Kirjoittelin katoavasta keskustasta mielestäni aika hyvän blogin viime vuoden joulukuussa. Tutkiskelin Mari Vaattovaaran ja kumppaneiden tekstiä ”Kaupungit politiikassa?” ja kolmea teesiä ja seitsemää askelta tulevaisuuteen. He kirjoittivat hyhmästä: ” kaupunkikehityksen ohjauspyrkimykset ja hallinnollinen yhteistyö eivät muodosta tunnistettavissa olevaa loogista kokonaisuutta – vaan kasautuneiden verkostojen ja rakenteiden muodostaman hyhmän.” He pelkäävät, että uudistuvat menettelyt ja hallinnon ja politiikan aukkoja paikkaamaan syntyneet vaikeaselkoiset rihmastot vain sumentavat näköaloja ja johtavat ainoastaan hyhmää vahvistavaan kehitykseen. Tuotapa tuli reposteltua: https://penttimurole.blogspot.com/2021/06/hyhma.html

Toisaalta tarkastelin silloin ilmestynyttä kaupunkistrategiaa keskustan osalta. https://penttimurole.blogspot.com/2020/12/katoava-keskusta-totta-vai-tarua.html

Nyt on ilmestynyt Helsingille uusi kaupunkistrategia. Innostuin hieman vertailemaan, onko uuden ja vanhan, Vapaavuoren ja Vartiaisen välillä jotain eroja. Anteeksi nyt kaikki tekijäihmiset, en suinkaan kuvittele strategioiden olevan pormestareiden omaa yksinomaista käsialaa, kyllä tiedän että tekijöitä on runsaasti, mutta edustaahan strategia vahvasti johdon kantaa.

file:///C:/ppp/j/kaupunkistrategia/kaupunkistrategia-2017-2021.pdfhttps://www.hel.fi/static/helsinki/Kaupunkistrategiaesitys29092021.pdf 

Helsingissä on tehty uusi strategia vuosille 2021-2025. Kuluvan vuoden keväällä esiteltiin edellisen strategiakauden 2017-2021 onnistumisia, kehityskohteita ja oppeja. Jan Vapaavuori puhui omassa katsauksessaan globaaleista transformaatioista: ilmastonmuutoksesta, kaupungistumisesta ja digitalisaatiosta. Hän myös sanoi kaupunkien globaalin merkityksen korostuvan, sillä paikallisen tason päätöksenteko ja toiminta globaalien kohtalonkysymysten ratkaisijana vahvistuu edelleen. Hän siis uskoo globaalien ongelmien ratkeavan yhä suuremmassa määrin paikallistason päätöksillä, tässä tapauksessa kaupunkien päätöksillä. Onkohan se niin? Mielenkiintoista.

Missä niitä kohtalonkysymyksiä oikein ratkaistaan. Eero Paloheimo toivoo, että maailmaan perustettaisiin viisaiden neuvosto, jolle annettaisiin valtuudet päättää yli kaikkien valtioiden. Joku usko YK:n olevan tähän tarkoitukseen sopiva päätöksentekopaikka. Joku taas ei usko tähän himpun vertaa. Liisa uskoo yksilön tekoihin. Hän suuttuu, kun väitän ettei yksilöjen teolla ole tarvittavaa vaikutusta.

Jan Vapaavuori uskoo maailmanparannustehtävän kaupungeille, yhtenä tekijöistä ”maailman toimivin kaupunki”. Erinäisissä vertailussa Suomi on maailman paras maa ja Helsinki on maailman parhaita kaupunkeja – tämähän velvoittaa toimimaan esimerkkinä kaikille maailman kaupungeille. Vartiaisella riittää haasteita, mutta mennään vielä takaisin vanhan strategian onnistumisen arviointiin.

Vapaavuori kuvasi vanhan strategian tavoitelleen toimivuutta, turvallisuutta, edistyksellistä ja elämyksellistä urbaania arkea, asiakaskeskeisyyttä, palveluhenkisyyttä, modernia toimintatapoja, ketteryyttä ja kansainvälisyyttä. Onnistumisen kohteita Vapaavuori mainitsee ensin digitalisaationedistymisen. Esimerkkinä: ”ensi syksystä esiopetuspaikan tarjoaminen suoraan tekstiviestillä kaikille Helsingin eskareille erilaisten hakemusten ja kaavakkeiden täyttämisen sijasta.” Toisena onnistumisena hän mainitsee hallinnon modernisoinnin: kaupunkia ei enää johdeta entiseen tapaan siiloista. Kolmantena mestaritaidonnäytteenä hän mainitsee liikkumattomuuden haasteeseen vastaamisen, se läpäisi koko kaupunkiorganisaation. Tämä haaste koski kaupungin henkilöstöä, mutta myös ikäihmisiä.

Kaikissa asioissa ei edetty toiveiden mukaan. Ilmastokriisin suhteen olisi pitänyt saavuttaa vielä enemmän ja nopeammin. Ilmastokriisin tulee olla mukana jokaisessa kaupungin päätöksessä, jokaisessa rakennushankkeessa, jokaisessa keskustelussa – näin viisaasti sanoi Jan Vapaavuori. Vielä hän sanoo: ”Eriarvoistuminen ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus ovat Helsingin tiukimmissa istuvia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi yksi valtuustokausi on auttamatta liian lyhyt.” Jättimäisen haasteen suhteen on kuitenkin hallinnon piirissä pystytty kehittämään ajattelutavan muutosta. 

Katutöiden kehittäminen tai kaupungin kiinteistömassan omistajuuden kehittäminen kustannustehokkaammaksi ja terveitä ja turvallisia tiloja tuottavaksi, ammattimaiseksi prosessiksi – näitä tavoitteita ei saavutettu. Jos katutöitä moititaan niin tekniikan sektorilla Helsinki Energy Challenge tai laaja liikenteen tulevaisuuskuvatyö saavat kiitosta. Uskoo vielä Helsingin hyvällä tavalla kasvattaneen itsetuntoaan ja myös sen asukkaiden tuntevan uudenlaista paikallisylpeyttä ja omistajuutta (?) yhteisen hyvän rakentamisesta. Tämä liittyy Helsingin edunvalvontaan sote-asioissa, suurissa liikennehankkeissa ja koronakriisin hoidossa. Lopuksi Vapaavuori tuo esiin Helsingin taidemuseo HAM:in siirtymisen Suvilahden kaasukelloon ja koko Suvilahden alueen kehittämisen tapahtumakeskukseksi, uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamisen Makasiinirantaan osana koko Eteläsataman alueen merkittävää kehittämistä, Tanssintalon rakentamisen, Helsinki Biennaalin avaamisen ensimmäistä kertaa Vallisaaressa ja koko Helsingin merellisen elämys- ja palvelukokonaisuuden rakentamisen. Nämä ovat Jan Vapaavuoren mielestä esimerkkejä siitä, miten kaupunki voi luoda alustan monenlaiselle taide- ja kulttuurielämälle. 

Liikennekuva

Jan Vapaavuori mainitsi esityksessään Helsingin liikenteen tulevaisuuskuvan, tai se taisi oikealta nimeltään olla Helsingin liikenteen tulevaisuusanalyysi. Innostuinkin tästä. Mikä se kuva tai analyysi on? Netistä löytyi raportti vuodelta 2020. Sen tekoon oli osallistunut laaja joukko Helsingin suunnitteluväkeä konsultin avustamana, Reetta Putkosen johdolla. Olivat sitten tavan mukaan tehneet skenaariota liikenteen kehityksestä. 

https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-35-20.pdf

Helsingin skenaarioita oli kolme. Liikenteen automaatio oli pinnalla.  Oli kansainvälisten megayhtiöiden hallinnoima automatisoitu liikenne, oli autoteollisuuden hallitsema yksityisomisteinen liikennekalusto ja vihreäksi väritetty automatisoidun joukkoliikenteen, puoliautomaattisten autojen, kaupunkipyörien ja ”micromobility”- välineiden, potkulautojen yms. hoitama kaupunkiliikenne.

Ensimmäinen skenaariooli integroitu markkinavetoinen, jossa kansainväliset megakorporaatiot hoitavat korkealle automatisoidun liikenteen. Palveluistuminen on korkea ja datan avoimuus puolinainen. Autottomia on 80 % kaupungin kotitalouksista. Julkinen sektori hoitaa raideliikenteen. Dronet lentelevät taivaalla tavaroita kuljetellen.

Toinen skenaariooli yksityisomisteisiin automaattiajoneuvoihin perustuva liikenne.  Osa ajoneuvoista on yhteiskäytössä. Puolet kotitalouksista omistaa autonomisen auton. Käyttäjädata on autotehtaiden hallussa. Joukkoliikenne on uhattuna. Katujen kapasiteetti joutuu koville. Parkkipaikkojakin tarvitaan.

Kolmas skenaariooli avoin ja jaettu, paikalliset palveluntarjoajat operoivat avoimen datan päällä. Henkilöautoissa on hyvä automaation tukijärjestelmä, mutta ne eivät ole täysin autonomisia. Joukkoliikenne on hyvä ja paljolti automaattinen, kaupunkipyörät ja potkulaudat ovat kovassa käytössä, jopa jalat. Tätä skenaariota Reetta sanoo elämänmyönteiseksi. Onkohan se suosikki? Minusta se tuntuu ainoalta mahdolliselta. Mutta olenhan vanha ja aivot saattavat olla jo hapertumassa.

Näillä mentiin. Reetta esitteli hienosti Helsinki-kanavan videolla kehitettyjä skenaarioita: Analysis of Future Transport in the City of Helsinki. Jan Vapaavuori piti aloituspuheenvuoron, Tukholman kaupunginjohtaja Anna König Jerlmyr jatkoi hehkuttamalla Helsingin tutkimusta ja selvittäen Tukholman pyrkimyksiä. Sanon vielä, että Reetan esitys oli mainio. Mukaan videolle oli saatu New Yorkin entinen liikennekomissaari ja polkupyörävisionääri Janette Sadik-Khan (kuvassa), Transport for London’in kaupunkisuunnittupäällikkö Alex Williams ja Maya Ben Dror, Lead on Future of Mobility, World Economic Forum. Kaikki kehuivat Helsingin tutkimushommaa. Janette sanoi, että Helsingin tulisi kehitellä 15 minuutin kaupunginosia. Alexilla ja Helsingillä on yhteinen ongelma: joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat koronan takia pudonneet – miten päästä vanhalle tasolle? Maya sanoi tärkeintä olevan toimia niin kuin ihmiset haluavat ja valjastaa teknologia järkevällä tavalla. Hän puhui yllättävän paljon kaupunkien ilmatilan käytöstä ja drooneista, sanoi Helsingin johtavan eurooppalaista ”Urban Air Mobility”-ajattelua. Kertoi myös olevansa puolisuomalainen ja tuntevansa Helsingin hyvin.

Katso tästä ansiokas video:

https://www.helsinkikanava.fi/fi/web/helsinkikanava/player/vod?assetId=90342731

Eksyin tässä videon innoittamana ihmettelemään Helsingin liikenteen tulevaisuuskuvaa, se ei kyllä täysin selvinnyt, nuo skenaariot ovat aina niin hulvattomia. Varsinainen tarkoitukseni oli vertailla Helsingin uutta ja vanhaa kaupunkistrategiaa, Vapaavuoren 2017-2021 strategiaa ja Vartiaisen 2021-2025 strategiaa.

Nyt vertaillaan

Vartiaisen strategiassa on 7152 sanaa, kun Vapaavuoren strategiassa niitä oli 5804. Viimemainitussa on kyllä panostettu huomattavasti enemmän kuvallisuuteen. Minä tutkin tavanomaisesti sanojen määrää. Kertoohan se jotain painotuksista. Sanoja ei kyllä ollut samaa määrää, mutta annetaan kunkin aivoihin rakennetun oikean älyn tasoitella tuota ongelmaa, kun nyt ei ollut tekoälyä käytettävissä strategioiden analyysiin.

Talousmiehenä Vartiainen käyttää sanaa talous yli kaksinkertaisen määrän Vapaavuoreen verrattuna. Koulutus on lähes tasavertaisesti mainittu tärkeä sana. Vapaavuorella koulutus oli ylivoimaisesti eniten käytetty sana – valituista sanoista. Kolmantena kärjessä tulee kasvu. Vartiainen on nimennyt strategiansa kohteeksi ”kasvun paikan”, niinpä hänen sananvalinnoissaan kasvu on kolmanneksi eniten käytetty sana. Kulttuuri jäi pistesijoille, Vartiainen kuitenkin korosti vahvasti kulttuuria, joka on joutunut koronan pahasti iskemäksi. Myös sana taide pääsee strategiassa lähelle kaikkien huulilla olevaa digitalisaatiota. Nyt sanojen lisäksi tekoja – kulttuurin ja taiteen suhteen. Uusinta strategiaa on sanottu luontoystävälliseksi. Niinpä näkyy, Vartiainen käyttää sanaa luonto 25 kertaa, kun Vapaavuoren strategiassa luonto mainittiin vain 3 kertaa. Terveys ja liikenne menevät tasoihin, samoin nuoriso. Vartiainen ottaa enemmän esiin lapset ja varhaiskasvatuksen. Liikenne näyttää olevan strategiassa huomattavasti tärkeämpi asia kuin kaavoitus. Digitalisaatio ei nouse sanojen määrässä samalle tasolle kuin mihin se yleensä nostetaan. Hyvä! Onko Vartiainen byrokraatti? Hän mainitsee sanan hallinto 13 kertaa kun Vapaavuori pärjää kolmella maininnalla. Yleisen vihertävän hengen mukaan puistot, liikunta ja ympäristö saavat Vartiaiselta enemmän sanoja kuin Vapaavuori niille uhrasi. Maahanmuutosta ei paljoa puhuta, se on jonkinlainen tabu. Vartiainen mainitsi sanan 4 kertaa, kun Vapaavuori pääsi 8 sanaan. Tässä on suuri ero Jussi Halla-ahon kaupunginhallituksessa ja valtuustossa esittämään strategian muutosehdotukseen.  Lopussa on muutaman sanan sanoja. Vapaavuori oli Vartiaista enemmän kiinnostunut syrjäytymisestä. Syrjäytymisen torjunta ei kuitenkaan pääse strategioissa ansaitsemalleen tasolle. Myöskään päästöt eivät olleet fokuksessa. Sanaa kasvihuone ei strategioissa mainittu lainkaan. Hiilineutraaliuden Vapaavuori mainitsi 2 kertaa ja Vartiainen 5 kertaa. Sana ilmasto oli kuitenkin Vartiaisen strategiassa nuorison ja varhaiskasvatuksen tasolla. Se mikä ikäihmisenä surettaa on vanhusten ja ikäihmisten jättäminen miltei täysin sanoitta.

Oliko tässä nyt mitään järkeä, että laskea sanoja? Ehkä se sopii insinöörille. Pitäisi kai laskea aikomuksia tai tavoitteita?

Paremman puutteessa halusin vielä poimia uudesta kaupunginvaltuuston eilen hyväksymästä kaupunkistrategiasta lyhyen oppimäärän yhteenvedon: 

  • KASVU
  • Kaupungin koko ja asukastiheys ovat tärkeitä elinkeinotoiminnalle ja investoinneille
  • Kasvun tulee olla sopusoinnussa ekologisten reunaehtojen kanssa
  • Kasvun näkyvä ilmentymä on rakentaminen
  • Kaupungin päättäjät eivät luo muuttoliikettä, mutta voivat tehdä sen mahdolliseksi.
  • Syntyvyys ja työperäinen maahanmuutto tärkeitä
  • Asunnottomuus poistetaan vuoteen 2025 mennessä
  • Kuntaveroa ei nosteta
  • ILMASTO
  • Ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuus ja Itämeren tila vaativat huomiota
  • Hiilineutraaliustavoite vuoteen 2030 ja hiilinollatavoite vuoteen 2040
  • Bioenergialaitoksiin ei investoida
  • KULTTUURI
  • Helsingin kulttuurielämä laajenee
  • Julkista tilataidetta lisätään
  • Helsingistä tehdään lukemisen ja lukutaidon kaupunki
  • Helsinki Biennaali toteutetaan 2023 ja 2025
  • Eteläsatamasta, Makasiinirannasta, Itäkeskuksesta ja Suvilahdesta kehitetään elämyksellisiä keskuksia
  • Jokaiseen kaupunginosaan ja jokaiseen lähiöön kulttuuria, taidetta, lähiliikuntapaikkoja ja kirjastoja
  • PALVELUT
  • Helsinki edistää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia
  • Organisaatiota tehostetaan, lisää tehokkuutta, tuottavuutta ja taloudellista liikkumavaraa
  • Toteutetaan perhekeskukset, seniorikeskukset ja terveys- ja hyvinvointikeskukset
  • Varhaiskasvatuksen ja koulun merkitys korostuu
  • Etsivää ja jalkautuvaa nuorisotyötä vahvistetaan
  • Päiväkoteihin lisää paikkoja
  • Englanninkielistä opetusta lisätään
  • Yksityisen hoidon tuki nousee
  • Liikuntapaikkarakentamista lisätään
  • Pandemiasta toipumiseen 65 miljoona euroa kahdelle seuraavalle vuodelle
  • LUONTO
  • Kaupungistuminen toimii luonnon kannalta myönteisenä voimana
  • Nykyisten helsinkiläisten lähiluontoa suojellaan
  • Vehreyttä ja puita lisätään, arvokkaimmat luontoalueet suojellaan
  • Arvokkaimmille luontoalueille ei esitetä rakentamista
  • Keskuspuiston alueelle ei tule uutta rakentamista
  • Vartiosaari säästetään asuinrakentamiselta
  • LIIKKUMINEN
  • Liikkumisen vallankumous etenee
  • Raideliikenteen verkostokaupungin rakentamista jatketaan
  • Joukkoliikennelippujen hinnat pidetään kohtuullisina
  • Toteutetaan pyöräliikenteen kehittämisohjelmaa
  • KAUPUNKIRAKENTAMINEN
  • Helsinki tunnistaa muotoilun ja arkkitehtuurin merkityksen
  • Keskustan elvyttämiseksi aloitetaan elinvoimaprojekti
  • Keskustatunneli on unohdettu, mutta maanalaisten tilojen käyttöä tutkitaan edelleen
  • Kaupunginosien eriarvoistumista pyritään estämään ja syntynyttä tilannetta tasapainottamaan
  • Kunnianhimoisen kaupunkirakentamisen tulee olla tasapainossa lähiluonnon kanssa
  • HALLINTO
  • Edellytetään hyvää johtamista ja kaupunkiorganisaation kehittymistä
  • Helsinkiä johdetaan tiedolla ja osaamista kohdentamalla
  • Helsingin kaupunki on aktiivinen kansainvälinen toimija

Onnittelut

Kokouksessaan kaupunginvaltuusto päätti salaisen lippuäänestyksen jälkeen valita Ville Lehmuskosken uudeksi kaupunkiympäristön toimialajohtajaksi. Onnittelen Villeä vaativan tehtävän haltijana. Itse äänestysmenettely taisi olla pieni yllätys. Perussuomalaiset halusivat toimialajohtajaksi Reetta Putkosen, Villen seuraajan Helsingin liikennepomona ja entisen työtoverin konsulttiajoilta. Arvatkaa, olinko ylpeä, kun kaksi kilpailijaa sattuivat olemaan oman firman entisiä loistotyyppejä. Onnea ja menestystä yhteistyölle.

pentti.murole@gmail.com
pentti-murolegmail-com@penttimurole.blogspot.com
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.