Nyt ilmassa roikkuu kysymys muutoksesta. Muuttuuko jokin elämässämme koronan jälkiseurauksena? Muuttuuko talous? Loppuuko globalisaation talousvallankumous? Saako kapitalismi siipeensä? Siirrymmekö etätyöhön? Väheneekö lentoliikenne? Ryhtyvätkö ihmiset lomailemaan kotimaissaan? Muuttuvatko ihmiset pysyviksi kesämökkiasujiksi? Pelottaako superurbanismi ja tiivis asuminen? Eikö hissiin eikä bussiin enää haluta mennä? Lisääntyykö syntyvyys? Niin, tuo syntyvyys, se nyt kolahti. Olin joskus ajatellut, ja tiedän että muutkin sitä ovat ajatelleet, että syntyvyys Suomessa pitäisi saada nousuun. Ajattelin silloin syntyvyydellä voitavan turvata suomalaisten talous ja elämä, kestävyysvajeesta tai liiasta vierasmaalaisten tulvasta puhumattakaan. Ystäväni Eero Paloheimo kuunteli esitystäni. Hän sanoi kaiken muun olleen hyvä, mutta tuo syntyvyyden lisääminen, se oli paha. Tämä tapahtui viisi vuotta sitten. Silloin suomalaisten syntyvyys oli hyvällä tolalla. Suomessa syntyi lapsia muiden skandinaavisten maiden ja Ranskan tapaan reilusti. Toista olivat Italia, Espanja, Viro ja monet vanhat itäblokin maat. Siitä hetkestä viidessä vuodessa ovat ajat muuttuneet. Suomi on tipahtanut näiden huonon syntyvyyden maiden joukkoon. Tästäpä aloitin taas pienen tilastorumban.
Meidän tilastomme osoittavat kirkkaasti kehityksen suunnan. Syntyvyys on jatkuvassa laskussa. Nyt kysyy toisiko korona jotain positiivia vaikutuksia lapsenteon maailmaan. Lapsia syntyy yleensä kahden ihmisen rakkaustemppujen kautta. Koko mediamaailma on tulvillaan seksiä. Se on yleensä paljasta naispintaa ja pornoa. Jopa meidän kotikanaviltakin sellaista voi nähdä. Ei kai seksi paha asia ole, mutta se ei nyt näytä kiihottavan lasten tekoon. Miten olisi, jos koronan takia kotona olevat innostuisivat tuohon miellyttävään ajanvietteeseen? Vai oletko sitä mieltä, ettei seksi olekaan ajanvietettä? Onko se vain perustarve?
Syntyvyys koko maailmassa on laskenut tasaisesti. Se on hyvä asia. Vuosina 1961-1962 oli maailmantilastossa kummallinen hypähdys ylöspäin. Ehkä se on jokin tilastovirhe. Ruotsissa syntyneiden määrä on oudosti vaihdellut. Miksi syntyneiden lasten määrä nousi reilusti vuosina 1983-1990? Miksi se taas romahti seuraavina kahdeksana vuotena? Sitten syntyneiden määrä on jatkuvasti noussut. Nyt se reilusti Suomen yläpuolella. Ranskalaiset ovat koko tarkastelujakson ajan tehneet enemmän lapsia kuin suomalaiset. Suomalaisten syntyvyys ryhtyi romahduslinjalle 2011. Se eroaa selvästi vertailumaiden kehityksestä. Miten maailman onnellisimpien asukkaiden maassa juuri syntyvyys on romahtanut. Vanhan perinteisen käsityksen mukaan juuri lapset tuovat onnea ja iloa.
Antiikin filosofit eivät olleet lasten tuomasta onnesta ja ilosta niinkään varmoja. Sokrates väitti lasten rakastavan ylellisyyttä, heillä on huonoja tapoja, haastavat auktoriteetteja, eivät kunnioita vanhempiaan, rakastavat lässytystä ruumiinharjoitusten sijaan. He ovat tyranneja eivätkä perheidensä palvelijoita. Eivät edes nouse seisomaan, kun vanhemmat astuvat huoneeseen. He vastustavat vanhempiaan, juttelevat omiaan seurassa, ahmivat herkut pöydässä, ristivät jalkansa ja tyrannisoivat opettajiaan. Aristoteles ei myöskään ollut varma lasten hyvyydestä. Hän väitti heidän olevan huvittelun halussaan hillittömiä. Lapset ovat patologisesti heikkoja, fyysisesti suhteettomasti kehittyneitä ja ennen kaikkea järjettömiä. Näin sanoi Aristoteles.
Näistä filosofien sanoista huolimatta lapset ovat tarpeellisia ja hyviä olemassa, eivätkä aivan kaikessa juuri noin hillittömiä kuin antiikin filosofit väittävät. Näyttävät nykyään kasvavan ja viisastuvan aivan ilman vielä minunkin lapsuuteni aikaista koivuniemen herraa ja minun opettajani antamaa valintaa: luunappi tai kotimuistutus.
Hohhoijaa! Syvemmälle tilastoihin!
Maailman onnellisimpia!
Suomi on jo kolme kertaa putkeen valittu maailman onnellisimmaksi itsensä tuntevaksi kansaksi. Rakkaat helsinkiläiset ovat valinneet itsensä maailman onnellisimman kaupungin asukkaiksi. Onko onni oikea käsite kuvattaessa ihmisen hyvää oloa. Kun ajattelee onnea, havaitsee sen olevan normitila, arkea satunnaisilla juhlilla elävöitettynä. Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset, ne ovat vanhalle mahtava juttu. Joku toinen taas kokee hyvinvointia juuri vapaudestaan, ei ole näitä harmeja. Vain onnettomuus erottelee onnettoman perusnormionnellisen onnettomasta Onnen värähdykset ovat pieniä ja lyhytaikaisia, palautuvat nopeasti. Onnettomuus, läheisen menetys tai raiteilta suistuminen, ne ovat syviä ja pysyviä, koskaan täysin palautumattomia. Onnellisuuden sijasta tulisikin mitata onnettomuuden vähäisyyttä Sanoisimme Suomen olevan vähiten onneton kansa ja helsinkiläisten vähiten onnettomia kansalaisia. Ihmettelepä tuota: https://worldhappiness.report/
Syntyvyys
Ajattelin katsella asiaa pitkällä perspektiivillä. Trendiviiva on harvinaisen suoraviivainen. Sota-ajat kohottivat syntyvyyttä melkoisesti, mutta suurten ikäluokkien muodostaminen ja lapsenteko sitten laantui ehkäisypillerin markkinoille tulon siivittämänä suureen pudotukseen. Lapsia ryhdyttiin tekemään harkinnan mukaan. Minun nuoruuteni aikoina lapsia tahtoi syntyä vahingossa. Ja niin se taisi olla jo aiemminkin. Minun Selma-mummuni kertoi aina rukoilleensa, kun isänsä kömpi vaimonsa Marin viereen. Rukoili ettei lisää lapsia tulisi hänen hoitoonsa. No, kuusi niitä tuli vanhimman tyttären hoitoon. Mutta tämähän tapahtui jo 1890 luvulla. Silloin syntyi vuosittain yli 30 lasta tuhatta asukasta kohti.
Hieman suomalaisen lapsituotannon faktoja
Vuonna 1773 Ruotsin valtiossa peruttiin kahvin kieltolaki, mutta viinan kotipoltto kiellettiin. Näillä asioilla ei ollut vaikutusta syntyvien määrään valtakukunnassa. Se pysytteli tasolla 22000 elävänä syntynyttä lasta vuodessa eli 40 lasta 1000 asukasta kohti. Vuonna 1788 syttyi Kustaa III sota Venäjän ja Ruotsin välille. Oli myös Anjalan liitosta kysymys. Syntyvyys laski 34 lapseen per 1000 asukasta, mutta nousi heti sodan jälkeen. Vuonna 1805 tapahtui suurempi muutos, kun syntyneiden lasten määrä putosi 39>29/1000 asukasta. Kysymyksessä oli Suomen sota ja maamme siirtyi Venäjän yhteyteen. Seuraava syntyvyyden pudotus tapahtui 1829. Turun yliopisto kyllä siirrettiin Helsinkiin Turun palon jälkeen, mutta se tuskin oli syy suomalaisten syntyvyyden laskuun 38>30 lasta/1000 asukasta. Varsinaista syytä syntyvyyden vähenemiselle noina vuosina en löytänyt. Sitten taas kiikuteltiin ja kaakuteltiin vuoteen 1866. Syntyvyys romahti 39>25. Mitä tapahtui? Alkoivat suuret nälkävuodet. Suomen väestöstä 8 % kuoli. 1869 oltiin jo taas normaaleissa puuhissa ja lapsia syntyi lähes 60000 vuodessa. Vuodet 1910-1919 olivat rauhatonta aikaa ja syntyvyys putosi 32>20 lasta/1000 asukasta. Kapinan jälkeen noustiin nopeasti vakiintuneelle alaspäin suuntaavalle trendille. Talvisodan alkaessa 1939 maassa syntyi 78000 lasta eli 21 lasta per 1000 asukasta. Talvisodan aikana lapsimäärä putosi 65000:en, mutta siitä noustiin. Jatkosodan aikana syntyi 75000 lasta vuodessa. Mutta sodan päätyttyä räjähti. Vuonna 1945 lapsia syntyi jo 96000 ja vuonna 1946 syntyi 107000 lasta. Liisakin tuossa vierellä ihmettelee miten hänen lentäjä-ässä isänsä ja sairasjuna hoituri-äitinsä tekivät kolme lasta sotavuosina ilman asuntoa, ilman rahaa ja ilman varmuutta tulevaisuudesta. Sama linja jatkui vuoteen 1949. Lapsia syntyi 28 tuhatta asukasta kohti. Normaalille trendiuralle palattiin vuonna 1962. Pudotus jatkui. Öljykriisin aikaan 1973 syntyi 12 lasta per 1000 asukasta. Pudotus vuodesta 1947 oli jatkuva ja jyrkkä. Vuosittain syntyneiden lasten määrä oli pudonnut lähes puoleen 108168>56787. Aika tasainen 63000 vuosittaisen elävänä syntyneen kausi jatkui vuoteen 1995. Sitten syntyvyys lipsahti 54000 lapsen vuositasolle vastaten 11 lasta/1000 asukasta. Viimeinen romahdus on nyt tosiasia. Lapsia syntyi vuonna 2018 vain 47577, vuonna 2019 vain 45 597.
Syntyykö lapsia enemmän maahanmuuttomaissa?
Maahanmuuttajat tekevät enemmän lapsia kuin kantaväestö. Tämä on fakta. Hedelmällisyysluku maahanmuuttajilla on noin 10 % kantaväkeä korkeampi. Olin varma, että kuvio on erittäin selkeä. Keräsin Maailmanpankin tilastoista eräiden maiden siirtolaisväestön osuuden ja syntyvyyden ja tein siitä seuraavan taulukon.
Lasten syntymisen määrä suhteutettuna siirtolaisväestön osuuteen koko väestöstä osoittaa siirtolaisuuden vaikutuksen väestön kasvuun. Kuvaa tarkastellessa havaitsee riippuvuuden olevan hyvin vähäisen, mutta kuitenkin olemassa.
Tässä vielä toinen kuva, joka osoittaa Suomen ja Ruotsin eron ulkomaalaisperäisten äitien synnyttämien lasten määrän suhteen. Suomessa heidän osuutensa on 14 % kaikista syntyneistä, Ruotsissa 31 %.
Vielä asian valaisemiseksi tämäkin kuva. Siinä on kymmenkunta maata elävänä syntyneiden lasten tekotahdista matalimman tason ja korkeimman tason mukaan. Oikeastaan otin tämän kuvan mukaan siksi että Suomikin pääsee esille. Maailman onnellisin kansa on maailman kymmenen surkeimman synnyttäjäkansan joukossa.
Mutta mitä nyt?
Tänään oli Hesarissa juttu Suomessa syntyneiden määrän yllättävästä noususta. Tämän vuoden helmikuussa lapsia syntyi osapuilleen 3400 henkeä. Luku on 340 lasta suurempi kuin vuosi sitten. Asiantuntijat mietiskelevät toimittajan haastaessa syitä ja seurauksia. Kerrotaan syntyvyyden yleensä nousevan nousukauden myötä. Kriisit pudottavat syntyvien määrää, mutta kriisien jälkeen tulee rekyyli. Tuossa aiemmin näytetyt tilastokippurat osoittavan heilahtelun voiman. Nyt pitkään jatkuneesta alamäestä tutkijat eivät näytä saavan selvää. Outoa, eikö näin tärkeää asiaa ole mallinnettu, kaikkien onnellisuusmallinnusten ohella? Asialla on suuria pitkän tähtäyksen vaikutuksia. Mitä sitten koronaepidemia vaikuttaa? Kaikki on epävarmaa. Mistään ei oikeastaan tiedetä mitään. Tässä tiedon puutteessa olisi hyvä ryhtyä lapsen tekoon. Ne joilla siihen vielä on mahdollisuus. Täällä meillä.
