Nyt pyöritään vaaleja edeltävissä tunnelmissa. Poliitikot joutuvat asettelemaan sanojansa siten, ettei ketään loukata. Tutkimukset ja raportit ja strategiat skenaarioista puhumattakaan eivät saa sijaa lupausten ja ajatusten epätasapainotilassa. Halusin hieman selvitellä itselleni nykyistä huoltamme lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siihen kaikki puolueet ovat aiheesta tarttuneet. Rakkauden sijaan raiskauksesta on tullut päivän teema. Ruben Stiller kyseli radiossa itseltään, olivatko perussuomalaiset olleet sittenkin yhden kerran oikeassa. Nyt olemme syyllistämässä valtaisalla pauhulla maahanmuuttajia. Tilastot osoittavat siihen olevan aihetta. Teot on leimattu kulttuurin väärinymmärtämisellä. Jotkut sanovat vääräuskoisten hyväksikäytön olevan uskonnon mukaan suorastaan sallittua ja kannustettavaa - ei ainakaan synnillistä. Siitäkö on kysymys? Minä en usko tuohon. Kokemukseni erityisesti nyt syntilistalla olevissa arabimaissa on sellainen, että nuoret olivat tiukassa kurissa, eikä nyt meillä esiintyvää käyttäytymismallia missään tapauksessa hyväksyttäisi heidän kotimaassaan. Meillä on kuitenkin nyt sellainen tilanne, että nuo nuoret pojankoltiaiset ja miehenpuolikkaat ovat yksin – keskenään - ilman päälle katsovia vanhempia, isoäitejä, enoja, setiä. Syntyy väkisin omaa miesten armeijoiden käyttäytymiskulttuuria. Nainen on nuoren miehen haaveiden kohde. Oma puoliso on tavoitteena. Oma puoliso ja perhe. Täällä ei siihen näytä olevan mahdollisuuksia. Joudutaan harhapoluille ja rikoksentekoon. Lainsäädännöllä suojellaan erityisesti lapsia. Syyllistäminen tulee yksipuoliseksi. Uhria ei haluta syyllistää. Eikä lain mukaan saakaan syyllistää. Hyväksikäytetty ei ole osasyyllinen. Hyväksikäyttäjä on yksin syyllinen. Kuitenkin teot ovat usein molemminpuolisia – ainakin aluksi. Ei suinkaan kaikki, mutta ainakin osa. Ehkä suhde on aluksi uhrin puolelta oletettu kahdenväliseksi romanttiseksi suhteeksi. Mutta sitten oletettu ”rakastettu” tuo paikalle kaverinsa ja alkaa joukkoraiskaus. Tässä kaikki romahtaa. Tyttö on luullut olevansa rakastettu, mutta huomaakin äkkiä olevansa prostituoitu.
Huuto Edvard Munch 1893
Liisa, vaimoni muistelee ajatuksiaan koulutyttönä. Komeat ulkomaalaiset pojat – silloin kun niitä harvoin näki - olivat ihailtuja. He ohittivat komeudellaan ja käytöksellään omat reppanat luokkatoverit. Tuo ei ollut konkretiaa – se oli ajatuksen vilistystä. Eihän niitä komeita poikia ollut lähiympäristössä. Ne olivat kuvitelmissa. Nyt on tilanne toinen. Haastateltavat nuoret kertovat Oulun kauppakeskuksessa tapahtuneesta seurustelusta ulkomaalaisten kanssa. Ei tarvitse mennä Ouluun saakka. Vetovoimaa löytyy. Vieras kulttuuri kiinnostaa.
Syyllisten tilastointia
Suomalaisia syyllisiä on paljon. Tämän päivän Hesarissa kerrotaan maassamme havaittuja poliisin tietoon tulleita seksuaalirikosepäilyjä vuonna 2018 olleen 2700 kappaletta. Lapsiin kohdistuvia rikosepäilyjä havaittiin 800 kappaletta. Kaikista rikoksista 26 % oli ulkomaalaisten tekemiä. Lapsiin kohdistuvista rikoksista 20 % tuli ulkomaalaisten kontolle. Ulkomaalaisia on Suomen väestöstä 4,5 %. Ulkomaalaistaustaisia on 8 %. Vierasta kieltä puhuvia on 6,4 %. Pakolaisia lienee maassa 20000 henkeä, se on taas 0,4 % väestöstä. Turvapaikan hakijoita on viiden vuoden aikana ollut noin 50000. Heistä 11000 on saanut turvapaikan ja 7000 oleskeluluvan. Perheenyhdistämisestä on tehty 7500 myönteistä päätöstä. Viiden viime vuoden aikana Suomen kansalaisuuden sai 4600 somalia, 2800 irakilaista, 1800 afgaania ja 1200 iranilaista. Heidän osuutensa kaikista kansalaisuuden saaneista on 22 %. Ota näistä luvuista selvää. Määritelmät ja käsitteet menevät usein sekaisin.
Poliisilla on yksityiskohtaisia tilastoja seksuaalirikoksista tai niiden epäillyistä. Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot tai yritykset korostuvat yllättävässä määrin. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien lähettely on epäillyistä rikoksista pienessä osassa. Todellisuudessa niin aikuisten kuin lastenkin käytössä on hipaisun päässä pornografista aineistoa tuutin täydeltä. Asiat jotka ennen internetiä olivat tabuja ovat nyt omassa puhelimessa. Niitä katsellaan. Niitä katsellaan runsaasti. Tulee mielikuva, että se kaikki on jotenkin normaalia. Kun kerrat klikkaat pornosivustoa, olet merkitty, sinut tunnetaan, saat jatkuvia viestejä Karatiinoilta ja Monicoilta. Mistä tiedän? Koska saan niitä viestejä.
Tilastoa tutkimalla havaitsee ulkomaalaisten tekemien seksuaalirikosten, siis poliisin tietoon tulleiden seksuaalirikosepäilyjen – jäävuoren huipun – kohdistuvan erityisesti irakilaisiin ja afgaaneihin. Syyllisyyttä jaetaan erityisesti muslimeille. Suomalaista syyllistä tunnutaan jotenkin pidettävän vähemmän syyllisenä kuin ulkomaalaista. Mikä on totuus? Herää tarve tutkia tilastoja. Tilastojen tutkiminen johtaa kuitenkin helposti harhateille. Rikosten ja erityisesti seksuaalirikosten tunnistaminen eri maissa on hyvin eri tasolla. Maailmantilastoa johtaa Etelä-Afrikka (132). (Suluissa oleva luku on raiskauksia vuodessa per 100000 asukasta). Ruotsi on maailmantilastossa sijalla kuusi (64). Yhdysvallat pääsee sijalle 14 (27). Suomen sija on 29 (15). Keskimäärin EU:ssa raiskausten luku on 10 raiskausta vuodessa 100000 asukasta kohti. Muslimimaista suurin luku on Bangladeshissa 10. Venäjällä luku on 3, Turkissa 1,5 ja Egyptissä 0,3. Jo nämä luvut kertovat tilastopohjan hataruudesta tai seksuaalirikoskäsitteen vaihtelevuudesta. Syteen tai saveen mutta, kaikesta väärinymmärryksen mahdollisuudesta huolimatta haluan katsella eurooppalaisia ja suomalaisia lukuja.
Kun näyttää siltä, että raiskausten määrä kytketään vahvasti maahanmuuttajiin, halusin hieman katsella kansainvälisiä tilastoja. Onko maahanmuuton ja raiskausten välillä korrelaatiota? Kuvioihin on merkitty EU:n maiden vuoden 2017 tilanne. Joku voisi sanoa, että trendiviiva osoittaa - jos ei paljoa niin ainakin hienoista - viitettä siihen, että raiskaukset lisääntyvät, kun turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyy. Raiskaustilastot ovat kuitenkin niin poikkeavia eri maissa, että totuutta tuosta ei saa irti. Havaitaan kuitenkin Suomen olevan trendiviivan linjassa.
EU:n raiskaustikastoissa Ruotsi on ykkösmaa. Siellä on tilastoitu eniten raiskauksia asukaslukuun nähden. Seuraaviksi tulevat Islanti, UK, Norja ja Belgia. Suomi on tilastoissa kuudentena ja Ranska Suomen tasolla. Ruotsissa kirjataan raiskauksia yli kolminkertainen määrä Suomeen nähden ja Englannissa kaksinkertainen määrä. Siirtolaisten määrä asukaslukuun nähden on näissä maissa miltei tasan 10000 siirtolaista per 100000 asukasta. Suomi on hieman alapuolella, meillä on 8000 siirtolaista 100000 asukasta kohti. Turvapaikanhakijoihin nähden tilanne on erilainen. Islannissa ja Englannissa turvapaikanhakijoiden määrä on suhteessa vähäinen, Itävallassa se on hyvin korkea. Näistä kuvista ei voi suoraan havaita ilmiötä. Sen voi varmuudella havaita, että raiskaustilastot eri maissa eivät ole samalla tavalla laadittuja. Ei edes sitä voi sanoa, että ortodoksit eivät lainkaan raiskaa, katoliset raiskaavat keskimääräisesti ja protestantit paljon – vaikka siltä näyttäisi.
On tämä melkoisen uskomaton taulukko. Vertailin poliisin tilastoista löytyvää seksuaalirikoksista epäiltyjen määrää koko maassamme asuvan ao. taustaväestön määrään (oranssi tolppa) sekä maassamme oleskelevien 20-35 vuotiaiden miesten määrään (sininen tolppa). Tämä tilasto on kuitenkin harhainen siksi että maassamme on turvapaikanhakijoita ja paperittomia joita ei ole tilastossa. Minä lisäsin Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten ryhmiin 50 % ja siitä tuli tuo kuva. Se hieman paransi heidän arveluttavia tilastojaan. Hieman teoreettisesti, mutta kuitenkin vertailulukuina Suomen tapahtumista voimme havaita, että tuhannesta suomalaismiehestä kolme syyllistyy seksuaalirikokseen, kun somaleista, iranilaisista ja virolaisista sen tekee 4, venäläisistä 7, afgaaneista 16 ja irakilaisista 25. Koko asianomaisen väestön suhteen meillä on suuri venäläistaustainen väestö. Väestöön kuuluu paljon naisväkeä ja ikääntynyttä väkeä. Tämä näkyy koko kansanryhmää kohti lasketussa luvussa, joka on suomalaisiakin parempi (oranssi viiva).
Tämä tilastototuus on myös hyvin hämmentävä. Siinä ikään kuin lukee että muslimien lisääntyvä osuus väestöstä lisää raiskauksia. Varsinaisissa muslimimaissa ei tilastoida raiskauksia. Tai niitä ei tilastojen mukaan ole. Raiskauksia tapahtuu tilastojen mukaan eniten hyvinvoivissa länsimaisissa demokratioissa, maissa joissa on merkittävä sukupuolten tasa-arvo.
Hieman avioliitoista
Vuonna 2017 ulkomaan kansalaisen kanssa naimisiin menneiden suomalaisten naisten puolisot olivat useimmin Irakin, Turkin, Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian kansalaisia. Irakin kansalaisten kanssa solmittujen avioliittojen määrä yli kaksinkertaistui edekkisestä vuodesta. Vuonna 2017 se oli 340 avioliittoa irakilaisten miesten kanssa. Suomaliset miehet naivat saman vuonna 60 irakilaista naista. Kaikkiaan vuodesta 1990 irakilaisten kanssa on solmittu 2200 avioliittoa, virolaisten kanssa 3300 avioliittoa, afgaanien kanssa 750 avioliittoa ja somalien kanssa 1700 avioliittoa. Tässä ovat mukana keskinäiset avioliitot.
Grafiikka kertoo suomalaisten naisten suosituimmat ulkomaiset aviokumppanit alkuperämaan mukaan. Irakilaisilla on tässä ylivoimainen ykkössija. Turkki oli aiemmin ykkönen, nyt se on jäänyt kakkoseksi. Turkkilaisten kanssa solmittiin vuonna 2017 vain 120 avioliittoa, kun irakilaisliittoja oli runsas 300.
Aika mennyt ei koskaan palaa
Kaiken tämän ihmettelyn jälkeen on pakko pohtia hieman omaa nuoruuttaan. Ajat olivat erilaiset. Gregory Pincus ja Carl Djerassi kehittivät ehkäisypillerin tuotantovalmiiseen muotoon vuonna 1960. Tämän jälkeen muuttui elämä. Lapset eivät tämän jälkeen syntyneet tulevan yhteiselon airuina ja rakkauden peruspilarina. Lapset ryhtyivät syntymään suunnitelman mukaan. Viisikymmenluvulla solmituista avioliitoista päättyi eroon noin 10 %. Ehkäisypillerin jälkeisinä vuosikymmeninä eroon on päättynyt 45-50 % avioliitoista. Syntyi myös avoliittokulttuuri. Moraalikäsitykset muuttuivat. Minä elin nuoruuttani ennen tuota kaiken muuttavaa pilleriä. Tytöt pelkäsivät raskaaksi tulemista. Luuletko ettei silloin oltu toisistamme kiinnostuneita seksuaalisesti. Tietysti oltiin. Mutta varsinaisesti se alkoi vasta lukioluokilla. Se ei kohdistunut pikkutyttöihin. Kyllä kai silloin suudella osattiin ja haluttiin myös tutustua toisen vartalon hienoihin ilmiöihin. Rakastuttiin myös tulenpalavasti. Vierasmaalaiset olivat jo silloin vaarana. Minun tyttöystäväni rakastui chileläiseen - tai äitikö pakotti? Minä jäin lehdellä soittelemaan. Sainko jo silloin trauman? Siihen aikaan valtaosa tytöistä halusi kuitenkin jättää temppujen tekemisen naimisiinmenon jälkeen. No, ei se useinkaan aivan niin mennyt. Kun ajattelen kavereitani, havaitsen suurimman osan saaneen ensimmäisen lapsensa förskottina. Niin kävi minullekin. Kun sitten tämä ensimmäinen, tyttäreni, saavutti pikkunaisen iän, oli isän pelko hirmuinen kaikesta mitä saattaa tapahtua. Ehkä kuitenkin pelkäsin enemmän huumeita kuin raiskaavia kingejä. Pelkäsin kuitenkin. Yritinkö puhua, yritinkö valistaa? En. Kyllä se valaistus oli sittenkin itse nähtävä. Ja onneksi näki.
Römpän ukko minussa haluaisi kysyä noiden uhreiksi joutuneiden tyttösten omaa vastuuta. Eihän nyt näytä olevan kysymys puskaraiskauksista. Tavataan, seurustellaan, päästetään kotiin, suudellaan, lähetetään viestejä, lähetetään kuvia! Mutta sittenkin, he ovat lapsia, vaikka teeskentelevät olevansa pikkunaisia. Nuo miehet ovat aikuisia roistoja. Mitä heidän päässään liikkuu? Mistä on kysymys? Joku viisas amerikkalainen mies sanoi joskus 1800-luvun lopulla: “Pahat miehet eivät toiveidensa toteuttamiseen tarvitse muuta, kun sen että hyvät miehet ovat näkemättä mitään, eivätkä tee mitään.”
