Ennen vanhaan sotien jälkeen vaihdoimme mustepullon ja täytekynän kuulakärkikynään. Kommunikaatioteknologia oli tehnyt suuren muutosaskeleen. Nyt muutostekijöinä ovat älypuhelimet vauvasta vaariin. Tekoäly on tulossa meidän olohuoneisiimme. Se on tulossa suunnittelutoimistojen pöydille ja kokkien resepteihin. Tekoäly ottaa meidät hoitoonsa, kun rinnasta nappaa tai polvea kolottaa. Tekoäly on oleellinen osa nuorten käsikapulaharrastuksia. Se on myös tarttumassa automme rattiin ja ohjaa meidät läpi ruuhkaisen kaupungin. Tekoäly valitsee meidän musiikkimme ja elokuvamme. Se valitsee kaiken sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi se on katsonut hyödylliseksi sinut ja minut tehdä. Päätöstä johtaa tarveharkinta, äly laskee hyödyt. Millaisia ihmisiä toisten ihmisten ja koneiden kompleksi tarvitsee? Ohjeet tulevat ylhäältä. Ne tulevat kaikkivaltiaalta ylimmältä koodaajalta. Kukaan ei tiedä missä koodaaja asuu tai työskentelee. Hän ei itse asiassa asu tai työskentele missään, sillä hän on virtuaaliolento. Virtuaalikoodaajillakin on verkostonsa. Ylimmästä koodaajasta alimpaan koodaajaan he muodostavat mahtavan lohkoketjun.
No, tänään kyllä luin netistä Helsingin yliopiston tekoälyproffan sanoneen, ettei kysymys ole koodareista niinkään, vaan niiden ihmisten saamisesta mukaan tekoälykehittämiseen jotka ymmärtävät tavallista arkielämää. Hän tarkoittaa bussikuskin arkielämää ihmisten palvelussa ja lähihoitajan arkielämää ihmisten palvelussa, tai jotain sen tapaista. No, tässähän hypättiin taaksepäin nykyaikaan. Minä tuossa edellisessä kappaleessa olin jo siinä ajassa, jolloin ihminen on kaiken tämän prosessin tarpeeton altavastaaja. Haluaisin ymmärtää keihin meitä siinä ajassa vertaisi. Me kai olemme jonkinlaisia kirvoja joita tekoälymuurahaiset käyttävät kotieläiminään. Itseasiassa kirjoitinkin koirasta ja ihmisestä blogissani alkuvuodesta: http://penttimurole.blogspot.com/2018/03/tekoaly-huijareiden-ja-armeijoiden.html
Tekoälyn neuroverkoista saattaa tulla uusi jumalasi ja vapauttajasi.
Tekoäly tuntuisi saavan jumalallisia voimia. Sen uskotaan alistavan ihmisen älylliseksi orjakseen jo parin sukupolven päästä. Ehkä ihmisen suhde tekoälyyn tulee olemaan suunnilleen samanlainen kuin koiran suhde isäntäänsä. Ihminen on tässä koirana. Tai niin kuin ihmisen suhde jumalaan. Uskoo sen olevan olemassa, mutta ei voi saada siihen vuorovaikutuksellista suhdetta. On vain yksisuuntainen suhde. Rukoilet ja anot, mutta kukaan ei vastaa. Olet yksin itsesi kanssa. Ehkä näet hyvän enkelin istuvan sydämen puolella vasemmalla olkapäälläsi laskemassa hyviä tekojasi ja pahan enkelin oikealla olkapäälläsi laskemassa pahoja tekojasi. Ne sitten kertovat taivaan porttien vartijoille tulevaisuutesi koodin. Tekoälyn jumaluuden apostolit näkevät jo nyt enkelien korvautuneen älypuhelimella. Puhelin laskee ja kirjaa hyvien ja pahojen tekojesi lisäksi myös pulssisi ja askeleesi. Se kirjaa elämäsi loppuun saakka omiin pilviinsä sinun kaikki tekosi ja ajatuksesi. Digitaalisella hautausmaallasi tulee olemaan BIG DATA juuri sinusta. Sitä hautaa et voi sulkea ja saattaa itseäsi onnelliseen unohdukseen. Suorastaan päinvastoin jokin sinua rakastava jälkeläisesi tai onnellinen perijäsi voi siirtää sinuun datasi aivan itsesi näköiseen robottiin ja niin saavutat RAAD-uskojien tavoitteen etkä koskaan kuole.
Rupeaako pikkuhiljaa kiinnostamaan?
Tekoälyt riidassa tekijänoikeudesta
Ode Soininvaara haikailee blogissaan 2. 12. 2018 tekoälyn Big Datan avulla tuottamasta Mozartin musiikista ja sen tekijänoikeuksista: ”Tekoälyn avulla tullaan tuottamaan niin musiikkia kuin kuvataidettakin. Onko se tappio kulttuurille vai suuri voitto – olettaen, siis että tuotos on ihmisen tekemää taidetta parempaa?” Mielenkiintoinen lauseen loppu tuo: ”ihmisen tekemää taidetta parempaa”.
Oden saamissa lukuisissa kommenteissa viisaat pohtivat lainsäädäntöä. Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä. että vain ihmisen tekemällä taiteella voisi olla tuo kaikkivaltias tekijänoikeus. Tähän en lainkaan usko. Ja sitä paitsi saanhan minä blogeissani vapaasti julkaista vanhojen maestrojen kuten Gallen Kallelan tai Edelfeltin kuvia, kunhan vain aikaa kuvan teosta on kulunut 70 vuotta. Lähde on tietysti mainittava.
Tekoälyn algoritmiarsenaalien lähdeomistajana on varmaankin jokin kansainvälinen yhtiö, joka on hankkinut itselleen kaikki oikeudet ja patentit mahdollisiin ja mahdottomiin algoritmeihin. Tuosta tulevaisuuden kaiken omistamisesta mahtaakin nyt juuri olla käynnissä melkoinen kilpailu ja ns. kehitys. Uusia multimiljardöörejäkin on syntymässä. Kaikki varmaan arvaamme mitkä yhtiöt ovat syvimmällä tuossa valtaisassa kähmintäprosessissa. No, arvaa kaksi kertaa. Joko osui?
Todellakin, viime kesänä maalla joku löysi sienen laudan palalle kirjoman grafiikan, joka esitti metsää, tai mitä lienee. Toinen kuva on ensilumen luomasta grafiikasta meidän pihallemme. Ovatko nuo taidetta? Tekijänoikeuden perään ei ainakaan kukaan ole kyselemässä.
Vain tekoäly on voinut keksiä tämän meidän yhteisen älyttömyytemme
Sanovat tekoälyn tuovan mukanaan vallankumouksen. Teollinen vallankumous toi meille mekaanisen voiman, nyt tämä uusi vallankumous, toinen koneaika, tuo meille mentaalisen voiman. Sanovat että tieto mahdollistaa älykkyyden. Meillä on intuitio. Emme pysty opettamaan sitä koneille. Siinä onkin tämän uuden vallankumouksen suuri ongelma. Niiden on itse se opittava. Hurjaa! Nyt ne ovat – vai pitäisikö jo varmuuden vuoksi sanoa HE OVAT vastasyntyneen vauvan tasolla. Opettelevat huomaamaan painovoiman vetävän esineitä suoraan alaspäin. Oppivat myöskin nesteen vetäytymisen vaakatasoon. Tämä kaikki tapahtuu itseoppimalla, ilman opetusta. Kissan ja koiran eroista ne eivät vielä tuossa vaiheessa tiedä mitään. Kunhan nyt ensin tutkivat kuvien pikseleistä viiksikarvojen eroja. Vauva oppii seuraavan neljän, viiden vuoden aikana kuvan, puhutun kielen ja kirjoitettujen sanojen merkitykset. Ihmelapset ovat säveltäneet sinfonioita kymmenvuotiaina. Nyt kuvitellaan tekoälyn olevan samalla tiellä. Ja äärimmäisen nopeasti.
Tekoälyä taidetaan käyttää myös ihmisten addiktoimiseksi heidän älypuhelimiinsa. Jaa, siinäpä taisi todella ensimmäistä kertaa kolahtaa. Tekoäly toimiikin jo nyt meidän joukossamme, mistä muuten voisi johtua, että bussissa, hautajaisten muistotilaisuudessa, juhlissa tai jalkapallokentän reunalla vain kolme kymmenestä on irti kännykästään. Kun paikalla on lapsia, jokainen yli kolmivuotias roikkuu kännykässään. Kaksivuotiaat hamuilevat lähimmän kännykän suuntaan. Totta, ei ihmisäly olisi voinut keksiä mitään noin älytöntä. Sen on täytynyt olla tekoäly
He ovat mukana tulevaisuudessamme
Miten olisi ratkaistava yhteiskunnan taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen kehityksen malli? Vai olisiko siihen lisättävä robottien, kyborgien ja muiden puoliolentojen olemassaolon kompleksi? Tämä on mielenkiintoista. Yhdyskuntia, taloja, liikenneverkkoja, terveydenhuoltoa, koulutusta, viihdettä, avaruusmatkailua, perhepolitiikkaa, rikoksien torjuntaa ja jopa sodankäyntiä suunnitellaan nykyisen elämisen ja olemisen mallin mukaan. Mitään singulariteetin seurauksena syntyvää uutta ja vallankumouksellista todellisuutta ei käytetä suunnittelun pohjana. Kuitenkin viisaat sanovat singulariteetin olevan totta jo vuonna 2045.
Eräs herra I. J. Good esitteli vuonna 1965 teorian älyräjähdyksestä. Älykkäät koneet luovat yhä älykkäämpiä koneita ja superälykkäistä koneista tule ultraälykkäitä koneita. Prosessissa ei enää tarvittaisi lainkaan ihmistä. Mitä nyt ehkä muutama älyalkemisti puuhailemassa kyborgien suojaamissa laboratorioissaan. Koneiden älykkyys olisi kertaluokkaa ihmisten älykkyyttä suurempaa. No, mitäs sitten? Sehän nyt alkaa päälle tuntuu päivänselvältä, että kone olisi ajattelussaan loogisempi ja rationaalisempi kuin ihminen. Mutta eihän se niin voikaan olla. Koneethan käyttävät ihmisten luomaa BIG DATAA ja data opettaa koneille ihmisten toimintamalleja. Ne ryhtyvät taistelemaan toisiaan vastaan ja huomattava osa resursseista tullaan käyttämään koneiden hallitsemien eturyhmien omaisuuden ja vallan kasvattamiseen. Kilpailevat koneet ovat vihollisia. Koneiden maailmassa tapahtuu myös mutaatioita. Kone saattaa kadottaa geenibittinauhastaan nollan tai ykkösen ja samalla menettää järkensä ja ryhtyä tuhoamaan vastustajiaan.
Oxfordin yliopisto ja ruotsalainen Global Challenges –säätiö tekivät ennusteita maailman tuhoutumisen todennäköisitä syistä. Sadan vuoden aikana tapahtuvan maailmantuhon suurimmaksi vaaraksi arvioitiin tekoäly nollasta kymmeneen prosentin todennäköisyydellä. Muiden ilmeisten vaarojen lukemat jäivät prosentin kymmenyksiin ja pitkälle sen alle. Ilmastonmuutos tuhoutumisen syynä oli arvioitu tasolle 0,1 %. Ydinsodan todennäköisyys oli 0,005 % ja tulivuoren purkaus 0,00003 %. Ekokatastrofia tai sivilisaation romahdusta ei osattu todennäköistää.
■ Tekoäly 0–10 prosenttia
■ Tuntematon vaara 0,1 prosenttia■ Ilmastonmuutos 0,01 prosenttia
■ Synteettinen biologia 0,01 prosenttia
■ Nanoteknologia 0,01 prosenttia
■ Ydinsota 0,005 prosenttia
■ Asteroidi-isku 0,00013 prosenttia
■ Globaali pandemia 0,0001 prosenttia
■ Supertulivuoren purkaus 0,00003 prosenttia
■ Ekokatastrofi Ei arviota
■ Sivilisaation romahdus Ei arviota
■ Ihmiskunnan huono johto Ei arviota
Samaisen säätiön raportissa oli tutkittu meidän maailmanloppumme torjumisen liittyviä yhteiskunnallisen päätöksenteon ja yhteistyön ongelmia ja toisaalta tämän yhteisen kohtalomme torjumiseen liittyviä teknologian mahdollisuuksia. Tekoäly tuntuu olevan niin ihmisten päätöksentekotahdon kuin teknologian riskientorjunnan suhteen saavuttamattomissa. Tai siis ainakin huomattavasti esimerkiksi ilmastonmuutosta vaikeampi juttu. Päätöksenteon kannalta ilmastonmuutoksen torjunta on kyllä erittäin vaikea, mutta teknologisesti se olisi jotenkin keskivaikeasti torjuttavissa. Puhtaasti teknologisesti tulivuoren jättipurkauksen torjunta olisi samaa vaikeusastetta kuin tämän rakastettuna ystävänä meidän elämäämme tunkeutuvan tekoälyn torjunta. Siis mahdotonta. Nostammeko kädet ylös ja antaudumme?
”Millaisiin kaupunkeihin tekoäly meidät asuttaa?”
Olen eräässä blogissani aiemmin esittänyt tuon kysymyksen Minun tarkoitukseni oli ryhtyä arvuuttelemaan sitä, millaisia kaupunkeja tekoäly suunnittelee sitten kun oppivat koneet ovat hieman harjoitelleet kaavoitusta, tehneet nuo virheensä ja sitten oppineet ne välttämään ja vihdoin kolmen päivän itsenäisen työskentelyn jälkeen iskevät pöytään tilastot, ennusteet ja renderoidut visionsa tulevasta ympäristöstämme. Eikä vain visionsa vaan tarkkaan detaljoidut suunnitelmat valmiina 3D tulostimien ravinnoksi. Tässä prosessissa meidän triviaalit home-ongelmamme tai energiankäytön ongelmamme ovat menneen talven lumia. Puhumattakaan liikenneongelmista. Tekoäly ohjelmoi meidän vapaa-aikatyömme laadun ja luo meille etäläheisyyden ja tarjoaa meille oikein ajoitettuna itseohjautuvan nojatuolin, jolla liikumme tapaamaan tuttaviamme tai kuljettamaan lapsiamme treeneihin – edellyttäen että tekoäly oli meille tällaisia tarpeita optimoinut.
Onhan meillä malleja tulevaisuuden kaupungeiksi. Niitä on vuosikymmenten takaa. Ainoa mitä en ole vielä nähnyt on tekoälyn suunnittelema kaupunki tai edes vähintään suunnitelma kaupungiksi. Kummallista miten vähän tekoälyihmiset ovat kiinnostuneet kaupungeista. Olen katsonut kymmenittäin TED-esitelmiä tekoälystä. Kukaan ei puhu kaupungeista! Niin tai puhuuhan Elon Musk Marsiin tehtävästä siirtokunnasta. Siitä on tuo alakuva oikealla. Onkohan tekoälyn tekemä? Jotenkin siltä näyttää. Näyttää myös hauskasti afrikkalaiselta savitalokylältä – todelliselta ekokaupungilta. Ei bulevardeja, ei pilvenpiirtäjiä, ei pyöräteitä, puhumattakaan moottoriväylistä tai keskuspuistoista.
Kiinalaiset viitoittavat ajatuksiamme
Julkista keskustelua käydään monesta kummallisesta asiasta. Ihmiset revittelevät tunteitaan ja mutuaan. Joku sanoo, että siirtyminen autonomisiin autoihin vähentää liikennettä. Joku toinen todistaa simulointimalleja käyttäen kaduilla liikkuvien autojen määrän lisääntyvän rajusti silloin kun autoista tulee robotteja. Joku sanoo, että asuntotuotantoa tulisi lisätä kohtuuhintaisen asumisen nimissä. Hän sanoo, että hinnat putoavat, kun tarjontaa lisätään. Toinen katselee tilastoja ja havaitsee kuumentuneen asuntomarkkinan lisäävän asuntojen hintoja. Se mistä vähän puhutaan, on sosiaalinen ympäristö. Siitä puhutaan niin vähän, ettei niistä puheista edes löydä tuota vastakkainasettelua. No, onhan segregaation torjunta puhetta sosiaalisesta ympäristöstä ja siinä me olemme tähän asti onnistuneet. Olemme onnistuneet sekoittamaan köyhiä ja rikkaita sopivassa määrin. Nyt kuitenkin tämä tiiviiden ja ahtaiden ja korkeiden kaupunkien ylenmääräinen poliittinen intoilu, josta yllättäen täytyykin syyttää niitä, jotka aiemmin ajoivat tiiviin ja matalan tai puutarhakaupungin ideologiaa, se onkin meidän tulevaisuutemme uhka. Meidän tulevaisuutemme uhka ei ole kasvun puute tai kansainvälisen kilpailukyvyn puute. Meidän uhkamme on se, että haluamme olla juuri samanlaisia kuin kaikki muut. Olosuhteista riippumatta, maantieteestä riippumatta. Tosiasiassa juuri erilaisuutemme on kilpailukykymme. Väljä ja vihreä kaupunki on kilpailukykymme. Tapani ”Susi” Launis haikailee kylien perään. Hauska juttu ja ajatus johon voi yhtyä kannatusjäseneksi.
Nyt hetkellisesti näyttää siltä, että kiinalaiset viitoittavat polkuamme kaupunkien tekemisessä. Haluamme olla samanlaisia. Emme tajua mittakaavaa. Mutta kaikki on aaltoliikettä. Hetken huuma päättyy. Pian olemme taas oma itsemme. Markkinat tulevat puhumaan. Joskus nekin ovat poliitikkoja ja kaupunkiutopisteja viisaampia. Heikki Aittokosken Hesarin jutussa olivat nämä kuvat. Kiinalainen valtionyhtiö rakentaa Malesiaan kaupunkiunelmaansa. Tuollainen näyttäisi nyt olevan meidänkin mallina, sinne vain mereen Helsingin matalalle a la Peter Vesterbacka tai vaikkapa Pasilaan. Aittokosken hyvä juttu loppuu tarinaan malesialaistyömaan portille ripustetusta sananlaskusta: ”Menneisyys näyttää tulevaisuuden.” Toivon tuon olevan totta!
Niin, piti palata siihen, miten tekoäly tulee suhtautumaan kaupunkiimme ja kaupunkeihimme. Mitä tekoäly tulee sanomaan työssäkäynnin muutoksista, liikennemuodoista, kilpailutuksesta, asumisesta, yksinäisyydestä, vanhuksista ja kolmannen iän yhteiskunnasta? Ne asiat joita nyt ratkoo korkein hallinto-oikeus, nehän joutuvat tekoälyn ratkaistaviksi. Tuleeko tekoäly taistelemaan poliitikkoja vastaan? Tai juuriko päinvastoin? Tekoälyllä ei ole poliitikkojen ongelmaa: tulla valituksi seuraavissa vaaleissa – tekoäly on jatkuvassa evoluutiossa. Se on ainoa mikä on pysyvää. Mitä isompi on data, sinne suuntaan painutaan. Niin, tässäpä kysymys. Toimiiko tekoäly niin että se lähtee suurista kokonaisuuksista kohti ruohonjuuritasoa vai lähteekö se sittenkin rakentamaan maailmaa pienimmistä fragmenteista kohti suuria kokonaisuuksia?
Taas päädyin kysymyksiin ilman vastauksia
Jopa tuo yksinkertainen kysymys kaupunkien tulevaisuudesta jäi vastaamatta. No, ensi kerralla. En muuten todellakaan usko singulariteetin toteutuvan. Jos ei muuten niin keskenään taistelevat ja toisiaan vartioivat tekoälykonstellaatiot estävät tuon tapahtumisen. Vai onko se sittenkin niin että juuri tuon kahinan tiimellyksessä tapahtuukin se mikä on todennäköistä? On kaksi mahdollista syyllistä: ihminen tai tekoäly. Vielä todennäköisemmin: molemmat yhdessä. Joulun aikaan ei ainakaan kannata ryhtyä pohtimaan tekoälyjen maailmansotaa ja ihmisen mahdollisuutta selvitä siitä. Harkintaan voisi tietysti ottaa matkalipun ostamisen Elon Muskin Marsin rakettiin. Tuli muuten valkea Joulu!
