Ystäväni Eero Paloheimo piti alustuksen maailman tilasta Saharan metsitystä koskevassa tilaisuudessa muutama viikko sitten. Hänen suurimpana huolenaan oli väestönkasvu. Hän oli laskenut pallomme kestävän vain 2,4 miljardin asukkaan väestömäärän. Nyt väkeä on lähes 8 miljardia ja kasvu näyttää jatkuvan. ”Planeettamme on monimuotoisen sosiaalisen kriisin ja ympäristökriisin kourissa. Väestön ylisuuri määrä yhdistettynä henkilökohtaiseen kulutukseen on nykyisten ongelmiemme välitön tai välillinen syy. Tarkastelemalla väestönkasvua viimeisen 50 vuoden aikana voi havaita suhteellisen vuosikasvun selkeän ja jopa säännönmukaisen supistumisen. Siksi on perusteltua olettaa kasvuprosentin edelleen supistuvan kohti nollaa, joka tietyllä edellytyksellä voitaisiin saavuttaa noin vuonna 2100.” Eero siis uskoo väestönkasvun pysähtyvän vuonna 2100. Siitä olisi sitten pyrittävä laskusuuntaan. Eero puhuu 4 miljardista kestävän tilanteen mittana. Hän puhuu vielä utopistin tavoin tilanteesta 570 vuoden päästä. Silloin maapallon väkiluku oli 1,5 miljardia. Onko tuo lähes 600 vuotta järjetöntä? No, ei se siinä mielessä ole, että tuossa lähietäisyydellä olevia muureja ja kirkkoakin rakennettiin kovalla touhulla juuri 600 vuotta sitten. Olen nimittäin nyt virtuaalisesti Toompean mäellä. Kotipaikkani Pakila tuli kirjoihin ja kansiin tasan 600 vuotta sitten. Turun tuomiokirkon Mustassa Kirjassa on helmi-maaliskuussa 1417 istuneiden Tolkin kylässä pidettyjen laamannikäräjien päätös. Käräjillä käsiteltiin Vantaanjoen jokivarren talonpoikien Padisten luostarin munkkeja vastaan nostamia lohenkalastusrikkomuksia. Talonpojat voittivat kanteen. Baggbölen edustajana käräjien lautamiehenä oli Magnus i Byggiabola. Niinpä ne Räävelin miehet jo 600 vuotta sitten kävivät Vantaan lohia kalastelemassa. Pitääkö perua väite utopiasta?
Väestöennusteet vakauden mittarina
Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Sen me tiedämme. Tulevaisuus tuo mukanaan yllätyksiä joita trendiennusteet eivät sisällä. Ainoa ennusteen muoto jolla on melkoista vakautta, se on väestöennuste. Näyttää siltä, että syntymien ja kuolemien määrä voidaan melkoisen hyvin ennustaa. Niiden erotuksena syntyy luonnollinen väestönkasvu. Muuttoliike on aina ollut vaikeasti ennustettavissa. Muuttoliike ei suinkaan ole vain nykypäivän ilmiö. Sitä on esiintynyt kautta ihmiskunnan historian. Pienessä omassa mittakaavassamme tiedämme Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten määrän ennen ensimmäistä maailmansotaa olleen yli 300000 henkeä. Sotien välillä muuttoliike hiljeni noin 100000 henkeen. Tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa asuu suomalaisia tai heidän jälkeläisiään noin 800000 henkeä. Ruotsiin taas muutimme joukoittain 50-70 -luvuilla. Parhaina muuttovuosina muuttajia oli 40000 henkeä. Kaikkiaan muuttajia oli lähes puoli miljoona, mutta paluumuuttoakin oli. Yhteensä muuttajien ja heidän toisen tai kolmannen polven jälkeläistensä määrä Ruotsissa on nykyään noin 730000 henkeä. Kuinka kauan etninen suomalainen karpaasihenki kestää maahanmuuttajien rynnistyksen? No, minähän olen jo aiemmin julkistanut etnisen suomalaisuuden häviävän sukupuuttoon neljänsadan vuoden päästä. Mutta älä huolehdi, nyt emme kurkota tuohon kaukaiseen historian hetkeen. Katsomme vain 80 vuoden päähän.
Manhattanin ennustajagurut
Käsiini osui tai oikeammin läppärini ruudulle osui YK:n väestödivisioonan laatima maailman väestöennuste aina vuoteen 2100 saakka. (United Nations, Population Division, Department of Economic and Social Affairs, World Population Prospects: The 2017 Revision). Tällaista ennustetta olen halunnut. Meillä Tilastokeskuksen ennuste päätyy vuoteen 2065. Se on liian lähellä. Pitäisi nähdä kauemmaksi. Pitäisi nähdä ainakin niin pitkälle, kun minun lastenlastenlapseni ovat minun iässäni. Se on juuri vuonna 2100.
Ensin minua kiinnosti nähdä Suomen ja Skandinavian kohtalo tässä ennusteessa. Havaitsin YK:n ennustaneen kolmella vaihtoehdolla. High variant kuvaa korkeinta väestömäärää. Medium variant nimensä mukaan kuvaa mediumia. Low variantolettaa syntyvyyden entistään laskevan ja muuttoliikkeenkin olevan vähäistä. On vielä neljäskin variantti, se on Zero-migration. Kuvittelin että Medium variantin ja Zero-migration variantin erotus kuvaa jotenkin siirtolaisväestön osuutta tulevassa väestörakenteessa. Niinpä siis ensin tarkastelin Skandinaviaa.
Syntyvyys ratkaisee, maahanmuutto helpottaa
Piti vielä verrata Skandinaviaa kokonaisuutenaan muutamaan muuhun Euroopan maahan. Erityisesti kiinnosti maiden luonnollinen väestönkasvu verrattuna siirtolaisuuden seurauksena syntyvään kasvuun. Tässä on tietysti otettava huomioon, että kaikissa maissa on jo runsas etninen vähemmistö, jonka syntyvyys on lievästi kantaväestöä korkeampi. Ei muuten paljoa korkeampi. Se antaa uskoa.
Kuva kertoo Euroopan tarinaa. On yllättävää, miten Skandinavia ja Ranska ovat noin lähellä toisiaan. Ja sitten Italia ja Saksa niin samankaltaisia. Jos miettii kansanluonteita ja vaikkapa työn tekemisen kulttuuria nuo tilastot ja ennusteet eivät tunnu loogisilta. Luulisi skandinaavien ja saksalaisten olevan samaa pataa ja italiaanojen ja ranskalaisten taas toista pataa. Mutta ei!
Euroopan valituista maista vain Ranska pystyy pitämään luonnollisen väestönkasvun niin hyvänä, ettei kuolleiden määrä ylitä runsain mitoin syntyvien määrää. Kun ranskalaiset pystyvät pitämään luonnollisella kasvulla väestönsä noin 65 miljoonan tasolla, lisää siirtolaisuus vielä väestöä 9 miljoonalla. Ranskalaiset osaavat ilmeisesti rakastaa tai sitten vain muuten huvikseen tykkäävät sukupuolten välisestä kanssakäymisestä. Saksan luonnollinen väestönkasvu on jyrkkää alamäkeä. Medium variant ennuste kertoo Saksan nykyisen asukasluvun putoavan vuoteen 2100 mennessä 10 miljoonalla eli 71 miljoonaan asukkaaseen. Ilman siirtolaisuutta Saksan väkiluku putoaisi vuoteen 2100 mennessä 32 miljoonalla hengellä 49 miljoonaan. Italian väkiluku menee Saksan tavoin alaspäin kuin lehmän häntä. Nykyinen 60 miljoonaa olisi vuonna 2100 Medium variantin mukaan 48 miljoonaa. Ilman siirtolaisuutta väkiluku vähenisi 10 lisämiljoonalla. Skandinavian maat ovat kohtuullisessa hapessa. Medium variantin mukaan nykyinen 26 miljoonaa kasvaisi 34 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta oltaisiin 10 miljoonaa alempana eli 24 miljoonassa. Suomen nykyinen 5,5 miljoonaa kasvaisi vuoteen 2100 mennessä 6,1 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta olisimme 0,5 miljoonaa vähäväkisempiä.
Halusin vielä tarkemmin katsella Suomea. YK:n ennusteen Suomen Medium variantti seuraa yllättävästi ja täsmälleen Tilastokeskuksen ennustetta vuoteen 2065. Sen pidemmälle sitä ei ole uskallettu laatia Niin, kysymys kuuluu kummat nuo parametrit Suomelle asettivat, olivatko ne Manhattanin viisaat vai kotimaan gurut?. Manhattanilaisten High variant sitten karkaa käsistä aina lähelle 9 miljoonaa ja Low variant räväyttää asukaslukumme 4,5 miljoonaan. Haarukka on niin laaja, että ennusteita 80 vuoden päästä arvioitaessa ennusteen laatijat tulevat saamaan synninpäästön. Sinne osui suoraan haarukkaan. Suomessa syntyvyys on muuten tasolla 1,6 lasta sopivan ikäistä naista kohti. Ulkomaalaistaustaisilla naisilla lapsiluku on vain hieman kantanaisia korkeampi. Se on 2,0. Vuonna 2017 Suomessa syntyi 50000 lasta. Heistä yli 10% on ulkomaalaistaustaisten äitien synnyttämiä.
Suuri tuntematon - siirtolaisuus
YK:n väestöennusteen suuri tuntematon on muuttoliike. Tekijät toteavat ennusteen sisältävän suurta epävarmuutta. Itse asiassa minulle tuottaa vaikeuksia ymmärtää ennusteen suoritustapaa. Se lienee kuitenkin aitoa tilastotiedettä ja arvausta sopivasti sekoitettuna. Raportissa todetaan vuosien 2010-2015 nettomuutoksi korkean tulotason maihin 3,2 milj. henkeä vuodessa. Siinä oli laskua edelliseltä viisivuotiskaudelta, joka oli siihenastinen huippu. 2005-2010 nettomuuttajia oli 4,5 milj. henkeä vuodessa. Suurin yksittäinen pakolaisvirta oli Syyriasta etupäässä naapurimaihin. Heitä on yli 4 miljoonaa. Keskimäärin vuosittain ajalla 2010-2015 nettomuutto Eurooppaan oli 0,7 milj. muuttajaa per vuosi ja Pohjois-Amerikkaan 1,1 milj. muuttajaa per vuosi. Afrikasta lähti tilaston mukaan 0,7 milj. muuttajaa ja Aasiasta 1,1 milj. muuttajaa vuodessa.
Afrikka – ongelmamme?
Afrikan maiden väestönkasvuennusteissa on suuria eroja. Joillakin on kasvu hallinnassa, joillakin toisilla ei lainkaan. Kun koko Afrikan on ennustettu kasvavan nykyisestä 1,3 miljardista vuoteen 2100 mennessä mielettömään 4,5 miljardiin asukkaaseen, niin yksi maa hoitaisi tästä kasvusta 0,6 miljardia eli 18%. Se maa on Nigeria. Afrikan arabimaissa kuten Algeriassa ja Egyptissä kasvu on jotenkin hallinnassa, samoin Etiopiassa. Afrikka on meidän suuri ongelmamme. Afrikan syntyvien lasten luku naista kohti on nykyisin 4,7, kun se koko maailmassa on 2,5, Euroopassa 1,6.
Kuva kertoo eräiden esimerkiksi valittujen afrikkalaismaiden väestöennusteet. Ylempi viiva kuvaa YK:n Medium varianttia ja ohuempi viivä Low variantia. Minä olen toiveikas, uskon alempaan vaihtoehtoon. Nigeria on esimerkki mielettömästä väestönkasvusta. Etiopia Egypti, Algeria ja Etelä Afrikka ovat esimerkkejä oikeasta suunnasta.
Syntyvyys on selkeässä suhteessa kansantuloon. Siitä kertoo tämä kuva. Elävänä syntyneiden lasten määrä naista kohti laskee 5 lapsen tasolta 1,5 lapseen kansantulon noustessa. Miten nyt saamme aluksi Nigerian, Tansanian ja Etiopian kaltaiset maat ensiksi Egyptin ja Algerian tasolle?
Siirtolaisuus on ja pysyy
En puhu nyt pakolaisista. Puhun siirtolaisuudesta kokonaisuutena. On tehtävä ero siirtolaisuuden ja pakolaisten välillä. Maailmassa on YK:n tilaston mukaan 242 miljoonaa siirtolaista, pakolaisia on 23 miljoonaa. Pakolla asuinpaikkaansa muuttaneita ihmisiä on 66 miljoonaa. Arabimaat Pohjois-Afrikassa näyttäisivät olevan kutakuinkin hallinnassa. Myös Etiopiassa oltaisiin etenemässä tuota Eeron toivomaa vakioituvaa tilannetta kohti. Mutta Nigeria ja Tansania esimerkkeinä edustavat hallitsemattommuutta. Eivätkä ne ole ainoita. 30 prosentilla afrikkalaisista on älypuhelin. Kaikkien robbotti- ja tekoälypuuhailijoiden suuri tehtävä olisi nyt kehittää sellainen äly ja apsi, joka kertoisi naisille sopivan tavan ja ajan harjoittaa nautintoja sekä näiden nautintojen seuraukset taloudellisesti ja muutenkin. Onhan näitä tupakanpolton lopettamisenkin eteen ja hyvin toimivat. En sano leikki leikkinä!
Kuva esittää kansainvälisen siirtolaisuuden tilanteen vuonna 2018. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Afrikka on eristetty kokonaisuudesta. Se kertoo Afrikalla olevan vielä yllättävänkin pieni osuus maailman siirtolaisuudesta. Huomaa! Tässä ei puhuta vain pakolaisuudesta. Maailmassa on tällä hetkellä siirtolaisia 224 miljoonaa. Heistä 54 miljoonaa on Pohjois-Amerikassa, 76 miljoonaa on Euroopassa ja 75 miljoonaa Aasiassa. Suomessa siirtolaisia oli vuonna 2016 jopa 315000 henkeä. Suomen osuus maailman 224 miljoonasta siirtolaisesta on vaatimattomasti vain runsas yksi promille. Vasemmanpuoleisen kuvan mukaan Afrikasta Eurooppaan oli suuntautunut 70 miljoonaa siirtolaista. Se on suuri luku verrattuna muualle menneisiin. Pieni luku se on, kun sitä verrataan kotimantereelle jääneisiin mantereen sisäisiin siirtolaisiin ja pakolaisiin.
Opinko jotain?
Mitä tästä kaikesta opimme, tai oikeammin mitä minä tästä opin? Itselleni opiksi ja viisaudeksi minä tätä teen. Ajattelin etteivät ainakaan nykynuoret ole tästä kiinnostuneita. Erehdyin. Kun aamukahvilla aloin lämpimikseni kysellä 14 vuotiaalta Eemeliltä näitä maailman kasvun ja siirtolaisuuden lukuja koin yllätyksen. Hän oli kymmenyspilkun tarkkuudella tietoinen maapallon väestöluvuista ja kasvuennusteista. Hän tiesi myös tarkkaan syntyvyyden meillä ja muualla. Tietoisuus näistä asioista antaa mahdollisuuden vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.
