Katselen pellolla koneen tekemiä olkipaaleja tai rulliako ne ovat. Niitä on aina kaksi yhdessä. Aivan kuin ne rakastaisivat toisiaan. Yksinäinen puu ei pala takassakaan, se vaatii rinnalleen toisen, silloin roihu syntyy. Eräs ystäväni kirjoitti kommentoidessaan minun blogiani, että islaminuskosta puuttuu rakkaus, joka taas on oleellinen osa kristinuskoa. Tiedänhän minä, että islaminuskoiset sanovat heidän uskontoaan armolliseksi, mutta sanovatko he sitä myös rakkauden uskonnoksi. Kaiken kaikkiaan lienee tiedossa, että uskonnot ovat melkoisen armottomia vihassaan. Kirjoitin kerran blogin, jossa tarkastelin uskonsotia. Sain epätieteellisen lopputuloksen siitä että 300 miljoonasta 2000 vuoden aikana sodissa kuolleista viidennes kuoli uskonsodissa. Mikä on uskonsota? Onko sodassa aina valtapyrkimys ja saalistus etusijalla ja uskonto vain käyttövoimana. Olen merkinnyt 30-vuotisen sodan uskonsodaksi, mutta ystäväni Roger Wingren dementoi väitteeni. Hän sanoi, ettei uskonnolla ollut asian kanssa tekemistä. Olen myös yrittänyt arvioida sotia sillä perusteella, olivatko valloitusasialla kristityt, muslimit vai muut. Tosiasia lienee, että suurimmat valloitukset uskonnon nimissä tapahtuivat profeetta Muhammedin jälkeen, kun Rashudin kalifaatti, umayaadit, zarahustralaiset ja ottomaanit loivat laajan islamilaisen valtapiirin Espanjasta Intiaan. Konstantinopolin muurien murtuminen vuonna 1453 sinetöi islamilaisen vallan erään kulmakiven. Uskontojen veljessodat, juutalaisten tuhoaminen natsisaksassa, Jugoslavian etniset puhdistukset sekä ISIS-kalifaatin valta ja tuho ovat uskonnosta käyttövoimansa ottaneita sotia. Miten on rakkauden laita. Siitähän otsikon mukaan pitäisi olla kysymys. Mutta ensin hieman uskonsodista. Pelkääväthän monet tällaisia sotia maailman globalisoituessa ja kansainvaellusten uhatessa. Omituista vielä, että sodan ja rakkauden jumalatar on usein sama henkilö. Esimerkkeinä sumerilaisten Inanna, Babylonian Istar ja kreikkalaisten Astarte. Olen kirjoitellut uskonsodista aiemmin. Tässä pari linkkiä:
Ajanlaskun alun jälkeen oli vielä hiljaista uskonsotien suhteen. Kunhan Rooma kahistelee Juudean kanssa sekä saksalaisten heimojen kanssa pohjoisessa. Kiinassa tapahtui kyllä merkittävä 7 miljoonaa uhria vaatinut Keltaisen turbaanin kapina. Hunnien hyökkäys Eurooppaan vuonna 395 oli tavallaan uskonsodan tapainen. Olivathan siinä vastakkain kristityt ja ”mikä lienee ollut hunnien uskonto”.
Ajanlaskun alusta vuoteen 1900 tapahtui itse asiassa kaikki se, jolla maailman uskontoreviirit valloitettiin. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa levitellyt siipiään kaikessa rauhassa ja vuonna 380 siitä tuli valtionuskonto. Profeetta Muhammed astui kehiin vuonna 632 valloittamalla Mekkan. Kalifaattien valloitusretket laajentavat muslimien vallan Intiasta Espanjaan ja kaikkeen sen välillä. Välimeri oli nimeltään Rauhan meri. Sen pohjoispuolella olivat ”sodan maat”. Lähes 2000 vuoden aikana sodissa ja valloituksissa kuoli arviolta 300 milj. ihmistä. Olen arvioinut uskonsodiksi kaavion vihreällä merkityt sodat. Uskonsodissa kuolleita oli 50 miljoonaa, se on siis 17 % kaikista kuolleista.
Uskonnon uskotaan olevan yllyttämässä väkivaltaan. PEW tutkimuskeskus kyseli ihmisiltä uskontojen väkivaltaisuudesta. Muslimimaissa Pakistania ja Indonesiaa myöten juutalaisuus arvioitiin väkivaltaisimmaksi. Tosin Indonesiassa islam ja Pakistanissa hinduismi olivat suuressa väkivaltaroolissa. Turkkilaiset arvioivat kristinuskon ja juutalaisuuden tasa-arvoisesti väkivaltaisimmiksi uskonnoiksi. Myös Libanonissa kristinusko nousi korkealle tai oikeammin vaipui matalalle. Euroopassa, Venäjällä ja USA:ssa kanta uskontojen väkivaltaisuuteen on hyvin selkeä. Islam tuomitaan ylivoimaisesti välivaltaisimmaksi uskonnoksi.
Rakkaus
Rakkaus eri uskonnoissa piti olla minun aiheeni tässä blogissa. Olen mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole uskonoppinut. Suorastaan vähimmässä määrin olen sitä. Tarkastelenkin tätä asiaa juuri sillä näkemyksellä minkä vain täydellinen tietämättömyys voi antaa. Blogin kirjoitus onkin minulle vain ajankulua ja dementian torjuntaa. Mutta tuo aihe, rakkaus, se kiinnostaa. Platon sanoi rakkautta olevan kolmea lajia: eroottinen rakkaus, veljellinen rakkaus ja jumalallinen rakkaus. Platonin ”Pidoissa” Faidros sanoo: ”Rakkaus tuottaa suuria tekoja taistelukentällä, sillä mikään ei tuota rakastajalle enemmän tuskaa kuin se, että hänen rakkaansa näkisi hänet tekemässä jotain häpeällistä tai raukkamaista. Ainoastaan rakastaja kuolee toisen puolesta, ja jumalat katsovat sen olevan ylevää.”
Hämeen-Anttilat pohtivat rakkautta uskonnossa: ”Minusta on luonnollinen ajatus rinnastaa hengellinen kokemus eroottiseen. Eroottinen hurmio on ruumiin voimakkain tunne, jossa unohtuu kokonaan oma itse ja olo tuntuu rajattomalta, niin että sulautuu johonkin suurempaan. Sama tapahtuu, kun henki tuntee Jumalan tai ylipäätään henkisen voiman läsnäolon ja yhteyden”, Virpi Hämeen-Anttila pohtii. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa puolestaan: ”Seksi on islaminuskoisilla avioliitossa jopa velvollisuus, mutta sen ulkopuolella kiellettyä. Myös kristittyjä ja juutalaisia avioseksiin suorastaan velvoitetaan, ainakin lisääntymistarkoituksessa, koska Raamattuun sisältyy kehotus lisääntyä ja täyttää maa. Joissain uskonnoissa erotiikalla on rooli myös osana uskonnonharjoitusta. Antiikin jumaltarustossa jopa jumalat kuvattiin seksuaalisina olentoina. Kristinuskossa ei näin ole.”
Ryhdyin insinöörimäisesti tutkimaan rakkauteen liittyvien sanojen lukumääriä ja vertailin niitä muihin valitsemiini sanoihin. Otin kohteiksi Vanhan testamentin, Uuden testamentin ja Koraanin. Vanha testamentti mainitsee sanat rakkaus tai rakastaminen 237 kertaa, Uusi testamentti 139 kertaa ja Koraani 71 kertaa. Vanhassa testamentissa on 420000 sanaa, Uudessa testamentissa on 380000 sanaa ja Koraanissa 71000 sanaa. Koraanin vähäinen sanamäärä nostaa rakkauden mainitsemisen suhteellisesti suurimmaksi.
Sanojen suhteellinen määrä saattaa kuvata kirjojen asenneilmapiiriä ja aikaa jolloin ne on kirjoitettu. Vanha testamentti on kirjoitettu ajalla 1400-400 eaa. Uusi testamentti on ajalta 50-150. Koraani on kirjoitettu ajalla 600-800. Vanha testamentti mainitsee sanan Jumala 1126 kertaa, Uusi testamentti 416 kertaa ja Koraani 2079 kertaa. Sanat mies/nainen Vanha testamentti mainitsee 2448/414 kertaa, Uusi testamentti 740/205 kertaa ja Koraani 130/130 kertaa. Koraanissa näyttävät mies ja nainen olevan tasavertaisessa asemassa sanojen suhteen. Yllättikö? Rakkaus tai rakastaminen mainitaan Vanhassa testamentissa 237 kertaa, Uudessa testamentissa 139 kertaa ja Koraanissa 71 kertaa. Vanha testamentti korostaa valittujen sanojen osalta miehen lisäksi Moosesta, vihaa, kaupunkia, naista ja syntiä. Uudessa testamentissa Jeesus on ykkösenä. Lisäksi korostuvat mies, nainen, synti ja rakkaus. Koraanissa ovat pinnalla helvetti (tuli), mies, nainen, synti, Mooses, Muhammed. rakkaus, paratiisi, sota ja rauha. Jeesus mainitaan Koraanissa 34 kertaa. Raamatun profeetat ovat myös Islaminuskon profeettoja. Oleellista on, että Islamissa Jeesus ei ole Jumalan poika, hän on Marian poika. Koraani antaa kristityille erityisaseman: ”Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyhkeästi.”
Pahuus yltyy maan päällä
Vanha testamentti kertoo pahuudesta, joka lisääntyi maan päällä. 1 Mooseksen kirja kertoo jumalien pojista, jotka innostuivat ihmisten tyttäristä. Eivät siis jumalien pojat olleet viattomammasta päästä:
§ 1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
§ 2 jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
§ 3 Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."
§ 4 Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.
Jumala hermostui ihmisten pahuudesta ja päätti hävittää kaikki elolliset olennot vedenpaisumuksella. Nooa kuitenkin pelasti arkkiinsa ”kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, ja sinun pitää saattaman arkkiin kanssas lintuja, karjaeläimiä ja kaikkia pikkueläimiä tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin, linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.” (Biblia 1776).
Rakkaudesta sanottua
Raamattu mainitsee rakkauden ja rakastamisen 134 kertaa. Koraani mainitsee nuo sanat 79 kertaa. Rakkaudesta kirjoitetaan usein negatiivisesti: -jos et rakasta, niin kärsit! Koraanissa rakkauden tarkoitus jakautuu näin:
§ Ihmisen rakkaus esineisiin 15
§ Ihmisen rakkaus ihmiseen 15
§ Ihmisen rakkaus Jumalaan 7
§ Jumala ei rakasta -- 22
§ Jumalan rakkaus ihmiseen 20
Raamatun rakkaudessa on mm. tällaisia jakeita:
§ Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet.
§ Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan.
§ Herra rakastaa oikeutta. Hän ei hylkää omiaan vaan varjelee heitä iäti, mutta jumalattomien suku sammuu.
§ Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa.
§ Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta.
§ Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.
§ Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.
§ Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.
§ Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
§ Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.
Koraanissa rakkaudesta kirjoitetaan mm. näin:
§ Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
§ Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.
§ Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi. Hän ei rakasta jumalatonta eikä rikollista.
§ Kenellä teistä ei ole varaa naida vartioituna kasvatettua uskovaista naista, ottakoon vaimokseen jonkun niistä uskovaisista palvelijattarista (orjattarista), jotka ovat vallassanne (heimonne keskuudessa), sillä Jumala tutkii parhaiten uskonne, ja te polveudutte toinen toisistanne.
§ Kohdelkaa hyvin vanhempianne, samoin läheisiä omaisianne, orpoja ja köyhiä, naapuria, joka on teille sukua, ja naapuria, joka ei ole teille sukua, matkakumppania, vaeltajaa ja orjia, jotka ovat vallassanne.
§ Jumala ei rakasta sitä, että ihmisistä levitetään pahoja huhuja, paitsi milloin joku on kärsinyt vääryyttä; niin, Jumala on kuuleva, tietävä.
§ Te, jotka uskotte! Älkää kieltäkö (itseltänne) sitä hyvää, minkä Jumala on teille luvalliseksi julistanut, älkää myöskään menkö liiallisuuksiin, - totisesti ei Jumala rakasta niitä, jotka ylittävät rajansa.
§ Ja kaupungin naiset sanoivat: »Päällikön vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hänelle, hän on mielettömästi rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hänen selvästi hairahtuneen.»
Raamatun erotiikkaa
Korkea veisu, eli Laulujen laulu on Raamatun ja Vanhan testamentin eroottisinta tekstiä. Siinä ei mainita sanallakaan Jumalaa. Kerrotaan vain rakastavaisten tunteista. Liisa tuossa väittää Korkean veisun lähes ainoaksi tekstiksi, jonka 50-luvun koululaiset Raamatusta lukivat. Jotkut väittävät tekstiä allegoriaksi. Tekstissä olisi kätketty viesti. David Pawson, tunnettu englantilainen raamatunopettaja pitää väitettä vääränä. Hänen mielestään kyseessä on puhdas rakkauskertomus. Hänen mukaansa Jumala on halunnut julkaista vai tämän yhden Salomonin rakkauden tarinan. Salomon oli kirjoittanut rakkaudesta 1005 laulua. Salomonilla oli 60 kuningatarvaimoa ja satoja jalkavaimoja. Hän kirjoitti laulun jokaisesta. Korkean veisun tyttö tuli olemaan kuningatar nro. 61. Jumalan mielestä Salomonin olisi pitänyt odottaa juuri tätä tyttöä. Korkea veisu eli Laulujen laulu sisältää 17 jaetta. Se kannattaa lukea kokonaan. Tässä linkki: https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=kor+1
David Pawsonin hienon luennon Laulujen laulusta löydät tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=iSoFrCCh9jw
Tässä muutama jae Salomonin korkeasta veisusta Laul. l. 4:1
Laulujen laulu 4. Biblia 1776
§ 1 Katso, armaani! sinä olet ihanainen, katso, ihanainen sinä olet: sinun silmäs ovat niinkuin mettisen silmät palmikkos välillä; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka ovat kerityt Gileadin vuorella.
§ 2 Sinun hampaas ovat niinkuin laumat kerittyin villain kanssa, jotka pesosta tulevat, jotka kaikki kaksoisia kantavat, ei myös yksikään heistä ole hedelmätöin.
§ 3 Sinun huules ovat niinkuin tulipunainen rihma, ja sinun puhees ovat suloiset; sinun poskes ovat niinkuin granatin omenan lohko, sinun palmikkos välillä.
§ 4 Sinun kaulas on niinkuin Davidin torni, joka on rakennettu vahvalla muurilla, jossa tuhannen kilpeä riippuu, ja kaikkinaiset väkeväin sota-aseet.
§ 5 Sinun kaksi rintaas ovat niinkuin kaksi nuorta metsävohlaa, jotka kukkasten seassa laitumella käyvät.
§ 6 Siihenasti että päivä soipeemmaksi tulee, ja varjo katoo: minä menen mirrhamin vuorelle, ja pyhän savun kukkulalle.
§ 7 Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä.
Laulujen laulun kirjoittamisesta oli kulunut 2000 vuotta, kun Martin Luther ryhtyi omia laulujaan laatimaan. Lutherin avustajineen kääntämä Raamattu saksan kielelle painettiin vuonna 1534. Hänen käännöksessään Laulujen laulu oli uskollisesti saksannettu. Saksalaiseen tyyliin hän kyllä kirjoitti viinikellarista Libanonin viinitarhojen sijaan. Hänellä oli kuitenkin oma tulkintansa Salomonin tekstistä. Hän ei suostunut hyväksymään Laulujen laulun silloista allegoriatulkintaa. Esimerkiksi sitä, että lepäily naisen rintojen välissä tarkoittaisi ihmistä Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välissä. Hänen mielestään Salomon oikeasti kiittää tuossa kuninkaan ja paimentytön rakkaustarinassa Jumalaa hänen jumalallisesti luodusta valtakunnastaan ja hallinnostaan. Jumala sitten myöhemmin rankaisi profeettansa hajottamalla hänen valtakuntansa. Syynä oli se, että Salomon käänsi selkänsä Jahvelle.
Koraanissa ei ole erotiikkaa
Tai on pari lausetta joista islamistit kehittävät erotiikasta puhdistavia selityksiä. Sura 78: 31 kertoo nuoruutta uhkuvista neidoista jotka ovat vastassa taivaaseen tulijoita.
Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa, heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä ja puhdasta viiniä täydet pikarit. Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella. Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja.
Jollakin islaminopin selityksiä tarjoavalla sivustolla kyselijä ihmettelee Koraanin lausetta nuoruutta uhkuvista neidoista, englanniksi tuo on käännetty ”full-breasted maidens, all in same age”. (Surah 78 verse 32-33). Onhan yleinen käsitys, että muslimimarttyyria odottaa paratiisissa viinitarhat ja varjoisat palmukujat sekä nuo Hur’it, eli kauniit neidot vapaasti käytettäviksi. Nyt opiskelin sananselittäjien tekstejä: Hur ei suinkaan tarkoita naista tai miestä, se tarkoitta ”puhdasta kumppania”. Opin myös sen, että paratiisiin pääsevät yhtä lailla miehet kuin naiset. Tässä asiassa olin saanut arabiystäviltäni virheellistä tietoa. He nimenomaan kertoilivat noista verettömistä taivaan sulottarista, telttojensa äärellä viinikannuineen.
Islamissa Jumala rakastaa vain niitä, jotka rakastavat häntä. ”Jumala rakastaa vain hurskaita.” Kristityt vetoavat Jeesuksen, jonka sanotaan sanoneen, että vain niiden rakastaminen jotka sinua rakastavat, mitä se on? Syntisetkin rakastavat niitä jotka heitä rakastavat.
Kaupungit
Rakentajan on pakko vielä mainita jotain kaupungeista. Vanhassa testamentissa mainitaan sana kaupunki 548 kertaa. Uusi testamentti kirjoittaa kaupungeista 119 kertaa. Koraanissa sana kaupunki mainitaan vain 39 kertaa. Koraanissa useimmat maininnat kaupungeista koskevat niiden tuhoamista: ”Ei ole ainoatakaan kaupunkia, jota emme tuhoaisi ennen ylösnousemuksen päivää tahi jolle emme langettaisi ankaraa tuomiota. Tämä on kirjoitettu Kirjassa.” Tai: ”Kuinka monta väärämielistä kaupunkia Me hävitimmekään! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan.” Koraanin esiin tuoma tuhoaminen muuttui myöhemmin korkeaksi kaupunkikulttuuriksi.
Raamatussa kaupunkeja nimetään laajasti. Sananlaskuissa kirjoitetaan toreista ja kaduista viisauden paikkana:
§ 1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
§ 2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
§ 3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
§ 4 "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani”.
Uuden testamentin Ilmestyskirja kertoo uudesta Jerusalemista. Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään. Kaupungin korkeus, pituus ja leveys olivat kaikki 12 000 vakomittaa eli 2 304 kilometriä. Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Porttitorneina oli kaksitoista helmeä -- kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi. Kaupungissa ei ollut yötä, ja sen valaisi Jumalan kirkkaus.
Lopuksi
Minun tarkoituksenani oli selvittää itselleni rakkauden merkitystä kristinuskossa ja islamissa. Onko kristinuskossa rakkaus, joka islamista puuttuu? Tämä oli ystäväni väite. Asia jäi mysteeriksi. Molemmat uskonnot väittävät olevansa rakkauden uskontoja. Tosin myös viha näyttää olevan merkittävässä asemassa. Jumalallinen rakkaus on keskiössä. Miten käy jumalattomien. Onko heidän rakkautensa minkään arvoista? Huonolta näyttää. Raamatussa on kuitenkin hyvin kauniita kohtia rakkaudesta. Ne me kaikki muistamme, mutta vielä muistin virkistämiseksi:
1. Piet. 4:8
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
1. Kor. 13:1
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
