkaaren alta Kemiönsaarelta.
