Asuntotuotanto ja kohtuuhintainen asuminen ovat meidän jatkuva puheenaiheemme ja ratkaisemattomalta tuntuva ongelma. Aloin ihmetellä tätä blogiaihetta vertailemalla Tukholman seudun ja Helsingin seudun asuntotuotantoa. Ajauduin sitten hieman sivuraiteelle, kun tulevan maakuntamallin huumassa ryhdyin katselemaan Tukholman läänin ja Helsingin pian maakuntahallinnon osaksi muuttuvan Uudenmaan maakuntaliiton visioita. Päätinkin sitten tarkastella myös asuntotuotantotavoitteita maakuntatasolla. Siinä tarkastelussa saisin myös jotain selvyyttä näiden kahden verrokin rakenteesta ja erityisesti tiiveydestä. Onhan tiiveyskeskustelu tullut agendalle Helsingin uuden yleiskaavan myötä.
”Suomalaisen asuntopolitiikan surkea koko kuva!”
Aluksi hieman vanhan muistelua. Ylipormestari Raimo Ilaskivi oli kovasanainen mies puhuessaan asuntopolitiikasta. Hän toimi selvitysmiehenä valtioneuvoston vuonna 1989 tilaamassa tutkimuksessa: ”Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuudet”. Tulihan tuo selvitys minulle tutuksi, kun pääsin siihen vetäjäksi maankäyttöä ja liikennettä koskevan raportin osalta. Silloin laskimme pääkaupunkiseudun vaativan uutta asuntorakentamista vuoteen 2010 mennessä lähes 20 milj. kerrosneliömetriä. Lähtökohtana oli vuosi 1990, silloin oli valmiina 30 milj. k-m2 asuntolalaa. 30 vuoden kasvukertoimeksi tuli siis huimaakin huimempi 1,6. Vuosikasvuna luvut tarkoittivat noin 0,7 milj. k.m2 ja 11000 asuntoa per a. Nykyinen pääkaupunkiseudun asuntotuotantoarvio 11500 asuntoa. Kaukana ei siis oltu, vaikka tuona aikana uskottiin enemmänkin väljyyden kasvuun, ei niinkään väestön huimaan lisäykseen.
Tämä on Ilaskiven mietinnön kuva. Siinä on esitetty sen aikaisia mietteitä kaupungin rakentamismahdollisuuksista. Oli helpompaa, ei tarvinnut mennä lentokentille eikä maanteille. Siirtolapuutarhoihin ei menty pienellä pakollakaan. Kuva on tässä vain ikonina. Terveisiä Raimolle. Aika oli mahtavaa.
Muistelen nyt kuitenkin Raimo Ilaskiven sanomisia Helsingin seudun asuntotuotanto-osuuskunnan tilaisuudessa syyskuussa 1990; ”Asuntopolitiikasta puhuvat kaikki. Asuntopolitiikassa jos missä puheet ja teot ovat olleet ristiriidassa keskenään. Viime vuosikymmeninä ei liene ollut vaaleja, joissa puolueet eivät olisi korostaneet asuntopolitiikan merkitystä. Asuntopolitiikan vaikutukset näkyvät monessa. Avioeroja on paljon. Nuoriso-ongelmat pulpahtavat tämän tästä esille. Toimeentulotuen hakijat ovat lisääntyneet.” Ilaskivi pitää aravatuotannon nostamista ja asuntorahaston perustamista myönteisinä toimenpiteinä. Hän jatkaa: ”Valtion korkotuki uusien vuokra-asuntojen rakentamiseen on myös oikean suuntaista. Asuntorahaston toiminnasta on kuitenkin annettu liian myönteinen kuva. Esimerkiksi investointivarausten käyttöä vapaarahoitteiseen vuokra-asuntotuotantoon ei ole saatu aikaan, vaikka ehdotus tästä sisältyi selvitysmiesraporttiini ja varausten käyttö kesällä vapautettiin. Valtioneuvoston mielestä kaikki muut käyttötarkoitukset ovat siis edelleen vuokra-asuntotuotantoa tärkeämmät!” Ilaskivi epäilee tiukkasanaisesti tuotantoprosessin halua alentaa asuntojen hintoja. ”Onko suunnittelijoiden ja rakennuttajien saamat korvaukset oikeassa suhteessa tehtyyn työhön tai kehittämispanokseen? Kilpailevatko rakennusliikkeet keskenään vai onko kilpailu pitkälti näennäistä? Hän jatkaa selvitystyöhönsä viitaten: ”Nyt kun on käytettävissä oma selvitystyöni ja muita samanaikaisesti valmistuneita raportteja, on olemassa valmiit lakiesitykset ja päätösehdotukset, valtioneuvoston tulisi lyödä nuija pöytään ja lähettää paperit eduskuntaan päätettäväksi tai virkakoneiston ratkottaviksi. Tällaista poliittista tahtoa ja päätöksentekokykyä ei hallituksella ole. Sama virkakoneisto sen alapuolella, joka on luonut asuntopoliittisen umpikujamme saamattomuudellaan, on jälleen ottanut todellisista päätöksentekijöistä täydellisen ylivallan. Se on suomalaisen asuntopolitiikan surkea koko kuva!”
Ode Soininvaara kirjoittaa 19.3.2018: ”Kun pääkaupunkiseudun kunnat ovat lopulta saaneet kaavoituksen kuntoon, nyt ottaa kiinni kapasiteetista. Onko rakennusalalla kaikki kunnossa?... Pääkaupunkiseudun asuntopula kuitenkin näyttää krooniselta. Asuntojen hinnat tulevat kyllä vaihtelemaan sekä ylös että myös alaspäin. Hintojen laskiessakaan rakentamisen tahdin ei pitäisi antaa laskea, koska asuminen on joka tapauksessa liian kallista.”
Kohtuuhintainen asuminen on kiinnostava aihe. Kohtuuhintaisuus on kuitenkin paikasta kiinni. Helsingissä on onneksi saatavilla erittäin kohtuullisia asuntoja. Niitä on myös naapurikaupungeissa Lohjalla, Loviisassa, Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Ja vielä monessa muussakin ihanassa kaupungissa joissa kirkko on keskellä kylää. Tein juuri pienen pikavisiitin pariin näistä mainitsemistani. Ajattelin asumista. Ja nyt kysyn: miksi nämä kaupungit eivät todella ole mukana Helsingin kasvutalkoissa? Ruotsalaiset hyväksyvät tällaiset paikat osaksi strategiaansa. Nyt siis ryhdyn ruotsittumaan hyvässä ja vain hyvässä. On nyt sitten tämän tultua sanotuksi pakko hieman aivan kuin salaa kurkistaa Tukholman seudun ja Helsingin seudun maakuntakirjoihin.
Kun nyt tilaisuus tuli, laitan taas ja jälleen tuon vanhan kuvani kertomaan, ettei Helsinki ole yksin Siinä voisi olla ”onnen tähti”!
.
Maakuntien visioita
Tukholman läänin maakuntaneuvoston juuri eilen käsittelemä RUFS 2050 –suunnitelma asettaa tärkeimmiksi haasteikseen seuraavat asiat:
- On mahdollistettava väestönkasvu ja samanaikaisesti parannettava ympäristöä ja asukkaiden terveyttä. Tässä yhteydessä mainitaan asuntotuotanto ja liikenneväylien kapasiteetti. Myös kävelijöiden ja pyöräilijöiden saavutettavuus mainitaan. Väestönkasvu ei muuten ole sinänsä tavoite vaan seuraus.
- On hoidettava kapasiteettipuutteita. Erityisesti mainitaan koulutus, asunnot ja liikenne.
- On oltava johtava suurkaupunkiseutukansainvälisessä globaalitason kilpailussa. Seudun tulisi tarjota hyvät elinehdot maassa oleville ja sinne muuttaville. Myös mainitaan tutkimus, tiedonhallinta avoimet dynaamiset työmarkkinat osana globaliteettia.
- On oltava jatkuvaa avoimuutta ja samanaikaisesti vahvistettava sitoutumista seutuun. Saavutettavuudella ja hyvillä yhteyksillä saadaan ihmiset kohtaamaan yli tilallisten ja kulttuuristen rajojen. On luotava kohtauspaikkoja ihmisille seudun eri osista. Hyvin järjestetyt työmarkkinat auttavat sukupuolten tasa-arvoa.
- On lisättävä seudun turvallisuutta, kun maailma koetaan turvattomana. Yhteenkuuluvuuden luominen seudulla edellyttää luottamusta toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin. Sosioekonomisia eroja tulee vähentää syrjäytymisen estämiseksi, näin poistetaan yhteiskunnallista rauhattomuutta ja rikollisuutta.
Tukholman lääni ja Uudenmaan maakuntaliitto grafiikkakilpailussa. Suomi voittaa, vaikka torneja nykymaailman malliin kuvassa pukkaakin. Vapaa-aika ja viihtyminen korostuvat, vaikka tekstit korostavat bisnestä ja globaalia kilpailua. Raideliikenne ja pyöräily ovat kyllä ansiokkaasti molemmissa kuvissa mukana.
Uudenmaan maakuntaliitto valmistelee puolestaan uutta maakuntakaavaa. Valmistelu kantaa nimeä UUSIMAA-OHJELMA 2.0, Visio. Strategiset painopisteet. Tavoitteet ja toimenpiteet. Siinä kerrotaan seuraavista painopistealueista:
- On tarjottava tulevaisuuden osaaville uusmaalaisille, etenkin nuorille, yhtäläiset ja laadukkaat koulutuspolut asuinalueesta, perhetaustasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta.
- On saatava kansainvälisyydestä vahvuutta. Maahanmuuttajat asettuvat seudulle. Kansainvälisyydestä Uudellemaalle kumpuava vahvuus toteutuu, jos kaikki kunnioittavat toisiaan. Kehitetään vuoropuhelua, tarjotaan koulutusta ja autetaan erityisesti maahanmuuttajanaisia hyvään alkuun.
- Maakunnille siirtyy sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu. Yksityinen ja kolmas sektori pääsevät osallisiksi. Uusmaalaisten kansansairauksien sanotaan johtuvan liiasta energian saannista, alkoholismista ja vähäisestä liikunnasta. Nyt haluttaisiin tukea digitaalisia kokeiluja ja edistää saumattomia palvelupolkuja. Taidetta ja luontoa toivotaan osaksi hyvinvointipalveluja.
- Turvallisuus syntyy solidaarisuudesta. Kansalaisyhteiskunnan ja vapaaehtoistyön vahvistuminen on tärkeä osa hyvinvoivaa uusmaalaisuutta. Mainitaan matalankynnyksen harjoituspaikat ja digiavusteiset alustat. Mainitaan vielä vertais- ja vapaaehtoistoiminta lisäämässä asukkaiden sosiaalista pääomaa.
- Yrittäjyys ja yrittäjähenkisyys luovat bisnestä. Uusimaa haluaa tukea yrittäjyyttä.
- On tunnistettava resurssiviisaita ratkaisuja, kiertotalouden, biotalouden ja cleantechin aloilta.
- Globaalissa taloudessa menestyäkseen Uudenmaan on hyödynnettävä kansainvälistä osaamista ja investointeja.
- Maakunta haluaa elinvoimaa start-upeista ja pk-yrityksistä. Toivotaan teknologiakeskittymiä
- Ilmastoviisas ja monimuotoinen maakunta haluaa hiilineutraaliuteen kehittämällä energiaratkaisuja, liikennettä, yhdyskuntarakennetta, rakennuskantaa sekä ruokaketjua ja ihmisten kulutusvalintoja.
- Kestävä ja turvallinen Uusimaa haluaa olla ”resilient” vesihuollon, tulvien ja kyberturvallisuuden suhteen.
- Uudenmaan luonnonmonimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä.
- Helposti liikkeelle, varmasti perille on Uudenmaan tavoitteiston 12. kohta. Mainitaan Pisararata, ESA-rata ja Lentorata. Vielä halutaan Helsinki–Tallinna-kaksoiskaupunkikehitystä, tunnelin toteutumista ja siihen liittyviä älykkäitä liikenneratkaisuja.
No, eiväthän nämä nyt aivan saman kaavan mukaan laadittuja ole. Uudenmaan raportissa kuvataan asioita huomattavasti monisanaisemmin. Esillä on paljon pehmeitä arvoja ja maahanmuuttoon liittyvää aineistoa. Ruotsalaiset taas, joilla maahanmuutto on todellinen iso juttu ovat asian suhteen vähäpuheisempia, vaikka tilastoaineistossa maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien sosiaalista asemaa pyöritetään monin tavoin.
Ruotsalaiset haluavat useita kaupunkiytimiä
Ruotsalaisten lääniä koskevissa raporteissa keskitytään huomattavasti enemmän rakenteeseen ja liikenneväyliin. Mikä minua ruotsalaisten toimissa kiinnostaa on alueellisten kaupunkikeskustojen ja koko kaupunkiverkoston ajattelu. Meillä on fokus ollut kyllä verkostokaupunki-ideassa, mutta silloin on puhuttu Helsingin sisäisistä verkostoista. Ruotsalaiset kirjoittavat näin: ”Tukholman seutu on tänään vahvasti yksiytiminen ja sen tulee muuttua moniytimiseksi. Seudullinen kehittämissuunnitelma esittää kahdeksaa ulkoista seudullista kaupunkiydintä keskeisen kaupunkiytimen ympärillä. Kehityksen ulkoisissa kaupunkiytimissä tulee estää asutuksen ja toiminnan leviämistä haja-asutusalueille. Ne tulee sitoa yhteen ja niistä täytyy saada liikenteen solmupisteitä, joihin on yhtä helppoa matkustaa kuin alueen ydinkeskustaan.” Tämä on kiinnostavaa, eikä vain tämä. Tukholmaan ollaan laatimassa myös OMS 2050 –suunnitelmaa. Se on usean läänin yhteinen aie koordinoida suunnittelua. Mukana ovat Stockholm, Uppsala, Gävleborg, Västmanland, Örebro, Södermanland ja. Östergötland. Meillä muistuu mieleen aikanaan Etelä-Suomen seutukaavaliittojen yhteinen hanke. Se kai kuoli pois. Uusissa maakunnissa yhdistyvät TE-toimistojen ja ELY-keskusten sekä maakuntien liittojen nykyiset tehtävät. Aluekehityslain valmistelutekstissä sanotaan: ”Maakunnat kehittävät kasvunsa itse omien menestysreseptiensä avulla ja kasvu kumpuaa jokaisen alueen omista vahvuuksista.” Näin se toivottavasti ei ole, vaan yhteistyötä harjoitetaan naapurimaan malliin.
Vasemmalla on RUFS 2050 –suunnitelman kaavio Tukholman ympäristön keskustaytimestä ja sitä ympäröivistä ulkoytimistä. Oikeanpuoleinen kuva on ÖMS 2050 –rakennemalli. Siinä on mukana useampia maakuntia.
Tukholmassa tapahtuu kummia
Olen oppinut viisailta markkinataloudesta sen verran että kysyntä ja tarjonta määrittelevät tuotteen hinnan. Se on se pieni maaginen kolmio. Helsingissä sanovat tarjonnan niukkuuden johtavan asuntojen hintojen nousuun. Tukholmassa tapahtuu kummia. Asuntojen kysyntä on dramaattinen, mutta myyntihinnat laskevat. Rakennus- ja kiinteistöalan proffa sanoo asuntokaupan kehittyneen ostajien markkinoiksi. Hinnat ovat pudonneet vuoden 2008 finanssikriisin malliin. Hän ei kuitenkaan usko kuplaan joka puhkeaa. Hän sanoo asian tilan olevan psykologiaa. Myyjät näkevät tarpeelliseksi myydä halpenevan asunnon nopeasti käsistä pois. Kiinteistöyhdistyksen toimitusjohtaja näkee suuren tarjonnan jatkuvan. Se kertoo hänen mielestään laskevista hinnoista. Hänen mielestään olisi nostettava kaikki kivet toimivan asuntopolitiikan luomiseksi. Meklaristatistiikan asiantuntija ei näe loppua asuntomarkkinoiden hidastumiselle, mutta uskoo kuitenkin hintojen tasaantuvan kuluvan vuoden aikana. Jos vuokrat nousevat voi hidastuminen jatkua. Tarjonta on valtavan suuri ja uustuotanto jatkuu vahvana. On merkkejä siitä, että rakennusfirmat vaihtavat suunniteltuja omistusasuntoja vuokra-asunnoiksi saadakseen rahan liikkumaan.
Tukholmassa kerrostaloasuntojen hinnat ovat vuoden aikana pudonneet 7-10%. Jotkut ennustavat pudotuksen jatkuvan. Huimapäät puhuivat 25 prosentista. Nyt pudotus on hidastunut. Helsingissä hintojen nousua vuoden aikana on ollut 3-8%. Nyt nousu on hidastunut. Tukholmassa asuntojen hinnat ovat noin 30% meitä korkeampia.
Onko rakenteissa eroa?
Innostuin tästä taas ihmettelemään tukholmalaisten asuntotuotantoa ja halusin sitä verrata meidän figuureihimme. Mutta ennen noita tuotantonumeroita halusin taas jälleen hieman verrata rakenteita.
Ainoa asia missä Uudenmaan lääni hakkaa Tukholman läänin on maapinta-ala. Tukholman kaupungin pinta-ala on taas lähes sama kuin Helsingin. Helsingin kaupunki haluaisi voimakkaasti tiivistyä. Se on vaikeata sillä ei edes valituskäsittelyn kourissa oleva yleiskaava tuo tiiveyttä Tukholman kaupungin tasolle. Kun Helsingin tavoite on rakentaa 6000 asuntoa vuodessa tukholmalaiset ovat asettaneet tavoitteekseen runsaan 7000 asunnon tuottamisen. Tukholman läänissä tuotantotavoite on 22000 asuntoa vuodessa, kun se Uudenmaan läänissä lienee noin 18000 asuntoa.
Alueen rakenne kiinnostaa. Näissä kahdessa kuvassa näkyy molempien maakuntien alue kokonaisuudessaan. Maakunnat ja kaupungit ovat asettaneet kasvutavoitteita niin väkiluvun kuin asuntotuotannon suhteen. Kun puhutaan tavoitevuodesta 2050 asukasluvun kasvukertoimet tästä päivästä tuohon tavoiteajankohtaan ovat maakuntoien osalta hyvin tasapäiset. Molemmat verrokit haluavat kasvaa 1,3 kertaisiksi. Tukholman seudulla se tarkoittaa 0,7 miljoonan asukkaan lisäystä, Helsingin seudulla tyydyttäisiin puoleen miljoonaan. Helsinki haluaa tuosta puolesta miljoonasta 40%. Tukholman osuudesta ei ole tietoa, sillä en kirveelläkään löytänyt kaupungin omaa väestöennustetta, eikä sitä Tukholman läänin papereissakaan tullut vastaan. Kaikki päättyi vuonna 2030. Silloin Tukholma arvelee olevansa xxx asukkaan kaupunki, ”Euroopan johtava” – strategian mukaan. Tukholma on myös hyvin ylpeä siitä, että se on nyt Euroopan nopeiden kasvava kaupunki. Se joutuu tyytymään tuoho, kun Helsinki sai napattua Nordea-pankin ja maailman onnellisimman kaupungin tittelin. asukaslkua.
Tiiveys ja taas tiiveys. Ruutujen pinta-ala kuvaa muuten nykyistä asukaslukua. Mittasin aikani kuluksi Tukholman läänin ja Uudenmaan maakunnan asukkaiden määrää erilaisilla etäisyysvyöhykkeillä keskustasta. Laskin vielä kullakin vyöhykkeellä tavoitteksi asetetun asuntotuotannon. Ystäväni Leo Kosonen on tehnyt ansiokasta tutkimusta kaupunkivyöhykkeistä ja luonut hienon teorian jalankulku, joukkoliikenne ja autovyöhykkeistä. Minä en nyt tässä aio pyrkiä samalle tieteelliselle tasolle. Laskin kuitenkin paljonko väkeä kahdessa verrokkikaupungissa olisi 20 kilometrin säteen sisäpuolella. Se olisi Leon mukaan joukkoliikennekaupungin jonkin sorttinen ulkoraja. No, siinähän Tukholmassa on 1,65 miljoonaa asukasta ja Helsingissä 0,92 miljoonaa asukasta. Tukholma naapurikuntineen onnistuu sijoittamaan uusasuntotuotannostaan 74% tämän alueen sisäpuolelle. Helsingissä vain 54% tulee rakennetuksi tällaiselle etäisyydelle. Näyttää siis siltä, ettei Helsingin kaupungin ”liikkuva ja koditon massa”, nyt bulevardeilta kodittomana – ehkä 80000 asukasta, he eivät ole riittävän suuri punnus, sillä koko maakunnan Helsingin ulkopuolinen kasvu, Östersundom huomioon otettuna, lienee neljännesmiljoonaa päätä.
Kuntien asuntotuotantotavoitteet alueellisina keskiarvoina vuositasolla, niin Tukholman seudulla kuin meillä täälläkin maakunnassa, osoittavat melkein nakutettuna kymmentä uutta asuntoa per 1000 asukasta. No ei aivan nakutettuna, sillä tarkat luvut ensi vuodelle ovat Tukholman lääni 10,7, Tukholman kaupunki 7,4, Uudenmaan maakunta 10,8, MAL-alue 10,3 ja Helsingin kaupunki 9,4. Isot kaupunkimme siis rakentavat hieman vähemmän kuin ympäröivä seutu. Muuten kun tuota kuvaa katsoo havaitsee suomalaisen sotilaallisuuden kuntien marssiessa samaa tahtia. Ruotsissa näyttävät kovasti poukkoilevan toiveissaan ja tavoitteissaan.
Vihoviimeiseksi laitan kuvan joka esittää Tukholman otollisen rakenteen. Juuri 10 kilometrin etäisyysvyöhykkeellä Tukholmalla on paljon rakentamismahdollisuuksia. Tälle vyöhykkeelle mahtuu itse Tukholman lisäksi kaupungin kyljessä olevia itsenäisiä "tytärkaupunkeja". Helsinkiin nähden juuri tämä lähivyöhyke on suurin ero Tukholman hyväksi. Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa. Näin tehokasta kaupunkivyöhykettä ei voi Helsinkiin luoda "keinotekoisesti". Mahtoiko joku ymmärtää mitä tarkoitin?
Olipa tämä nyt kiintoisa harjoitus - minulle. Kiintoisaksi sen tekee, että nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Tukholman maantieteeseen ja sen kaupunginosiin ja tytärkaupunkeihin. Olenhan minä Tukholman seudulla monastikin käynyt, mutta nuo paikannimet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tukholmasta on tullut muuten kirjoiteltua muutamankin kerran. Panenpa tuohon lopuksi Tukholmaa koskevia blogejani jonoon. Löydän sitten vaikkapa itse paremmin niitä, kun asiaan palataan. Tässä blogissa en puuttunut lainkaan Tukholman mahtaviin infrahankkeisiin. Niistä enemmän ja taas uudestaan joskus toiste.
http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/svensson-hehkutti-tukholman.htmlhttp://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/kaupunkien-kasvu-liian-kallista.html
