Liisa on piirtänyt juhlakalusta kuvia eri paikoissa viiden viimeisen vuoden ajalta. Tai paikkoja oli oikeastaan neljä: Tammelan Oksjärvi, Kemiönsaaren Gesterby, Tallinnan Toompea ja Pakilan koti. Olen varustanut Liisan kuvat puhekuplilla. Siihen on taiteilijan suostumus. Niiden pitäisi kuulemma kuvata myönteisen humoristista elämäntilannetta.
Tyttäreni Peipiti minulle juhlapuheen. Hän siteerasi eräitä blogijuttujani. Oli hyvin niitä valinnut. Minä lisäsin puheeseen muutaman kuvan. Pei puhui vain niistä paikoista joissa viihdyn ja jonne voin mennä. Hän ei puhunut paikoista joihin haluaisin mennä, mutta en voi sitä tehdä. Ne paikat liittyivät aikanaan työhöni. En voi ehkä koskaan mennä Aleppon Citadeliin tai Tripolin Medinaan. En voi myöskään mennä Damaskoksen Suoralle kadulle hammamiin enkä Bagdadin Tigrisin rantapuistoon kaljalle, puhumattakaan että voisin mennä Algerin Kasbahiin parturiin. Näitä miettiessä voin eläytyä kuuntelemaan Pein puhetta.
PUHE
Rakas isä, Pena, on etuoikeus saada olla täällä juhlahumussa perheenjäsentesi ja ystäviesi ympäröimänä!
Synnyit 27.10.1934 Pakilan taloon, Irjan ja Ilmarin lapseksi. Vuotta myöhemmin perhettänne siunattiin sisarellasi Marja-Liisalla. Isäsi traagisen kuoleman jälkeen, sinun ollessasi himpun verran alle neljävuotias, jouduit isän menetyksen lisäksi vielä kokemaan toisen maailmansodan kauhut. Sait kuitenkin olla suuren sukusi ympäröimänä ja rakastettuna. Tähän sukuun olen minäkin, sinun lisäksesi, ollut aina rakastunut.
Viisi vuotta sitten puhuin henkilökohtaisista tunteistani ja merkityksestäsi itselleni ja perheelleni, mutta, nyt puheeni oletkin rakentanut sinä itse, pohdiskelija suuri ajattelija, runoilija, suunnittelija ja blogisti.
Jatkossa lukemani teksti sekä ajatukset ovat pelkästään isäni kynästä lähtöisin.
”Olenhan minä nimestä päätellen kanavan poikia. Isoisänisä asui Muroleen kylässä ja Muroleen kanavalla ja tästäpä isoisä sai aiheen nimen muutokseen, silloin kun nimiä suomennettiin. Olen niitä onnellisia ihmisiä, joka on saanut asua lähes koko elämänsä syntymäkodissaan tai sen läheisyydessä. Jotkut tietyt paikat voivat muodostua ihmisen elämän tukipisteiksi. Koti on tietysti tärkein. Tai ehkä? Joka tapauksessa haluat mennä niihin paikkoihin silloin kun haluat olla yksin, tai haluat mennä niihin paikkoihin silloin kun haluat olla yhdessä - kuinka vain.
Musta lehdetön puu kohmeisin oksin
Lokkien kirkuna kauppatorin rannassa
Syksyn ruskeat limaiset lehdet mattona jalkakäytävillä
Katukivien välissä tuulen repimät ruohon korret
Sateessa värisevä graniitti
Poskia kipristelevä syystuuli
Kirkon torni mustien pilvien riepoteltavana
Värisevä valo kaupungin bulevardeilla
Mikä sinut pelastaa?
Se saattaa olla sillan kaiteen kiiltävä messinkinuppi, jota isoäidinäiti kosketti!
Siinäpä se. Juuri sellainen pieni asia joka yhdistää sinut aineettomaan perintöön. Se on kuin suudelma tai se voi olla kuin lempeä sähköisku. Yhtäkkiä muistat paljon asioita joiden olemassaoloa tavallinen arkesi ei tunne. Ne ovat unohtuneet arjesta, mutta niiden palautuminen muistilokeroista juhlistaa arjen, tekee siitä oikean juhlan. Kaikki tuo tapahtuu, kun kosketat muistojesi messinkinuppiin.
Mitä sitten tapahtui vuonna 1934? Huhtikuussa1934 Suomeen säädettiin puserolaki. Toukokuussa 1934 Texasin poliisi ampui Bonnien ja Clyden Louisianassa. Kesäkuussa saman vuonna Aku Ankka esiintyi ensimmäistä kertaa Walt Disneyn piirretyssä Viisas Kana Kananen. Kesäkuussa Adolf Hitler toimeenpani pitkien puukkojen yön ja Jemen ja Saudi Arabia solmivat aselevon. Syyskuussa 1934 Ester Toivonen valittiin Miss Euroopaksi. Suomen Kuvalehti ehdotti tiedon levittämistä laajalti, jotta voimme näyttää maailmalle, ettemme ole mongoleja. Syyskuussa Neuvostoliitto liittyi Kansainliittoon. Suomen Kuvalehti protestoi. Karjalan asia ei ollut kunnossa. Lokakuussa Katalonian separatistit kapinoivat ja joulukuussa Espanja peruutti Katalonialle myönnetyn autonomian. Franco tuli valtaan 1939. Marraskuussa Alvar Aalto esitteli taivutetusta puusta valmistettuja huonekaluja Lontoossa. Pian perustettiin Artek. Merkittäviä vuoden 1934 syntymäpäiväsankareita ovat mm. Mary Quant, Dionnen viitoset, Giorgio Armani, Risto Jarva, Leonard Cohen, Sophia Loren, Brigitte Bardot ja Juri Gagarin.
Aina sitä ihminen joutuu vastaamaan kysymyksiin: ”mikä on sun mielestä paras sejase? No, vastauksena kysymykseen luettelen nyt omia mieltymyksiäni. Paras auto on Mitsubishi ladattava hybridi, kolmekymmentä vuotta se oli Citroen. Paras ruoka on tattirisotto Liisan tekemänä. Pikkupoikana se oli makaronilaatikko äidin tekemänä. Paras fillari on Cannondale Boschin sähkömoottorilla varustettuna. Pikkupoikana fillarit olivat toista maata – ei ollut valinnanvaraa. Paras ruohonleikkuri on Jönsered, nyt kun Oleniuksen konekorjaamo pani sen loistokuntoon. Paras vene on Buster. Pian se joutuu Liisan latoon talvehtimaan. Paras mopo on Ape 50 kolmipyörä. Isoisäni saattoi tarttua hevosen ohjaksiin, hevoskyyti oli pikkupoika Murolen haaveiden täyttymys.
Ihmisen elämä on epälineaarinen.
Siihen sisältyy vain silmänräpäys jatkuvuutta.
Ihminen yrittää luoda uutta. Hänen otteensa kirpoaa.
Hänen luovuutensa karkailee kaaoksen ja monotonian välimailla.
Hänelle on ylivoimaista tuottaa harmoniaa.
Onko luovuus tuollaista? Ensin kaikki lepää. On odotuksen hetki. Valkoinen todellisuus odottaa jotain tapahtuvaksi. Kaikki ei ole hetkessä. Hetki vaatii odotuksensa. Sitä edeltää menneisyys: vuosisatojen ja vuosituhansien teot. Menneisyys ja tulevaisuus koskettavat tätä hetkeä. Vuori ei mieti menneisyyttään.
Entisajan filosofeille luovuus olikin ajattelua – ajattelun ajattelua. Aristoteles ajatteli ajattelun ajattelua. Nyt ovat asiat menneet siihen suuntaan, ettei ole aikaa enää ajatella, saatikka sitten että olisi aikaa ajatella ajattelun ajattelua. Väittävät erityisesti jatkuvan yhteyden ihmisiin ja uutisiin hidastavan tai suorastaan estävän ajattelua. Muiden ajatukset sotkevat sinun omat ajatuksesi. Ajattelusta ei tule mitään. Jos Aristoteles piti luovuutta – runoutta - järkeen perustuvana päämäärätietoisena toimintana taisivat Platon ja Sokrates uskoa luovan kyvyn olevan jumalan antama ominaisuus. Muusat välittivät jumalan hengen. Minä en kyllä usko jumaliin, vaikka kylläkin uskon jumalallisiin muusiin. Aivan tuntuu siltä kuin joskus – lähes aina - esitelmää pitäessäni katsomossa on istunut viehkeä muusa, jolle koko esitys on suuntautunut.
Nuorempana miehenä tulevaisuuden ennustaminen kiehtoi. Oli ilmiselvä halu heittää ilmaan arvaus ja päästä sitten kolmenkymmenen vuoden päästä toteamaan oikeassa olon riemua. Nyt tällä hetkellä tulevaisuuden ennustaminen tuntuu huomattavasti vaikeammalta. Lieneekö siksi, ettei ole myöskään mahdollisuutta päästä tuohon verifioivaan katsaukseen mukaan. Suunnittelija katselee tulevaisuutta aina 30 vuoden päähän. Tulevaisuus siinä matkassa tuntuu puuroutuneen.
Olen nyt Tallinnassa. Muuttumattomuus on ihanaa. Kukaan ei tule rakentamaan bulevardeja eikä muitakaan tiivistelmiä minun ympäristööni. Kukaan ei ole ehdottanut tunnelikatuja kaivettavaksi minun taloni alta. Kaikki tunneleista haaveilevat ovat onneksi keskittäneet mielenkiintonsa johonkin pysyvästi toteutumattomaan.
Minun mökkeilyni toivemaisema näyttää tällaiselta. Siihen kuuluu veteen vajoavia puunrunkoja, Lapinhautojen kiviröykkiöitä, vanha syrjäinen tanhupaikka, luonnon ja ennen eläneiden magiikkaa ja nyt vasta loppukesällä aikaansaamani laituri, jolta pääsen konkkakoipeni kanssa veden syliin.
Itse olen kahden mökkeilykulttuurin harrastaja. Nautin salojärvimökkeilystä, mutta pääasiallisesti oleskelen turvallisessa torppamökkeilyn ympäristössä. Salojärvimökkeily oli minun kasvavan perheeni mökkeilymuoto. Silloin oli mahdollista asua mökissä ilman sähköä, katsella takkatulen loimua ja katsella järven väreilevää pintaa. Jos nykyaikana haluaisit viedä keskenkasvuiset paikkaan missä ei ole sieraimia lukemattomille latureille - tulisit epäonnistumaan. Näin siis salojärvimökkeilyä on tarjolla vain ikääntyneille, televisioista ja iPadeistä addiktoitumattomille. Eläkeläinen ihailee metsää, järven välkettä, osmankäämien huojuntaa, lintuperheiden kirmailua, täysikuuta ja veden välkkeen ja värien vaihtelun ihailu, täysikuun elokuun huuma. Toinen naispuolinen eläkeläinen tässä vierellä – täydessä työn touhussa -tuntee kuitenkin pienoista syyllisyyttä mitääntekemättömyydestään, kun työtätekevät lähtevät aamutuimaan työpaikoilleen. Minulla se tunne on jo hävinnyt.
Väittävät vanhenemisen lisäävän viisautta. Yritin etsiä vanhojen viisaiden kiteytyksiä vanhenemisen viisastumisen prosessista. Tutkin viisauden lähteitä. En löytänyt mitään kiehtovaa tai erityisen viisasta. Ehkä Henry Fordin ajatus oli yksi parhaista. Hänen sanotaan sanoneen: “Anyone who stops learning is old, whether at twenty or eighty. Anyone who keeps learning stays young. The greatest thing in life is to keep your mind young.”Tai sitten Mark Twain, joka on sanonut: “Age is an issue of mind over matter. If you don’t mind, it doesn’t matter.” Ajattelin vielä viisaudessani, että kyllä kai nyt Einstein tai Newton ovat lausuneet jotain kuolematonta. Einsteinilta löysin tällaisen: “Do not grow old, no matter how long you live. Never cease to stand like curious children before the great mystery into which we were born.” Isaac Newton kilpailee maailmanhistorian tärkeimmän henkilön asemasta itsensä Jeesuksen ja Muhammedin kanssa. Newton puhui itsestään: ”My powers are ordinary. Only my application brings me success.” Siinäpä se. Kaikki nuo puhuvatkin samasta asiasta. On vain otettava käyttöön se oikea elämän APPi. Mutta viisastuuko sitä vanhetessaan? Se ei sittenkään taida tapahtua automaattisesti!
Minä ajattelen vanhoja, pyörittelen niitä mielessäni. On lähes pakkomielle löytää jostain vanhasta tähän päivään sopivaa. Uusi ja ihmeellinen herättää hienoista vastarintaa. Ajattelee ajatuksia. Kuvittelee omia vanhoja ajatuksiaan tähän päivään sopiviksi. Tutkii niitä ja toistaa niitä mielessään. Saa ne sopimaan tähän päivään. Muut näyttävät skeptisiltä. Eivät suuresti ilahdu. Ajattelevat maailman muuttuneen. Uusi aika vaatii ajan henkeä. Muutoksen aistimista. Vanha hämmentyy. No, kysyn sitten itseltäni mikä nyt etupäässä hämmentää? Siis suorastaan innostun ajatuksesta tehdä luetteloa asioista jotka nykymenossa hämmentävät. Tai Heureka! Siitä voisi tehdä Excel-taulukon. Mutta nyt pitelen suitsista. Ensin on käytävä tapaamassa ystäviä!”
Uusi AIKA on haasteita täynnä!
