Näin eläkeläisenä on hyvää aikaa nähdä unia. Useimmiten unet ovat aivan järjettömiä. Silloin tällöin minä pyörittelen unissani Excel-taulukoita. Uudelleen ja uudelleen samat lukujen siirrot ja laskutoimitukset toistuvat. Mutta, mikä kummallisinta, aina joku menee pieleen. Tulosta ei synny. Taas uudelleen ja uudelleen. Joskus taannoin kirjoitin blogin jossa Helsinkiin suunnitellut bulevardit ja Excel-taulukot olivat pääosassa. Unessa minua kohti hyökkäsi kerta toisensa jälkeen valtaisia Excel-taulukoita. Ne koskivat bulevardien väestöennusteita ja sosiaalirakenteita. Punaisena päälle hyökkäävät taulukot olivat sellaisia, ettei väestön kasvua voinut säätää suuntaan eikä toiseen, se oli korkeammassa kädessä. Vihreät taulukot taas sallivat vain ylöspäin säätämisen, mutta ei alaspäin. Yritin kuumeisesti ratkaista väestöennusteen ongelmaa. Afrikkalaisille lapsiluku 4, suomalaisille lapsiluku 1,8, virolaisille lapsiluku 1,2, venäläisille lapsiluku 0,9. Miten saan tarpeelliset kaavat Exceliin? Asia liittyi Hämeenlinnanväylän keskuspuistoon tunkeutuvan osan rakentamiseen vuonna 2050. Blogi jatkui: ”Kai ne minulle merkitsevät lapsuuden maisemaa ja nykyisyyden maisemaa. Mutta sillä ei liene paljoa merkitystä, koska kansainvälisen kilpailukyvyn sanotaan edellyttävän, että puistoja leikataan ja vanhoja tunnelmallisia lähiöitä puretaan!? Luulisi muuten olevan juuri päinvastoin. Vihdoin koko yön kestäneiden Excel hyökkäysten ja laskuharjoitusten jälkeen aamu sarastaa. Aurinkokin heittää kirkkaan keltaisen valonsäteen ja siirtää minut reaalimaailmaan.”
Unenomaisia päätöksiä
Tuo päätös oli melkoisen unenomainen. Epäiltiin mahdollisuuksia selvittää tulevaisuutta. Ja kuinka paljon meitä ihmisiä onkaan, joiden päätyö on selvittää tulevaisuutta. Ja me uskomme siihen pystyvämme. Tuotamme kuvia ja laskelmia, tekstejä ja runoelmia. Emme usko tyrivämme. Pitäisikö tässä nyt kuitenkin uskoa juristeja ja suuria viisaita Goethea ja Gogolia. Viisaat ovat sanoneet, että logiikan ankaruus ja käsitteiden selkeys eivät sovi kaupungin ymmärtämiseen, sillä kaupungissa totuudesta ja valheesta syntyy kolmas elementti, ja tuo elementti lumoaa meidät. Ilmiön sanotaan lepäävän salatun päällä. Ymmärrystä vaikeuttaa sekin, että kaupunki myös valehtelee aina, etenkin kun itse Perkele iltaisin sytyttää lyhdyt asettaakseen kaikki epätodelliseen valoon.
Goethe, Gogol ja korkein oikeus
Tämä päätelmä käy yksiin korkeimman hallinto-oikeuden epäilyn kanssa. Nyt epäusko tietämisen ja asiantuntijavallan kaikkivoipaisuuteen vain kasvaa. Saamme siitä hämmästyttävää todistusaineistoa jatkuvalla syötöllä, kun seuraamme miten aluehallintoviraston juristit mennen tullen pistävät terveydenhoitoviranomaiset ja ministerikaartin järjestykseen. Olenko nyt tässä juristien voimaa ja viisautta ihailemassa? Ei, en suinkaan. Olen ihmettelemässä muiden heikkoutta tämän ilmiön edessä. Mitähän tänään tapahtuu? No, mikäpäs siinä, kun valtalain 107 pykälästä päästiin, niin tapasimme televisiossa vanhan tuttavamme.
Raha vierailta mailta
Kuka se on? Mikä se on? Se on pitkään jonkinlaista hiljaiseloa elänyt nopeiden ratojen rakentaminen kuntien, eläkeyhtiöiden, yksityisten sijoittajien ja kenen nyt tahansa toimesta ja rahoittamana – kunhan se ei ole Suomen valtio ja me veronmaksajat. Olisivatko kiinalaisetkin siinä anteliaina, kunhan ovat alkuun päässeet Tallinnan tunnelin rahoituksella? Kuka ne sitten lopuksi maksaisi? No, me veronmaksajat – Suomen valtio. Vai ajatteliko joku, että matkustajat ja rahti ne maksaisivat täysimääräisinä?
Takaisin arkeen Lienee syytä todeta, että meillä on Suomessa moottoriteiden PPP-hankkeita mainelistalla. Nyt kuitenkin puhutaan radoista. Ratoja varten on uunituoreita hankeyhtiöitä. Niitä se ministerimme Harakka hehkutti. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen taas jarrutteli. Sanoi että nämä yhtiöt voivat kyllä suunnitella, mutta rakentaminen on sitten toinen juttu. Tähän yhtyi Harakka. Kuntien osuus näissä suunnitteluyhtiöissä on 49 %. Harakka uskoo valtion kykenemättömäksi rahan hankinnassa. Jos nyt rahaa hankittaisiin kaikkiin kolmeen hankkeeseen, tarvittaisiin sitä saman verran kuin Kanaalin tunneliin. Samaa luokkaa olisi Tallinnan tunneli.
Onko hyviä esimerkkejä?
Löytyisikö pioneerihankkeita ulkopuolisella bisnesrahoituksella? Kaksi meillä tunnettua hanketta ovat Tukholma-Arlanda rautatie ja Öresundin silta/tunneli. Arlandan rata tehtiin BOT-mallilla (build-operate-transfer). Öresundissa mallina oli valtio-omisteisten yhtiöiden toiminta. Se ei ollutkaan mikään PPP-hanke. PPP-rahoitus ei ole ilmaista rahaa. Rahalle tulee saada tuottoa. Tuotto voi tulla matkustajilta tai rahdilta kerätyillä maksuilla tai sitten valtio maksaa. Tiedämmehän me tämän matkustajaliikenteen. Se on subventoitua. Tyypillisenä riskinä on hallinnon tai pikemminkin poliitikkojen kuvitelma luoda pienistä liikennemääristä loistava suurnopeuspalvelu. Katsotaan nyt esimerkkinä näitä kahta.
Tämä kaikki alkoi unista
Pieni (hauska) yhteensattuma, että meilläkin puhutaan nyt pykälästä 107. Se on valmiuslain pykälä, joka koskee hallinnon sisäisiä riitajuttuja. EU:n lainsäädännön valtionapua koskeva pykälä on juuri saman numeroinen. Että pykälässä 107 pukkaa.
