Olin Lauttasaaren kirkolla turvapaikanhakijoiden joulujuhlassa. Juhlan nimenä oli ”Jouluksi kotiin”. Aika lailla monimerkityksellinen juhlan nimi! Kirkko oli toiminut hätämajoitustilana suuren invaasion aikana. Nyt porukka oli siirretty Heinolan reumasairaalan 50-luvun tuotetta oleviin komeisiin tiloihin. Turvapaikanhakijat olivat tehneet Heinolan parantolan odotuselämästä hienon videon, joka esitettiin osana tilaisuuden ohjelmaa. Ei tunnu kuitenkaan arkkitehtuuri purevan, sillä miehet muistelevat mielihyvällä ja kaipauksella aikaansa Lauttasaaressa. Mikäpä siinä, eihän Keijo Petäjän Lauttasaaren kirkko jää arkkitehtuurissaan jälkeen Martti Välikankaan reumasairaalasta. Tuota invaasion ja kirkon hätämajoituksen aikaa tuntuvat muistelevan myös suomalaiset vapaaehtoisnaiset, jotka taisivat jo hyvinkin ystävystyä komeisiin irakilaispoikiin vilkkaasta halaustoiminnasta päätellen. Sympaattista se tuo oli, mutta taisivat irakilaispojat saada isoäidin jälkeen ensimmäiset naishalit. Hyvin kuitenkin sen homman osasivat.
Irakilaispojat olivat miehekkään komeita, tukkalaitokset olivat viimeisen päälle muotifrisyyriä, osa kuitenkin pipopäitä ja amerikanlippismiehiä, sanovat niitä snäppäreiksi. Käytös oli erinomainen ja kaikki esitykset saivat heiltä suuret aplodit. Erityisesti jäivät mieleen poikien keskinäiset hellät partaposkisuudelmat. Niistä huokui yksinäisyys.
Tilaisuus oli aivan ihana – omaa peliä
Siellä esitettiin hienoja puheita. Puhujat pyytelivät anteeksi eräiden pakolaisten tekemiä törkeyksiä. Siellä kehuttiin puolin ja toisin sekä kyläilijöitä että isäntiä. Ja taas! yllätys, yllätys - ensimmäinen pakolaisten puheenvuoron esittäjä oli nuori irakilaisnainen. Hän oli ollut kahdeksan kuukautta Suomessa ja puhui jo suomeksi pitkät ritirampsut.
Nuori sympaattinen irakilais-nainen Wjdan Aljoboori korosti tarvetta tehdä asioita itse. Hän oli ensimmäinen puheenvuoron käyttäjä ja teki sen ihastuttavalla tavalla. Hänen kaltaisensa ihmiset ovat tervetulleita Suomeen.
Innostuneet suosionosoitukset tulivat kättentaputuksin yhtälailla niin omilta kuin isäntäkansalta. Ohjelmaa suunnitellessaan seurakunnan väki ei näytä turhia ujostelleen. Kun kerran kirkossa ollaan niin rohkeasti ”omaa peliä” – niin kuin urheilijat tapaavat sanoa. Ei otettu tavanomaista stressiä islamin ja kristinuskon ajatellusta vastakkainasettelusta tai suorastaan vihasta. Ei lähdetty tekokunnioittamaan toisten syviä tunteita. Pelattiin ”omaa peliä”. Se oli mahtavaa.
Ensimmäinen tilaisuudessa laulettu kertoi Jeesus-lapsesta
Näin sydämeeni joulun teen (Vesa-Matti Loiri)
Itämaan tietäjät
Tilaisuudessa esitettiin joulukuvaelma. Kolme tietäjää saapui itäisiltä mailta, paikalla oli mustiin puettu Maria, paimentyttöjä, paimenpoikia sauvoineen ja tähti valkopukuisen naisen kantamana. Esiintyjät olivat irakilaisia, kurdeja ja suomalaisia. Joukossa oli myös yksi egyptiläinen. Itämaisten tietäjien turbaanit olivat ammattitaidolla disainattuja, olivathan sitojina turbaanien perinnemiehet itse. Myös paimenet näyttivät aivan oikeilta paimenilta ruutuhuiveineen. No, sehän oli sanomattakin selvää, ettei juutalaisten kuningas Herodotos nihteineen kuulunut tähän joukkueeseen.
Itämaiden tietäjät saapuivat Lauttasaaren kirkolle hyvinkin aidon tuntuisina ja ei pelkästään tuntuisina vaan aidon oikeina ja pesunkestävinä.. (Hanna Solan kuva) Mahtavaa että tällainen tapahtuma oli niin luonteva, täysin ilman perinteen omistukseen liittyvää sokeutta. Joululauluja laulettiin tyydyttävä repertoaari. Jeesus lapsi ei ole islaminuskoisille mikään vieras asia, onhan Jeesus yksi Islamin suurista profeetoista. Islamin mukaan Isa = Jeesus syntyi Mariasta neitseellisesti. Isa oli Abrahamin ja Mooseksen suhteen pienempi merkitykseltään, mutta hänet kuitenkin nostettiin taivaaseen. Koraanissa on muuten mainittu 25 profeettaa, joista 22 on myös raamatullisia hahmoja.
Taatelintallaajat suoraan uskontojen syntysijoilta
Nuoret miehet ovat kotoisin Bagdadista ja Mosulista. Bagdad on muinaisen Babylonin lähettyvillä ja muinainen Ninive sijaitsi taas Mosulissa. Nämä nuoret miehet ovat kotoisin vanhasta Mesopotamiasta. Raamatun luomiskertomuksessa on yhtymäkohtia ja yhteisiä tarinoita Mesopotamian kansalliseepoksen Gilgameshin kanssa. Se tehtiin noin vuonna 1300 eaa. Tai ehkä se olikin sama kirja, sillä Mooseksen väitetään kirjoittaneen Raamatun ensimmäiset osat noin suunnilleen samoihin aikoihin, faarao Ramses II aikaan.
Ramses II:n (1279 1213 eaa.) muumio, jonka arkeologi Émile Brugsch kuvasi vuonna 1881. Tuon miehen aikaan Gilgamesh ja Raamatun Vanhan Testamentin kirjoitukset ryhtyivät näkemään päivänvaloa.
Nyt uskonviisaat väittelevät siitä, oliko Gilgameshin luomiskertomuksella jotain tekemistä Raamatun tarinoiden kanssa. Jotkut kiivailijat sanovat Hammurabin (1200 eaa.) jälkeisen ajan Babylonin pääjumalaa Mardukia itse saatanaksi. Ja sanovat todistukseksi sen, että Sadussa sormuksen herrasta itse pääpiru on Melkor, "Musta Ruhtinas". Hän on sekä haltioiden ja ihmisten päävihollinen. Tarun mukaan Melkor yritti tuhota veden kylmällä tai kuumalla ja tuli samalla luoneeksi pilvet ja jään. Sehän on juuri Marduk – niin sanovat. Aikakoneemme sekoittaa tarun ja todellisuuden, tässä tapauksessa vain useampia taruja. Miksipä muuten ei, sitähän se on se ihan oikea todellisuuskin. Mikään ei ole totta. Mesopotamialaisten luomiskertomuksessa Marduk, makean veden jumala, tappoi Tiamatin, joka oli suolaisen veden sumun jumalatar. Onnistuttuaan halkaisemaan Tiamatin kahtia, Marduk loi toisesta puoliskosta taivaan ja toisesta maan. Sitten hän ryhtyi ihmisten luomiseen. Sekin tapahtui toisen jumalhahmon veren avulla. Hahmo on Kingu, Tiamatin poika.
Gustave Doréon kuvannut meille luomiskertomuksen. Tässä kuvassa on valon luominen. ”Neljäntenä päivänä Jumala luo yötä ja päivää hallitsevan valon.” Sehän on meidän joka kodin perheraamatussamme, kunhan sitä muistaisimme katsoa. Raamatun luomiskertomus alkaa muuten tyhjästä, babylonialaisten luomiskertomus alkaa kaaoksesta.
Raamatun mukaan kaikki tapahtui rauhallisemmissa merkeissä. Jumala loi toisena päivänä taivaan ja meren sekä kolmantena päivänä erotti merestä maan. Mooses näin kertoi omissa papyruskääroissään. Seitsemäntenä päivänä meidän Jumalamme lepäsi. Jotkut ovat sitä mieltä että hän juhli. Kun Jumala oli kuudessa päivässä saanut luomistyönsä päätökseen, hän lepäsi. Näin sanoo meidän suuri kirjamme. Vanha raamatunkäännös sen sijaan sanoo, että seitsemäntenä päivänä Jumala juhli: ”Sitten Jumala lepäsi, hän pysähtyi nauttimaan ja juhlimaan kättensä tekoja.”
Jumala ei pitänyt yksimielisyydestä ja yksikielisyydestä
Mardukin aikaan rakennettiin Baabelin torni. Torni rakennettiin Babyloniin eli Baabelin kaupunkiin. Ihmiskunta oli kuulemma liian yhtenäinen ja yksikielinen. Ja kaiken lisäksi he havittelivat tavoittavansa tornin avulla taivaan. Tämä ei ollut Jumalan mieleen ja hän sekoitti kielet ja hajotti ihmiset ympäri maailmaa. Näin siis Jumala itse suuressa viisaudessaan päätti hajottaa ja hallita. Jopa edellinen pääministerimme oli päätynyt havaitsemaan jotain tarvittavan konsensussuomen uudistamiseksi. Ja tämän taivaallisen tilanteen olemmekin nyt saaneet omaksemme. Nyt vain jäämme jumalan tavoin odottelemaan noususuhdannetta.
Baabelin torni Babyloniassa, lähellä Bagdadia, rakennettiin perimätiedon mukaan vedenpaisumuksen jälkeen. Nooakin jälkeläiset sitä kuulemma rakentelivat. Vedenpaisumuksesta puhutaan sekä Gilgameshissa että Raamatussa. Kai se sitten on täyttä totta. Ainoa mikä nyt on varmasti totta, että nuo nuoret miehet tulevat tänne meille noilta luomiskertomuksen syntysijoilta. Kuvan ikuisti vuonna 1583 Pieter Brueghel vanhempi. Liisa muuten näki tämän alkuperäisenä Tallinnan Raekojan kellarissa juuri kaksi viikkoa sitten.
Babylonian kuningatar Semiramis kuuluu määrittäneen poikansa syntymäjuhlaksi joulukuun 25 päivän. Sanovat pojan olleen ruumiillistunut auringonjumala. Syntymäpäivien kunniaksi kansa juhli ja juopotteli. Ihme miten nuo perinteet säilyvät sitkeästi sukupolvesta sukupolveen. Mesopotamiassa vietettiin talvipäivän seisauksen juhlaa näihin aikoihin vuodesta. Rituaalit, rukoukset, kulkueet, uhrit, kansalliseepoksen resitointi, tulevan vuoden profetioiden ja ennustusten esittely, kaikki myös symbolisesti osoittaen valtion, uskonnon ja talouselämän kiinteätä yhteyttä, ne olivat Mesopotamian ja Babylonian 12-päivänen talvipäivän taittumisen juhlintaa. Kreikkalaiset juhlivat aurinkoa, Kronosta ja roomalaiset Saturnusta ja myöhemmin voittamattoman auringon päivää Dies Natalis Solis Invicti. Samapa se, kekri se on ollut meilläkin, saatikka että muinaisskandinaavit viettivät hjól –juhlaa nykyisen joulun aikaan. Itse Oden oli se varsinainen joulupukki. Joulun aikaan hän käyttikin niemeä Jolner. Skandinaavit muuten ”joivat joulua” Mesopotamian väen tapaan. Yhteiset ovat siis perinteet näillä itämaisten tietäjien synnyinseuduilta tulevilla pojilla ja meillä. Mikäpä siis on juhliessa.
Tällä kuvalla hienosta Lauttasaaren seurakunnan juhlasta toivon teille parhainta joulunaikaa. Turvapaikan hakijat eivät olleet yleisössä suinkaan vähemmistönä. Paikalla oli irakilaisia, kurdeja ja yksi afgaaniperhekin tuossa etualalla. Tilaisuuden nimen idea ei kylläkään minulle selvinnyt. Martat olivat järjestäneet maittavan ruokailun, turvapaikanhakijoille tuntui riisipuuro maittavan, aivan samoin kuin hummus ja idän herkut tekivät kauppansa meikäläiselle väelle. Tulen palaamaan pakolaisten asuntokysymykseen ja muihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin joulun kellojen kumahtelun hiljentyessä. HYVÄÄ JOULUA!
