Ruoka on pinnalla nykyajan keskustelussa. Lehdet pursuvat reseptejä. Kokkikilpailuja järjestetään meillä ja muualla. Ihmiset ovat kiinnostuneita raaka-aineista ja ruoan ekologiasta. Puoluejohtajat joutuvat selittelemään syömisiään. Ennen silloin nuorena ruoasta ei puhuttu. Ravintoloissa ei käyty. Saatikka että olisi maisteltu erilaisia viinejä ja keskusteltu niiden ihmeellisistä vivahteista. Kotiviinejä kyllä valmistettiin. Minunkin mummullani oli aina kaksi happopulloa pulputtamassa kellarissa. Kotiviiniä annettiin kyllä teinipojankin maisteltavaksi. Lasit olivat pieniä. Kotiviiniä maisteltiin. Liisan kanssa muistelemme sotien jälkeisen ajan kotiruokia. Minä ajattelen sipattikastiketta. Ajattelen myös perunavelliä ja äidin tekemää makaronilaatikkoa. Liisa on hieman nuorempaa ikäpolvea. Hän muistelee ihanaa lihamakaronilaatikkoa ja Laura äitinsä loihtimaa maksakastiketta.
Minun perhepiirissäni ruokakulttuuri sai erityisen sykäyksen, kun tyttärenpokani Teemu osallistui Master Chef –kilpailuun. Hän sai sitten toisen palkinnon. Vasta silloin käsite Fine Dining tuli meikäläisen tietoisuuteen. Taisi olla vuosi 2011. Teemu oli silloin 29-vuotias. Nyt on perhepiirissä uusi ruokakulttuurista kiinnostunut henkilö. Hän on 15-vuotias Eemeli. Olen kyllä blogeissani julkaissut heidän molempien ruokateoksia. Jo mestarin tekemiä ja myös nuoren aloittelijan tekemiä. Yksi blogeista on tässä: http://penttimurole.blogspot.com/2018/06/eemelin-juhannussalaatti-luonnon.html
Eemeli oli tästä kommentista iloinen ja ylpeä. Kommentti tuli mestarinnalta.
Koululaiset etsivät kesätyöpaikkoja. Työn löytäminen ei suinkaan ole helppoa. Niinpä päätimme Eemelin kanssa tehdä portfolion hänen viimeaikaisista annoksistaan. Ehkä se auttaisi työpaikan löytämisessä. Päätin panna kuvat tähän teidän kaikkien iloksenne. Olen syönyt useimpia noista annoksista. Vakuutan niiden olleen herkullisia. Niissä oli myös Mysin toivomaa mielikuvitusta. Ne ovat alkuaskeleita.
