Kesämökkikulttuuri on Suomessa kansankulttuuria. Vai mitä sanotte siitä, että maassamme on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Lienee myös runsaasti kesämökkikäytössä olevia vanhoja maatalousrakennuksia. Monelle vanhalle rakennukselle kesämökkikulttuuri tuo pelastuksen. Kesämökkien lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti sotien jälkeen. Vuonna 1939 kesämökkejä oli vain muutamia tuhansia. Oli herrasväen pitsihuviloita Ruissalon ja Terijoen malliin, mutta köyhän kansan mökkikulttuuri rajoittui vanhoihin mummontorppiin. Sotien jälkeen alkoi buumi. Rakkautta oli ja lapsia syntyi. Tapahtui maaltamuutto. Kaipaus marjametsiin ja kalavesille jäi. Oli saatava mökki. Mökkien määrä räjähti 1950-luvulla. Vuonna 1950 mökkejä oli 40000 ja kymmenen vuoden päästä 90000. Mökkien määrä lisääntyi sitten 1960-luvulla kaksinkertaiseksi, 1970-luvulla 43 %, 1980-luvulla 46 % ja 1990-luvulla 23 %. Sitten kehitys hidastui, sillä uuden vuosisadan ensimmäisellä kymmenyksellä mökit lisääntyivät vain 9 prosentilla. Meneillään oleva vuosikymmenen kasvu viittaa 5 prosenttiin. Nyt meillä on 510000 kesämökiksi tilastoitua rakennusta. Jos kesämökkien määrää lasketaan kunnittain, suurimmat kesämökkikunnat olivat Kuopio, Mikkeli, Parainen, Lohja, Savonlinna, Hämeenlinna, Kouvola, Salo, Kuusamo ja Raasepori. Monissa kunnissa kesämökkien lukumäärä ylittää vakinaisten asuntojen määrän. Tällaisia kuntia ovat mm. Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari, Asikkala ja Puumala. Mökeillä on Mökkibarometrin mukaan noin 2,4 miljoonaa säännönmukaista käyttäjää. Se tarkoittaa lähes puolta suomalaisista. Noin 80000 mökkiä oli joko perikuntien, yritysten, yhteisöjen tai ulkomaalaisten omistamia.
Suomessa on 1,2 milj. asuinrakennusta. Mökkejä on runsas puoli miljoonaa. Puolet suomalaisista käyttää mökkejä enemmän tai vähemmän. Mökkivuorokausien määrä on mökkiä kohti 79. Mökkien määrä lisääntyi räjähdysmäisesti sotien jälkeen. Nyt kasvu on tasaantumassa.
Miten käy kesämökkikulttuurin?
Monet kysyvät nyt kesämökkikulttuurin perään. Kesämökin omistajien keski-ikä on 63 vuotta. Alle 40-vuotiaita on vain 6 % mökin omistajista. Näin sanoo Tilastokeskus. No, tuo korkea keski-ikä on tietysti suorassa suhteessa siihen, että pääosa mökeistä rakennettiin 50-80-luvuilla. Eivät ole rakentajapapat ja mammat vielä kuolleet. Mielenkiintoista on myös se, että suuri osa mökinomistajista asuu vakituisesti maanläheisesti. Kerrostaloasukkaat eivät olekaan se enemmistö, joka pakenee kesäisin maalle. Tarkemmin sanottuna mökin omistajista 28 % asuu kerrostaloissa, 58 % omakotitaloissa ja 11 % rivitaloissa. Mökkibarometri kertoo paljon suomalaisten mökkeilystä, mökkien kunnosta, varustelusta ja huollosta.
Lapsikin sen ymmärtää
Kysyin 16-vuotiaalta Lauttasaaren kerrostalokasvatilta hänen mielipidettään kesämökkien suosiosta. Hän arveli ihmisten pakenevan kaupungin hälinää. He etsivät rauhaa. Pakoa arjesta. Ja luonnon läheisyyttä. Arveli myös mökeillä olevan väljempää. Tämähän ei liene totta, sillä mökkien keskikoko Suomessa on vain 49 m2. Hän kommentoi teini-ikäisten haluttomuutta mökki-elämään toteamalla, etteivät teinit halua maalle vanhempien kanssa – muuten ehkä kyllä. Yllättävää, että nuori ymmärtää noin hyvin mökkeilyn arvot. Kun aikanaan tein oikeita töitä, oli rahastressi päällä. Firma ei tahtonut tahkota voittoa, ei millään. Varsinkin vientitoiminta tuotti tuskaa. Silloin ainoa paikka joka todella vapautti ajatukset, oli saapuminen mökille. Rakentaminen, sienestys, optimistilla purjehdus ja surffailu, ne vapauttivat ajatukset viikonlopun ajaksi kaikista maallisista huolista. Maanantaiaamuna oli jälleen valmis ponnistelemaan.
Kesämökkien määrä on kasvanut vuoteen 1970 verrattuna eniten Lapissa ja Kainuussa. Pohjoinen luonto kiehtoo etelän asukasta. Helsingin seutukunnassa kasvu on ollut vähäisintä.
Useilla seutukunnilla mökkien määrä ylittää vakinaisten asuntojen määrän. Eniten mökkejä suhteessa vakituisiin asukkaisiin on Joutsan seutukunnassa, Turunmaalla ja Tunturi-Lapissa.
Tutkimus tarkentaa
Mia Vepsäläinen, Itä-Suomen yliopistosta on laatinut kirjallisuuskatsauksen mökkeilyn merkityksestä. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170524/urn_nbn_fi_uef-20170524.pdf
Hän kirjoittaa kauniisti, ymmärtää mökkeilyn sielun: ”Puhuttiinpa sitten kodin tai toisen todellisuuden tekemisestä, mökkeilykokemusten universaalius näkyy muun muassa siinä, miten mökkimatka koetaan siirtymäriittinä, vapaa-ajan asuntoon liitetään tietynlainen työleirimentaliteetti, siellä pyritään vapaehtoisesti yksinkertaisuuteen asunnon varustelun suhteen, ja mökillä pukeudutaan rennommin kuin normaalisti. Mökkielämys syntyy myös siitä, että siellä tehdään eri asioita kuin kotona. Esimerkiksi arkielämää usein leimaavaan sähköisen median käytön sijaan, mökillä halutaan tehdä muita asioita ja päästä irti jatkuvasta yhteydestä muuhun maailmaan. Luonto auttaa tämän elämyksen synnyssä ja säilymisessä, mutta erilaiset mökkipuuhat, kuten piha- ja puutarhatyöt, saunominen, uiminen tai kalastus pitävät yllä mökkikokemusta. Kokemus mökistä toisena todellisuutena myös haalistuu, jos se on liian valmis ja elämä siellä on tehty liian helpoksi. On myös tulkittu, että moderni yhteiskunta ja palkkatyö eivät tarjoa riittävästi mahdollisuuksia sosiaalisiin ja kulttuurisiin peruskokemuksiin ja sen vuoksi ihmiset rakentavat identiteettiään yhä enemmän erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien kautta. Vapaa-ajan asunnon remontointi ja puutarhanhoito koetaan positiivisiksi ja rentouttaviksi, koska ne ovat merkityksellisiä töitä.”
Turistit mökkimatkailijoina
Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti ulkomaalaisten mökkimatkailupotentiaalia. Hauska juttu Mia Vepsäläisen tekstissä ovat Modernit humanistit. Hän kirjoittaa Suomen matkailun ydinkohderyhmäksi jo useamman vuoden ajan määritellyn Modernit Humanistit. Tutkimusten mukaan: ”Moderneiksi Humanisteiksi kuvatut eurooppalaiset matkailijat liittivät Suomeen leimallisesti luonnon koskemattomuuden, tilallisen avaruuden, villin luonnon ja eksoottisuuden, joka yhdistettiin paitsi luontoon myös suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan.” Kesämökit kuitenkin jakavat Modernien Humanistien käsityksiä kiehtovuudesta. TNS-Gallupin ja Visit Finlandin tutkimuksen vastaajista kesämökkejä piti erittäin tai melko kiehtovina 68 % ja saunaa 58 %. Vastaajien mielestään kiehtovimmat elementit liittyivät suomalaiseen luontoon, jota itsessään piti erittäin tai melko kiehtovana 90 % vastaajista. Myös järviä piti kehtovana 90 % vastaajista. Näiden lisäksi paljon kiinnostusta herättivät revontulet, yötön yö, kesän valoisuus vs. talven pimeys, metsät, Lappi, Saaristo, hiljaisuus ja suomalainen kansanperinne.”
Saksasta Suomeen tulevat matkailijat majoittuvat usein mökeissä. Saksalaisten ykkösmotiivina on tarve päästä pakoon kiireisestä, stressintäyteisestä ja aikataulutetusta kaupunkiarjesta. Suomessa koetaan
olevan hiljaisuutta ja tilaa, mikä mahdollistaa rentoutumisen. Ranskalaiset käyttävät harvoin majoitusmuotona lomamökkiä. Muutoin ranskalaiset pitävät arvossa luontoon liittyviä kohteita sekä saunakulttuuria. Britit eivät ranskalaisten tavoin näytä erityisen kiinnostuneita mökkeilystä. Vain kolmannes tällä käyneistä harkitsi tulevansa uudelleen. Lämmin Etelä-Eurooppa on suosiossa. Venäläisten suosikkimatkailutuote Suomessa on mökkiloma. He ovat suurin matkailijaryhmä Järvi-Suomessa. Venäläiset vaativat yleensä mökiltä korkeata standardia, pitää olla sisävessa ja suihku. Mahtaako heidän omassa datsha-kulttuurissaan näin olla? Kiinalaiset matkustajat eivät ainakaan toistaiseksi ole mökkikulttuuriväkeä. Mutta saunominen kiinnostaa. Muuten on kiire paikasta paikkaan ja ostoksille mieluiten ryhmässä. Japanilaisissa luonto ja metsässä liikkuminen ”herättää tunteita pienuudesta, jostakin suuremmasta, puhdistumisesta ja rentoutumisesta, mutta myös pelosta.” (Runollisesti sanottu).
Ajat muuttuivat saunomisessa. Vielä 60-luvulla oli miesten ja naisten sauna. 70-luvulla vapausasteet lisääntyivät, ryhdyttiin yhteissaunomaan. Kunnes jälleen on palattu vanhaan käytäntöön. Minun Tammelan mökissäni kävi useasti ulkolaisia vieraita, ystäviä ja työtuttuja. Sauna oli ehdoton vetonaula. Ulkolaisten vieraiden suhteen alastomuus ei koskaan tuottanut ongelmia. Yhteissaunaan ei heitä tungettu. Ajattelen arabivieraitani ja kiinalaisvieraitani. Heille sauna oli paras elämys. Kylmä järvivesi saattoi hieman pelottaa, mutta vilunväristyksistä selvittiin saunan lauteilla. Ystäväni, arabin kysymys kuului: ”No danger animals here?” Aamulla hän oli laiturilla voimistelemassa. Pelko oli voitettu.
Muistelen omiani
Muistelen oman lapsuuteni mökkiä Asikkalan Salonsaaressa. Se oli leskeksi jääneen isomummuni torppa. Torppaan oli mahtunut Marin lisäksi 7 lasta ja lehmänkanttura. Pitkänhuiskea Nestor nukkui uuninpankolla leipälapio jalkojensa alla. Meille se oli rakas lapsuuden kesäpaikka. Hevosmiehentyöt kesäisin antoivat kaupunkilaispojalle suurta elämäniloa. Ensimmäisen oman mökkini rakensin Tammelaan Oksjärven rannalle. Ei sähköä, ei radiota, juomavesi otettiin puhtaasta järvestä. Liisa muistelee omaa lapsuudenmökkiä Puumalassa. Se oli vanha kahdeksankulmainen armeijan vaneriteltta. Kamiina nurkassa. Kesiä viettivät 8 lasta ja kolme naista. Liisan mukaan ihanimmat kesät. Nyt ovat mökit muuttuneet. Mökkibarometri kertoo, että vuonna 2015 verkkovirtaa oli 77 %:ssa mökeistä, vain 9 % oli täysin ilman sähköä, televisio oli 77 %:ssa mökeistä, suihku oli 26 %:ssa mökeistä ja astianpesukone 15 %:ssa mökeistä.
Minun Tammelan mökissäni ei ole sähköä eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Viime viikolla rakensimme mökin patiolle pihakatoksen. Veikko rakensi ja Eemeli toimi kokkina. Hieman tuo muovikatto arvelutti kelomökkiin liitettynä, mutta nyt on hyvä sieniä perata sateellakin.
Mökille matkaillaan
Uusmaalaisten mökkimatkat ovat pitkiä. Mökkimatkan keskipituus heillä on 170 km. Muualla maassa asuvilla mökki on lähempänä. Matkan keskipituus on 64 km. Olisi mukava tietää mökkimatkojen kilometrit ja vaikkapa CO2-päästöt. Valtakunnallisessa henkilöliikennetutkimuksessa 2016 on kyllä arvioitu eri matkatyyppien osuutta kokonaissuoritteessa. Mökkimatkat ja muut vapaa-ajan matkat ovat kuitenkin niputettu yhteen, eikä varsinaisen mökkimatkailun määrää saa selville. Mökkibarometrissa 2016 laskettiin mökkimatkojen vuosikustannuksiksi vuoden 2015 tasolla 1,2 mrd. euroa vuodessa. Se on 4 % Suomen vuotuisista henkilöliikennekustannuksista virallisella kilometrihinnalla laskettuna. Mökkimatkat eivät näytä kaatavan Suomen liikennetaloutta. Toinen kiinnostava kysymys on etätyön yleistyminen. Mökkibarometri kertoo etätyötä mökeillä tekevän nyt 7 % haastatelluista. Myönteisesti tähän ajatukseen suhtautuu 34 % mökkiläisistä. Minulla eläkeläisellä tämä mökkityö – blogien kirjoittaminen on hyvin mieluisaa. Dementia-harjoitukset hoituvat Kemiönsaaren maalaismaisemassa erityisen hyvin. Välillä ladossa sikaria poltellen, niin kuin nyt, välillä talossa takkatulen ääressä.
Liisalle ja minulle mökki on paratiisi
Meille kahdelle eläkeläiselle, Liisalle ja minulle mökki on paratiisi. Vietämme mökillä kolme kuukautta. Hieman vielä talven kynnyksellä ja kevään korvalla. Vakiomökkimme on Kemiönsaarella, meren tuntumassa, mutta kuitenkin kuivalla maalla, peltojen keskellä. Mökkimme on vanha kyläsepän torppa navetoineen ja latoineen. Nukumme yön viileydessä navetan parvella. Kuu ja aurinko pilkottelevat lautojen raosta nukkujien iloksi. Elokuu on ihanaa aikaa. Viljan kypsyminen muuttaa kevään mustat pellot kullankeltaisiksi viljan lähteiksi. Leikkuupuimureiden yöllinen jyrinä tuntuu musiikkina korvissa. Sienet ovat nyt odottaneet sateita. Sateet tulivat ja kohta on tattien aika. Silloin suuntaamme metsiin, täällä ja Tammelassa. Minä jalkapuolena autokuskina, Liisa intohimoisena sienestäjänä. Kohta kuivuri surisee ja talven sienet ovat kuivattuina lasipurkeissa. Luumupuut notkuvat kypsyvien hedelmien painosta. Kasvihuone pursuaa tomaatteja ja kurkkuja ja kasvimaat tuottavat kesäkurpitsaa ihanine maanmakoisine kukkineen, maa-artisokat odottavat mullan alla, samoin perunat ja härkäpavut odottavat poimijaansa. Sauna lämpiää. Eläkeläisenä tuntee jopa syyllisyyttä tästä onnesta.
