Jälleen eräs ystävistäni siirtyi tuntemattomaan – muistojen lokeroihin. Ekku eli Erkki Anttila syntyi vuonna 1945. Hän oli minua yli kymmenen vuotta nuorempi, mutta silti ystäväni. Ystävyys alkoi Rakennusinsinööriliiton toiminnassa 1980-luvulla. Ekku oli innokas sektorilainen, nuorten rilliläisten aktiivi. Hänen kärkevät mielipiteensä olivat aina läsnä, silloin kun keskusteltiin insinööripolitiikasta ja insinöörijärjestön johtamisesta. Jotenkin sain jopa sellaisen kuvan, että hän oli jopa jonkin sortin sosialisti. Ehkä kuva ei ollut aivan oikea, mutta siltä se tuntui. Olivathan nuo ajat kiivaan keskustelun sävyttämiä. Politiikka tunnustettiin jopa insinööripiireissä yhdeksi johtavaksi voimaksi. Se oli voima, johon asiantuntijoiden oli puututtava ja vaikutettava. Muuten se karkaa hullutuksiin.
Syntyään stadilainen
Erkki Anttila kävi Kaisaniemen kansakoulua ja siirtyi sieltä Kruunuhaan keskikouluun. Ylioppilastutkinnon hän suoritti Alppilan yhteislyseossa laudaturin papereilla. Hänen luokkatoverinaan oli koko kouluajan Pekka Korpinen. Molemmat olivat innokkaita voimistelijoita. Pekka muistelee, että Ekun erikoisuutena oli rekki ja alastulossa merimiesvoltti. Muuten voimistelussa permantovoimistelu oli suosikkilaji. Se taisi johtua voimistelunopettajasta, joka oli alan Suomen mestari. Myöhemmin harrastukset suuntautuivat koripalloon. Ekku pelasi ensin Työväen Mailapojissa sittemmin Panttereiden mestaruussarjajoukkueessa. Vanhemmiten harrastukset suuntautuivat golfaukseen ja metsästykseen. Nyt ovat vaimo Karita ja Osku-koira ilman peuranmetsästyskaveria.
Voimisteluharrastus ja erityisesti käsilläseisonta tulivat julkisuuteen, kun Stefan Bremer julkaisi valokuvansa ”Yöllinen temppu, Helsinki by Night, 1979”. Kukapa muu siinä seisoo käsillään Helsingin yössä kuin ystävämme Ekku. Tämä kuva on muuten tällä hetkellä esillä Salon veturitallissa olevassa Stefan Bremerin valokuvanäyttelyssä.
Perusperusyhtymäläinen
Ekku teki diplomityönsä Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1970 aiheesta: Rakennuttajan massalaskennan soveltaminen valtion talonrakennustöitä koskevien kokonaishintaurakoiden yhteydessä. Professorina hänellä oli Beato Kelopuu. Ensimmäinen insinööriajan työpaikka oli Rakennushallituksessa. Siellä hän nuorena rakennuttajainsinöörinä hoiteli mm. suurlähetystöjen rakentamista Varsovaan, Lontooseen, Ottawaan ja Canberraan. Seuraavaksi tuli monivuotinen pesti Perusyhtymässä. Hän toimi yhtiön palveluksessa 11 vuotta. Hän oli mieleltään perusperusyhtymäläisiä. Yhtiön siirtyminen YIT:n hallintaan taisi olla ystävämme mielestä suuri pettymys. Vuonna 1987 Anttila siirtyi Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön toimitusjohtajaksi. Tätä järjestötoiminnan kautta kesti kolme vuotta. Ekku ansioitui hankkimalla betonialan tilaisuuksiin puhujiksi Tadeo Andon kaltaisia maestroja. Mutta tie johti jälleen bisneksen pariin. Vuonna 1990 Erkki Anttila aloitti Lohja Oy:n ja sittemmin Metra Oy:n kiinteistöjohtajana. Hänen hallintaansa tulivat Wärtsilän laajat teollisuuskiinteistöt. Niitä oli kehitettävä ja käyttötarkoitusta oli muutettava. Erkki Anttila sai kiinteistöneuvoksen arvonimen vuonna 2005. Kiinteistöjohtamisesta ja kaupunkirakentamisesta tulikin lopuksi hänen varsinainen työkohteensa. Mutta ensin oli vierailtava vieraissa kulttuureissa.
Vientimies vailla vertaa
Nuoren insinöörin mielessä olivat vientiprojektit. Suomi eli vientirakentamisen komeata kautta. Erkki Anttilan ensimmäinen suuri vientihanke oli sotilasjuntan hallitsemassa Nigeriassa. Työnantajana oli Perusyhtymä Nigeria Ltd. Lukemattomat tarinat sävyttävät tuota aikaa. Kenraali ja valtakunnan diktaattori Obasanju oli välikäsien kautta Perusyhtymän Nigerian filiaalin osakas ja tämä turvasi töiden jatkuvuuden. Ekku oli hankkeen tekninen johtaja. Paikalla toimi 2000 rakentajaa. Asuntoja rakennettiin 6000 kappaletta. Rakennettiinpa myös palvelurakennuksia, katuja, laitoksia yms. Ekun pesti Nigeriassa päättyi vuonna 1979. Kotiin palattua kokemukset olivat rikkaat.. Ekku jatkoi sitten Perusyhtymän vientiosaston teknillisen toimiston johtajana ja sittemmin länsiviennin johtajana.
Ekku pelasi aluksi Työväen Mailapojissa, sittemmin Panttereiden mestaruussarjajoukkueessa vuosina 68-71. Palloilu ei suinkaan loppunut tähän, hän jatkoi ikämiesjoukkue Pandassa 2000-luvun puolelle saakka. Korisuraa kertyi kolmisenkymmentä vuotta. Nuoruuden kuvassa Ekku hyökkäyksessä. Pallo on Ekulla, ja fyysisesti vahvana tyyppinä ja ponnistajana hän oli loistava levypallojen kahmija. Näin sanoo pelikaveri Reijo Rautajoki. Rakentajat joutuivat vuoristoradalle, siinä eivät hyvätkään hyökkäykset lopulta auttaneet.
Rakentajat vuoristoradalla
Libyan Beni Walidin asetehdashanke hanke toteutettiin 1980-luvun alkupuolella. Se oli Neuvostoliiton rahoittama asetehdas, jonka leikillisenä peitenimenä meillä oli ompelukonetehdas. Tehtaan rakentaminen aiheutti Suomessa kohua. Rakennustyö oli Perusyhtymän rahasampo, mutta ulkoministeriö oli kylläkin yrittänyt kieltää rakentamisen. Tähän ei rakennusyhtiö suostunut. Osallistuiko Ekku käytännössä tuon tehtaan rakentamiseen, siitä en tiedä, mutta ansioluettelonsa mukaan hän kyllä tuohon aikaan piti yhteyksiä Moskovaan. Myöhemmin ovat sanoneet hanketta suomalisen rakentamisen häpeäpilkuksi. Ihmettelen vaan. Minä ohitin 90-luvulla tuon tehtaan kymmeniä kertoja ajaessani Tripolista Jufraan tavanomaista 600 km:n reittiäni. Silloin tehdas oli täysin autio ja varsin rappioitunut, eikä siellä koko aikana tainnut yhtään Kalashnikovia valmistua – tykeistä tai ompelukoneista puhumattakaan. Amerikkalaiset tai ranskalaiset pommittajat taisivat sitten hävittää tuon tyhjän tehdasraunion maailmankartalta, koska en sitä nyt viimeisistä satelliittikuvista löytänyt. Beni Walidin keidaskaupungin läpiajo toi kuitenkin aina mieleen ystäväni Ekun. Libyassa oli muitakin Ekun hankkeita. Yksi niistä oli Khomsin kaupungissa. Rakensivat katuja ja viemäreitä. Ne taisivat olla meidän toimistomme piirtämiä.
Pommisuojien rakentaminen Bagdadiin haluttiin pitää salassa. Työt olivat käynnissä vuoden 1980 tienoilla. Asia sai suurta julkisuutta Kuwaitiin invaasion aikana vuonna 1991. Suomalaiset rakensivat 10 suojaa Perusyhtymän ja Veston yhteenliittymällä. Surullisen kuuluisaksi tuli Amiriyahin suoja Bagdadin keskustassa. Amerikkalaiset olivat saaneet tiedustelutietoa suojasta lähetetyistä sotilassanomista. He pommittivat suojaa kahdella 900 kg:n laserohjatulla täsmäpommilla. Mahtoiko tuollaisista ”bunkerbustereista” olla tietoakaan suunnitteluvaiheessa, sillä suomalaiset suunnittelijat eivät osanneet varautua asetekniikan huimaan kehitykseen.
Perusyhtymän rakensi Mosuliin kaupunginosaa Erkki Etelämäen johdolla. Ekku palkkasi meidät suunnittelemaan. Vuonna 1979 firmastamme matkusti paikalle kahden naisen ja kolmen miehen vahvuinen suunnitteluporukka. Työtä tehtiin miellyttävässä irakilaisilmapiirissä. Mitä nyt iranilaisten pommikoneiden vierailut ja aamuisin irakilaisten pommikoneiden lähtöulinat kantautuivat kuuluviin. Hanke sitten päättyi sotatilan kiihtyessä.
Seppo Mölsän teksti Rakennuslehden 50-vuotisjuhlien aineistossa kertoo rakentajan olleen aina vuoristoradalla – rahamarkkinoiden, muuttoliikkeen ja finanssipolitiikan heiteltävänä. Ystäväni Ekku oli juuri tuolla vuoristoradalla. Projektiviennin kulta-ajat arabimaissa alkoivat vaikeutua 1980-luvulla kilpailun kiristyessä. Erkki Anttila luonnehti tilannetta marraskuussa 1981 näin: ”turkkilaiset ja italialaiset rakentajat ovat viime aikoina osoittautuneet ikävän halvoiksi tarjoajiksi. Me emme voi kilpailla muulla kuin hinnalla, sillä myös itäblokin rakentajat pystyvät nykyään tekemään saman tasoista jälkeä kuin me. Oikeastaan ainoa kilpailuargumenttimme hinnan ohella on enää toimitusvarmuus ja siinäkin on tapahtunut lipsumista”.
SBK:n toimitusjohtajana
Vuosina 1987-1990 Erkki Anttila toimi Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön toimitusjohtajana. SBK julkaisi yhdessä Suomen rakennustaiteen museon kanssa kirjan nimeltä ”Tehdään betonista: betoni suomalaisessa arkkitehtuurissa”. Kirjan toimittajana oli arkkitehti Jouni Kaipia. Yhtenä tekijänä mainitaan Erkki Anttila.
Isoisä pelasi klubilla skruuvia
Erkki Anttila liittyi Suomalaisen Klubin jäseneksi vuonna 2006. Pian hänestä tuli kiinteistökehitysyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Klubilehti kertoo hauskasti hänen jäseneksi liittymisestään: ”kiinteistöneuvos ja vielä osa-aikaisessa projektissa toimiva diplomi-inssi, tuli Klubin jäseneksi miltei perintökaavaa myöten: jo äidinisä J. O. Peurakoski pelasi skruuvia Klubilla, mistä Erkin isoäiti Selma aina motkotti. Sen taas pikku-Erkki kuuli omalta äidiltään Taimilta! Erkin työtehtävät ovat Wärtsilän kiinteistöprojektien myötä keventyneet ja hän on usein käynyt vieraana Klubilla. Nyt hän on ollut jäsen kesäkuusta lähtien ja toivoo saavansa uutta sisältöä elämäänsä jäsenyyden kautta. Erkki Anttila on syntyjään stadilainen, Krunikan kundeja. Nyt hän asuu Munkkiniemessä. Harrastukset ovat golf ja metsästys – mm. karhujahti! Hän on ollut myös SM-tason koripalloilija Panttereissa”.
Suomalaisen Klubin talossa toteutettiin laaja peruskorjaus vuonna 2011. Klubilehti kertoo: ”Rakennusluvan saaminen osoittautui työlääksi ja välillä näytti siltä, että lupaprosessi voisi kestää jopa muutaman vuoden. Erkki Anttilan ammattitaidon ja sinnikkyyden ansiosta se kuitenkin saatiin”. Ekku oli ylpeä saneerauksen yhteydessä toteutetusta sikarihuoneesta. Pyysin häntä usein viemään minua sinne kylään, mutta koskaan se ei onnistunut. Ovat tarkkoja vieraiden pääsystä klubin tiloihin. Pitää olla ennakkovaraus. Ekusta tuli onnistuneen remontin seurauksena Suomalaisen Klubin kunniajäsen.
Kaupunkikehittäminen fokuksessa
Soitan arkkitehti Timo Vormalalle. Gullichsen-Vormala arkkitehtitoimisto voitti vuonna 2005 järjestetyn kutsukilpailun Aurajoenrannan Wärtsilän alueen kaavoituksesta. Alkoi yhteinen projekti maanomistajan, kaupungin ja kaavoittajan yhteistyönä ajalla 2005-2011. Ekulle Aurajoenrannan projekti oli tärkeä. Hän oli tyytyväinen arkkitehtiinsa, mutta usein kuulin hänen suustaan taistelusta byrokratian kanssa. Kaikki kuitenkin päätyi onnelliseen lopputulokseen. Alueelle kaavoitettiin 50000 kerrosneliötä asuntoja. Epäilyistä huolimatta alueesta tuli menestys. Vormala korostaa erityisesti yhteistyön voimaa. Sitä ei edes Ekun kriittinen sarkasmi pystynyt horjuttamaan.
Gullichsen-Vormala arkkitehtitoimiston kilpailuehdotuksen perspektiivikuvat Aurajoenrannan kutsukilpailussa vuodelta 2005.
Soitan myös arkkitehti Micke Sundmanille, hän vastasi Arabianrannan kehittämisestä. Wärtsilällä oli iso maanomistus Arabianrannassa. Micke kertoo yhteistyön Anttilan kanssa olleen saumatonta. Yhteistyö oli avointa ja rehtiä. Aina kun jotain sovittiin, niin se piti. Erityisesti hän muistelee Wirkkalan puiston ratkaisua. Hän sanoo Anttilan vaikuttaneen myönteisesti siihen, että teollisuusrakentamisen ja asuntorakentamisen arvonnousun erotus pystyttiin kanavoimaan puiston rakentamiseen.
Portaali Business Parkin harjakaisia vietettiin lokakuussa 2001. Tilaisuudessa avajaispuheen piti Metra Oy:n Erkki Anttila. Hän kertoi Arabianrantaan rakennettavasta modernista kaupunginosasta, jonne tulee työpaikkoja, oppilaitoksia ja asuntoja. Arabianrannasta oli tekijöidensä mukaan kehittymässä Helsinki Virtual Village, luova ja elämyksellinen, uusinta teknologiaa hyödyntävä toimintaympäristö. Talon suunnitteli Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy.
Yhdessäkin kehiteltiin kaupunkeja – nyt voidaan vain muistella
Ekku siirtyi eläkkeelle vuonna 2008. Työt eivät kuitenkaan siihen loppuneet. Hän jatkoi yhtiönsä Erkant Oy kautta asiantuntijatoimintaansa. Teimme sitten yhdessä kumppaneiden kanssa kaksi projektia, ensimmäinen oli Mikkelin Satamalahden kehittäminen 2008-2009 ja toinen Tampereen Nurmi-Sorilan hiilineutraaliksi ja ekotehokkaaksi tarkoitetutun kaupunginosan suunnittelu.
Ekku oli innokas merenkulkija. Siitäkö johtuu, että hänen tärkeimmät projektinsa Arabianranta ja Aurajoenranta sijoittuvat rannoille. Rannalle sijoittui myös Mikkelin Satamalahden kehittämissuunnitelma, jota teimme vuosina 2009-2010. Yhteisten projektien aika on ohi. Yhteistä ovat vain muistot. Ne ovat hyviä muistoja.
