Tapaninpäivänä vuonna 1980 olin lentokoneen ykkösluokassa matkalla Ammaniin. Sieltä piti jatkaman edelleen taksilla Bagdadiin. Muistan kuinka joulunpyhinä matkustaminen otti kaaliin, mutta työt oli tehtävä silloin kun niihin tuli mahdollisuus. Olin menossa tapaamaan Bagdadin naispuolista kaupungininsinööriä -tekniikan tohtori tietysti. Kummallista muuten. Ihania naisia tapasi arabimaissa usein julkishallinnon johtotehtävissä. Tripolista muistan juuri kaupungininsinöörin tehtävistä Benghasin yliopistoon siirtyneen kauniin tohtori Nadian ja Kuwaitista muistan ihastuttavan arkkitehti Leylan, pian tohtoriksi valmistuvan. Hän haaveili pyrkivänsä Kuwaitin parlamenttiin. Hän toivoi ja minä kysyin: oliko Lähi-itä saamassa kolmannen demokratian? Demokratian tapaisia olivat silloin Libanon ja Israel. Muita ei ollut. Kuwaitissa elettiin toiveissa. Ei tullut Kuwaitista demokratian tapaistakaan, mutta arabien naiset, heistä toivon uudistajaa, vieläkin. Kai tiesit muslimimaiden olevan hyvin matriarkaalisia. Miehet eivät muutu, mutta jos naiset? Irakin vaikutusvaltaisin nainen on tällä hetkellä Hamdiyah Al Jaff. Hän on Irakin suurimman pankin hallituksen puheenjohtaja. Ulkomailla toimivista irakilaisista naisista tunnetuin on Zaha Hadid, arkkitehti, hän toimii Lontoossa.. Zainab Salbi on kirjailija, naisoikeusaktivisti ja Women for Women –organisaation johtohahmo. Toimipaikka on New York. Zainab Salbi on organisoinut avustusta sotien kourissa oleville sadoille tuhansille naisille heidän kotimaissaan.
Irakin satelliittikuvassa on merkittynä valkoisella tähdellä Bagdadin konferenssipalatsi (IRCO), vihreällä tähdellä Bagdad Island (YIT ja Vesi-Pekka), sinisellä tähdellä Mosul (Perusyhtymä) ja punaisilla tähdillä kaivoskaupungit (Lohja). Valkoisella ympyrällä on yksi Visen haaveilemista armeijan kaupungeista. Visen ammattikoulut ja Peraston pommisuojat ovat merkitsemättä. Ensimmäinen suomalaisten projekti oli Diyalan silta ja pato. Vihreä alue on sunni-territoriota, nykyisin ISIS-kalifaattia, turkoosi alue on shia-aluetta ja sininen kurdien aluetta.
Lento Ammaniin, taksilla Bagdadiin
Miten taas ajauduin noista ihanista naisista puhumaan? Olinhan matkalla Bagdadiin ja haaveissani olivat suunnittelutehtävät Bagdadin metrosta – ei naiset. Elettiin vuoden 1980 loppupäiviä. Oli myös tarkoituksena käydä vilkaisemassa rakenteilla olevan kongressipalatsin tonttia. Olihan itse maestro Heikki Siren käynyt pyytämässä apua piha-alueen suunnitteluun. Asetuin paikalleni koneen ykkösluokkaan ja yllätys oli suuri kun samaan koneeseen ilmestyi yllättäen suomalaisen rakentamisen koko kerma. Kärjessä tepasteli Kauko Rastas, seurassaan Antero Kallio, Pentti Säynevirta, Harri Hintikka ja Matti Suvanto. Nuorempana avustajana ja kohteliaasti muille herroille istumapaikkoja osoitellen ja päällystakkeja nostellen oli Harry Lindström. Hekin olivat matkalla Bagdadiin. Mutta hieman meikäläistä suuremmissa asioissa. Heinäkuussa 1978 oli solmittu urakkasopimus konferenssipalatsista kokonaishinnaltaan noin 125 miljoonaa taalaa. Avaimet käteen homman piti olla valmis syyskuussa 1981. Asiat eivät edenneet aina toivotulla joustavuudella. Saddam oli tullut presidentiksi heinäkuussa 1979, puolitoista vuotta ennen meidän matkaamme. Hän sattui teloituttamaan tärkeän tilaajan edustajan. Henkilösuhteille ja urakkaneuvotteluille saattoi tuoda hankaluutta tilaajan pelko kaulansa kestävyydestä. Suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti. Juuri matkan alla oli saatu valmiiksi merkittäviä laajennuksia sisältävät suunnitelmat. Urakkahintaa piti saada hissattua korkeammaksi. Irakilaiset ilmoittivat: ”Ei käy!”
Suomalaisen IRCO – ryhmän rakentama, vuonna 1982 valmistunut konferenssipalatsi Bagdadin miehityksen aikaisella ”vihreällä vyöhykkeellä”. Konferenssipalatsi edustaa Sirenmäistä arkkitehtuurin tyylikkyyttä parhaimmillaan. Tuon juhlasalin katon läpi iskeytyivät amerikkalaisten pommit Kuwaitin takaisinvaltauksen yhteydessä vuonna 1990. Talo on korjattu pommitusten jäljiltä.
Antero Kallio astui remmiin. ”Hän nautti sekä Irakin valtion että Suomen valtion luottamusta”. Ministeri Ulf Sundqvist lobbaili keväällä 1980. Myöhemmin samana vuonna ministeri Esko Rekola jatkoi samoissa puuhissa. Olipa Paavo Väyrynenkin ansiokkaasti asialla. Sitten syyskuun lopulla 1980 Saddam aloitti sodan Irania vastaan. Bagdadia pommitettiin ja suomalaista työvoimaa evakuoitiin. Rahahuolet painoivat. ”Turn Key Lump Sum Fixed Price Contract” ei toiminut. Pakistanilaisintialaisfilippiiniläistyövoimassa oli työkulttuurien eroja. Mutta niistä kyllä selvittiin suomalaisella joustavuudella. Muistan itsekin katselleeni työmaalla itämaista seinänmuuraustyyliä. Seinää syntyi. Irakilaisia ei työmaalle lainkaan päästetty. Talo piti saada valmiiksi vuoden 1981 loppuun mennessä. Sota ja evakuointi vaikeuttivat toimintaa. Korvausvaatimuksia esitettiin puolin ja toisin. Rakennustyöt saatiin päätökseen maaliskuussa 1982. Loistavaa - vain muutama kuukausi myöhässä luvatusta! Rahojen saamiseksi Antero Kallio ja Harry Lindström, suuren ryhmän avustamana, tekivät työtä käskettyä. Ulf Sundqvist saapui vielä ”tekemään basaarikauppaa”- Antero Kallion mukaan. Uskon että he lopuksi sitkeydellään väsyttivät irakilaiset. Rahaa tuli Saddamin päätöksellä 225 miljoonaa taalaa. Kauko Rastas sanoi: ”Kun eri kulttuurit ja käyttäytymissäännöt ja kauppatavat omaavat osapuolet puhuvat keskenään he voivat ymmärtää asiat kovin eri tavoin.” Opimmeko tästä jotain? Opimme ainakin sen,. että kun hantteeraamme irakilaisten pakolaisten kanssa, kannattaa huomata että meillä on erilainen kulttuuri, erilaiset käyttäytymissäännöt ja erilaiset kauppatavat.
Bagdadin konferenssipalatsi rakennettiin vuosina 1979-1982. Arkkitehtisuunnitelmat laati Kaija ja Heikki Sirenin toimisto. Rakennesuunnittelusta vastasi Magnus Malmberg ja talotekniikasta EKONO. Urakoitsijana toimi IRCO -yhteenliittymä. Hanke tuli maksamaan noin 250 Milj. USD.
Mosul - nyt kalifaatin hallinnassa
Minun neuvotteluni Bagdadin metron suunnittelusta eivät johtaneet tulokseen, mutta iloksemme saimme Mosulista Perusyhtymän asuntoprojektin infran suunnittelutyön. Vuonna 1980 meidän kuuden hengen porukkamme matkusti Mosuliin. Mukana olivat Elli Kuronen, Anna-Maija Korhonen, Ray Ottman, Aki Kalliomäki, Paavo Åvist ja Lothar Mallon. Erkki Etelämäki toimi rakentamisprojektin tiukkana päällikkönä. Kuten ymmärrätte, en selittele tässä projekteja. Selittelen yhteistyötä irakilaisten kanssa – opiksi ja viisaudeksi. Oikeastaan tunnelmista on kysymys. Suunnittelu ja rakentaminen kyllä osataan jos olosuhteet sallivat. Suunnitteluporukka saapui Bagdadiin. Osa porukasta marssi konferenssipalatsin portille tuijottelemaan suunnittelukohdetta. Joku siinä tohkeissaan nappasi laukustaan suunnitelmakartan. Hups! Siinä samassa olivat kalashnikov-miehet paikalla ja poikia vietiin kohti salaisen poliisin kortteeria. Ray muistelee kuinka kalteriovet toisensa jälkeen sulkeutuvat heidän selkänsä takana. Hän muistaa nuo ovien metalliset jysähdykset. Thump! Thump! Thump! Tarvittiin itse arkkitehtiprofessori paikalle tunnistamaan vakoilijoiksi epäiltyjä. Hän sattui olemaan juuri silloin työmaalla. Hän oli vihainen! Mitä hölmöjä!
Suunnittelijat Anna-Maija ja Elli Mosulin soukin seutuvilla vuonna 1980. Seuraan iskeytynyt ystävällinen irakilainen halusi tietää mistä kaukaa harvinaiset vieraat tulivat. Kaikkinainen liikkuminen tuohon aikaan oli täysin turvallista – ainakin melkein.
Suunnittelutoiminnan keskeytti sota. Iranilaiset pommikoneet tulivat pitkin Eufratin laaksoa ja roiskaisivat pommit kohti läheisiä radiomastoja. Pommitusta seurattiin usein oman asuintalon katolta. Joskus oltiin portaiden alla suojassa. Mitään vahinkoja ei tullut. Irakilaiset koneet taas lähtivät omille pommituslennoilleen aamuhämärissä. Meidän porukkamme ystävystyi irakilaisten naapureiden kanssa. Joskus grillattiin yhdessä. Joskus tyhjennettiin kaljatuoppeja. Myös Etelämäki todistaa hyvien suhteiden puolesta – mitä nyt luontainen byrokratia.
Juna on lähdössä Bagdadista Istanbuliin. Pommitukset kiihtyivät ja kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen koitui lähtö kohti Turkin rajaa. Ellin ilme on kuitenkin iloinen.
Vise ja Seppo Hautala
Irakin suomalaisvalloituksen ihmeellisiin ja myös surullisen kuuluisiin tarinoihin kuuluu firma nimeltä Vise Oy ja firman johtaja Seppo Hautala. Hautala oli insinööri ja yksityisyrittäjä Ilmajoelta. Hän oli ennakkoluuloton itseensäuskoja. Mutta hän uskoi myös vahvasti korkeamman ohjaukseen. Saattoipa olla niin että tuo uskonnollisuus osaltaan johti ennakkoluuloihin häntä kohtaan. Onhan meillä ja varsinkin oli silloin hyvin sekularisoitunut ilmapiiri. Hautalalla oli taito solmia kauppasuhteita. Eräskin irakilainen kuvitteli saavansa liikesuhteiden avaamisesta tuntuvan komission, mutta saikin vain kultaisen kynttilänjalan. Visen tärkeä aloitusprojekti Irakissa oli kuuden maatalousoppilaitoksen rakentaminen.
Rakentajien muistomerkki jugoslaavien rakentamassa Qadisiyah sotilaskylässä ja sotilastukikohdassa. Hanke valmistui 1987. Tämä projekti oli yksi Hautalan unelmista.
Oy Lohja Ab oli Visen kumppani. He toimittivat elementtitehtaan Bagdadiin sekä valmistivat ja asensivat elementit mainittuihin 6 maatalousinstituuttiin. Vielä elementtejä meni 28 ammattikouluun, sekä Akashatin ja Al Qaimin kaivoskaupunkien rakennusprojekteihin. Visen kriisi syntyi kolmen varuskuntakaupungin rakentamisesta. He olivat voittaneet tuon jättiurakan yhdessä Lohjan kanssa. Vise oli kuitenkin kommandiittiyhtiö ilman vahvoja taustarahoittajia. Vakuuksia tarvittiin, eikä Hautalan takana niitä ollut. Sitten kun Bror "Buntta" Wahlroos vientitakuulaitoksesta ilmoitti dramaattisen päätöksen: ei vakuita! – tilanne oli selvä. Jotenkin hämärästi muistan tämän päätöksen tuottaneen suurta iloa kilpailijoiden leirissä. Olihan Hautala ollut jonkinlainen piikki lihassa jo vuosien ajan. Oikeutta käytiin ja kirjoja kirjoitettiin. Ei tainnut tulla oikeutta! Yhtiöt menivät konkurssiin ja kommandiittiyhtiön luonteen mukaisesti myös omistaja henkilökohtaisesti sai saman kohtalon. Surullista.
Kohtalokas pommisuoja
Pommisuojien rakentaminen Bagdadiin haluttiin pitää salassa. Työt olivat käynnissä vuoden 1980 tienoilla. Asia sai suurta julkisuutta Kuwaitiin invaasion aikana vuonna 1991. Suomalaisten rakentama suoja tuhoutui. Suomalaiset rakensivat 10 suojaa Perusyhtymän ja Veston yhteenliittymällä. Suojat suunniteltiin Suomessa Ekonon toimesta. Tätä kirjoittaessani istun yhdessä Raimo Nurmisen kanssa. Hän oli suojien rakennesuunnittelija. Suojat suunniteltiin 500 kilon pommeja kestäviksi. Jotkut kirjoittivat suojien olleen atomipommin kestäviä. No siinä mielessä olivat niin kuin meidänkin pommisuojamme, että suojaa voidaan pitää erossa ulkoilmasta 8 tuntia ja sitten vähitellen päivän parin aikana lisätä ulkoilman osuutta kunnes ollaan täysin yhteydessä ulkoilmaan. Siinä se sitten on!
Surullisen kuuluisaksi tuli Amiriyahin suoja Bagdadin keskustassa, lentokentän ja sotilasleirin lähellä. Amerikkalaiset olivat saaneet tiedustelutietoa suojasta lähetetyistä sotilassanomista. He pommittivat suojaa kahdella 900 kg:n laserohjatulla täsmäpommilla. Mahtoiko tuollaisista ”bunkerbustereista” olla tietoakaan suunnitteluvaiheessa. Ensimmäinen pommi kehitettiin vuonna 1987. Pommi lävisti 3 metrin teräsbetonikaton. Toinen pommi lävisti välipohjan ja tunkeutui alempaan kerrokseen. Kaikki pommisuojassa olleet 400 siviiliä saivat surmansa. Sotilaat olivat poistuneet suojasta tai sitten heitä ei siellä ollutkaan.
Surullisen kuuluisaksi tuli Amiriyahin suoja Bagdadin keskustassa, lentokentän ja sotilasleirin lähellä. Amerikkalaiset olivat saaneet tiedustelutietoa suojasta lähetetyistä sotilassanomista. He pommittivat suojaa kahdella 900 kg:n laserohjatulla täsmäpommilla. Mahtoiko tuollaisista ”bunkerbustereista” olla tietoakaan suunnitteluvaiheessa. Ensimmäinen pommi kehitettiin vuonna 1987. Pommi lävisti 3 metrin teräsbetonikaton. Toinen pommi lävisti välipohjan ja tunkeutui alempaan kerrokseen. Kaikki pommisuojassa olleet 400 siviiliä saivat surmansa. Sotilaat olivat poistuneet suojasta tai sitten heitä ei siellä ollutkaan.
Pommi lävisti 13.2.1991 Amiriyahin pommisuojan 3-metriä paksun teräsbetonikaton. Pommin teho riittäisi 8 metrisen betonikaton lävistämiseen. Suoja oli suomalaisten suunnittelema ja rakentama. Suoja mitoitettiin pienemmälle pommille. Suojassa sai surmansa 408 irakilaista siviiliä, joukossa paljon lapsia. Aina kun näen tällaisia kuvia mieleeni palautuvat Helsingin pommitusten äänet, kun itse olin kouluni kellarissa tai täällä Pakilassa kotini kellarissa sotien aikana. Ajattelen aina lapsia, jotka joutuvat niitä pelottavan kirskuvia ja ujeltavia ääniä kuuntelemaan. Miksi aikuiset sen heille tekevät?
Bagdad Island
Bagdad Island virkistyskeskus oli suomalaisille huippuunsa hieno kilpailuvoitto. Kalle Vartolan arkkitehtitoimisto yhdessä Manne Malmbergin rakennesuunnittelutoimiston ja Vesi Hydron kanssa saivat suunniteltavakseen riippumattomien maiden kongressin (1982) vieraille tarkoitetun virkistyskeskuksen. Urakoitsijan oli tultava myös Suomesta. Näin yhteistyökumppanit YIT ja Vesi-Pekka tulivat projektin toteuttajiksi. Työt alkoivat toukokuussa 1980 Sointu Rajakallion johdolla. Hankkeen kustannusarvioksi määrittyi 90 miljoonaa taalaa. Sittemmin se kyllä ylittyi sotien ym. syiden vuoksi ja loppujen lopuksi jonkin verran tuli takkiin. Rakentajat olivat pääosin filippiinoja. Heitä taisi olla paikalla parhaimmillaan lähes 2000. Suomalaisia oli runsaat 200 henkeä. Osa perheineen. ”Sakari Huttunen” oli kiinnostunut hankkeesta. Tämä takasi toteutumisen. Riippumattomien konferenssia ei sitten tullutkaan ja ”Sakari” menetti mahdollisuutensa kansainvälisen organisaation johtajana. Siihen ei riitapukari ja sotapäällikkö kelvannut.
Bagdad Island alakuvassa sellaisena kun se nyt näyttää. Ei mitään toimintaa. Saari oli suomalaisten hieno toteuttamiskohde. No, arkkitehtuuri kyllä minusta vaikutti liiankin ”islamistiselta”. Mutta kaikki kunnia arkkitehti Mika Ernolle ja ystävälleni Sointu Rajakalliolle – rakentajalle.
Panttivankina Irakissa
Mainitsin jo Raimo Nurmisen. Hän oli Irakissa panttivankina, tai oliko internoituna kolme kuukautta. Hänellä on paljon kerrottavaa. Ensi viikolla tapaan myös arkkitehti Antti Kunnaksen. Hän työskenteli Sirenin toimistossa konferenssipalatsin suunnittelun aikaan. Olen sopinut myös rakentamisen Grand Old Manin, Antero Kallion tapaamisesta. Vielä yritän saada kiinni kurssitoverini Aapo Ala-Härkösen. Hän oli rakentamassa Lohjan AUSA-elementtitaloja. Sointu Rajakalliolle jo soittelin, samoin Etelämäen Erkille. Myös Anttilan Ekkua haastattelin. Ja tietysti puhumme vielä Harry Lindströmin kanssa. Irakin tarina siis vielä jatkuu. Silloin enemmän siitä millaista oli panttivankina Irakissa ja hieman Anu Nousiaisen Hesarissa riehaannuttamasta some-keskustelusta. Seuraavassa jaksossa kyselen erityisesti kavereiltani irakilaisista. Millaisia he olivat? Sen aikaisten jälkeläisiin meidän on nyt väkisinkin tutustuttava.
Irak ja Saddam lähtivät sotaan. Velat oli maksettava. Saddamin kaksi pahaa olivat: Hulagu Khan ja Pokemon, molemmat sionistien salajuonia. Abbasidien 500-vuotisen Kalifaatin valtakausi päättyi vuonna 1258. Silloin mongolit armenialaisten, kiinalasten ja georgialaisten tukemina valloittivat Bagdadin. Valloitusta johti Tsingis Khanin pojanpoika Hulagu Khan. Kalifi Al-Musta'sim käärittiin mattoon ja hevoset polkivat hänet kuoliaaksi. Bagdad taide- ja tiedeaarteineen tuhottiin. Saddam Husseinin teoria oli sellainen että juutalaiset olivat olleet mongolien vallan ja Bagdadin häviön taustalla. Saddam oletti myös tiedotuspalveluunsa luottaen Pokemonin olleen sionistien salajuoni irakilaisten lasten henkiseksi korruptoimiseksi. Kieltämättä Pokemonissa ja Hulagussa on yhdennäköisyyttä!
