Katselin ja kuuntelin juuri Rakennuslehden ja Destian webbiseminaarin. Oikeastaan se oli mukavaa. Seminaari alkoi italialaisella salamilla ja mustaleimalla kuorrutettua kolmionäkkileipää mutustellessa. Sitä ennen oli tietysti otettu visiblin-mehun kanssa kaikki viisi joka-aamuista pilleriä. Lautasella kesämökin kasvihuoneesta vielä löytyneet ihanan makeat tomaatit odottelivat vierelleen paistettuja kananmunia. Niitä Liisa oli juuri vihreillä ruohoilla koristelemassa. Tavanomaiseen ja ainaiseen ja aina yhtä maukkaaseen aamiaiseen kuuluvat vielä viili ja ystävämme Tutun Heinolan metsien hillo, ne olivat vielä odottamassa. Espresson juomisen tiesi jo säestävän webinaarin etenemistä toiseen tai kolmanteen esitykseen. Istua mukavasti kotona, olla matkustamatta seminaaripaikalle, olla miettimättä kulkutapaa, meneekö autolla ja löytääkö parkkipaikan vai taksilla ja löytääkö puheliaan ja hyvätapaisen kuljettajan, tai jopa että käyttäisi joukkoliikennettä ensin bussilla Huopalahden asemalle, sitten junalla Rautatieasemalle ja siitä ratikalla seminaaripaikkaan. (Ei käy jalkapuolelle). Kaiken tämän voi nyt unohtaa. Voi vain istuskella kotona ja kuunnella ja katsella. Voi myös napsia kuvia esitelmöitsijöiden esityksistä mahdollista blogin kirjoitusta varten. Näin juuri tein. Nyt sitten teen blogia tästä sessiosta.
Jukka Mäkelä ja Matinkylä-Olari
Ensimmäisen esityksen piti Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Verkostot ovat muotia. Niinpä Jukka esittikin ylpeänä Espoon verkostokaupunki-ideaa. Hän kertoi Espoon kasvupotentiaalista ratojen varrella. Länsimetron varrella on kasvupotentiaalia 70000 asukkaalle, Raide-Jokerin varrella kasvupotentiaalia on 22000 asukkaalle ja Espoo kaupunkiradan varrella 45000 asukkaalle. Työpaikkoja Raide-Jokerin varrelle mahtuisi 20000 ja kaupunkiradan varrelle 24000. Metron varrella työpaikat voisivat lisääntyä 100 %:lla. Mikä on nykyinen luku, se jäi epäselväksi. Mäkelän esityksessä oli yksi juttu, joka erityisesti kiehtoi mieltä. Se oli tarina Matinkylä-Olarista. Hänen mukaansa alue on Espoon suosituin ja parhaana pidetty kaupunginosa. Kaikki ne piirustukset ja raportit ja kaikki ne luonnokset ja jopa kokoukset palautuvat mieleen. Simo ja Eko ja kaikki tekijäköörit. Nyt tuli kiitosta. Soitin heti Eko Miettiselle. Yhdessä iloitsimme. http://penttimurole.blogspot.com/2015/07/kompaktikaupunkia-tekemassa-ja.html
Vasemmalla on kuva 60-luvun suunnitelmasta. Se oli alkua Espoon yhdelle parhaimmalle kapunginosalle. On kiva ottaa tuosta hieman iloa, kiitos Jukka Mäkelä tiedosta, Eko Miettisen kanssa sitä nyt päivittelemme ja rintaa röyhistelemme.
Yksi sana disruptio
Disruptio iski minuun ensin Inka Meron, sijoitusgurun puheenvuorossa. Disruptio, mitä se on? Teemu Vehmaskoski, tilaisuuden puheenjohtaja näytti myös kiinnostuneen disruption määritelmästä. Hän sai mieluisensa määritelmän Sampo Hietasen, maasgurun puheenvuorosta. Sampo sanoi disruption olevan sitä, ettei jatka janaa. Jos sanan historiaa ihmettelee, havaitsee sen alkuperäisesti merkinneen kielteisiä, pahoja ilmiöitä tai uutisia. 90-luvun alussa Jean-Marie Dru, ranskalainen mainostoimistomies, keksi muuttaa sanan merkityksen positiiviseksi ja samalla ottaa sen bisneksen käyttöön. Asioita piti tarkastella disruptiolla. Hänen toimistonsa TWBA sanoo ei olevansa mikään perinteinen mainostoimisto, vaan ”radikaalisti avoin luova kollektiivi”. Sana disruptio kuvaa keksijänsä mukaan ajatteluun tuotavaa radikaalia muutosta, lineaarisen muutoksen ja inkrementalismin sijaan. Juuri niin kuin Sampo sanoi: ei jatketa janaa.
TWBA:n johtajana toimii suomensukuinen ja suomenniminen Troy Ruhanen. Hän päätti tuoda disruption-ideologian uudelleen johtamansa firman keskiöön. Se oli tainnut välillä unohtua. Ruhanen ei kuulemma puhu Suomea, mutta vannoo digitaalisuuden suhteen suomalaisuuden nimeen. Enpä tiedä onko ihailuun aihetta, sillä Suomi sijoittui uunituoreessa OECD-vertailussa sijalle 28 - 33 maan joukossa. TWBA-firman ”disruption”-mainosfilmissä on muuten pätkä Musiikkitalosta, jonka taululla on Hesarin mainos. Tuo sana onkin siis lähellä meitä! Varmaan se on tämä Ruhanen, joka on tuonut esi-isiensä maan kuvioon.
Ihmetytti tuo OECD-vertailu
Siinähän Suomi on häntäpäässä hallinnon digitalisaatiossa. Hallintoa tutkittiin erilaisten käytäntöjen puolesta. Niitä olivat: digitaalinen suunnittelu, datalähtöinen julkinen sektori, hallitus alustana, oletusarvoisesti avoin, käyttäjälähtöinen ja ennakoiva. Kärjessä ovat Korea, UK, Kolumbia, Tanska, Japani ja Kanada. Viimeisenä on Ruotsi. Muita maita häntäpäästä laskien ovat Islanti, Kreikka, Suomi, Liettua ja Saksa. Mitä tämä on? Sen täytyy olla väärinkäsitys. Että Ruotsi muka surkein kaikista. Oli pakko hieman hypätä webinaariteemasta. Löytyykö muita tutkimuksia?
EU:n DESI-vertailu antaa aivan toisenlaisen tuloksen. Siinä Suomi on ykkösenä. Seuraavina ovat Ruotsi, Tanska, Hollanti, Malta, Irlanti ja Viro. Häntäpäästä laskien Bulgaria, Kreikka, Romania ja Italia.
file:///C:/Users/fipm01501/Downloads/DESI2020Thematicchapters-FullEuropeanAnalysis.pdf
Tässä digitaalisuuden harhapolkukuva. Jäi ihmetyttämään tuo tuore uutinen Suomen ja Ruotsin hallinnon häntäpääasemasta digitaalisuudessa OECD:n tutkimana. Löytyi sitten EU:n DESI-tutkimus (Digital Economy and Society Index 2020). Sehän puolestaan kertoo Suomen kärkiasemasta EU:ssa. Kuvassa OECD-tutkimuksen indeksiluvut on väännetty samaan mittakaavaan DESI-tutkimuksen kanssa.
Takaisin webinaariin
Webinaarin toinen vieraspuhuja oli Juhani Damski, Ympäristöminiteriön tuore kansliapäällikkö. Hänen aiheensa oli: Ilmastonmuutos – missä mennään. Juhani on hyvä puhuja. Hänen sanankäyttönsä on selkeää, mutta samalla stadilaisen korvaan letkeää. Hänellä oli tärkeän asian – ehkä tärkeimmän asian – lisäksi monta hyvää kuvaa, mutta otan tähän vain kaksi kuvaa hänen oman kuvansa lisäksi. Tuo kylpyammekuva kertoo asian kysymysmerkeistä.
Inka Mero säröttää murroskohtia
Inka Mero on julkisuudesta tuttu sijoittajaguru. Inkan esitys oli otsikoitu: Kaupungit ja liikkuminen – miten digitalisaatio ja start-up ekosysteemit muuttavat elämäämme. Hän on toiminut useiden startup-, ym. yritysten hallinnossa. Hän on Voima Ventures pääomasijoitusyhtiön johtava partneri. Hän on aivan selvästi hurahtanut disruptioon. Hän mainitsee sanan useammin kuin kerran. Hän haluaa pureutua murroskohtiin. Jotkut sanovat sitä säröttämiseksi. Se ei ole sama särötys josta Trump puhuu. Trump haluaa vesisäröttää liuskekiveä ja tuottaa maakaasua. Inka haluaa säröttää murroskohtia ja luoda innovaatiota. Inka puhuu siiloista. Sanoo rakennusteollisuuden innovaatiokehityksen olleen hidasta. Rakentaminen ja liikkuvuus ovat tärkeitä kasvualoja, mutta ovat jääneet omiin siiloihinsa. Inka sanoo raamatullisesti pian koittavan ajan, jolloin perinteiset yhtiöt jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Voittajat löytyvät tietotyöhön ja kiertotalouteen panostavista. Hän haluaa pelastaa eurooppalaisen autoteollisuuden. Tehdä tuottavuusloikan liikenteessä. Robottiautot ja digitalisaatio keskiössä. Millenniaalit ovat muutoksen ytimessä. Haluavat syödä hyvää ruokaa (Wolt), ajaa skuuteilla ja kieltäytyvät omasta autosta.
Sampo ja whim
Ehkä oikeastaan oli niin että päätin katsella ja kuunnella tämän webinaarin siksi että näin esiintyjien joukossa Sampo Hietasen nimen. Sampo on kunnioitettavan rohkea kaveri. Keksii idean ja lähtee sitä viemään. Ja menestyy. Iskee markkinaan, jonka arvelee olevan 1000 miljardin suuruinen. Kymmenen kertaa suurempi kuin teleala. Hän sanoo, että isoissa kuvioissa on helppoa laskea millaisia säästöjä syntyisi, jos ihmiset luopuisivat autoistaan, mutta kun tässä päätökset tehdään ihmisten pään sisällä, ei isoissa pöydissä – siinä ongelma. Hän kertoo ihmisten pelkäävän googlemaista tai applemaista ekosysteemiä ja bisneksen hallintaa ja riippuvuutta muutamista globaaleista yrityksistä. Näin ei tässä käy – Sampo vakuuttaa. Hän puhuu innostuneesti mielikuvista. Sanoo lentoasemien olevan esimerkki miellyttävistä liikenneasemista (?), sellaisia pitäisi tehdä myös maaliikenteen vaihtoasemista. Päivän paras hetki Pasilassa – henkeen. Kirjoitin joskus blogin whimistä. Olin laskeskellut liikenteen kustannuksia whim-yhteiskunnassa ja verrannut niitä nykymenoon. Minusta yhtälö ei aivan ratkennut. Sampon innostuneen puheenvuoron jälkeen on ehkä kaivettava vanhat laskelmat esiin ja tutkittava janan murtamisen taloutta ja filosofiaa.
http://penttimurole.blogspot.com/2018/06/nostan-sinulle-hattua-sampo-ja-whim.html
Tilaisuudessa oli puheenjohtajana Rakennuslehden toimitusjohtaja Teemu Vehmaskoski. (Ensin kirjoitin Teemun sukunimeksi Soimakallio. Näin hienot naiset vaikuttavat mielenmuistiin). Teemu johti puhetta miellyttävän rutinoituun tyyliinsä. Minulle oli yllätys hänen toimitusjohtajuutensa vajaan vuoden takaa. Näin huonosti seuraan alan tapahtumia. Onnea siitä ja menestystä. Tärkeä homma. Eihän tässä voi muuta kuin kiitellä Destiaa ja Rakennuslehteä ja ennen kaikkea hyviä esiintyjiä. Niin, en tainnut tulla maininneeksi, että eräät Destian tirehtöörit pitivät myös tietoiskujaan. Toimitusjohtaja oli keksinyt puhua puusta pudonneesta Suomi Neidosta – vai oliko vasta putoamassa - hieman heikko allegoria. Suomi Neidosta piti ottaa koppi. Infralla sitten nostettaisiin Tarzan takaisin puuhun. Anteeksi pilailu. Kyllä nostamista pandemian jälkeen riittää. Yhdessä on yritettävä - osittain janaa jatkamalla, osittain sitä murtamalla.
