Loistavat ideat makulatuuriin!

 

Tapahtuuko kaupunkirakentamisessa yllätyksiä? Nouseeko jokin hanke kuin Fenix-lintu tuhkasta ja vastapainona jokin toinen hanke jota on pitkään ajatuksissa hellitty, se taas hiljaa muumioituu ja poistuu kartalta? Maailmassa tällaisia hankkeita on varmaan paljon, mutta onko niitä myös meillä? Suoritetaan pikatarkastelu.

Heti ensiksi ja alkuun mieleen tuleva on Julius Tallbergin ja Eliel Saarisen unelma loistavasta kiinteistöbisneksestä joka syntyisi Töölönlahti täyttämällä ja siirtämällä rautatieasema Pasilaan. Taisi olla kysymys noin 3 miljoonasta kerrosneliömetristä, jotka mahtavat suunnitelmat sitten menivät makulatuuriin. Minun mieleeni tulevat myöskin Leo Jakobsonin 50-luvun suunnitelmat Helsingin keskustan huimasta tehorakentamisesta. Niitä hän piirteli 50-luvulla. Teekkarina niitä nurkan takaa ihmettelin. Miksi niitä ei näy missään? Menneet makulatuuriin?  Ei ehkä voi myöskään unohtaa yliarkkitehti Pentti Petäjän esitystä Helsingin merialueelle rakennettavasta kaupungista. Hieman samaa ideaa elätteli Greater Vision Helsinki -kilpailussa voittanut WSP Finland -työryhmän ehdotus, jossa merialueelle ehdotettiin rakennettavaksi useita kaupunkiyksiköitä. Pekka Korpinen heitti aikanaan ilmoille ajatuksen 2 miljoonan asukkaan Helsingin seudusta. Se herätti vakavasti ajattelevissa piireissä kauhistusta. Silloinhan tilastokeskuksen maksimiennusteet päätyivät noin 1,7 miljoonaan. Väestöennusteissa on ennenkin esiintynyt hurjia visioita. Ne ovat hetken aikaa näyttäneet utopistisilta, mutta ei aikaakaan, kun todellinen tilanne näyttää niiden toteutuneen. Joku väittää ennusteen toteuttavan itseään. Olisiko tässä jotain perää?

Guggenheimin jupakka oli omanlaisensa jupakka.  Se alkoi vuonna 2011, museon piti tulla Katajanokalle, kaupunginhallitus kaatoi esityksen, uusi esitys 2012 tarjosi paikaksi Etelärantaa, vuonna 2015 järjestettiin arkkitehtikilpailu, vuonna 2016 hanke kaatui kaupunginvaltuustossa 53-32, joutui MAKULATUURIIN.

Onko sitten sellaisia yllätysprojekteja joiden toteutumista joskus olisi pidetty ehdottoman kielteisinä ja kaiken suunnittelupolitiikan vastaisina, mutta jotka sitten toteutuivat nousten kuin sienet sateella? On tietysti. Ehkä selkein kaiken aikalaisjärjen vastainen hanke on ollut Keilaniemen nousu merkittäväksi kaupunkiyksiköksi. Olisiko kukaan voinut sitä uskoa, silloin kun Uolevi Raade ajoi väkisin torninsa läpi. Ei, paitsi ystävämme arkkitehti Heikki Castren – Raaden hampaan suunnittelija – joka kaikkien kauhistukseksi esitteli visiotaan tornin ympärillä viriävästä kehityksestä. Ei ja ei ja ei vastasi kuoro. Siinä se nyt on ja paljon Hekan esittämää rajumpana. Peter Vesterbacka aikoo vielä panna paremmaksi.

Uusimaa 2010

Uusimaa 2010 oli Asuntosäätiön ja Heikki von Hertzenin teettämä raportti Uudenmaan tulevaisuudesta. Kirja julkaistiin vuonna 1967. Uudenmaan väestömäärän ennustettiin kasvavan vahvasti lähivuosikymmeninä. Niinpä vuoteen 2010 mennessä tutkimusalueella olisi n. 1 754 000 asukasta.  Todellinen väestömäärä Uudellamaalla olikin sitten hieman alle eli 1,5 miljoonaan asukasta. Väestön sijoitusta arvioitaessa Uusimaa 2010 oletti, että runsaat 300 000 ihmistä joudutaan sijoittamaan ”uusiin tai uudelleenjärjestettyihin yhdyskuntiin”.  Yksi niistä eli Porkkala, sijaitsi laajalti Asuntosäätiön omistamilla mailla. Pekka Rytilä julkaisi ”Rytilät”-nimistä kolumnia Kuntatekniikka-lehdessä. Numerossa 2/2010 hän ryhtyi muistelemaan Uusimaa 2010 -menneitä. Pekka filosofoi: ”Luoja ei suonut eivätkä viskaalit sallineet Heikin (Hertzen) rakentaa lisää kaupunkeja. Itse asiassa tuli vastareaktiona lainmuutos, jolla moinen aloitteellisuus estettiin kuntien kaavoitusmonopolilla. Uudenmaan liitto, silloin seutukaavaliitto, oli erityisen äkeissään. Mutta yhdessä asiassa myös Otto Flodin oli samaa mieltä Hertzenin kanssa. ”Väestö virtaa etelään. Kilpikonnakin lähtee etelään, jos sen laskee maahan”, tiesi Flodin kertoa. Sinne upposi Heikin unelma Porkkalan merikaupungista. Rytilä lopettaa kolumninsa: ”Parhaiten Uusimaa 2010 onnistui kuntarakenteen hahmottamisessa. Nähtiin selvästi tarve kasvattaa kuntakokoa ja muodostaa vahvempia yksiköitä.” Raaseporin kaupungin hän ilokseen huomaa toteutuneen vieläpä juuri heidän esittämällään nimellä. Uusimaa 2010 meni MAKULATUURIIN.

Helsinkiin esitettiin 8 kaupunkiyksikön mallia. Helsingin metropolitan-alueeseen kuuluisivat pääkaupunkiseudun kunnat sekä osia Kirkkonummesta ja Sipoosta. Suurin piirtein pääkaupunkisetu. Asukasluvuksi tuli 960000 asukasta, todellinen vuonna 2010 oli 1046000. Mallin omaleimaisuutena oli se, ettei Länsi-Vantaata lainkaan kehitetty. No, eipä niinkään, sillä ne asukkaat tarvittiin Pickalaa täyttämään. Koko Uudellamaalla oli seitsemän kaupunkiyksikköä.  Tämäpä sai alkunsa siitä että Hertzen oli esittänyt sinänsä ansiokasta seitsemän kaupungin suunnitelmaa jo vuosia aikaisemmin.

Kaupungissa on tulevaisuus

Risto Jarva teki vuonna 1967 maineikkaan filmin ”Kaupungissa on tulevaisuus”.  Pertti Maisala teki filmin käsikirjoituksen. Hän hehkutti: ”Virkeät ja eteenpäin pyrkivät ihmiset siirtyvät suurempien mahdollisuuksien luo, kaupunkiin ja yhä suurempiin kaupunkeihin. Eikä tämä rajoitu vain valtakuntien sisälle. Jotta parhain osa väestöstämme ei hakeutuisi muualle, meidän on pystyttävä luomaan Suomeen edes yksi todellinen suurkaupunki, Helsinki. Filmissä uskottiin maailman väestönkasvun olevan erittäin suurta. Puhuttiin jopa 40 miljardista. Näiden ihmisten sijoittamisessa Skandinavialla nähtiin suuri tehtävä. Näin puhuu filmi: ”Maailma tänään siirtyy pois vanhoista maatalousammateista kohti suurempaa kaupunkimaisuutta, liikkuvuutta ja sosiaalista vapautta, tuottavampiin teollisiin menetelmiin ja tiheään kaupunkimaiseen asutukseen. Kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääntyessä tulevat valtiolliset rajat yhä enemmän häviämään, kaupunkialueet nousevat niiden tilalle. Emme ole enää suomalaisia, ruotsalaisia tai italialaisia vaan helsinkiläisiä, göteborgilaisia, leningradilaisia ja roomalaisia. Suomalaisten, saksalaisten tai nigerialaisten sijasta olemme lääkäreitä, puoluejohtajia, aitajuoksijoita ja postimerkkeilijöitä - eri puolilla maailmaa. Ihmisten väliset kansallisuus- ja rotuerot tasoittuvat. Maailmanhallituksen luominen kaupungistuvalle ihmiskunnalle on ehdoton välttämättömyys.” Maailmanhallitus on MAKULATUURISSA.

Suomea olisi asutettava ei näin hajautetusti, vaan näin etelään keskittäen, kehottaa Risto Jarvan filmi ”Kaupungissa on tulevaisuus” vuodelta 1967

Koivukylästä Vantaan pääkaupunki

Mikko Mansikka toimi Vantaan arkkitehtina (taisi olla ainoa), silloin kun Koivukylän idea syntyi. Oli 60-luvun alkupuoli. Mikko kirjoittaa esitelmässään SORMET JA MAKKARA; AJATUKSIA KAUPUNKIRAKENTEEN PYSYVYYDESTÄ VUOSILTA 1965-: ”Uuden keskuksen synnyttämisen takana oli luonnollisesti poliittisia ja ideologisia tavoitteita. Maalaiskunta halusi profiloitua Helsingin seudulla itsenäiseksi, moderniksi kunnaksi. Pelättiin isoveljeä, Helsinkiä, ja kadehdittiin Tapiolan mainetta. Tukholman Vällingbytä ja eteläistä suurkeskusta Skärholmenia käytiin poliitikkojen ja rakentajien toimesta ihailemassa. Aluerakentamiseen liittyvän tehokkuuden ideologiaan sopi hyvin, suuri, kerralla rakennettava alue. Simonkylän pikku kokeilun jälkeen voitiin todella antaa palaa. Suomalainen uudisraivaajahenki oli sodan jälkeen vielä kurssissa: kun jotain tehdään, niin tehdään fröteesti.”

Koivukylästä ei tullut varsinaista kaupunkia – lähiö vain. Suunnitelma meni MAKULATUURIIN!

Helsinki merelle

Kaupungin laajenemiselle etsitään mahdollisuuksia. Muutama vuosi sitten kaupunki teki lähes uskomattoman offensiivin ja valtasi Sipoolta 50 km2. Minä en uskonut tuota mahdolliseksi, mutta sitä se oli.  Varsinainen mahti-idea alueen kehittämisestä meni kuitenkin makulatuuriin. Nyt kaupunki etsii intohimoisesti sisäistä kasvua. Ajatukset maalaismaisesta kasvusta on hylätty.  Nyt on saatava Helsinkiin lisää kaupunkia. Mutta onpa makulatuuriin joutunut myös pari merikaupunkia. Vuonna 1967 yliarkkitehti Pentti Petäjä ehdotti 5 neliökilometrin laajuista merikaupunkia Helsingin saarille ja vuonna 2007 Helsinki Greater Vision kilpailuvoittaja ehdotti saman laajuista merirakentamista laajoille rannikkoalueille levitettynä.

Kuvassa on Asuntohallituksen yliarkkitehti Pentti Petäjän tekemä ehdotus laajasta elementtirakenteisesta merikaupungista. Ehdotus kulki nimellä Meri-Helsinki. Siinä ehdotettiin systeemikaupungin toteuttamista noin 5 neliökilometrin alueelle. Asukkaita merelle olisi saatettu sijoittaa noin 150000 henkeä. Rakennusliikkeet olivat kiinnostuneita asiasta ja ensimmäiset aloitteet Hernesaaren rakentamisesta Keskus-Saton toimesta olivat agendalla. Meidät oli jo valittu hommaan liikennesuunnittelijaksi. Rakennusliike olisi kuitenkin aloittanut turvallisesti maanvaraisella rakentamisella Meri-Herneen nimellä kulkeneen hankkeen. Voisiko todeta, että silloinen hanke ei tehokkuudeltaan vetänyt vertoja nyt kaavoitetulle ”meriherneelle”. Petäjän merikaupunki lähti merelle Hernesaaren kärjestä, ylitti Pihlajasaaren ja jatkui etelään noin 3,5 kilometriä ja laajeni itään kolmisen kilometriä lähelle Vallisaarta. Katajaluotoon ja Harmajalle jäi kaupungin eteläreunasta matkaa noin 1,5 kilometriä. MAKULATUURIIN!

Tässä kuvassa on osoitettu Helsinki Greater Vision arkkitehtikilpailussa voittaneen ehdotuksen merirakentaminen. Se oli WSP Finlandin ehdotus. Kevyesti laskemalla saisimme runsaan 5 neliökilometrin merikaupunkeihin 75000 asukasta ja 25000 työpaikkaa. Ehdotus oli nimeltään Emerald. Sitä katselee ihmeissään. Mistä nämä ideat oikein tulivat? Lännestä itään kulkiessa ensimmäinen laaja rakentamisalue on Karhusaaren eteläpuolisella useita saaria käsittävällä alueella. Toinen huomattava rakentamisalue oli ehdotettu Melkin pohjoispuolelle. Myös Pihlajasaari ympäröitiin pohjoisessa ja lännessä rakentamisella. Pikkusaarille Pihlajasaaresta etelään ehdotettiin kelluvia yhdyskuntia. Idässä laajat rakennusvyöhykkeet reunustivat Vallisaarta, Santahaminaa ja Laajasaloa. Että sillee. MAKULATUURIIN!

 Tunneli Tallinnaan ja kaupanpäälliseksi par merikaupunkia

Kasvualueiden etsintä merestä on viime aikoina keskittynyt tunnelimies Peter Vesterbackan haaveisiin saada rakennettua melkoinen merikaupunki Helsingin matalalle. Sitä täydentäisi vielä toinen saariyhteiskunta Tallinnan Madala. Tulipa noista tunnelihötöistä kirjoitettuakin:

http://penttimurole.blogspot.com/2019/07/onko-vesterbackan-luvuissa-hottoa.html

FinEst Bay Area Project on Peter Vesterbackan masinoima yhtiö, jonka tarkoituksena on tehdä kaksoistunneli Helsinki-Vantaalta Tallinnan Ulemistelle ja tärkeimpänä kaikesta rakentaa ehkä kaksikin keinosaarta Suomenlahdelle 15 km rannikolta, kumpaankin ehkä 50000 asukasta ja runsaasti työpaikkoja, lisäksi vielä Keilaniemeen ja Ulemisteen havitellaan asuntoja 100000-200000 asukkaalle.

Vesterbackan hankkeet perustuvat ilmeisestikin ideaan vetää massiivinen määrä kiinalaisia Suomeen ja Viroon ja kautta Eurooppaan. Niin, kai joku puhuu uudesta Macaosta. Matkatoimisto mainostaa Macaota näin: ”Macao tunnetaan Kiinan Las Vegasina, eikä lempinimi ole tuulesta temmattu: kaupungissa on rutkasti kasinoja, luksushotelleja ja toinen toistaan parempia ravintoloita, jotka takaavat viihtyvyydet ja unohtumattomia hetkiä.” Tulisiko Helsingin matalasta Suomen Las Vegas. Sitä juuri toivomme? Miljoonien ihmisten kuljettaminen meidän Helsinkimme kautta ja veljeskaupunkimme Tallinnan kautta, olkoonkin että heistä valtaosa on vain pikavierailulla olevia turisteja, se muuttaa kaupunkiemme identiteettiä. Huonoonko suuntaan? No, menepä Venetsiaan. Kanavien varret pursuvat Kaukoidän turisteja, katumyyjät ovat kiinalaisia, he myyvät kiinalaista rihkamaa, silmän räpäyksessä myyjät levittävät kadulle eteesi valikoiman kiinalaisia silkkihuiveja, kiinalaiset ravintolat työntävät pois italialaisia perinnekapakoita – olemme kiinalaisten Venetsiassa - niin, tätäkö haluamme? Onko minulla kiinalaisfobia? Outoa, olen aina arvostanut kiinalaisten ahkeruutta ja hillittyjä käyttäytymistapoja, nyt en halua heitä meidän identiteettimme osaksi. En myöskään halua heidän ohjaamiaan globaaleja rahoja. MAKULATUURIIN!

Laittoiko hallinto-oikeus 75000 kotia makulatuuriin?

Miten käy Helsingin uudelle yleiskaavalle. Kaavoitus ei jäänyt yksin helsinkiläisten suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden hallintaan, sillä hallinto-oikeuden hallintojuristit ottivat kaavan käsittelyynsä ja poistivat agendalta lukuisia kohteita. Ideat useista bulevardeista rapisivat, menivät MAKULATUURIIN. Korona on muuttamassa maailmaa ja kaupunkikäyttäytymistä. Nurmijärvi-ilmiö nostaa päätään. Joukkoliikenteen käyttö on kohdannut romahduksen. Tiiviistä yhdessäolosta varoitetaan ja sitä pelätään. Matkailijavirrat ovat hyytyneet. Etätyö tyhjentää konttorit. Asuntoon tarvitaan työtilaa. Ohimenevääkö?

Sanoiko Ode Soininvaara 75000 ihmisen kodin hävinneen, kun kuvaan punaisella merkityt bulevardit menivät makulatuuriin? Minun laskelmieni mukaan koti meni 30000 asukkaalta. Sekään ei ole välttämättä totta, sillä bulevardien kumoaminen ei tarkoita kaiken rakentamismahdollisuuden poistamista nyt bulevardeiksi nimetyiltä alueilta. Ehkä siis oikeasti koti meni 20000 asukkaalta. Heidän täytyy nyt muuttaa Östersundomiin.

Makulatuurissa on suuri suunnitelmien hautausmaa

Liikenteessä on paljon makulatuuriin menneitä suunnitelmia. Liikenne on teknologiapainotteinen. Liikenteessä kaikki on tapahtunut nopeasti. Uusi teknologia on pyrkinyt kaatamaan vanhan, mutta ihme on tapahtunut, teräspyörä teräskiskolla on elinvoimainen. Kaikki alkoi tapahtua, kun hevosista siirryttiin koneisiin. Ensimmäinen rautatie rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan vuonna 1862.  Helsingin hevosraitiotie oli käytössä vain kaksi vuotta. Sähköraitiotie kahdella linjalla Lapinlahdenkatu - Sörnäinen ja Töölö – Kaivopuisto avattiin vuonna 1891. Auto tuli kadulle vuosisadan alussa. Eliel Saarinen oli suuri katuverkko- ja joukkoliikennevisionääri. Menikö hänen suunnitelmiaan tältä osin makulatuuriin? No, ainoastaan rautatieaseman siirtäminen taisi kuulua siihen kategoriaan. Asiasta keskusteltiin vielä Pakka Korpisen tullessa virkaan. Hän kertoi ennen virkaanastumistaan yhtenä visionaan olevan aseman siirtäminen Pasilaan. Makulatuuriin menivät myös Metro-Castrenin metroverkko ja Polvisen liikenneverkko. Sama kohtalo oli Alvar Aallon keskustasuunnitelmalla. Mikä erityisen mieluisaa, että sinne menevät myös pääosa ”lisää kaupunkia” -suunnitelmista ja suurin osa bulevardeista. Toivottavasti sinne joutaa myös nykymuotoinen Pisara. Onko nyt niin että makulatuuriosasto onkin se kiinnostavampi osa kaupunkisuunnitelmia. Siellähän lepäävät jo Ebenezer Howardin Town and Country ja Corbusierin Plan Voisin niin kuin Arturo Sorian Ciudad Lineal.

Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1907 Yrjö Weilinin autoliikkeelle piirtämä Bil-Bol automainos saattoi autorakastajat hurmioon. Olimmehan orastavia autoajan kansalaisia - täydellä voimalla tosin vasta kaksi sukupolvea myöhemmin. Eliel Saarinen voitti Tallinnan arkkitehtikilpailun vuonna 1913. Kaupungissa oli 6 autoa. Saarinen oli silloin 40-vuotias. Helsingissä kamariherra Hjalmar Linderin Mercedes Simplex ja liikemies Victor Forseliuksen Benz Velo Comfortable olivat ensimmäiset autot vuonna 1900. Gallen-Kallelan maalatessa tauluaan autoja oli jo kymmeniä.

Pyydän- pieni vilkaisu menneisyyteen!

Jotta näkisimme tulevaisuuteen, meidän on pakko katsoa menneisyyteen. Siksi on hyödyllistä tutkia makulatuuriin menneitä suunnitelmia. Ne kertovat mahtavista visioista, merkittävistä ajattelijoista, ihmisistä jotka olivat ajatustensa kanssa tosissaan. Joku sitten kuitenkin oli mennyt tai tuli menemään vikaan ja homma joutui makulatuuriin. Opimmeko näistä menneistä ja meneillään olevista suunnitelmista jotain? Siinä lajissa emme ole kovin taitavia. Aloitamme aina alusta – sukupolvi kerrallaan.