Rakennusinsinööriliitto on jälleen julkaisut rakennetun omaisuuden tilaa käsittelevän raportin. Se on nimeltään ROTI 2019. Mitä tarkoittaa tuo sana roti – vai onko se ainoastaan arkinen kirjainyhdistelmä? Minä useimmiten muistelen sanoja sen mukaan mitä isoisäni puhui. Hän oli puuseppä ja koulun vahtimestari. Hänen sanastossaan esiintyivät usein työkalut ja työnteko. Rotia tarvittiin, kun jotain vivuttiin, vaikkapa kiveä kesämökillä. Kielitoimisto sanoo rotin olleen kiila, jolla vivun päätä tuettiin. Minusta tuota kapulaa taas sanottiin lossiksi. Roti on minun mielikuvissani vahva kanki, jota tarvittiin raskaita taakkoja vivuttaessa. Rakennusinsinööriliitto tai pikemminkin sen jäsenet ovat raskaiden taakkojen liikuttelijoita. Tämän vuoksi tuo sana, tai onko se kirjainyhdistelmä, josta syntyy oiva sana, se sopii aivan mainiosti kuvaamaan juuri sitä, mitä se pyrkii kuvaamaan.
Kuten kuvasta näkyy, ROTI on kirjainyhdistelmä sanoista Rakennetun Omaisuuden TIla.
Vuoden 2019 Rotissa on kuusi pääteemaa. RAKENNUKSET, LIIKENNEVERKOT. YHDYSKUNTATEKNIIKKA, KOULUTUS JA KEHITYS, DIGITAALISET RATKAISUT sekä ARKKITEHTUURI, SUUNNITTELU, MUOTOILU JA TAIDE. ROTI 2017 -raportti nosti ensimmäistä kertaa perinteisten neljän alan rinnalle arkkitehtuurin, suunnittelun, muotoilun ja taiteen rakennetussa ympäristössä. Digitaalisuus oli tullut mukaan jo vuonna 2015. Erityisteemana vuonna 2019 on kaupungistuminen. Minä en nyt aio ryhtyä tutkailemaan ROTIa kokonaisuudessaan Olen roti-asiaa sivuten kirjoittanutkin pari blogia aiemmin. Minusta Rotin kaltainen analyysi on erittäin hyödyllistä toimintaa, kunhan tulokset vain tulevat konkreettisina ohjelmina hallitusneuvottelijoiden tietoon ja yleensäkin julkisuuteen. Viime vuosina sote-asia on vetänyt kaiken julkisuuden, eikä roti-asioille ole ollut juurikaan myönteistä, eteenpäin vievää tilaa. Kielteisyyttä on kyllä löytynyt. Joku syyttää meitä rakennusinsinöörejä passiivisuudesta. Emme vie omia asioitamme eteenpäin. Onko tämä totta? Kysymys on johtajuudesta. Asioiden johtamisesta ja ihmisten johtamisesta. Jos välipalaksi haluat tietää minun elämäni johtajista, ja siinä ohessa suunnittelun mysteeristä, niin ota aikasi ja klikkaa tuohon:
Onko asiamme vähäpätöinen?
Se ei ole vähäpätöinen – vastuu painaa. Roti-asiassa keskustelu on vellonut rakennusinsinöörien kannalta kielteisissä kysymyksissä. Homeongelma piinaa satojatuhansia ihmisiä. Home on rakennusfysiikkaa, se on meidän vastuullamme. Juuri tänään kuulin huonoja uutisia lastenlapsieni koulusta Tehtaankadulla. Tietääkö kukaan mitä voisi tehdä? Se on meidän alaamme. Liikenneväylienkunnon heikkeneminen on koettavissa. Potholeoli suomalaiselle tiemiehelle tuntematon käsite vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt se on tätä päivää. Se on meidän vastuullamme. Suomalaiset katot sortuvat lumikuormasta. Ennen kuulumatonta. Suomessa konstruktöörit osaavat mitoittaa katot ja rakentajat ne osaavat rakentaa. Sortuvat silti. Se on meidän vastuullamme. Kasvihuoneilmiö uhkaa meitä. Suomessa rakennusten energiankulutuson 32 % koko energian kulutuksesta. Uudisrakennuksissa voidaan toteuttaa nollaenergiaa. 1 % rakennuskannasta uusiutuu vuosittain. Mitä tehdään lopulle? Sekin on paljolti meidän vastuullamme.
Missä on vienti?
Suomen elinvoima on viennistä kiinni. Suunnittelun, rakentamisen ja rakennustuoteteollisuuden viennin luulisi olevan Rakennusinsinööriliiton agendalla. Viennillä on suunnittelun ja rakentamisen osalta suuri menneisyys. Nykyisyys on alamaissa. Kehitysyhteistyöhön liittyvä rakennusalan vienti on sekin supistunut olemattomaksi. Vesihuollon osaaminen oli aikoinaan merkittävä kehitysviennin vientituote. Matti Viitasaari oli yksi rakentajapioneereista. Opetusta harrastettiin Tampereella ja muuallakin. Olimme mukana rakentamassa Pha Rungin korjaustelakkaa Vietnamiin. Rakensimme Beiran satamaa – nyt tulvien runtelemaa. Sairaalaa rakennettiin Colomboon. Eikä unohdeta Maailmanpankin palkitsemaa Vietnamin vesihuoltoprojektia. Ja paljon muuta – markkinaehtoista vientiä. Neuvostoliitto oli suuri tilaaja. Siinä oli kysymyksessä oravannahkakauppa. Historian aikana oli suuria rakentajahahmoja Tane Mäkisestä Kauko Rastaaseen ja Antero Kallioon.
Rakentajaveljet Per Donner ja Rauno Kontturi Colombon sairaalan työmaalla.
Soitan ystävälleni Kari Karangolle. Hän oli ulkoministeriön vaikuttaja, erityisesti rakentamisesta ja arkkitehtuurista kiinnostunut. Kysyn häneltä syitä siihen miksi rakentamisen suunnittelu, rakentamisen valvonta ja itse rakentaminen ovat pudonneet kehitysyhteistyöstä. Kysyn vielä, onko alan oma passiivisuus tähän syynä. Hän pyörittelee sanojaan. Sanoo Kostamuksen ja Svetogorskin vieneen suomalaisen rakennusalan kiinnostuksen kehitysyhteistyöstä. Ei tullut innovaatiota, eikä tullut tuoteideoita. Samaa toistelee ystäväni, rakentajakollega Eero Kontula. Hän on vesimies. Hänkin syyttää alan passiivisuutta. Hän kysyy miten ulkoministeriön hallintovirkamiehet voivat tietää rakennusalan mahdollisuuksista toimia kehittyvien maiden hyväksi, jos ala itse ei tuo mahdollisuuksiaan esiin. Vesiala ei kuitenkaan ole ollut aivan yhtä passiivinen kuin muut rakennusinsinöörialat. Mutta silti. Tämä herättää ihmettelemään. Syyttäjän sormi osoittaa meihin. On katsottava peiliin. Peiliin katselee myös DI-kollegamme pääministeri, nyt virkaheittona tosin – mutta eri syystä.
Olen kirjoittanut rakentamisesta paljon. ROTI-asioita on näissä kahdessa blogissa. Ne koskevat vuosien 2015 ja 2017 tuumailuja. http://penttimurole.blogspot.com/2015/02/hatustavetoa.htmlhttp://penttimurole.blogspot.com/2017/06/rakentamisen-puolivaliriihi.html
Kirjoitin myös rakennusalan ja yleensä konsulttialan alamäestä ulkoministeriön hommissa ja muissakin vientihommissa. Lisää luettavaa:
http://penttimurole.blogspot.com/2014/01/nalle-buntanpojan-madonluvut.htmlhttps://penttimurole.blogspot.com/2019/01/suomalainen-suunnittelu-maailman.htmlhttp://penttimurole.blogspot.com/2015/05/jaipurin-raaja.html
Toteaminen ei riitä!
Rakentajille ei riitä se, että toteamme ongelmamme. On tehtävä jotain. Home-ongelman suhteen täytyisi panikoitua. Miten? Siihen täytyisi löytää vahvaa rotia ja vahva lossi alle. Toivon sitä Suomen Rakennusinsinööriliitolta – kun seuraavaa ROTIa ryhtyvät valmistelemaan. ROTI ei saa olla pelkkää lobbailua. Sen on tehtävä politiikkaa.
Minä hyppään vieraalle maaperälle
Aion hypätä pois näistä ongelmista ja siirtyä helppoon juttuun. Aion käsitellä toista niistä alueista, jolle ROTIssa on annettu paraneva arvosana. Se on oikeastaan muiden ansiosta saatu numeron parannus. Mutta kun nyt ROTIn valossa pääsemme siitä nautiskelemaan, niin ihmetellään hieman.
ROTIn raportissa annetaan rakennetun ympäristön tilasta kouluarvosanoja. Todistus on melkoisen huono. Keskiarvoksi saan 7 ½. Kiitettäviä numeroita tulee vain yhdyskuntatekniikasta ja monimuotoisesta aihevalinnasta: arkkitehtuuri, suunnittelu, muotoilu ja taide. En saa täysin selvää miksi yhdyskuntatekniikka on noin hienosti pompannut kahden vuoden kuluessa. Hieno parannus. Arkkitehtuuri jne. on myös parantanut numeroaan.
Älä sinä ihminen hermostu, vaikka nyt tässä blogissa suhtaudun joskus hienoisella sarkasmilla ROTIin. Se ei tarkoita, että ROTI olisi huono, hyödytön, pinnallinen tai liian popularisoiva. ROTI on niin hyvä, että sen sisältöä saa tarkastella kriittisesti. Näen paneeleissa runsaasti alan tekijöitä. Siellä on ilokseni kaksi vanhan ajan omaa ihmistä, Mari Siikonen Digitaaliset ratkaisut -paneelissa ja Pia Salmi Yhdyskuntatekniikka- paneelissa. He eivät kumpikaan ole rakennusinsinöörejä vaan taiteen maistereita. Hauskaa että hekin muiden viisaiden ohella ovat päässeet vaikuttamaan rakentajien maailmankuvaa luotaessa. Paneeli-idea on hyvä. Niin, siis pyydänkin juuri, että kuuntelette Matti Jurvan vanhan renkutuksen, ettekä hermostu.
On hienolla tavalla yllättävää, että rakennusinsinöörit ryhtyvät puhumaan kauneudesta. Mitä sanotte tästä kauniista lauseesta: Ilman kauneutta ja toimivuutta ei ole kestävyyttä. Uskotaan kauneuden luovan kestävyyttä. Kirjoitetaan myös hienoisen kryptisesti monialaisesta, osallistavasta suunnittelusta joka luo edellytykset käyttäjälähtöisille ratkaisuille. Käyttäjälähtöisyys ja erilainen vuorovaikutus ovat olleet viime vuosina vahvasti esillä. Olen ollut hieman kriittinen kohtaamaani käyttäjälähtöisyyteen. Olen kritisoinut vuorovaikutussuunnittelijoiden kasvavaa joukkoa. Olen ollut huomaavani heidän erityiseksi tehtäväkseen tehdyn suunnitelman markkinoinnin. Vuorovaikutus on ollut yksisuuntainen katu. Vastasuuntaisuus tai poikittainen liikenne ovat kiellettyjä. Niin, puhutaanpa vielä ROTIn sanoin muotitermein: käyttäjälähtöisyyden myötä osallistaminen, palvelumuotoilu ja konseptointi saavat aikaisempaa suuremman roolin. Mietiskelen nyt eikö rakennusinsinöörin työ perinteisesti olisi ollut hommaa jossa konseptoidaan, osallistetaanko siinä tai palvelumuotoillaanko siinä, siitä en ole varma, enkä tiedä mitä nuo muotisanat tässä yhteydessä tarkoittavat.
Elinkaari on toinen juttu. ROTi vaatii elinkaarivaikutuksia osaksi kaikkea suunnittelua. Tämä liittyy erityisesti ilmastonmuutokseen ja hiilineutraalisuuteen. Keinot kuitenkin elävät ajassa. RIL-senioreiden tilaisuudessa kutsumallamme puhujalla oli vahvaa kritiikkiä ns. virallista ajattelua kohtaan koskien biopolttoaineita ja osin tuulivoimaa. Niinpä kyllä ROTI 2019 toteaa, ettei uusia haasteita voi ratkoa vanhoin keinoin ja työkaluin. Edellytetään uusia teknisiä innovaatioita sekä uusia ratkaisuja kaupunkisuunnitteluun, rakennussuunnitteluun ja korjausrakennussuunnittelun. Tässä on hard ware, se on ykkösjuttu. Sitten on kevyempi elämyssektori. ROTI sanoo: Teknistaloudellisten tavoitteiden rinnalla täytyy huomioida taitavan suunnittelun ja taiteen mahdollisuudet tuottaa kestävää, laadukasta ja elämyksellistä ympäristöstä. Se on soft ware –lisäarvojuttu. Puhutaan myös kulttuuristen muutosten haasteista. Näitä haasteita ei todellisuudessa ole suunnittelussa otettu vakavasti. Elämme vahvaa kulttuurista muutosta. Ei suinkaan vain monikulttuurista vaan myöskin monokulttuurista. Heijastuuko se jossain? Vanhusten yksinäisyys? Nuorten heimokulttuurit ja erilaisuus? Pikavipit? Köyhyys? Rasismi? Yhden hengen perheet? Sotesotku? Johtajuus?
Digitalisaationvaikutuksia ei ROTIssa unohdeta. Digitalisaatio on nykyisin kaiken keskustelun avainsana. Liikenne- ja maankäyttösuunnittelussa erilainen mallinnus on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Rakennusinsinöörit ovat pyöritelleet algoritmeja mennen tullen. Ongelmana ei suinkaan ole se, etteikö ostetuilla ohjelmistoilla ja pitkälle viedyllä digitalisaatiolla pystytä numeroita pyörittämään ja niitä graafisiksi esityksiksi muuttamaan. Tai se etteikö 3D tulostin pysty ainetta tulostamaan. Ongelma on se, ettei siihen väliin saada mahtumaan uusia ajatuksia, saatikka että vanhatkaan hyväksi havaitut olisivat mukana sopankeitossa. Black Box pyörii ja tuloksia esitellään päätöksenteon pohjaksi ikään kuin tieteenä - digitaaliajan huipputuotteena. Tämä oli vaarallinen aihe. Nyt saattaa tulla tyrmäysisku. Pakko vaihtaa aihetta. Mutta ei aivan vielä. Laitetaan sittenkin häkää pönttöön. Ystäväni! Luopukaa tuosta käsitteestä ja alistakaa se välineeksi! Bitit eivät voi kuvata lapsen viattomuutta, eivät rakkautta eikä vihaa. Ne eivät voi kuvata meidän kaupunkiamme. Viisaat ovat sanoneet, että logiikan ankaruus ja käsitteiden selkeys ei sovi kaupungin ymmärtämiseen, sillä kaupungissa totuudesta ja valheesta syntyy kolmas elementti, joka lumoaa meidät. Ilmiö lepää salatun päällä. Kaupunki myös valehtelee aina, etenkin kun itse Perkele iltaisin sytyttää lyhdyt asettaakseen kaikki epätodelliseen valoon (Gogol). Miten digitalisoisit tuon lumouksen bittimuotoon? Epätodellinen valo – sekin kiinnostaa? Hieman lisää höyryä: http://penttimurole.blogspot.com/2017/07/pilkkaan-digitalisaatiota.html
Rakenteiden estetiikastaei juuri puhuta. Tosiaan, rakenteiden kauneus on suoraa seurausta rakennesuunnittelijan laadukkaasta työstä. Joskus sanottiin valepilarin olevan rikos. Nyt vaativia taitorakenteita käytetään WAU-arkkitehtuurin katsojan silmiltä kätkettyinä piilokonstruktioina. Ihme on tapahtunut, seinä leijuu ilmassa. Mene vaikka katsomaan paljon ylistettyyn Oodiin. Sillat ovat todellisia taitorakenteita. Siltoja ei mainita ROTIssa ympäristön kauneustekijänä. Itse asiassa siltoja ei mainita kertaakaan koko raportissa.
Rakenteiden kauneus on huipussaan silloissa. Suomalaiset siltasuunnittelijat ovat onnistuneet jopa insinöörien mustalla alueella: suunnitteluviennissä. Miksi silloista ei puhuta ROTIssa? Kuva on Hongkongiin ehdotetusta Stonecutters sillasta. Näin valistaa kollegamme Esko Järvenpää, ehdotuksen tekijöitä.
Taide sanan ilmestyminen rakennusinsinöörin työkenttään on mielenkiintoista. Taidetta on yritetty prosenttiperiaatteella saada osaksi raakaa rakentamista. Pienessä mitassa tässä on onnistuttu. Rakennusten porraskäytäviin on saatu taiteellisia värimaailmoja, talon päätyjä on koristeltu muraaleilla, teiden varsille on sijoitettu taideteoksia ja maisemataidetta, katukivet ovat saaneet matemaattisia muotoja ja väripigmentit ovat kehittyneet. Insinöörit ovat olleet taiteen suhteen horjuvalla linjalla. Olemme tainneet pikemminkin onnistua töhryjen torjunnassa kuin ympäristötaiteen suuressa ymmärryksessä. Ympäristötaide on hyvä ilmiö. Sen sivuvirtana voimme kokea katutaiteen ihmeellisiä ilmiöitä. Klikkaile tuohon: http://penttimurole.blogspot.com/2014/11/taidetta-vai-tohrya.html
Pienenä muistelona ajattelen Jyväskylän Kauppakadun valaisinkiistaa aikanaan kävelykatua tehtäessä. Ehdotimme valaisimeksi Alvar Aallon suunnittelemaa katuvalaisinta. Emme saaneet lupaa. Oli suunniteltava oma ja uusi. Sirpa Laitinen sen suunnitteli ja prototyyppi pystytettiin kadulle. Vastustusta tuli arkkitehtikunnalta. Silloin kaupungininsinööri Osmo Rosti päätti valaisimen tilaamisesta. Sanoi arvelleensa sen hyväksi koska sitä niin paljon vastustettiin. Valaisimesta tuli kadun tunnus. Vitsi vitsinä, vaikka se totta onkin.
Vielä sanaleikki
Minulla on ollut tapana tutkia raportteja niissä käytettyjen sanojen määrää tutkimalla. Päätin katsoa ROTI 2019 painotuksia sanoja laskemalla.
Vesi on saanut eniten mainintoja. Seuraavaksi tulevat ympäristö ja rakennukset. Tieto, koulutus ja digitaalisuus ovat kärkisanoja. Taide ja ekosysteemi ovat myös sanoina pinnalla. Tie ja katu eivät olleet suosittua sanastoa. Sana katu mainittiin vain kaksi kertaa. Katu on kuitenkin ympäristötaiteen tyyssija. Rakenteista ei puhuttu paljoakaan. Ei kestävyydestä eikä kauneudesta. Sana rakenne mainittiin vain yhden kerran. Silta on sana jota ei mainittu lainkaan. Rakennusmateriaaleista mainittiin vain betoni. Sekin vain kaksi kertaa. Maahanmuutto jäi mainitsematta, vaikka kaupunkien kasvu koostuu pääosin maahanmuutosta. Monikulttuurisuus taisi esiintyä yhden kerran. Kauneudesta puhuttiin, mutta sanat etiikka ja estetiikka eivät kuuluneet sanavarastoon.Lopussa kiitos seisoo
Suomen Rakennusinsinööriliitto on tehnyt hienoa työtä valmistellessaan suurella joukolla ROTI-katsauksiaan. Todistukset eivät ole olleet hyviä, mutta ehdoilta on vältytty. Vain yhdyskuntatekniikan edustajat ovat nostaneet omien laitostensa tilan kiitettäväksi. Kaksi kertaa mukana ollut ARKKITEHTUURI, SUUNNITTELU, MUOTOILU JA TAIDE nostaa sekin rakennetun ympäristön tilan arvosanan näillä alueilla kiitettäväksi. Arviossa ei mainita rakennesuunnittelijoiden saavutuksia osana arkkitehtuuria. Siinä ei myöskään mainita siltoja taitorakenteiden huipputeoksina. Arviossa ei myöskään puhuta rakennusteollisuuden uusista tuotteista esimerkiksi puurakentamisen alalla. Puutteistaan huolimatta ROTI on kiintoisa yritys kansantajuistaa rakennetun ympäristön tilaa. Toivon ROTIlle menestystä ja ennen muuta vaikutusvaltaa!
