Suomessa on alle 1000 asukkaan kuntia 14 kappaletta. Niistä 9 sijaitseen Ahvenanmaan maakunnassa. Pienin kunta on Sottunga. Siellä on vain 91 asukasta. Kemiön saaren entisistä itsenäisistä kunnista Västanfjärdissä oli aikanaan (2008) 790 asukasta ja Dragsfjärdissä 3200 asukasta. Myös Hiittisten 700 asukkaan kunta oli aiemmin liitetty Dragsfjärdiin. Liittyessään vuonna 2008 Kemiön ja Dragsfjärdin kanssa Kemiönsaaren kunnaksi Västanfjärdin kunnan asukkaista 88 % oli ruotsinkielisiä. Nykyisessä Kemiönsaaren kunnassa on 6700 asukasta, joista 68 %:lla ruotsi äidinkielenä.
On hieman pakko aina yrittää oppia jotain blogeja tehdessä. On kummallista, miten itsestään selviä asioitakin joutuu hahmottamaan itselleen uudelleen ja uudelleen. Yksi näistä on eri kielten osuus. Taas havaitsee, miten yksikielinen maa Suomi on. Ylemmästä kuvasta havaitsee keltaisella värillä merkityn ruotsinkielisten osuuden säilyneen lähes vakiona viimeisen 28 vuoden aikana. Ruotsinkielisiä on 5,2 %. Kun kävelet kadulla ja kohtaat ihmisiä, niin 5,2 ihmistä sadasta on ruotsinkielisiä, 1,4 sadasta on venäjänkielisiä ja 0,9 sadasta on vironkielisiä. Arabiaa puhuu 5 tuhannesta vastaantulijasta ja somaliaa 4 tuhannesta vastaantulijasta. Muita kuin suomen tai ruotsinkielisiä on 12 ihmistä sadasta. Alempi kuva kertoo kesäpaikkani eli Kemiönsaaren väestömuutoksesta ja kielijakaumasta. Ruotsinkielisiä on 68 %, suomenkielisiä 28 % ja muita kieliä 3 %. Suomenkieliset sinnittelevät 2000 asukkaassa. Ruotsinkielinen väestä vähenee tasaisesti. Historiallisesti Kemiönsaaren väkiluku oli nykyisellä tasolla eli 6000-8000 asukkaassa 1700- ja 1800-luvuilla. 1890 väkiluku alkoi voimakkaasti nousta ja 1910 oltiin jo 14000 asukkaassa. Vuonna 1950 alkoi voimakas maaltamuutto ja vuonna 1990 oltiin 8000 asukkaassa. Jyrkkyydeltään 1880-1910 nousu oli sama kuin 1950-1990 pudotus.
Axel Oxenstjerna ja oppimismenetelmänä Bert-Lancaster
Kirjoittelen nyt Västanfjärdistä, sillä kokkihenkilömme Eemeli on saanut täältä kesätyöpaikan. Ajelen nyt alvariinsa Gästerbyn ja Brännbodan väliä kokkiapulaista kuljettamassa. Hän on kesätöissä Ravintola Kansakoulussa Brännbodantiellä. Kesätyö motivoi. Vauhtia riittää. Minä olen puolestani joutunut vakavasti pohtimaan tuota hallitusohjelmakysymystä maaseudun tyhjenemisestä näitä hienoja maaseutupaikkoja edestakaisin varvatessani. Olen myös pakosta joutunut ihmettelemään näiden maalaisten mahtavaa yhteisöllisyyttä heidän järjestäessään kylän kesäohjelmia. On se aivan uskomatonta, kun lukee Västanfjärd BULELTINIA ja tutkii kesäohjelmakirjoa. On siis Shakespearen Kesäyön unelmasta Huutokauppakeisariin ja kaikkea siltä väliltä – ilta illan jälkeen.
Västanfjärdon kuuluisa laivanrakennuksestaan. Se on kuuluisa myös kaivoksistaan ja kalkkikivilouhimostaan ja monesta pienestä ja yhdestä suuresta kalkkiuunista. Uuni sijaitsi juuri tuossa naapurissa Kalkholmenilla. Aivan näköetäisyydellä olevan Västanvikin ratsutilan omisti Suomen sodan jälkeen Vänrikki Stoolin tarinoissa esiintyvä eversti Carl Johan von Konow. Taitaa miltei välttämättä tuo Konow olla ystävämme arkkitehti Ossian von Konowin esi-isiä. Ossian oli yksi niistä profeetoista joka halusi pitää ainakin eteläisen maaseudun keskukset asuttuna puutarhakaupunkeja hellimällä ja rautateitä rakentamalla. Taisipa hän kuitenkin haluta tyhjennettäviksi Lapin ja muut ns. syrjäseudut. Oli pakko katsoa mitä hän ajatteli Kemiön seudusta. Salo ja Tammisaari olivat puutarhakaupunkeina, mutta harmi kyllä tälle saarelle ei vihreätä lähiötä ollut herunut – mutta eipä ole rautatietäkään.
Oikeastaan täällä on varsin mielenkiintoista, kun ajattelee tämän saaren teollista kuhinaa menneinä vuosisatoina. Kalkinpolttoa aloiteltiin talonpoikaistoimintana 1500-luvulla. Raudan jalostusta aloiteltiin, kun kuningas halusi aatelisille muutakin puuhaa kuin maanviljelyä. Taalintehtaan rautatehdas sai suuremmassa mitassa alkunsa 1700-luvun alussa. Björkbodaan rakennettiin kankirautavasara, jolla turvattiin raudan jatkojalostus. Tehtaan menestys oli maailman kauppatilanteen mukaan vaihtelevaa. Venäjän ja muun maailman tullisodat vaikeuttivat toimintaa. Aina kuitenkin noustiin ja 1930-luvulla Taalintehtaalla oli 800 työntekijää. Saarella oli useita kymmeniä telakoita. Mitä sitten merkitsevät jatulintarhat kirkon läheisyydessä. Oliko kysymyksessä henkien taistelu?
Västanfjärdin vuonna 1760 rakennettu vanha kirkko. Tässä kirkossa on tapana kuunnella Kemiönsaaren Musiikkijuhlien kynttiläkonsertti. Tänä vuonna se on lauantaina 13.7.2019 kello 22:00. Tapaammeko siellä?
Tuossa juuri kahvipaikkani naapurissa Kalkholmenilla on ollut 20-luvulla rakennettu maamme suurin rengasuuni kalkinpolttoa varten. Siellä oli myös 65 metriä korkea savupiippu. Piippu räjäytettiin vuonna 1959 symbolina kalkinpolton loppumiselle ja samassa rytinässä erään elinkeinon kuolinkellot soivat. Paikalla oli myös 3 km:n mittainen köysikuljetin jolla kiiviaines tuotiin uunille. Huikeata ajatella.
No, eräs käsittämättömän kunnioitettava suoritus oli jahti Eugenian rakentaminen ensin Sagalundissa ja sitten viimeistely Västanfjärdissä. Hankkeen puuhaajat onnistuivat keräämään laivanrakennuksen ympärille yli 60 hengen tukijaporukan ja ammattitaitoiset rakentajat talkooväkineen. Sillä tehtiin mahdoton mahdolliseksi. He rakensivat 1879-luvun lopulla rakennetun ja Hiittisissä 1951 uponneen jahti Eugenian mallin mukaisen jahdin alusta loppuun. Rakennustyö alkoi 1977 ja vesillelasku tapahtui vuonna 2000. Nyt jahti seisoi minun ihailtavanani tuossa Västanfjärdin Kalkholmenin laiturissa. Näkemäni perusteella voisin suositella purjehdusta. Niitä tehdään tänä kesänä kuulemma Kasnäsistä mm. Örön entiselle sotilassaarelle sekä Bengtskärin majakalle.
Lopuksi laitan tähän vielä mainostamani Västanfjärd BULLETININ kylälehden otsikkolehden. Sieltä löytyy tuo ihmeellinen kesäohjelma kaikkinensa.
KLIKKAAMALLA SEURAAVAAN LINKKIIN SAAT ESILLE SAGALUNDIN MUSEON INTERAKTIIVISEN ESITTELYN KEMIÖNSAAREN HISTORIASTA JA MATKAILUKOHTEISTA.
Suomi asuttuna
Vietän täällä kesääni, siksi tämä nyt kiinnostaa. Hallitusohjelmassa julistetaan aatetta pitää Suomi asuttuna, tarkkaan sanottuna näin: ”Toteutetaan harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän esityksen pohjalta vaikuttavuusarviointi ja muodostetaan toimenpideohjelma kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämiseksi myös väestöään menettäville alueille.” Onko tämä alue harvaan asuttu ja onko tämä alue väestöään menettävä? No jos asukastiheys määrittelisi harvaan asutun niin aika harvaa on. Kemiönsaaressa asuu 10 ihmistä maaneliökilometrillä. Jos meret otetaan mukaan, asukastiheys on 2,4 as./km2. Väestö on ollut vähenemään päin. Vuodesta 1990 Kemiönsaaren väestö on vähentynyt keskimäärin 0,8 % vuodessa mikä on keskimäärin 60 asukasta vuodessa.
Olen kirjoitellut aika monta blogia näistä seuduista. Niitä voi muun lukemisen puutteessa tarkastella:
http://penttimurole.blogspot.com/2013/08/kadotettu-kylatie.htmlhttp://penttimurole.blogspot.com/2013/09/konstrundan-pitkin-rannikkoa.htmlhttp://penttimurole.blogspot.com/2016/07/valuuttavallankumous-bitcoineista.htmlhttp://penttimurole.blogspot.com/2018/07/kemion-saarta-kiertamassa.htmlhttp://penttimurole.blogspot.com/2018/08/venematkalla-salon-torille.html
Axel Oxenstjerna ja oppimismenetelmänä Bert-Lancaster
Kaikki alkoi, kun Axel Oxenstjerna sai Kemiönsaaren läänityksenä Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfilta. Oxenstjerna oli kuninkaan uskottu ja valtakunnankansleri. Hän oli hallinnon ja koulutuksen uudistaja. Hänen kuuluisa lauseensa on jäänyt historiaan. Se oli hänen omalle pojalleen antama viisaus: ”Tulet hämmästymään, kun havaitset, miten vähällä järjellä meitä hallitaan.” Hänen toimestaan Kemiön saarelle perustettiin Suomen ensimmäinen koulu vuonna 1649. Se oli nimeltään Tjuda Pedagogi. Koulumäki on kuitenkin tallella. Siinä on Liisan ja kumppaneiden ateljetalo. Ensimmäisistä koulurakennuksista ei ole jäänteitä, mutta 1700-luvun lopulla rakennettu koulurakennus on nähtävillä ja vierailtavissa Sagalundin ulkoilmamuseossa Kemiön keskustassa. Koulurakennus siirrettiin Sagalundiin vuonna 1914. Tässä koulussa sovellettiin 1800-luvun puolivälistä alkaen opetusmenetelmänä Bell-Lancaster -systeemiä. Mitä se on? Se on sitä, että pitemmälle oppineet koululaiset opastavat tovereitaan. Mainion älykästä! Tämä menetelmä tulisi ehdottomasti ottaa käyttöön nykykoulutuksessa. Minua, diletanttia, ajatus melkein huimaa! Kotona olen kuunnellut Antin ranskan lukua ja yrittänyt kuulustella. Ei tule mitään. Isoveli Eemeli ryhtyy kuulustelemaan. Kaikki sujuu ongelmitta. Eemelin kommentti: ”siitä on niin kauan, kun sinä kävit koulua, että olet jo kadottanut taidon ymmärtää oppimisprosessin sielunelämää tai oliko se vastentahtoisen oppilaan sielunelämää.”
Västanfjärdon kuuluisa laivanrakennuksestaan. Se on kuuluisa myös kaivoksistaan ja kalkkikivilouhimostaan ja monesta pienestä ja yhdestä suuresta kalkkiuunista. Uuni sijaitsi juuri tuossa naapurissa Kalkholmenilla. Aivan näköetäisyydellä olevan Västanvikin ratsutilan omisti Suomen sodan jälkeen Vänrikki Stoolin tarinoissa esiintyvä eversti Carl Johan von Konow. Taitaa miltei välttämättä tuo Konow olla ystävämme arkkitehti Ossian von Konowin esi-isiä. Ossian oli yksi niistä profeetoista joka halusi pitää ainakin eteläisen maaseudun keskukset asuttuna puutarhakaupunkeja hellimällä ja rautateitä rakentamalla. Taisipa hän kuitenkin haluta tyhjennettäviksi Lapin ja muut ns. syrjäseudut. Oli pakko katsoa mitä hän ajatteli Kemiön seudusta. Salo ja Tammisaari olivat puutarhakaupunkeina, mutta harmi kyllä tälle saarelle ei vihreätä lähiötä ollut herunut – mutta eipä ole rautatietäkään.
Kaivostoimintaaharjoitettiin useassa paikassa. Maaperässä esiintyy kalkkipitoisia kivilajeja ja siksi kalkkikiven louhimisesta ja polttamisesta tuli tärkeä elinkeino jo 1500-luvulla. Kiviaines kuumennettiin 900 asteeseen ja siitä tuli sammuttamatonta kalkkia. 1800-luvulla Paraisten ja Kemiön seudulla poltettiin 70 % Suomen tarvitsemasta kalkista. Mihin sitä kalkkia sitten tarvittiin. No, me rakentajat tiedämme, että kalkkia tarvittiin laastiin, jolla taloja ja piippuja muurattiin, myös maatalouteen ym. Kemiön saaren suurimmat kalkkikaivokset esiintyvät Västanfjärdissä. Ne olivat aluksi vain kuoppia tai hautoja. Suurimmat sitten menivät jo 70 metriin. Seudulla yritettiin louhia myös rautaa ja hopeaa. Myös kuparia etsittiin. Pegmatiittia ja kvartsia sitten löytyi. Maasälpää alueella on louhittu jo sadan vuoden ajan - vieläkin.
Kauppamerenkulku ja laivanrakennus olivat kemiöläisten merkittävä elinkeino. Talonpojat olivat porvarimerenkulkijoiden kiusaksi harjoittaneet kansainvälistä kauppaa Tallinnaan ja Tukholmaan. Hämeestä kauppareitit kulkivat Salon ja Kemiön seudulle. Yrittivät välttää Turun ahnaat porvarit ja laivat. Kirjoitinkin tuosta blogissani: http://penttimurole.blogspot.com/2018/08/venematkalla-salon-torille.html Hiljalleen talonpokaispurjehdus vapautui rajoituksistaan ja ajalla 1830-1880 laivoja rakennettiin runsaasti. Erityisesti Krimin sodan jälkeen telakkatoiminta kiihtyi. Oolannin sota 1854-1856 oli tuhonnut paljon suomalaista kauppalaivastoa ja talonpokaismerenkululle aukesi tilaisuus. Kemiönsaarelaisten oman laivaston yhteenlaskettu vetoisuus nousi 1800-luvun alun 400 tonnista vuosisadan lopun 6000 tonniin. Suurimmat talonpoikaispurjehduksen laivat olivat vetoisuudeltaan 200-400 tonnia, keskikoko taisi olla 100 tonnia. Tästä voisi päätellä laivojen lukumääräksi vuosisadan lopulla 40-50 kappaletta. Melko hurjaa ja laivat oli vielä rakennettu näillä rannoilla. Kirjoittavat että saaren rannoilla oli yli 40 sellaista lahtea, joilla laivoja rakennettiin. Nyt kun saarta kiertää on parasta paaluttaa nuo entiset telakat mielenmaisemaansa.
KLIKKAAMALLA SEURAAVAAN LINKKIIN SAAT ESILLE SAGALUNDIN MUSEON INTERAKTIIVISEN ESITTELYN KEMIÖNSAAREN HISTORIASTA JA MATKAILUKOHTEISTA.
