Olli Kivinen tuli minun ystäväkseni vientihommissa. Meillä oli yhteisiä hankkeita Kuwaitissa ja Libyassa. Ensimmäisen kerran olin hänen kanssaan kosketuksissa, kun Otto Larman johtamassa autopaikkatoimikunnassa 60-luvulla teimme normeja parkkipaikkojen tarpeesta. Olli oli komitean jäsen, minä taas komitean toinen sihteeri. Koskaan niistä normeista ei tehty virallista asetusta eikä toinenkaan ajatuksemme toteutunut, maamme kaupungit eivät perustaneet komitean ehdottamia kunnallisia pysäköintiyhtiöitä Ruotsin malliin. Tunnetun rakennusvalvontamiehen mukaan autopaikkanormit olivatkin yksi kuolemansynneistäni. Muita kuolemansyntejä olivat väestönsuojanormit, bulevardit ja kompakti kaupunki. Että synneissä on oltu mukana. Jos joku haluaa tutkia menneisyyttä, niin tässä hieman vihjeitä:
Jälleen raporttiarkeologiaan
Tulevaisuutta ei voikaan tutkia, sillä mitään tutkittavaa ei ole olemassa. Tai, hetkinen toppuutellaan hieman, olinhan juuri Tutuhesassa kuuntelemassa Osmo Kuusen ja kahden merkittävän filosofin, Ilkka Niiniluodon ja Antti Hautamäen esitelmiä tulevaisuudentutkinnan pohjafilosofioista – siihen palataan, jos saan jotain ymmärrystä aikaan. Tulevaisuuden visioita voi tietysti tutkia ja sellainen on nyt aiheena, sillä hivelen juuri käsissäni kolmea professori Olli Kivisen kirjaa. Pääkohteena on Olli Kivisen laatima Hämeenlinnan yleiskaava vuodelta 1957. Olli oli siihen aikaan 36-vuotias asemakaavaopin erikoisopettaja Teknillisessä korkeakoulussa. Hänen professuurinsa Otto Iivari Meurmanin seuraajana alkoi vuonna 1960. Jos Olli oli kaavoituksen vahva tähti, oli hän myös viimeisen päälle innokas automies. Hänen Batman-autonsa oli kaikille alan ihmisille tuttu. Hurja ajotapa ei taas ollut vieras kenellekään pelkääjän paikalla istuneelle. Mutta siihen aikaan suomalainen mies saattoi ajaa omilla vankkureillaan haluamaansa nopeutta. Kattonopeuskokeilu Suomeen tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1962. Varsinainen energiakriisin aiheuttama vuoden kestänyt 80 km/h kattonopeus oli sitten vasta vuonna 1972. No, miksi nämä kattonopeudet tähän tulivat? Ainakin siksi, että vuonna 1957 elimme autoistumisen ja maaltamuuton suurta mullistusta. Olli Kivisen Hämeenlinnan yleiskaavassa 1957 oltiin ratkomassa näitä ongelmia.
Ollin väitöskirja 1960
Etsiskelin aikanaan jotain mielenkiintoista Fredalla Hagelstamin antikvariaatista. Hyllyltä pilkistää Kivisen Turun yleiskaava, Kivisen Varkauden yleiskaava ja helmenä kaikesta Kivisen väitöskirja Kaupunkiemme keskusalueiden rakennusoikeudesta, sen kehityksestä ja mitoituksesta. Väitöskirjan sivujen välistä pulpahtaa kortti, jonka on allekirjoittanut Otto-Iivari Meurman. Hän kiittää syntymäpäiväonnitteluistaan. Hän täytti 70 vuotta kesäkuussa 1960. Olli väitteli toukokuun lopulla 1960. Olli oli käyttänyt Mörrin kiitoskorttia tuoreena kirjanmerkkinä tutkiessaan väitöskirjansa saloja - sympaattista. Sisälsikö Olli Kivisen väitöskirja mullistavaa tutkimusta ja tulevaisuutta luotaavaa innovaatiota? Kun luen sitä, imponoidun laajan korttelitutkimuksen määrästä ja petyn johtopäätöksistä ja ratkaisusta. Yllättävää ei kuitenkaan ole väitöskirjan havainto kaupunkikeskustojen kerrosalan huimaavasta ylimitoituksesta. Kaupunki ympäristönä ja kaupunki ”taideluomana” on väitöskirjassa täysin sivuutettu. Väitöskirjassa käsitellään kaupunkia numeroina. Peräkkäisten hallinnollisten päätösten todetaan johtaneen rakennusjärjestyksiin, jotka ylimitoittavat keskustakortteleiden kerrosalan. Rakennusjärjestysten mukaan rakennettaessa leikkipaikat, tomutuspaikat ja pysäköintipaikat jäävät rakentamatta. Korttelirakenne on siis muutettava. Umpikortteleiden sijaan on suositeltavaa rakentaa kampamaista avokorttelia. Silloisissa rakennusjärjestyksissä yleiset tonttitehokkuusluvut olivat tasoa e>3. Nyt tehokkuudet olisi pienennettävä tasolle e=0,5-0,9.
Kivinen kirjoittaa väitöskirjan loppulauseessa: ”oleellinen puoli suunnittelussa kuitenkin on mittakaavallisesti oikean ratkaisun löytäminen, seikka johon tosin toistuvasti viitataan, mutta jonka käytäntöön soveltaminen keskusalueilla yleensä laiminlyödään”. Kivinen halusi murtaa perinteisen ruutukaupungin umpikortteleiden korkean rakennustehokkuuden ja luoda tilalle väljempää avointa kamparakennetta. Hänkö sen lopetti, minkä lisää kantakaupunkia hanke taas aloitti? Tai olinko itse aikaani edellä kun 7 vuotta Olli Kivisen väitöskirjasta kirjoittelin lauseeni: kompaktikaupunki on kontaktikaupunki.
Hämeenlinnan yleiskaava 1957
Hämeenlinnan yleiskaava valmistui ennen väitöskirjaa tai sen tekoaikana. Yleiskaavassa varmaakin näkyy viitteitä käynnissä olevasta ajatusprosessista. Kirja on Olli Kivisen jo standardiksi tullutta hienostunutta tyyliä: sidottu makaava A4, valkoiset kannet värillisillä teksteillä. painotyöt Suomalaisen kirjallisuuden kirjapainon laatutyötä. Tekijöinä Olli Kivinen, Mika Erno ja Pentti Riihelä. Antti Tuura väestöennusteen ja asuntotarvelaskelmien tekijänä ja Yleinen insinööritoimisto vesihuoltoeksperttinä. Kirjassa on kaksi lukua: 1 Lähtökohta ja 2 Ratkaisu. Lähtökohtaan sisältyvät kappaleet: vaikutusalue, yleiskaava-alue ja väestö. Ratkaisun osia ovat suunnitteluperiaatteiden lisäksi: liikenne, keskikaupunki, asuntoalueet, työalueet sekä yleiset rakennukset ja viheralueet.
Aloitetaan väestöstä ja vaikutusalueesta
Vaikutusalueen määrittely kuului tuon ajan vakiorepertuaariin. Hämeenlinnan vaikutusalueen suuruudeksi arvioitiin 50-luvun puolessa välissä 70000 asukasta. Kaavan laatimisaikaan Hämeenlinnan kaupungin väkiluku oli 23000 henkeä ja yleiskaava-alueen väkiluku 27000 henkeä. Yleiskaava-alueen väestön arveltiin 25 vuodessa kasvavan minimissään 40000 henkeen ja maksimissaan 45000 henkeen. Kasvuprosentiksi laskettiin vuosittain 1,5-2,0 %. Todellinen väkiluku vuonna 1980 oli 40000 asukasta. Kasvun ennustettiin olevan 200 henkeä vuodessa luonnollisen kasvun seurauksena ja 300-500 henkeä nettomuuttovoiton seurauksena. Viimevuosien nettomuutto on ollut 250 henkeä negatiivinen. Nyt viimeksi oli pientä kasvua havaittavissa. Takaisin 50-luvulle: Uutena ilmiönä kiinnitettiin huomiota yli 65-vuotiaden osuuden kasvuun. Sen arveltiin kasvavan 6 prosentista jopa 9 prosenttiin. Nyt se on 22 %. Hämeenlinnan väestö v. 2009 ennen alueliitoksia oli 44000 henkeä ja nykyinen asukasluku on 67000 asukasta. Nämä tilastot eivät nyt enempää kiinnosta, mutta mikä kiinnostaa on pienen kaupungin kasvustrategia maankäytön suhteen 50-luvun sammakkoperspektiivistä katsottuna. Sitähän se on tämä Olli Kivisen yleiskaava mallia 1957.
”Tämän hetken kaupunkisuunnittelulle leimaa antavista tekijöistä on tärkein epäilemättä liikenne ja nimenomaan ajoneuvoliikenne. Se on muuttunut ratkaisevasti nopeammaksi ja volyymiltaan moninkertaiseksi. Vanhoilla kaduilla ei sitä voida tyydyttävästi hoitaa eikä sen probleemoja voida liioin ratkaista laajentamalla vanhan katujärjestelmän mukaista katuverkkoa. On luotava uusi liikenneverkkojärjestelmä, joka pohjautuu uusien liikennevälineiden muuttuneisiin vaatimuksiin.” Näin kirjoittaa Olli Kivinen Hämeenlinnan yleiskaavassa 1957. Hän kritisoi konsentrista kaupunkimuotoa, joka on kehittynyt renkaina vanhan keskustan ympärille. Tällaisessa kaupunkimuodossa liikenteen jäsentely sekä alueiden varaaminen järkevään uudisrakentamiseen kuten myös yleisiä laitoksia ja vapaa-ajanviettoa varten on osoittautunut vaikeaksi. Konsentrisen kaupungin vastakohtana hän suosittelee hajakeskitystä, desentralisaatiota. Tällöin pääkeskuksen ympärille luodaan alakeskuksia. ”Näiden ympärille koostuva asuminen ja muu toiminta muodostetaan mahdollisimman itsenäisiksi yksiköiksi. Pienin hajakeskitetty kaupunkiyksikkö on asumasolu, joka käsittää 1 000 -1 500 asukasta. Kahdesta tai useammasta solusta muodostuu asumalähiö.” Kivinen esitti ajatuksensa kaavioina. Vasemmalla on kaavio asumalähiöstä. Kaaviota nimitettiin sittemmin Kivisen keuhkokaavioksi. Oikealla ylhäällä on Kivisen hajakeskitetty kaupunki liikenneväylineen, keskustoineen, asumalähiöineen ja teollisuusaluevarauksineen. Alin kuva esittää konsentrisen ja desentralisoidun kaupungin vastakohtaisuutta. Tätä tietä kuljimme...
Rakennusoikeutta leikataan
Keskustan mitoituksessa päädyttiin rakennusoikeuden leikkaamiseen. Voimassa oleva kaava salli keskustaan rakennettavaksi 0,59 milj. k-m2. Yleiskaavaehdotuksessa rakennusoikeus pienennettiin 0,33 milj. kerrosneliömetriin. Tästä 40 % oli tarkoitettu asunnoille. Asukkaiden määräksi ennustettiin 5500 henkeä, kun silloinen luku oli 4200. Teoreettisesti vanhan kaavan mukaan asukkaita olisi mahtunut 19000 jos 80 % rakennusoikeudesta olisi käytetty asuntoihin. Asukastiheydeksi tällä kerrosalalla olisi tullut 26000 asukasta neliökilometrille. Tätä yleiskaavateksti pitää liian korkeana ja sanoo sen olevan erityisesti lapsiperheiden kannalta epämiellyttävä. Nyt on otettava huomioon, että silloinen ennuste asumistiheydestä oli 20 h-m2/asukas. Nyt pinta-alaa on koko maassa asukasta kohti 41 huoneistoalaneliömetriä.
Hämeenlinna yleiskaavassa 1957 keskustan mitoitus oli Kivisen pohdinnan alaisena. Juuri silloin hän mietti laajemminkin keskustamitoituksen tulevaisuutta väitöskirjaansa varten. Hämeenlinnan keskustassa oli silloisen kaavan mukaan tonttitehokkuusluku e=3,3. Kivinen halusi alentaa tehokkuuden vyöhykkeittäin tasoille e=2,0, e=1,2 ja e= 0,7. Tiheimmällä alueilla sallittiin asuntoja 25 % kerrosalasta. Väljimmällä alueella liiketiloja sallittiin 10 %. Kun nyt pistän päähäni googlekiikarit ja vertaan nykytilannetta Olli Kivisen Ja MIka Ernon suunnitelmaan, havaitsen suuria yhtäläisyyksiä suunnitelman ja todellisuuden välillä. Ehkä asiaa tuli hyvin hoidettu, sillä Mika Erno oli Hämeenlinnan kaupungin asemakaava-arkkitehti.
Asuntotuotantooli yleiskaavassa laajan tarkastelun kohteena. Yleiskaavan mitoitus 1,2 milj. k-m2 45000 asukkaalle perustui 27 neliömetrin kerrosalatarpeeseen per asukas. Kerrostalojen osuutena pidettiin korkeintaan 50 %. Keskustan rakennusoikeutta haluttiin supistaa ja varautua 6500 asukkaaseen, kahdeksaan asumalähiöön sijoittuisi siten 85 % asukkaista. Raportti korostaa, että kullekin lähiölle tulee muodostaa oma lähiökeskus myymäläryhmineen ja yleisine rakennuksineen. Niin, huomattakoon taas, ettei tuohon aikaan ollut mitään aavistusta suurista kauppakeskuksista pääteiden varsilla.
Teollisuusalueitavarattiin yleiskaavassa noin 400 hehtaaria. 50-luvun alussa kaupungin työntekijöistä 49 % oli teollisuuden palveluksessa. Heistä puolet oli naisia. Yleisin kulkutapa töihin oli polkupyörä.
Liikenne Kivisen kaavassa
Kerroin jo alussa Kivisen olleen innokas automies. Niinpä hän ei paljoakaan uhraa raporttinsa riveillä kävelylle tai pyöräilylle. Toteaa kuitenkin pyöräilyn merkityksen ja tarpeen varata keskustan kauppakatuja jalankululle. Pyöräily oli 50-luvulla pikkukaupungeissa merkittävä liikennemuoto. Yleiskaavassa esitetään poikkileikkauslaskentatietoja Vanajaveden Viipurintien sillalta. Sillan ylittävistä 50 % oli polkupyöräilijöitä, neljännes jalankulkijoita, neljännes ajoneuvoja. Katso kuvaa tuolta ajalta. Joukkoliikenteen matkustajamääristä ei ollut parempaa tietoa, linjoista oli kuitenkin vuoromääräkaavioita. Raportissa puhutaan liikenneverkon luomasta käsitteellisestä rungosta. ”Vaikkakin liikenne verrattuna asumiseen ja työhön on monessa suhteessa niitten seuraus ja näin ollen sekundäärinen, luo liikenneverkko kuitenkin asemakaavoitukselle käsitteellisen rungon, jonka puitteissa eri alueet ovat sijoitettavissa paikoilleen.” Raportissa liikenne tuleekin heti kärjessä vaikutusalueselvityksen jälkeen. Pysäköintipaikkojen tarvetta ennustettaessa autokannan arveltiin olevan vuonna 1980 1 auto/7 asukasta kohti eli 140 autoa per 1000 asukasta. Henkilöautokanta yleiskaavan tekohetkellä oli 40 ha/1000 as. ja vuonna 1980 250 ha/1000 as. (Koko maan tilasto). Nyt henkilöautoja on Hämeenlinnassa 625 ha/1000 as. Liikenteen Vanajaveden sillalla arveltiin kasvavan vuoteen 1980 mennessä viisinkertaiseksi. Murros oli odotettuakin suurempi. Ehkä Olli Kivinen sitä oikealla tavalla ennakoi, kun kirjoitti niin monta sivua liikenteestä.
Liikenteessä on tietysti vahvasti esillä ohitustien tai läpikulkutien vaihtoehdon valinta. Kysymys oli Valtaien 3 sijoituksesta. Tie asettui paikalleen läpi kaupungin. Itseasiassa tien suunnittelu oli TVH:ssa jo käynnissä yleiskaavan laatimisaikaan. Moottoritie valmistui Hämeenlinnan kohdalla vuonna 1965. Siitä Kalle Kultalan kuva. 50-luvulla arveltiin helikopteriliikenteen nousevan merkittävään asemaan. Yleiskaavassa helikopterikentän paikaksi esitettiin Hämeensaareen, aivan keskustaan. Pysäköinti eli Mörrin keksimän termin mukaan autopaikotus oli laajan tarkastelun kohteena. Asuntoalueilla autopaikkoja esitettiin varattavaksi noin 1 paikka 150 m2 kohti. Liikekeskustassa myymälöiden ja konttoreiden osalta ajateltiin tarpeen olevan 1 autopaikka 75 m2 kohti. Pysäköinnin suhteen esitettiin viisaita, sillä kerrostaloalueilla puolet paikoista esitettiin kaukopysäköintinä 200-300 metrin päähän asunnoista.
Kaupunki kasvaa
Olli Kivisen yleiskaava päätyi vuoden 1980 mitoittavaan asukaslukuun 45000. Kivisen kaavan jälkeen valmistui seuraava yleiskaava Heikki Aitolan toimesta vuonna 1966. Siihen minäkin pääsin mukaan liikennesuunnittelijaksi. Miksi siis uutta yleiskaavaa laadittiin näin pian, vain kymmenen vuotta edellisen yleiskaavan valmistumisesta? Sysäyksistä tärkein lienee ollut Vanajan liittäminen Hämeenlinnan kaupunkiin ja tästä seuranneet alueiden lisäresurssit. Uuden yleiskaavan tavoitteina mainittiin teollisuusalueiden varaaminen, kerrostalotuotantoon soveltuvien aluerakennuskohteiden osoittaminen, keskustatoiminnan laajenemissuuntien osoittaminen sekä yleisten rakennusten alueiden muodostaminen valtakunnallista käyttöä silmällä pitäen. Hämeenlinna ja Kanta-Häme sijoittivat itseään Suomen kartalle! Tällaiset asiat ehkä puuttuivat täysin edellisestä yleiskaavasta! Aitolan yleiskaavan asukaslukutavoite vuodelle 2000 oli 63000. Todellinen luku vanhan Hämeenlinnan ja Vanajan alueella oli sitten 50000. Ennustaminen ei ole helppoa. Kasvuun on kiva uskoa.
Nyt valmistuneessa uudessa yleiskaavassa asukaslukuennuste on 72000-75000. Aluevaraukset ovat tietysti kasvaneet asukasluvun mukaan. Väljyyskasvu on suuri mitoittava tekijä. Asukasta kohti on nykyään kaksinkertainen määrä kerrosalaa. Teollisuuden varaukset olivat Kivisen yleiskaavassa tärkeä asia. Niitä varattiin 400 hehtaaria. Uudessa yleiskaavassa varaukset teollisuudelle, kaupalle ja muuhun elinkeinotoimintaan ovat hurjasti kasvaneet. Määrää en nyt saanut selville, mutta karttaan katsomalla varauksia voisi arvioida olevan kolmin- tai nelinkertainen määrä. Muutos onkin suuri marketien ja pienteollisten ja kaupallispalvelullisten toimintojen levitessä maanteiden varsiin autokaupunkialueille. Muutos on kaikkialla niin dramaattinen, että minun oli pakko piirtää itselleni kartta siitä mitä Hämeenlinnassa on oikein tapahtunut sitten Kivisen aikojen.
Tämä juttu on jo laajentunut ja uhkaa laajentua lisää. Haluaisin vielä kirjoittaa viheralueista ja monesta muusta. Mutta nyt on tehtävä toppi.
Hämeenlinnan kantakaupungin yleiskaava 2035 kertoo yleiskaavoituksen toteutustavan monipuolistumisesta. Uuden yleiskaavan väkilukuennuste vuoteen 2030 on haarukoitu välille 72600-76800. Tilastokeskus on ennustanut alarajaa. Haarukan keskelle osuva väestönkasvu olisi 0,6 % vuodessa. Olli Kivisen vuoden 1957 yleiskaavaselostus vaati 69 sivua. Nyt netissä löytyvässä uudessa yleiskaavassa on 144 sivua. Tästä linkistä voit tarkastella Kantakaupungin yleiskaavaa 2035.
https://www.hameenlinna.fi/wp-content/uploads/2019/03/9512-Selostus-4.4.2018.pdf
