Suomi on kesämökkien luvattu maa. Suomen kaupungit tyhjenevät juhannuksen aikaan. Suomi viettää työnteon kannalta puolitehoista kesäkautta. Kadut täyttyvät jo ennen kolmea. Silloin näyttää alkavan iltaruuhka. Miten iltaruuhka voi olla niin aikaisin kun aamuruuhka kuitenkin varsinaisesti kehittyy vasta kahdeksaan tultaessa. Ei siis voi pitää paikkansa, että ihmiset aloittaisivat työnteon aamuvirkkuina aikaisin, päästäkseen aikaisin kotiin vapaa-aikaa viettämään. Niin huomatkaa, etten nyt puhu varsinaisista oikeista duunareista, jotka aloittavat työpäivän jo seitsemältä. Suomalaisten työajasta kiistellään. Joidenkin mielestä Suomessa on muihin maihin verrattuna lyhyt työaika, jotkut taas lukevat tilastoja toisin ja ovat sitä mieltä, että Suomessa onkin muihin maihin verrattuna pitkä työaika. Ota tuosta kaikesta selvää!
Kaikenlaiset väestörakenteen, ikärakenteen, lomien pituuden, osa-aikatyön ja tilastossa mukana olevien ja puuttuvien ryhmien antamat vääristymät huomioon ottaen tai niistä välittämättä näyttäisi siltä että eurooppalaisissa esimerkkikohteissa eniten aikaa työntekoon käytetään Baltian (17 %) lisäksi Ruotsissa ja Norjassa (15 %). Vähiten taas Belgiassa ja Saksassa (11 %). Suomi seilaa 13 %:n tuntumissa keskivaiheilla.
Pelastaako varttitunti kilpailukyvyn?
Hallitusohjelma ja pääministeri esittävät yhteiskuntasopimusta ja työajan pidentämistä. Sehän taisi olla minun pikalaskuoppini mukaan niin, että työssäkäyvien työpäivää pitäisi jatkaa varttitunnilla. Aika mielenkiintoinen tuo työajan jatkaminen. Jos myy varttitunnin kauemmin myykö silloin enemmän, voidaanko siis työvoimaa vähentää aukioloaikoja jatkamalla? Jos arkkitehti miettii suunnittelukohdettaan vartin kauemmin tuleeko parempi talo, vai saattaako se liiallisen pohtimisen seurauksena huonontua, kuka tietää? Jos poliitikot eduskunnassa saisivat tehdä töitä vartin kauemmin päivittäin tulisiko parempia lakipykäliä, vai lisääntyisikö vain kahvilakeskustelujen kesto? Jos bussikuskin työaikaa lisättäisiin vartilla päivässä saataisiinko syntymään enemmän ajokilometrejä aikatauluja rukkaamalla? Varmaa on, että mottimetsässä vartissa syntyisi neljännesmotti lisää tuotantoa, mutta mottimestarit ovat kuolleet ja kuopatut. Muuten huipputason mottimestarit tekivät pokasahalla 17 mottia 8 tunnissa. Asvalttiporukan työsuorite lisääntyisi poutapäivänä varmuudella kolmella prosentilla ja uutta päällystettä syntyisi muutamia kymmeniä metrejä. Parturi ei kylläkään saisi tuohon varttiin enää mahtumaan uutta asiakasta, joten aikaa voisi kuluttaa vaikkapa lattian lakaisuun. Siis mitä nyt haluan tällä pallottelulla sanoa? Haluan sanoa ettei tässä asiassa ole lainkaan kysymys laskuopista tai tilastotieteestä, puhumattakaan taloustieteestä. On kysymys vain ja ainoastaan tunteesta ja asenteesta. Yhteisestä uhrautumisesta, eräänlaisesta ”talvisodan hengestä” - ilman kuolemanvaaraa. On henkisesti parempi että jatketaan vartilla työpäivää - sen me hyvin kestämme, kuin että alennettaisiin parilla prosentilla liksaa. Meillähän on aikabudjetissa varaa, varaa ei niinkään ole rahabudjetissa – ainakin siltä tuntuu. Sitähän tuli tarkasteltua jo blogissani http://penttimurole.blogspot.fi/2015/05/onko-aika-loppumassa.html. Mutta otetaan hieman uusiksi, eipä siitä taida olla paljoa haittaakaan..
Aika kortilla
Yhteiskuntasopimuksen pohtijoilla aika on muodostunut ehkä haluttuakin keskeisemmäksi. Työtä olisi lisättävä. Ok. jos työntekoa voitaisiin tehostaa työaikaa lisäämättä, saavutettaisiin sama tulos. Työsuorite kasvaisi. Buntanpoika Nalle väittää suomalaisten tekevän lähinnä vähiten työtä koko maailmassa. Hän sanoi suomalaisten tekevän 70000 tuntia elämänsä aikana, kun aasialaiset värkkäävät yli 100000 tuntia eläissään. Onhan työajoissa eroa. Ajattelen henkistä työtä tekeviä italialaisia sukulaisiani. He nautiskelevat kyllä päivittäin virkistävän ja maittavan lounaan, mutta kotiin tullaan vasta seitsemän maissa. Työpäivä on paljon pitempi kuin meillä. Vapaa-aikaa ei tahdo jäädä lainkaan. Kun poikani oli harjoittelijana italialaisessa arkkitehtitoimistossa hän tuli kotiin sopivasti kahdeksalta perheen yhteiselle illalliselle. Vapaa-aikaan ei riittänyt aikaa. Elokuviin ei kerinnyt, ei myöskään konsertteihin. Ykkösprioriteettina on aina perheen yhteinen ruokailu – ja työ. No, mutta kuitenkin italialaisten ansiotyöhön käyttämä keskimääräinen työaika näyttää hyvin samanlaiselta Suomeen verrattuna – kymmenen prosentin paremmalla puolella liikutaan..
Ajankäytön laskelmat ovat mielenkiintoisia, mutta usein perusteiltaan sekavia. Lasketaanko aikaa koko asukasluvun suhteen vai lasketaanko vain jollekin ikäryhmälle? Onko vauvojen nukkuminen mukana laskelmassa. Hehän pääosin nukkuvat. Miten on vanhusten laita. Mekin olemme aikamoisia pötköttelijöitä. No, tästä ei saa selvää kun tilastoja katsoo. Joka maassa ja jokaisella organisaatiolla ne ovat erilaisia. On siis tarkasteltava vain klumppeja ja suhteellisuuksia. Totuutta ei ole tarkasteltavaksi. Kun työaikaa ajatellaan pidennettäväksi noin 60 tunnilla vuodessa per työssäkäyvä, tarkoittaisi tämä noin 30 tuntia vuodessa per asukas ja edelleen noin 5 minuuttia vuorokaudessa per asukas. Työssäkäyvää kohti siis 10 minuuttia/vrk ja työssäkävijän työpäivää kohti runsas varttitunti.
Paninpa tuon vartin siihen runsaan 1440 minuutin vuorokautiseen ajankäyttötolppaan. On mielenkiintoinen aihe pohtia mistä tuo vartti olisi pois otettavissa. No ei sitä ainakaan voi ottaa puolen tunnin tienoilla olevasta opiskelusta eikä miltei samansuuruisesta shoppailusta. Se on otettava vapaa-ajan harrastuksista. Vapaa-aikaa harrastetaan keskimäärin 380 minuuttia kaupungeissa ja 345 minuuttia maalla. Tässä kaaviossa vartti on kuitenkin hieman harhaan johtava. Keskimääräiseltä ihmiseltä ei tulisi leikattavaksi kuin 5 minuuttia.
Tämä kuva esittää Tilastokeskuksen ajankäyttö-tutkimusta erinäisiltä vuosilta. Se näyttää kummalliselta, sillä 15-64 -vuotiaiden ajankäytössä ansiotyön osuus on pudonnut 1979 -vuoden 221 minuutista 2009 -vuoden 183 minuuttiin. Erityisen suurta kasvua on ollut tietokoneen käytössä: vuonna 1999 yksitoista minuuttia päivässä ja vuonna 2009 neljäkymmentäviisi minuuttia päivässä.
Mistä ottaa?
Nykyisin palkalliseen tai omaan työhön kulutetaan Helsingin seudulla 138 min vuorokaudessa ja maaseudulla 139 min vuorokaudessa per asukas. Käytettävissä olevasta ajasta nuo luvut ovat 9,6 % ja 9,7 %. Uusi ehdotus lisäisi työaikaa 4 % ja muihin tarkoituksiin jäisi 1300 minuutin sijasta 1295 minuuttia. Vapaa-aika siis vähenisi 0,3 %. Mistä sen voisi ottaa? On se ainakin helpompaa kuin hallitusneuvottelujen menoleikkaukset. On nimittäin mistä ottaa.
Nämä luvut ovat Aalto yliopiston professori Junnilan esitelmäaineistosta kaapattuja. Suomalaiset tekevät työtä ja nukkuvat aivan yhtä paljon, oli sitten kysymys maalaisesta tai kaupunkilaisesta. Työhön kuluu maalla ja kaupungissa keskimäärin 139 minuuttia päivässä. Kodinhoitotöihin maalaiset panostavat enemmän. Metropolihelsinkiläinen käyttää kodinhoitotyöhön 100 minuuttia päivässä, kun maalainen tekee kodinhoitotöitä 150 minuuttia. Kaupunkilaiset urheilevat enemmän, mutta ulkoilevat vähemmän. Kaupunkilaiset myös lukevat ja katsovat televisiota hieman maalaisia enemmän. Kaupunkilaisilla tähän kuluu 192 minuuttia päivässä, tosin metropolihelsinkiläisillä vain 182 minuuttia, kun maalaiset taas käyttävät vain 172 minuuttia. Matkoihin käytetyssä ajassa on hieman eroja. Kaupunkilaiset käyttävät 4,7 % ajastaan matkoihin kun maalla selvitään 3,5 % osuudella ajasta.. Missään suhteessa erot kaupunkilaisten ja maalaisten välillä eivät kuitenkaan ole merkittäviä.
Tämä kuva kertoo hieman asioita ryhmitellen Helsingin metropolialueen, muiden kaupunkien, puoliurbaanien alueiden ja maaseudun eroista ajankäytön suhteen Nyt monien hellimä ”kasautumisilmiö” ei näytä vaikuttavan juurikaan ihmisten ajankäyttöön. Kysyin jo aiemmin mitä tästä sanovat ystäväni Ode ja Mikko, kasautumisteorian mutuprofeetat. Sanovat tietysti, ettei tässä tilastossa ole lainkaan edustettuna ”lisääkaupunkiakaupunkilainen” – tuo uusi marginaaliasukas.
No, mistä otetaan?
Olisi siis otettava 5 minuuttia keskimääräisihmisen1440 minuutista. Juustohöylä tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Kukaan ei huomaisikaan tuota 3 promillen siivua. Juustohöylä ei ole muodissa, pitää olla rohkea, sanoo Sipilä. Otetaanko nukkumisesta ja lepäilystä? Ei, annetaan ihmisten nukkua tuo 540 minuuttia eli 36 % ajastaan. Viihteeseen ja kulttuuriin käytetään 24 minuuttia. Sovitaan: siihen vähään ei kosketa. Mikään kotityökään ei tunnu helposti rokotettavalta. Kotityöt tosin vähenevät kun me kaupunkilaistumme. Ehkä sieltä irtoaisi pieni siivu sillä kotityöt ovat selvästi suuri potentiaali. Maalaiset tekevät kotitöitä 150 minuuttia vuorokaudessa kun helsinkiläisillä luku jää 100 minuuttiin.
Liikalihava Suomen kansa urheilee ja ulkoilee keskimäärin 41 minuuttia päivässä. Luku on sama kaupungissa ja maalla. Ei kosketa siihen. Miten sitten tietokone, älypuhelimet, some ja pelit? Paljonko sinne uppoaa? Tilaston mukaan kaupunkilaisilta uppoaa 55 minuuttia, ja maalaisilta 41 minuuttia vuorokaudessa. Luvut näyttävät muuten hyvin vaatimattomilta. Mutta maalaiset elävät selvästikin terveemmin, vähemmän pelejä ja enemmän kotitöitä. No, ei tästä nyt selvää leikkauskohdetta löytynyt, mutta Sipilälle voisi kuitenkin ilmoittaa, ettei tuon viisiminuuttisen kaappaaminen ole todellakaan ajankäytön ongelma, jos se on ongelma, se on arvovallan ongelma.
