Koronavirus on aiheuttamassa maailman suuren kriisin. Onko tämä suuri kriisi? Miten kriisejä mitataan? Mitataanko niitä kuolleiden määrällä vai markkinalikviditeetillä? Nykyistä kriisiä verrataan vuoden 2008 talouskriisiin. Sen alkusyy oli Yhdysvaltojen asuntomarkkinakriisi. Sitä ei verrata ruton aiheuttamaan kriisiin tai sotien aiheuttamiin kriiseihin. Ruton tiedetään alkaneen Euroopassa vuonna 1345. Se tuli Kiinasta. Yhdysvaltojen presidentti twiittailee nykyäänkin ”kiinan viruksesta”. Voiko nykyistä kriisiä verrata 30-luvun alun talouslamaan? Talouslaman alkusyy oli liian rahan tulo markkinoille ja siitä syntynyt asunto- ja pörssikupla. Yhdysvalloista se alkoi. Sieltähän se alkoi myös Lehman Brothers kriisi 2008. Syyt samat. Nyt olemme terveyskriisissä. Ystävämme Tapani ”Susi” Launis lähetti juuri viestin, jossa hän sanoi meidän nykyisen kriisimme johtuvan maailman biodiversiteetin vähenemisestä. Valtionvarainministeriön asiantuntija sanoo meidän olevan suossa, jossa jalka ei löydä kovaa pohjaa. Pankkimies sanoo, että suurin isku tulee talouden kiinni panemisesta. Sanoo keskuspankkien toimien pelästyttäneen sijoittajat. Epäilevät salaliittoteoriaa. Raha ei tapa virusta. Velkaantumista pelätään. Elvytystä pannaan liikkeelle. Trump ehdottaa rahan jakamista köyhille kansalaisille. Painokoneet vaan höyryämään. Perustulon kaltaista apua tarjoaa. Valtionvarainmies puhuu rekyylistä. Hän uskoo tai toivoo talouden pomppaavan kriisin päätyttyä. Pankkimies sanoo, että nyt on keskitytty liiaksi Kiinaan. Uskoo pidemmän aikavälin muutokseksi Kiinan alihankinnan siirtymisen muualle. Toimittaja kysyy, peruutetaanko nyt globalisaatiota. Hieman näin, ainakin vähän, uskoo pankkimies. Kauppasodat jatkuvat. Huoltovarmuus ryhtyy kiinnostamaan. Vaihtoehtoja halutaan. Suomen skenaario on jyrkkä pudotus muutaman kuukauden aikana. Sitten pompahtaa. Hallituksen tavoitteet voidaan nyt unohtaa. Rakennepolitiikkaa tarvitaan. Syntyvät velat on hoidettava aikanaan. Fokus on siirtynyt. Epävarmuus on nyt jotain aivan toista kuin hallituksen muodostamisen alkuaikoina. Kaikki on sumussa.
Onko kansantulo jokin mittari. Onko se heilahdellut aiempien suurten kriisien seurauksena. Vilkaistaan hieman tilastoja. Otin nyt käsittelyyn Britannian GDP-tilastot vuodelta 1260 saakka. Onko ihmisten ja valtakuntien kansantuotteesta tietoja vuosisatojen takaa? Eipä tainnut olla tilastomiehiä paikalla, mutta historioitsijat ovat tällaisen tilaston konstruoineet. Minun tarkoitukseni oli ihmetellä ruton eli mustan surman ja mahdollisten muiden pandemioiden vaikutuksia kansantuloon. Samalla tietysti on tarkoitus tarkastella muiden kriisien, sotien ja lamojen vaikutuksia. Ajattelin myös Britannian olevan sopiva tarkastelukohde historian pitkässä putkessa.
Musta surma
Rutto tuli maailmaan Kiinasta. Epäilleen ruttoa levittäneiden rottien tulleen mongolien mukana heidän suurella valloitusretkellään. Jotkut uskovat jyrsijöiden levinneisyyttä edesauttaneen vuosisadan alun lämpimän periodin. No, sen jälleen tulikin sitten pikku jääkausi. Ilmastonmuutosta elettiin ruton saapumisen aikoihin. Timur Lenk vetäytyi Euroopasta 1290 ja rutto saapui Euroopan rajoille 1348. Se valloitti Euroopan viidessä vuodessa. Tautiin kuolleita koko maailmassa oli erilaisten arvioiden mukaan 75-200 miljoonaa ihmistä. Europalaisista kuoli noin puolet. Maailman silloinen hieman vajaa puolen miljardin väestö väheni siten tuntuvasti. Rutto jäi hieman kytemään ja iski sitten useita kertoja pienemmillä epidemioilla. Euroopan väestö saavutti vasta 200 vuoden kuluessa ruton aikaisen tason. Suomi säästyi tältä alkusurmalta. Rutto hiipi Suomeen vasta 1700-luvun alussa. Vaikka Tallinna oli pantu karanteeniin, nykypäivän tavoin, rutto iski 2500 helsinkiläiseen ja tappoi heistä puolet. Venäläiset tulivat sitten paikalle ja Helsinki poltettiin omien toimesta maan tasalle. Mitään ei ole siitä Helsingistä säilynyt meidän päiviimme.
Rutto tai Helsinki eivät nyt ole tämän blogin aiheita. Puhdetyön kohteena ovat nyt kansantuotteen muutokset kriisin sattuessa. Kriisejä ovat tietysti sodat ja sairaudet.
Ensimmäisenä piirsin Britannian kansantuotetta kuvaan kippuran ja tarkastelin suurennuslasilla ruton aikaa 1300-luvun puolessa välissä. Olipa siinä hommaa, piti naputella 900 vuoden luvut jostain Excel-failista. Eivät nykyään anna näitä tilastoja suoraan kopioitavaksi. Haluavat rahastaa. Hämmästyin. Kansatulo pomppasi nousuun. Heti tajusin: kun väki väheni puoleen, niin tietysti kansantuote per asukas tuplaantui. Maatalousyhteiskunnassa vilja kasvoi ja kyläseppiä riitti auran ja miekan takomiseen ruton jälkeenkin ja laivat seilasivat. Rutot ja sodat, niitäkin käytiin yhtenään omalla saarella tai muita eurooppalaisia vastaan, puhumattakaan siirtomaasodista, ne eivät hetkauttaneet kansantuotetta. Heilahteluja kylläkin tapahtui jopa 30 % tasolla, mutta palautuminen oli nopeaa. Yleensä syynä oli sota tai huono sato. Muutos tapahtui vasta teollistumisen alettua. Alkoi jyrkkä nousu. Englannin kansantuotteen ensimmäinen suuri romahdus oli I maailmansota. Pudotus oli 29 %.
Kun romahtaa milloin palaudutaan?
Minua kiinnostavat talousromahdusten suuruus ja kesto. Siitähän meillä puhutaan. Jos nyt talous ja kansantuote putoaa vuoden tasolla 7 % niin kauanko kestää sen saattaminen ennalleen. Tätä asiaa on mielenkiintoista verrata vanhoihin tilastoihin. Eipä kai nuo luvut ole aivan vertailukelpoisia, talouselämän rakenteet ovat muuttuneet, mutta eivät ne nyt niin vertailukelvottomia ole, etteikö niitä voisi vertailla.
 |
| Lisää kuvateksti |
Mitä tästä nyt opimme. Saatamme oppia senkin, ettemme milloinkaan saavuta nykyistä hyvinvoinnin ja kulutuksen tasoa. Vuoden 2008 tason saavutimme vuonna 2011. Esimerkit osoittavat kolmen talouslaman osalta palautumisen tapahtuneen eri maissa eri nopeudella. Saksa on aina ollut nopein palautuja. Suomi ja Britannia toipuvat hitaammin.
