Tehtaankadun ala-asteen vanhempainneuvosto halusi saada julkiseen keskusteluun Tehtaankadun liikennetilanteen. He olivat lähettäneet kaupungille kirjelmiä kadun liikenneturvallisuustilanteen vuoksi. He myös toivoivat liikennevaloja. Kaupunki oli vastannut ikään kuin kielteisessä hengessä. Kadun käyttäjien vanhemmista se tuntui jopa ylimieliseltä. Tyyliin: ”Kaikki on tehty, eikä mitään voi tehdä!” Lasten turvallisuudesta huolehtiminen on vanhempien oikeus. Sitä ei voi vähätellä. Se voi mennä överiksi, mutta silti sitä ei voi vähätellä. Vetoaminen mustapistetaulukoihin ei vanhemmille riitä. Täytyy kädestä pitäen selvitellä ja keskustella. Sen pohjaksi on tiedettävä, tutkittava ja konkretisoitava. Sitä nyt saattaisi kutsua vaikkapa arjen tiedoksi. Vihaan tuota ”arki” sanaa, haluaisin mieluummin tehdä juhlan asioita.
Mutta niinpä nyt Tehtaankadulla, siellä oli suuren urheilujuhlan tuntua. Vanhempia oli kadulla niin tiuhaan, että lapsilla oli suuria vaikeuksia tunkeutua väkipaljouden läpi koulupihalleen. Oli toimittajia, oli Yleisradio, oli pysäköintitarkastajat, oli poliisi, oli poliitikkoja. Ainakin tunnistin vihreiden ryhmäpomon, ystäväni Otso Kivekkään. Tehtaankadusta keskustelu sujui, vaikka meillä Otson kanssa onkin sukset ristissä Keskuspuiston ja Malmin suhteen. Niin, olihan paikalla vielä liikennesuunnittelijakollega Leena Silfverberg. Hän muisteli vanhoja kampanja-aikoja, jolloin yläluokkalaiset olivat liikenteenohjaajina Tehtaankadun suojateillä.
Jouduin yhtäkkiä suunnittelijaksi. Minulla ei ole Autocadeja eikä muitakaan Novapointteja. Jos jotain on piirrettävä, on se tehtävä Power Pointilla. Lastenlapseni, nuorimmat sellaiset, he kävelevät kouluun ja päiväkotiin pitkin Tehtaankatua. Tehtaankadulla meno on aivan jotain toista kun täällä Pakilan kotikulmilla. Kun Reetta sanoi Pirjontiellä kulkevan 200 autoa vuorokaudessa, niin Tehtaankadulla lukema on 7000 autoa vuorokaudessa. Lisäksi kadulla kulkevat bussit ja raitiovaunut. Kaikesta liikenteen läiskeestä huolimatta vanhemmat voivat olla onnellisia. Tehtaankatu ei ole Helsingin liikenteen mustapistealuetta.
Kaupunki tutkii ja analysoi
Liikenneinsinööri Taneli Nissinen kirjoittaa Helsingin kaupungin liikennsuunnitteluosaston muistiossa 28.10.2013 asiasta näin: ”Viimeisen kymmenen vuoden aikana Tehtaankadulla on tapahtunut kuusi liikenneonnettomuutta, jossa osallisena on ollut jalankulkija. Onnettomuuksista yksi tapahtui Laivurinkadun risteyksessä, kolme Kapteeninkadun risteyksessä ja yksi Laivasillankadun risteyksessä. Yksi onnettomuuksista tapahtui muualla kuin suojatiellä. Lapsille sattuneita onnettomuuksia ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tapahtunut.”
Nissinen on oikeassa. Helsingin virkamiesten tekemässä vaarallisuusvertailussa Tehtaankatu on priimaa voittajaluokkaa. Tilastossa tarkasteltiin ala-asteiden oppilaiden tekemiä koulumatkoja ja näillä matkareiteillä tapahtuneita liikenneonnettomuuksia yleisellä tasolla. Ei siis kyseisten koululaisten onnettomuuksia. Tilastot eivät Tehtaankadun tapuksessa tue äitien murheita. Suunnittelijoiden resurssit on suunnattava muualle. Mutta ei anneta periksi!
Innostuin tuosta ja ryhdyin sijoittelemaan vaarallisuuspisteitä kartalle. Vihreät tähdet ovat kymmenen parasta. Punaiset täplät taas kymmenen huonointa. Hyvät vihreät näyttävät keskittyvän vanhoihin kantakaupunginosiin. Syynä lienee myös se, että lapset asuva näillä alueilla lähellä koulujaan eivätkä heidän koulutiensä kulje pitkin vilkasliikenteisiä pääkatuja.
Taneli jatkaa: ”Tehtaankatu on katuluokitukseltaan paikallinen kokoojakatu, joka välittää alueen tonttikatujen liikenteen pääkatuverkkoon. Kadun keskivuorokausiliikenne vaihtelee 3700 - 6600 ajoneuvon välillä. Vilkkainta ajoneuvoliikenne on Laivurinkadun ja Kapteeninkadun välisellä osuudella. Kadulla kulkee nykyisin kolme raitiolinjaa sekä kadun länsipäässä yksi bussilinja. Kadun varrella on paljon liiketiloja, jotka tuottavat huoltoliikennettä. Kävelijöitä kadulla on runsaasti. Tapahtuneiden onnettomuuksien valossa Tehtaankatu näyttäytyy hieman turvallisempana kuin olosuhteiltaan vastaavat kantakaupungin muut kadut.”
Vanhempainneuvostoa kaupungin vastaus arveluttaa
Koulun vanhempainneuvosto on toivonut kadulle liikennevaloja. Heidän mielestään kadulla sattuu paljon ”läheltä piti” tilanteita. He eivät pidä kaupungin toteuttamia toimenpiteitä riittävinä. He ryhtyvät puhumaan keskustatunnelista ongelman ratkaisun avaimena. Säpsähdän, näinkö keskustatunnelin suosio nousee, juuri niiden ansiosta joilla on kadehdittava oikeus asua kaikki hienon bulevardin ominaisuudet omaavan kadun varrella. Kadulla on raitiotie, siellä on kivijalkakauppoja, korttelit ovat tiiviitä umpikortteleita, nopeusrajoitus on 30 km/h. Ja juuri he toivovat keskustatunnelia. He ovat myös huolestuneita Hernesaaresta ja muusta laajamittaisesta kaupunkirakentamisesta kantakaupungin rannoilla. He pelkäävät Tehtaankadun idyllin tuhoutuvan lisääntyvän liikenteen vuoksi. Ja ovat pelossaan oikeassa.
Asukkaiden ja vanhempainneuvoston toivomuksiin liikennevaloista liikenneinsinööri Taneli Nissinen vastaa seuraavasti: ”Laivurinkadun risteyksen valo-ohjaus olisi poikkeuksellisen kallis ja aiheuttaisi suuret viivytykset kaikille kulkumuodoille. Poikkeuksellisen suuret viivytykset alentaisivat jalankulkijoiden kynnystä
kävellä päin punaisia, joka osaltaan heikentäisi risteyksen liikenneturvallisuutta. Kapteeninkatujen risteyksissä viivytykset ja kustannukset olisivat Laivurinkatua maltillisemmat, mutta silti huomattavan suuret saataviin hyötyihin nähden.”
Lopuksi Taneli toteaa: ”Tehtaankadun liikenneturvallisuuden parantamiseksi on käytetty monipuolisesti eri toimenpiteitä ja olosuhteet on saatu hyvälle tasolle. Tehtaankadun ala-asteen edustan rauhoittamiseksi voidaan tutkia mahdollisuutta siirtää automaattinen nopeusnäyttötaulu Tehtaankatu 32:n edustalta lähemmäksi koulua. Suojateiden näkemiä haittaavaan laittomaan pysäköintiin tulee puuttua tehostetulla valvonnalla. Liikennesuunnitteluosasto on asiasta yhteydessä poliisiin ja pysäköinninvalvontaan.”
Nämä hyvät lupaukset eivät tyydyttäneet äitejä eikä isiä
Äkkiä minä joudun peliin. Olenhan isoisä, jonka lapsenlapset kulkevat juuri tuota katua. Sain ensin sen käsityksen, että Laivurinkadun risteys on ihmisten ja vanhempainneuvoston mielestä se tärkein ongelmakohta. Niinpä siis vanhoja liikennesuunnittelijan oppeja virkistellen ryhdyin piirtelemään. Jouduin myös heti tutkimaan kaupungin uusimpia tulevaisuuden visioita sekä myös toteutettavaksi aiottuja suunnitelmia. Näitä olivat Helsingin polkupyöräteiden kehittämisvisio sekä raitiotieliikenteen uusi linjastosuunnitelma. Pyöräverkkoa halutaan kehittää niin, että Fredaa ja Albertinkatua yksisuuntaisina kulkevat pyörätiet tulevat toinen Viisikulmasta Laivurinkatua ja toinen Sepänpuiston läpi Tehtaankadun ja Laivurinkadun risteykseen matkalla Merikadulle. Siinä on ”tänka på”. Saman suuruinen ”tänka på” tulee uusista raitiotielinjoista. Tulevaisuudessa, jo aivan lähitulevaisuudessa, ykkönen tulee Viisikulmasta ja kääntyy Hernesaaren suuntaan Tehtaankadulle vanhoja ”vararaiteita” pitkin. Kolmonen kurvaa edelleen Tehtaankadulta kohti Viisikulmaa.
Ryhdyin ihmettelemään. Keskustelin ystäväni joukkoliikenneasiantuntijan kanssa. Hän on Simo Airaksinen, DI ja ammattimainen bussikuski. Tuntee siis asiat myös takalistonsa kautta. Siirtelimme pysäkkejä. Parhaalta tuntui yhdistää kaikki pysäkit Laivurinkadulle Viisikulman suuntaan. Toimenpide saattaa vaatia raiteiden siirtoa Laivurinkadulla. Ehkä ei. Viisaiden tutkittava. Suojatiet muuttuvat. Raitioteiden ”kolmiosta” ne joudutaan kokonaan poistamaan. Armfeltintien ja Laivurinkadun nousevan rampin kohdalle tehdään korotetut suojatiet. Tehdään myös ajoradan kavennuksia. Tällaisia mietittiin.
Asiasta tehtiin kolme vaihtoehtoa
Ykkönen on niistä meidän arviomme mukaan paras. Jos nyt jostain syystä Laivurinkadulle ei onnistuttaisi siirtämään kaikkien suuntien pysäkkiryhmiä teimme sitten kakkosen ja kolmosen. Niissä Tehtaankaulle suuntautuva pysäkki on yhteinen. Viiskulmaan suuntaa pysäkit ovat nykyisillä paikoillaan. Syntyy hajautettu systeemi.
Vaihtoehto 1.
Kaikki pysäkit siirretään Laivurinkadun Viiskulmaan johtavalle katuosalle. Raitiovaunujen kääntöalue kivetään tai ruohotetaan. Järjestelmä saattaa edellyttää Laivurinkadun pysäkkien ja raiteiden siirtämistä kohti puistoa, jotta saadaan tilaa pohjoisen pysäkille. Asia tutkittava. Toimiva juttu. Parantaa turvallisuutta ja selkeyttää pysäkkisysteemiä. Pienet jalkakäytävien levitykset suojateiden kohdilla ovat tutkimisen arvoisia. Armfeltintie risteysalue ja Laivurinkadun mäki kannattaa nostaa vinolla reunakivellä.
Vaihtoehto 2
Ehdotus jossa vain Laivurinkadun Viiskulman suunnasta tulevalla ajolinjalla on pysäkki. Tehtaankadun länteen suuntautuva pysäkki säilyy, samoin Tehtaankadun itään suuntautuva pysäkki uudessa paikassa sekä Laivurinkadun pohjoiseen suuntautuva bussipysäkki. Erikseen on tutkittava ”kolmiojärjestely” – ajavatko autot ja bussit kuten raitiovaunut? Alustavasti ajateltuna se ei tunnu hyvältä.
Vaihtoehto 3
Idea perustuu kakkoseen muuten kuin ”kolmiojärjestelyn” osalta. Tämä on parempi kuin kolmio. Selkeämpi. Mutta tämäkin on selvästi huonompi kuin vaihtoehto 1. Kaikissa kuvissa esitetyissä ratkaisuissa on hiomista – paljonkin. Toivoisin tilaisuutta hiomiseen!
Kohtalo toistaa itseään – jälleen viranomaisia vastustamassa
Näitä miettiessämme, tai oikeastaan sitten vasta kun olimme jo ”loppuun miettineet” saimme käsiimme tuoreen viranomaissuunnitelman. Suunnitelma oli laadittu liikennesuunnitteluosastolla ja sen päiväys oli 2.12.2016 – siis lähes uunituore. Suunnitelman nimi oli ”Liikennejärjestelyt Tehtaankadun ja Laivurinkadun risteyksessä”. Suunnitelma oli Reetta Putkosen hyväksymä, se oli Leena Silfverbergin tarkastama ja tekijänä oli liikenneinsinööri Juuso Helander. Nämä olivat juuri ne kolme henkilöä jotka tulisin tapaamaan liikennesuunnitteluosastolla. Kaksi ensinmainittua suorastaan rakkaita ystäviäni. Nyt eivät lähtökohdat tuntuneetkaan kovin hyviltä. Luulin meneväni esittelemään ideaa Tehtaankadun ja Laivurinkadun risteyksen parantamisesta, mutta olinkin tosiasiassa menossa kritisoimaan kaupungin juuri viranhaltijapäätöksellä tekemää suunnitelmaa!
Tässä me kaikki istumme - Tehtaankadusta keskustelijat, juuri tällä päivämäärällä. Oikealla Reetta Putkonen, liikennesuunnittelupäällikkö, vasemmalla takana Leena Silfverberg, toimistopäällikkö, vasemmalla edessä Juuso Helander, alueliikenneinsinööri. Reetan takana lymyilen minä, vielä hieman itseeni uskoen. Tunnelma on hieno. Mehän tunnemme toisemme. Kaikki hymyilevät. Asia on yhteinen. Keinot hieman saksaavat.
Tässä se on minun kommenttiehdotuksenil liikennesuunnitteluosaston suunnitelmaan 6666. (Onneksi siinä on nuo neljä kuutosta!) Miten niin? No, luku 666 on Raamatun viimeisen kirjan mukaan merestä nousevan seitsenpäisen ja kymmensarvisen pedon luku, se on pelon luku. Minä en suoraan sanottuna valtavasti innostu tuosta Juuson, Leenan ja Reetan suunnitelmasta. Olen tähän kuvaan piirtänyt miten sitä muuttaisin. Poistaisin keskeiset suojatiet raitsikkakolmion alueelta. Veisin pohjoisen Laivurinkadun suojatien Sepänpuistosta tulevan kävelytien tasolle. Se tietää pidentyvää kävelymatkaa Tehtaankadun suunnassa. Mutta kuinka paljon? Lisäisin jalkakäytävien levennyksiä eli ajoratojen kavennuksia mm. Laivurinkadun ”suuaukossa” etelään sekä Tehtaankadulla Armfeltinkadun kohdalla. Raitsikoiden kääntöalueen päällystäisin jollain ”veistoksellisella” materiaalilla. Vaikkapa ruoholla. Tosiasia on että Viiskulmaan johtavan Sepänpuiston puoleisen raitiotien linjaa pysäkkien kohdalla on siirrettävä noin 1 metri puistoon päin. Se on mahdollista, mutta maksanee neljännesmiljoonan. Turvallisuus maksaa.
Juuso Helander oli tutkinut tarkasti minun ehdotustani. Kiitos siitä. Hän kirjoittaa: ”Muroleen ehdotuksissa on paljon samoja asioita, kuin mitä olemme liikennesuunnitteluosastolla käyneet läpi. Pysäkkijärjestelyissä on joitakin kehityskelpoisia pointteja, joita tosin tulee arvioida kaikista näkökulmista. Armfeltintien ylijatkettu suojatie on mahdollinen. Toisaalta Muroleen ehdotuksissa jalankulkijan asemaa tietyllä tapaa heikennetään, kun yksi Laivurinkadun suuntainen jalankulun tärkeä suojatie ehdotetaan poistettavaksi. Lisäksi yleisesti kävelymatkat hieman pitenevät Muroleen ehdotuksessa. Lisäksi autojen ajolinjat ja kohtaamispaikat uhkaavat paikoin mennä todella kapeiksi ehdotettujen "patti-" ja pysäkkijärjestelyiden vuoksi.”
Muuten näihin Juuson arveluihin liittyen laskin kuinka paljon Tehtaankadun pohjoisreunaa kävelevän matka-aika pitenee suojatien siirtyessä. Se on 7 sekuntia. Eniten matka-aika pitenee Laivurinkadun läntiseltä jalkakäytävältä Sepänpuistoon pyrkivälle. Siis juuri sellaisille joilta nykyinen suojatie poistuisi. Heillä matka-aika pitenisi 26 sekuntia. Paljon tai vähän, mutta turvallisuuden kustannuksella.
Ipanakapina uusiksi
Ipanakapina tapahtui 1. syyskuuta 1998. Leena kertoo: ”Liikennesuunnitteuosasto käynnisti 1990-luvun lopulla eri toimijoista koostuvia alueellisia liikenneturvallisuusryhmiä, joista Ullanlinnan liikenneturvallisuusryhmä (Ultra) oli yksi. Mukana olivat siis kaikki Helsingin niemen koulut, päiväkodit, kaupunginosayhdistykset (Eteläiset ry ja Punavuoriseura), Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys, poliisit meidän suunnittelupoppoomme lisäksi. Totesimme yhdessä ongelmaksi, että autoilijat eivät tule ajatelleeksi miten paljon alueella on kouluja ja päiväkoteja ja että joka ikinen suojatie on osa lasten koulureittejä.”
Leena Silfverberg: ”Ideoimme koulujen profiilinnostokampanjan, jolle tuli nimeksi Ipanakapina. Kaikilla oli kivaa ja kapina sai toivottua huomiota, mutta jäi harmi kyllä ainutkertaiseksi”. Nyt on hyvä aika uudelle ipanakapinalle. Tästä keskusteltiin. Leena näytti hienoja valokuvia. Tässä pari näytteeksi vuoden 1998 tapahtumista.
Sydän toimii
Tehtaankadun liikenneturvallisuuskampanja on saanut ansaitsemaansa julkisuutta. Asiasta on tehty ansiokkaita aloitteita jopa valtuustotasolla. Asioiden edistäminen edellyttää monitahoista toimintaa. Tarvitaan vanhempainneuvoston rakkausehtoista toimintaa lastensa turvallisuuden hyväksi. Tarvitaan alueellisten toimijoiden iloista hurmahenkisyyttä ipanakapinan tapaan. Tarvitaan poliittisten päättäjien kiinnostusta ja tahtoa vaikuttaa luovalla tavalla – henkilökohtaisesti. Tarvitaan myös virkamiesten motivaatiota ja kykyä katsoa ytimeen. Ei napit vastakkain, vaan käsi kädessä. Kaupungin tulevaisuus ei ole vain ulkoisen kasvun supervyöhykkeillä. Se on vähintään yhtä suuressa määrin sisäisen kasvun sydänvyöhykkeillä. Juuri sellaisilla alueilla kuin Bulsan eteläpuoleinen Helsinki parhaimmillaan on. Siis Stadi. Asiat ovat jatkuvassa muutoksessa – se tiedetään. Asiat ovat hyvin kantakaupungissa. Siksi sitä halutaan lisää. Mutta jos kuvittelemme se elävän omaa elämäänsä ilman huolenpitoa. Silloin erehdymme.
