Hesarin Uutisguru, pikku tietokilpailu kysyi: ”Mikä oli pelkästään bensiinillä tai dieselillä käyvien autojen prosenttiosuus Suomessa vuonna 2020 myydyistä uusista autoista?” Vastauksia oli kolme vaihtoehtoa: a) 40,4, b) 60,6 ja c) 80,8. Ilman muuta ja epäilemättä vastasimme Liisan kanssa molemmat 80,8 %. Vastaus oli väärä. Oikea vastaus on uutisgurun mukaan 60,6 %. Nyt on asia tarkistettava. Voiko muutos olla todella noin nopea? No, siinäpä olikin sellainen juttu, että ”itselataavia” hybridejä ei ollut laskettu bensa- tai dieselautojen joukkoon. Kyllähän nuo hybridit pelkästään bensalla tai dieselillä kulkee. Sähköä ei niihin ulkopuolelta tuoda. Oikea vastaus olisi sittenkin ollut 80 %. Mutta asia on kyllä kiinnostava, nyt kun autojen CO2 ekvivalenttipäästöjen vähentäminen on tärkeä osa kasvihuoneilmiön torjuntaa. Kaikkialta ei vielä ole saatavissa koronavuoden 2020 tilastoja, mutta Suomesta on. Käytetään nyt niitä mitä on saatavissa.
Vuonna 2020 maailmassa myytiin 65 miljoonaa henkilöautoa. EU:ssa lisättynä Britannian ja Norjan myynnillä myytiin 15,4 miljoonaa henkilöautoa. Koronavuoden myynti näyttää olleen 15 % alle normaalitason. Uusien autojen keskipäästöt olivat 148 gCO2/km. Suomessa myytyjen autojen keskipäästö oli 115 gCO2/km. Autokannan kehityksen suhteen maastureiden (SUV) osuus EU:ssa oli vuonna 2019 jopa 38 %. Näiden myytyjen autojen keskipäästö oli 134 gCO2/km. Plug-in (PHEV) ja täyssähköautojen (BEV) osuus lisääntyi 3,5 %. Norjassa täyssähköautojen osuus vuonna 2019 oli 56 %. Se on hurja saavutus. Ruotsissa sähköautojen osuus oli 12 % ja Hollannissa 16 %. Erityisesti vuonna 2019 ja 2020 sähköisten tai osittaissähköisten henkilöautojen osuus myydyistä autoista on lisääntynyt hurjasti. Se on mielenkiintoista ja lupaavaa, sillä Suomessa on asetettu sellaisia tavoitteita, että sähköisten autojen määrän pitäisi vuonna 2030 olla 700000 kpl. Taitaa sisältää hybridit. Nyt ladattavia hybridejä on 40000 kpl ja täyssähköautoja on 8500 kpl. Pitkä matka.
Ollaanko polulla vai eksyksissä?
Mitä tapahtuu ajosuoritteiden ja ajoneuvokannan suhteen ja mitä tapahtuu ajoneuvokohtaisten päästöjen suhteen? Suomessa on tavoitteena puolittaa liikenteen CO2ekv-päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030. Vuonna 2045 päästöjen pitäisi olla nolla. Nyt törmätään ensimmäiseen ongelmaan. Puolet 2005 tasosta? Mikä oli tuo taso. Kaivan netistä. Tilastot näyttävät hieman eroavan toisistaan. Joku tilasto sanoo, että vuonna 2005 henkilöautojen, pakettiautojen, kuorma-autojen ja bussien päästöt olivat 9 milj. CO2ekv tonnia. Tämä päästömäärä olisi saatava puoleen vuoteen 2030 mennessä. Toinen ennuste sanoo luvun olevan 12 CO2ekv tonnia. Jos päästöt olivat suuria vuonna 2005 saadaan tietysti helpompi tavoite vuodelle 2030. Arvotaan nyt näistä. Liikutaan maantieliikenteen osalta tavoitteen raja-arvoissa 4,5-6 milj. CO2ekv tonnia. Minä olen tehnyt oman ajatusmallini niin että vuonna 2030 päästöt ovat 6 milj. CO2ekv tonnia ja vuonna 2045 3,8 milj. CO2ekv tonnia. Miten tähän päästään?
Nyt tarkastellaan henkilöautoliikenteen päästöjä
Päästöjen vähentämiseksi on siis kaksi keinoa: pienentää ajosuoritetta ja/tai pienentää ajoneuvokohtaisia yksikköpäästöjä. Kumpi vaikuttaa enemmän? Jos pitäisimme ajosuoritteen nykytilassa, emme siis sallisi kasvua, mutta luottaisimme teknologiaan ja vähentäisimme yksikköpäästöjä trendin mukaisesti noin 3,5 % vuodessa (henkilöautot 111 gCO2/km > 78 gCO2/km) olisimme vuonna 2030 onnistuneet vähentämään henkilöautoliikenteen päästöjä vuoden 2005 lähes 7 miljoonasta CO2ekv tonnista noin puoleen. Silloin ensimmäinen tavoite olisi saavutettu. On kaksi muttaa, pystytäänkö ajosuoritteen kasvu pysäyttämään ja pystytäänkö 10 vuodessa henkilöautojen ja raskaan liikenteen kilometripäästöjen vaadittuun leikkaamiseen. Nyt on pakko katsoa miten ajoneuvokanta voi muuttua niin että tuollainen päästöjen pudotus voisi tapahtua. On tietysti mahdollista sallia autokannan kasvu ja suoritteen kasvu, mutta silloin päästöjä ei saada teknologiakehityksen avulla puolittumaan. Jotenkin tässä ajattelee tavoitteen olevan liian kova ja sen saavuttamiseen on käytettävä vippaskonsteja. Yksi konsti on luvata liikaa yksikköpäästöjen suhteen. Toinen vippaskonsti on manipuloida suoritteita.
Alkaneelle vuosikymmenelle on asetettu hurjia tavoitteita. Päästöjen leikkaaminen edellyttää miltei pientä ihmettä. Minun laskuharjoituksessani henkilöautokannan kasvu ja ajosuorite pysäytettiin 2,7 miljoonaan autoon. Vaikka tulevalla vuosikymmenellä vuoteen 2030 saakka myytäisiin rajusti vähäpäästöisiä autoja olisi niiden osuus kaikista henkilöautoista tavoitevuonna 24 %. Määrä saattaisi olla 650000 plug-in tai sähköautoa. Sähköautoja saattaisi olla 215000.
Tavaraliikenteen suorite koostuu erilaisista ajoneuvoista, pakettiautoista, jakeluautoista, kuorma-autoista ja perävaunuyhdistelmistä. Jos henkilöautot onnistutaan panemaan ruotuun, on jäljellä puolet maantieliikenteen päästöongelmasta. Se on tavaraliikenne. Henkilöautoliikenne on Suomen kokonaiskilometrisuoritteesta 81 % ja kuorma-autoliikenteen suoriteosuus on 7 %. Henkilöautoliikenteen päästöt ovat maantieliikenteen kokonaispäästöistä 50 % ja raskaan liikenteen päästöt vastaavasti 30 %. EU on asettanut tavoitteeksi raskaan liikenteen 30 % CO2ekv-päästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna 2019 päästötasoon. Tämä koskee uusia rekisteröitäviä autoja. Minä olen tässä laskelmassa käyttänyt samansuuruista vähennystä. Biokaasu vähentää voimakkaasti kasvihuonekaasupäästöjä. Päästötaso saattaa olla sama kuin sähköautolla. Riittääkö biokaasua kuorma autoille? Maakaasun käyttö vähentänee päästöjä 15 %. Autoalan tiedotuskeskuksen arviossa kaasu-autojen ja sähköautojen osuus on kuitenkin hyvin pieni. Suurempaa siirtymää tarvitaan. Siihen halutaan valtion tukea. Niinpä se on kaiken kanssa. Kun päästöille ei ole mitään sanktioita bisnestä kannattaa pyörittää halvimmalla tavalla päästöt unohtaen. Vai joutuuko joskus päästöistä maksamaan? Kuorma-auto tupruttaa hiilidioksidia 1 kilon kilometrillä. Henkilöauto pääsee kymmenesosalla. Päästökaupan hintojen mukaan yksi tonni hiilidioksidia on 40 euron väärtti. Raskaalla kuorma-autolla tuosta saadaan 4 senttiä per kilometri. Aika halvalta vaikuttaa. Ei taida johtaa suuriin uudistuksiin ilman pakkokeinoja.
Kalastamassa tyhjää?
Kirjoittelin pari kuukautta sitten blogin, jossa kerroin ruotsalaisen liikennetalousprofessorin Maria Bratt Börjessonin mielipiteistä. https://penttimurole.blogspot.com/2020/11/ruotsi-ja-suomi-kohti-kilometriveroa.htmlHän epäili sitä mahtaako liikenne olla juuri se paikka jossa voi helpolla saada leikkauksia kasvihuonekaasujen tuotantoon. Hänen mielestään säästöjä löytyisi muualta helpommin. Mistä?
