Raitiotiet ovat kuuma ja ajankohtainen keskusteln aihe. Meillä kotoisasti harppaillaan mahtiaskelin. Mansessa ovat tehneet asiat lähes valmiiksi kohtuuhintaan ja aikataulun selättäen. Onnistuminen on ollut täydellinen. Sen juuret ovat vuosien takaisessa suunnittelussa, poliittinen ilmapiiri on ollut määrätietoisen suotuisa, ratkaiseva päätös syntyi Tampereen valtuustossa 7.11.2016. Valtuustossa käytiin tuntikausien keskustelua. Joku puhujista sanoi, että älkää tulko esittämään minulle faktoja tai tosiasioita, minä olen jo oman mielipiteeni asiasta päättänyt. Sanna Marin johti kahden peräkkäisen kokouksen sarjaa kipakasti, johtajuutta osoittaen. Näytelmässä oli suurta draamaa ja pötypuhettakin. Päätöskokousta käytiin 6 tuntia. Värikästä menoa kerrassaan. Joku lupasi puhua niin kauan, kun ulos kannetaan. Tämä on hauska: Olipa kerran raitiovaunu (Kaupunginhallitus) (Tampere) https://www.youtube.com/watch?v=KUBaOJBslXc.
Palataan hieman taaksepäin
Siihen aikaan, kun 60-luvulla Tamperetta tai Turkua suunniteltiin raitiotiet eivät olleet huudossa. Turustakin ne poistettiin viimeisetkin vuonna 1972. Helsingissä metroa suunniteltaessa oli esillä linja Munkkiniemen kautta Espooseen. Tämän linjan kustannushyötynä oli mahdollisuus lakkauttaa nelonen Munkkaan. Tästäkös ystävämme Lauri Nordberg hermostui. Epäili tarkoituksena olevan koko raitiotiejärjestelmän kaatamisen Tukholman malliin. Sitten hieman myöhemmin, vuonna 1998, pääsin tekemään Tallinnan joukkoliikenteen optimointia. Kaupungissa oli virinnyt idea raitioteiden lakkauttamisesta. Ne veivät katutilaa ja estivät kääntymiskaistat vasemmalle. Saimme epäilijät ruotuun. Matti Lahdenranta löysi läppäristään riittävän vakuuttavaa dataa. Sittemmin tallinnalaiset saivat päästökauppakompensaationa uudet vaunut Espanjasta. Hyvin meni ja keinahtelevat raiteetkin tulivat korjatuiksi. Olen raiderakastaja.
Edellisessä blogissani sain hieman oikaisevaa palautetta kirjoittelustani Helsingin raitioteistä. Palautteen antoi Late, Lauri Kangas. Hän vastaa kaupunkisuunnittelussa ratikkaprojekteista. Hänellä on vahvat ratikkaperinteet, Hän oli tekijänä silloin kun Antero Alku ajoi Espooseen TramWest pikaraitiotietä. Syntyi Länsimetro. Nyt on uudet haasteet. Helsingillä on muhkea raitiotieohjelma, Laten suuri haaste. Sen yhteydessä tapahtuu ihme.
Raitioteiden renessanssi – miten ihmeellistä
Raitioteiden renessanssi meillä ja muualla on minun mieleeni. Oikeastaan aika outoa. Lähes yhtä outoa kuin raideliikenteen renessanssi yleensäkin. Olihan välillä aikoja, jolloin viisaatkin uskoivat raidetaksiin ja liikkuviin nojatuoleihin. Ehkä se oli laskettava nuoruuden, eikä missään tapauksessa viisauden tiliin, kun 60-luvulla kirjoitin jalankulkukannen yläpuolella tai sen tasossa liikkuvista automaattisista ”nojatuoliradoista”, joissa määränpää valitaan sen aikaisesta pyörivästä puhelimen numerolevystä. Niitä käyttäen oli päästämän pitempiä matkoja keskustan eri osien välillä. Nämä radat palvelisivat myös keskustan ja sen läheisyydessä sijaitsevien kaupunginosatalojen välistä liikennettä. Näiden laitteiden piti olla markkinoilla vuonna 2000. Että sellaista. Vielä muistutan Jouni J. Särkijärven esittäneen vuonna 1991 Eduskunnalle kirjallisen kysymyksen raidetaksista ja sen kehittämisestä korvaamaan vanhanaikaiset raidejärjestelmät. Särkijärvi kysyi ja liikenneministeri vastasi. Mielenkiintoista. Raidetaksi ei ole kuitenkaan löytänyt tietänsä maailman kuljetusmarkkinoille. Ystäväni Harto Helpinen teki aikanaan ehdotuksen Espoon raidetaksista. Taisi olla hänen diplomityönsä vuodelta 1963. Ystävälläni Eero Paloheimolla on ollut vakaa usko raidetaksiin, joka kärsä maassa kulkisi automaattiohjattuna kaupungin kaduilla. Hän esitti raidetaksia kirjassaan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa, Porvoo, Helsinki Juva: WSOY, 1966. Suomessa Hyvinkään TechVilla kiinnostui raidetaksista 90-luvulla. Tällöin olimme mukana tekemässä esisuunnitelmaa Helsinki-Vantaa lentokentälle. Suunnitelma ei saanut siipiä alleen.
Ryhdyin tässä ihmettelemään raitioteiden suhdetta kaupungin asukaslukuun. Katselin myös hieman raitiotieratojen suhdetta maan asukaslukuun. Sorry Teemu, taas tule sellaisia lukuja jotka Suomessa alueittain tiedetään tasan tarkkaan eikä kansainvälisellä vertailulla ole mitään relevanssia. (Teemu moitti minua kansainvälisten lukujen setvimisestä.)
Eurooppa on raitioteiden kotimaa. Sehän jo todettiin. Länsi-Euroopassa ja etupäässä Saksassa päälle puolen miljoonan asukkaan kaupungeissa raitioteitä tuppaa olemaan 60-70 kilometriä. Helsinki mahtuu kyllä joukkoon. Meillä on 38 kilometriä raitioteitä. Olemme oikeastaan Euroopan keskiarvokaupunki, mutta kaukana johtotähdistä. Itä-Eurooppa, oikeastaan entinen Neuvostoliitto edustaa laajaa raitioittamista. Helsingin kokoisissa kaupungeissa raitiotierataa löytyy saman verran kuin meilläkin. Muualla maailmassa ollaan selkeästi alemmalla tasolla.
Melbourne on raitiotiekaupunkien ykkönen
Tältä näyttää sisältä Melbournen mukavin raitiovaunu.
Kuva kertoo samassa mittakaavassa eräiden maailman merkittävimpien raitiotieverkkojen laajuuden. Helsingin raitiotieverkko näyttää hyvin pikkuruiselta nykyisessä koossaan. Ei ole suuri kaupunkikaan. Tulevaisuuden haaveet nostaisivat Helsingin seudun suurten joukkoon. Mutta riittävätkö asukkaat tuon tavoittelemiseen? Kuinka paljon kannattaa tiivistää vain ratikan vuoksi? Tai kuinka se meni, muna ja kana.
Tämä oli mukava retki
Tiesitkö muuten missä Euroopan maassa on eniten raitioteitä asukaslukuun verrattuna. Yllätys, yllätys, se on Latvia. Riian raitiotieverkko on pituudeltaan maailman kaupunkien viitonen. Matkustajia on kuitenkin vain 37 miljoonaa vuodessa. Verkon laajuuteen nähden luku on hyvin alhainen. Saman suuruisilla verkoilla matkustajia on yleensä 200-300 miljoonaa vuodessa. Melbournessa 250 kilometrin verkolla on 210 milj. matkustajaa vuodessa. Tämä oli viikon retki maailman raitioteille. Mikä oli tunnelma. Se on yllättynyt. Ensinnäkin yllättää raitioteiden suuri suosio. Suurempi kuin uskoinkaan. Euroopassa, varsinkin Keski-Euroopassa on raitiotieliikenteen eldorado. Afrikassa olen yllättynyt Algerian ja Marokon monista hankkeista. Aikanaan kun suunnittelimme sairaaloita ja yliopistoja Algeriaan, en olisi voinut uskoa raitiovaunujen kulkevan Setifin tai Annaban kaduilla. Olin myös yllättynyt USA:n laajasta LRT-kehityksestä. Aasiassa on keskitytty enemmän suurnopeusjuniin. Helsingissä toivon tekijöille ja päättäjille menestystä ja samalla harkintaa. Harkintaa tarvitaan erityisesti bulevardien ja raitioteiden kytkennässä. Bulevardit yksin ovat liian heiveröinen perusta raitiotielinjalle. Laaja kokonaisuus on pidettävä lähtökohtana.
