Kirjoitin joskus: ”Kirjahyllyt pursuavat arkistoituja raportteja. Raporttien sivut näyttävät sileiltä. Niissä ei ole alleviivauksia tai käännettyjä kulmia. Raportit siirtyvät suoraan painokoneista hyllyille. Hyllyt täyttyvät ja arkistot paisuvat. Konsultit suoltavat uusia raportteja. Tilaajat miettivät uusia tarpeita. Raportin ilmestyessä painosta uudet ajatukset valtaavat mielen. Ei ole enää aikaa analysoida analysoitua. Ajatusten mylly sykähtelee. Poliitikot päättävät. Heillä ei ole aikaa pyörittää ajatusten myllyä. Heidän tietonsa on luottamusta byrokratian valmisteluun. Systeemi perustuu ennen tehtyyn - päätösten ketjuun. Uusien ajatusten matka ajatusten myllyyn on lähes mahdoton. Muuttuvassa yhteiskunnassa myllyyn pitäisi syöttää uutta tavaraa - reagoida muutosilmiöön. Myllystä tulee ulos vain mitä sinne syötetään. Mylly jauhaa. Uutta tavaraa ei löydy. Mikä olisi paras menetelmä löytää myllyyn uutta tavaraa?”
Silloin aikanaan sanottiin, että skenaariot. Ne ovat nykyäänkin vielä muotia. Skenaarioita tuppaa mitä ihmeellisimmillä tekonimillä varustettuna. Juuri nyt edessäni on melkoisen uusi raportti nimeltään Kaupungistumisen käännekohdat; Skenaarioita Suomen kaupungistumisen tulevaisuudesta. Siinä skenaariot oli kyllä onnistuttu nimeämään varsin asiallisesti. Ne olivat: Skenaario 1: Perusura 2039 - Kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan eikä suuria poliittisia interventioita tehdä; Skenaario 2: Muuttovoiton tahdittama maa 2039; Skenaario 3: Pirstaloituneen työn metropolialue; Skenaario 4: Tunnin teknologia-Suomi 2039. Raportissa sanotaan: Skenaariot ovat ajattelun apuvälineitä. Ne kuvaavat ympäröivän maailman ilmiöitä ja niitä kehityskulkuja, jotka määrittävät missä puitteissa tulvaisuutta suunnitellaan. Niitä käytetään usein tilanteissa, joissa epävarmuus keskeisten ilmiöiden tulevasta kehityksestä on tunnustettava. Skenaarioiden on tarkoitus antaa eväitä päätöksenteon tueksi ja helpottaa epävarmuuden kanssa elämistä. Demos Helsingin työstämä raportti oli tehty yhteistyössä Suomen Akatemian rahoittamien URBI ja BEMINEhankkeiden kanssa. Raportissa mainitaan yhteiskunnallisina muutosvoimina: muuttuva työelämä, maahanmuutto, infrainvestoinnit, kiinteistömarkkinat, asumisen preferenssit ja kaupunkiattraktiot.
No, mitenkä sattui? Olen juuri kirjoittamassa esseetä Pietarsaaren kaupunkirakentamisen ohjelmaan. Tämä painomusteelta tuoksuva Demoksen ja kumppaneiden raportti on hyödyllinen ja sattui aivan oikeaan aikaan. Ei siis pidä paikkaansa, että raportin ilmestyessä painosta uudet ajatukset valtaavat jo mielen. Hetki ei näiden käännekohtien suhteen ole vielä mennyt. Kirjoitinpa hieman tämän raportin ja siihen liittyvän URBI:n esittelystä edellisessä blogissani.
Tuohon mainitsemaani Pietarsaaren paperiin kirjoittelin mm. näin: ”Muutospaineiden pommitus on tullut monimuotoisemmaksi. Siihen sisältyy sosiaalinen muutos. Väestö ikääntyy ja yksinäistyy. Väki vähenee. Monet kulttuurit porisevat samassa padassa. Keitto ei tahdo kypsyä. Nytkö emme tee virheitä? Teemme niitä tukuittain. Niitä tekevät kaikki yhteiskunnan vaikuttavat lobbyt: poliitikot, byrokraatit ja bisneksentekijät. Kansa tarkkailee median ja somen luomasta tirkistysreiästä. Näkymätön käsi liikuttaa tuntemattomia voimia. Tulevaisuudentutkijat sanovat, että digitalisaatio, etätyö, netissä muodostuvat organisaatiot, uudet oppimisjärjestelmät, jakamistalous, yhteiskuntapelit, 3D tulostus ja robotiikka - itseajavine autoineen, pelastavat meidät kaikelta. Uskotko tuohon pelastussanomaan? Ehkä siinä on liian vähän ihmistä, yhteisöllisyyttä? Ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä torjuntatehtävistä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeisellä sijalla on kulutus. Kulutuksen muutos on yksistään vahvasti yhteisöllinen tapahtuma. Saadaanko se tapahtumaan rauhanomaisesti ja vapaaehtoisesti? Jos se tapahtuu väkivaltaisesti kriisien kautta, se on pakkoa ja sopeutumista ilman valinnan oikeutta.
Nyt siis haluan visusti painaa mieleeni kaikki tarjolla olevan viisauden. Tarjolla olevan viisauden erikoisuus on, että se on ajankohtaista. Ei varastosta homeisena poimittua. Se onkin sivupointti. Olin nimittäin juuri firman varastossa pelastamassa joitain vanhoja, jo homehtuneita raportteja ikään kuin pyhäinjäännöksinä menneiltä ajoilta. Firma nimittäin muuttaa ja eläkeläiseltä on sinne jäänyt jotain tavaraa. Tähän aiheeseen eli raporttiarkeologiaan palaan tarkemmin seuraavassa blogissani.
Seminaari tieteiden talolla alkaa
Tästäpä pääsenkin hyppäämään viimeisinpään seminaarikokemukseeni. Eteeni tuotiin uutta raportointia ja ansiokasta tutkimusta Virve Hokkasen ja Emma Terämän toimesta. Eteeni asteli myös Matti Visanti hersyvän hauskalla kuvasarjalla, joka kertoi Matin omia tarinoita suunnittelijan arjesta kaikkien ohjeiden, määräysten, tutkimusten, väitöskirjojen, skenaarioiden ja raporttien ristipaineessa. Hän sanoi näin minulle lähettämässään sähköpostissa: ”Oikeastikin minua töissä vielä ollessani askarrutti erilaisten valtion ja kuntienkin korkeatasoisten ja käsitteellistä kieltä sisältävien ohjelmien vaikuttaminen käytännön toimiin. Päättelin monen raportin kohdalla niiden ohjelmien teon sinänsä olevan päämäärä, joka antoi tekijöilleen antoisaa ajateltavaa.”
Matti Visanti pohti suunnittelijan ongelmaa. Seinätaulu sanoo, että kaikki seikat on huomioitava. Suunnittelija pohtii suunnitelman putkahdusta. Taitaa olla Matti itse.
Tutuhesan seminaari oli nimeltään: Kaupunkien tulevaisuus: Hyvinvointi ja kestävä kehitys. Erkki Aalto Tutuhesan uutena vetäjänä on onnistunut kehittämään mielenkiintoisia keskustelunaiheita. Tieteiden talon salit tuppaavat suorastaan täyttymään ja audienssissa näkyy muitakin kuin meitä vanhoja kääkkiä. Nyt olimme saaneet esitelmijöiksi kaksi nuorta naista. Heitä olivat Kestävä kaupunki -ohjelman ohjelmapäällikkö Virve Hokkanen ympäristöministeriöstä ja kansallisen kaupunkistrategian valmistelua johtava tekniikan tohtori Emma Terämä valtiovarainministeriöstä. He molemmat olivat hyviä ja tomeran tuntuisia esittäjiä. Vastasivat terävästi kommentteihin.
Ympäristöministeriö ja kestävä kaupunki
Ympäristöministeriö ajattelee kestävyyden vaativan teemojen ja toimijoiden kohtaamista. Tämä on oikein. Virve näytti slaidin, jossa hän viestitti:
· Resurssiviisaassa kaupungissa jätettä syntyy vähän, kierrätys ja uudelleenkäyttö tuovat päästövähennyksiä ja säästöjä. Mökkimatka hoituu yhteiskäyttöautolla, etätyöt jaetussa työtilassa ja rahaa käytetään omistamisen sijaan enemmän elämyksiin ja palveluihin. Yhteisöllisyys lisääntyy, kun tavara ja fiksut käytännöt kiertävät verkostoissa.
· Yhteisöllinen kaupunki syntyy osallisuudesta, välittämisestä, vuorovaikutuksesta ja sosiaalisesta turvaverkosta. Avoin viihtyisä ja esteetön julkinen tila mahdollistaa kohtaamiset. Osallistumisen kynnys on matala ja yhteisiin asioihin ja ympäristöön voi vaikuttaa. Yhteistyö kannustaa tavoittelemaan yhteistä etua.
· Vihreässä kaupungissa rannat ovat virkistys- ja kohtaamispaikkoja. Viherverkosto tukee terveyttä, lisää viihtyisyyttä, turvaa luonnon monimuotoisuutta, vähentää tulvia ja tarjoaa puitteet ympäristökasvatukselle. Vihreän hyödystä nautitaan myös viherseinien ja kattopuutarhojen muodossa.
Tässä ovat kestävän kaupungin teemat ympäristöministeriön ohjelman mukaan. Kyllä kai se niin on, että meidän on oltava yhtä aikaa kaikkea, vähähiilinen, älykäs, sosiaalinen ja terveellinen.
Virve Hokkanen uskoi kestävän kehityksen toteutuvan kaikissa kuntien ja kaupunkien toimissa yhteistyön voimin valtion ja muiden toimijoiden kanssa vuorovaikutusta ja kumppanuutta kehittämällä, uusilla käytännöillä, paremmalla johtamisella, uusilla toimintatavoilla, laaja-alaisuudella ja poikkileikkaavuudella. Minun ongelmani on, että nuo kaikki olisi siis saatava työnnettyä siihen Pietarsaaren ohjelmaesseeseen.
Kokeilussa mielenkiintoisia kohteita
Ympäristöministeriöllä on käynnissä viisivuotinen kokeilu, johon vuosina 2019-2023 käytetään ministeriön toimesta päälle 4 milj. euroa. Siihen kuuluvat kokeilujen lisäksi haastekimpputyöt, kestävyyden johtaminen ja hyvien käytäntöjen skaalaus. Olipa hauska sana tuo ”haastekimpputyö”. Sellaista mukavaa ei entisaikaan ollut, sellaiseen olisi kiva päästä mukaan, eikä tuo nykyinen kaiken sana ”skaalaus” ollut myöskään kielenkäytössä. Virve sitten kertoi kokeilutoiminnasta. Kertoi meneillä olevista 19 kokeilusta. Poimin niistä eräitä kiinnostavia. Olisikohan jotain jo valmiina niin voisi viisastua tuohon mainittuun Pietarsaaren esseeseen? Yhtä jäin kaipaamaan. Yhtään kokeilua ei ollut joka liittyisi meihin vanhuksiin. Tässä poimintoja:
Jyväskyläläisten kokeilu: Parannetaan vieraskielisten ja kulttuuritaustoiltaan moninaisten asukkaiden mahdollisuuksia osallistua lähiympäristön kehittämiseen ja saada tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista.
Kangasalan kokeilu: Kehitetään nuorten osallistumista lisäävä avoin menetelmäpakki, jolla saadaan tietoa nuorten kokemuksista kaupunkitilassa, kutsutaan heidät mukaan suunnitteluun ja edistetään vähähiilistä ja terveellistä liikkumista.
Hämeenlinnan kokeilu: Tarjotaan lapsille ja lapsiperheille loma-aikoina terveellinen puistolounas ja sen yhteydessä perhekeskuksen palveluja. Hanke vahvistaa osallisuutta, luo yhteisiä alustoja kaupungin palveluille ja rakentaa maahanmuuttajille työllisyyspolkua.
HSY:n kokeilu: Kehitetään kestävän asumisen kummitoiminnan malli ja kokeillaan sitä nuorten ja pitkäaikaisasunnottomien kohteissa. Kummitoiminnassa kestävän arjen neuvontapalvelut yhdistetään asuinyhteisöjen asukaslähtöiseen kehittämiseen.
Rauman kokeilu: Kehittää kestävän kehityksen visuaalista ja digitaalista tiekarttaa laajasti osallistavan prosessina hengessä ”luanikas viherkäine Rauma”.
Hämeenlinnan toinen kokeilu: Kehittää työttömiä nuoria työllistävää ja ammatillisen osatutkinnon tarjoavaa pyöräpajatoimintaa.
Kansallista kaupunkistrategiaa valtionvarainministeriössä
Virven jälkeen lavalle astui Emma. Hän on aikaisemmin työskennellyt Suomen ympäristökeskuksessa kestävän kaupungistumisen strategisen ohjelman parissa. Tammikuun alusta alkaen Emma Terämä johtaa valtiovarainministeriössä kansallisen kaupunkistrategian valmistelua. Hän on siis monipuolisesti perehtynyt kestävän kaupungin filosofiaan. Emman luento oli vauhdikas ja terävä. Joskus niinkin vauhdikas ettei vanhuskuuntelija oikein pysynyt kärryillä siitä mikä oli pointti. Hän kertoi valtionvarainministeriön kaupunkistrategian kunta- ja aluehallinto-osastolla olevan kolme toimintayksikköä: hallinto-, rakenteet- ja talousyksikkö, kuntapolitiikka-, toimintatavat ja toimeenpanoyksikkö sekä rahoitus-, arviointi- ja tietoyksikkö. Yksikön tehtäviin kuuluu kunta- ja kaupunkipolitiikan valmistelu ja toimeenpano, toiminnan kehittäminen ja digitalisaatio, hallinnon yhdyspintojen hahmottelu, palvelujärjestelmän arviointi ja ohjaus, hallinnon rakenteiden uudistaminen, toiminnan ja talouden suunnittelu ja seuranta sekä henkilöstöhallinta ja viestintä.
Emma siirtyi sitten kaupunkien ja kuntien indikaattorivertailuun. Hän esittelee Mayorsindicators-palvelua. Vertailu oli rakennettu suoraan SDG:n tavoitteiden pohjalle. Luen netistä seuraavaa: MayorsIndicators -palvelu tarjoaa kestävän kehityksen ratkaisuja kunnille ja kaupungeille, mahdollistaen kestävän kehityksen seuraamisen ja vertailun. Palvelusta vastaa MSDI Oy ja se on kehitetty Tekesin Cleanweb -ohjelman tuella. Indikaattorivertailu löytyy lähteestä https://mayorsindicators.com/. Kuntia vertailevissa indikaattoreissa on 17 tekijää. Ne ovat täsmälleen samat kuin Agenda 2030 Development Goals: Ei köyhyyttä; ei nälkää; terveyttä ja hyvinvointia; hyvä koulutus; sukupuolten tasa-arvo; puhdas vesi ja sanitaatio; edullista ja parasta energiaa; ihmisarvoista työtä ja talouskasvua; kestävää teollisuutta; innovaatiota ja infrastruktuureja; eriarvoisuuden vähentäminen; kestävät kaupungit ja yhteisöt; vastuullista kuluttamista; ilmastotekoja; vedenalainen elämä; maanpäällinen elämä; rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto; yhteistyö ja kumppanuus. Kunkin indikaattorin alaindikaattoreina on yksi tai useampia asioita. Laaja juttu. Kiva juttu. Mikä tykkään erilaisista indikaattoreista, vaikka en tiedäkään miten niitä varsinaisesti hyväksikäytetään. Kestävä kaupunki indikaattori näyttää vastaavan noin 10 prosentista kuntakohtaisesta pistesaaliista. Se ei näytä siis käsitteenä olevan kovin tärkeä osaindikaattori.
Katsoinkin heti, miten Pietarsaari on menestynyt tässä indikaattoreiden kokonaisvertailussa. Otin vielä vertailuun mukaan 4 suurta kaupunkia ja 6 pienempää tuttua kaupunkia. Tulokset näyttävät tällaisilta: Helsinki 972,72, Tampere 995,02, Turku 939,92, Oulu 983,49, Pietarsaari 831,97, Kerava 889,14, Mikkeli 866,62, Rauma 897,2, Kajaani 883,98, Salo 850,55. Tampere näyttää voittavan tämän sarjan. Esseekohteeni Pietarsaari häviää kaikille muille valituille paitsi Salolle. Täytyypä tutustua tarkemmin näihin MSDI Oy:n hallinnoimiin monialaisiin indikaattoreihin. Sanoin tykkäävääni näistä, mutta ihmettelin myös niiden käyttöä. Siinä numerot ryhtyivät ratkaiseman ikäänkuin tekoälyn tapaan ihmisten ympäristöä – aivot ja tunteet jäivät taka-alalle.
Kestävät kaupungit ja yhteisöt indikaattoriluettelo koostuu seuraavista asioista:
- Ilmanlaatu (NO2)
- Ilmanlaatu (PM10)
- Henkilöautokanta
- Sähköisten ajoneuvojen latauspisteet
- Joukkoliikenteen kannattavuus
- Päivittäistavarakauppojen saavutettavuus
- Ilmanlaatu (väestöpainotettu PM2,5)
- Ahtaasti asuvat lapsiperheet
- Asukkaiden osallistaminen kunnan palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä
- Asukkaiden osallistumiskeinot julkaistu verkossa
- Taajama-aste
- Kodittomuus
- Pyöräilykuntien verkosto
- Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
- Sisäilman radonpitoisuus
Klikkaamalla näitä näet indikaattoreiden perusteet.
Emma Terämä esitti monitasoperspektiiviä. Se tarkasteli toimintaa eri tasoilla. Ylhäältäpäin johtaminen jotenkin korostui, johtuko se sitten puhujan asemasta tai minun väärinymmärryksestäni?
Emma jatkoi luentoaan kertomalla tarpeesta laatia kansallinen kaupunkistrategia, jolla vastataan kaupungistumisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin YK:n kaupunkikehitysohjelman laaja-alaiset tavoitteet huomioon ottaen. Hän viittasi Sanna Marinin hallitusohjelmaan 10.12.2019. Sanna Marinin hallitusohjelmassa sana kestävä on keskeisessä asemassa. Se mainitaan 235 kertaa. Kaupungit ovat myös keskiössä, sillä sana kaupunkimainitaan 53 kertaa. Kestävästä kaupungista kirjoitetaan 4 kertaa. Yhteiskuntamainitaan 138 kertaa, mutta ihkatavallinen kunta ei saa yhtä suurta painotusta, sillä löysin vain runsaat kymmenkunta mainintaa kunnista.
Kerroin edellisessä blogissanin tuosta ihanasta käsitteestä KASVAA PIENEKSI. Näillä seminaarieväillä olen siis huomattavasti vahvempi, kun yritän kehittää esseeideoita kasvusta pieneksi. Se on huomattavasti suurempi haaste kuin kasvaa suureksi. Kaikki tuntuvat nyt vain keskittyvän tuohon kolmen suuren kuntakokonaisuuden kasvun ihmeeseen ja jättävän vähemmälle haasteen kasvusta pieneksi. Se haaste vallitsee kaikissa muissa kunnissa ja kaupungeissa tuon kolmen suuren haasteiden ohella.
