Kirjoitan nyt suomalaisten onnellisuudesta. Suomi sai juuri maailman kultamitalin onnellisuudesta. Myös siirtolaiset täällä ovat onnellisia. Suomi on monessa kansainvälisessä vertailussa mitalisijoilla. Helsinki taas taistelee pistesijoista hieman koko Suomea heikommalla tuloksella. Kirjoitan myös kaupunkien liveability’stä. Mitähän se on suomeksi. Yritin etsiä käännöksiä. Ei löytynyt. Ehkä se on ”elämän laatu”. Kirjoitan myös liikenteestä. Sehän on ammattialani. Liikenteen laatu on osa elämänlaatua. Helsinki on sijoittanut omille sivuilleen luettelon saavuttamistaan voitoista. Aloitetaan niillä:
Helsingin menestystä
Helsingin seudun joukkoliikenneoli 2. sijalla eurooppalaisvertailussa 2017. Helsingin startup-ekosysteemi maailman yhteisöllisin sanoo Startup Genome 2018. Maaliskuussa 2018 asunnonvuokrausyritys Spotahome arvioi Helsingin Euroopan tasa-arvoisimmaksikaupungiksi. Kalasataman älykäskaupunginosa sai kansainvälisessä KNX Award -kilpailussa oman sarjansa ensimmäisen palkinnon. fDi Intelligence kartoitti 2018 Euroopan investointinäkymiä European Cities and Regions of the Future -listauksessa. Helsingin seutu nousi ykkössijalle ulkomaisten investointien strategiassa pienillä alueilla. Uusimaa voitti omassa kokoluokassaan ensimmäisen sijan. Helsinki on viidenneksi paras osaajien houkuttelija kansainvälisen GTCI-tutkimuksen mukaan. Helsingin Satamanousi 2017 Euroopan matkustajasatamien kärkeen. Mikään kilpailuvoitto tämä ei kuitenkaan ollut. Reputation Instituten 2017 julkaisemassa “City RepTrak – The World’s Most ReputableCities 2017” -vertailussa Helsinki oli 16. Elokuussa 2017 Helsinki oli yksi Innovation Capital (iCapital) -kisan finalisti. etsittiin Euroopan parasta kaupunki-innovaatioekosysteemiä. Pariisi voitti. Mukana olivat myös Tallinna ja Tampere. Katselin kaikki 10 esittelyvideota. Hohhoijaa! Katso itse: .
Helsingin yliopistoon maailman 56. paras Shanghain yliopistovertailussa. Helsinki 9. sijalla The Global Liveability Report 2017 elämänlaatuvertailussa. Helsinki kipusi UIA:n kongressikaupunkitilastossa sijalle 15. Helsinki-Vantaan lentoasema nimettiin maailman parhaaksi 2016. Helsinki on 6. houkuttelevin eurooppalainen suurkaupunki ulkomaisille investoinneille sanoo Global Cities of the Future. The Telegraph listasi Helsingin kahdeksanneksi puhtaimmaksimaailman pääkaupunkien joukossa. Arviossa kiinnitettiin huomiota Helsingin aktiivisuuteen pyöräliikenteen kehittämisessä sekä kunnianhimoiseen tavoitteeseen tehdä moottoriajoneuvon omistamisesta tarpeetonta vuoteen 2025 mennessä. Ohhoh! The Global City Talent Competitiveness Index 2017 (GTCI) mittasi Helsingin olevan 3. paras huippuosaajien houkuttelussa. Transparency International -järjestön vuotuisen selvityksen mukaan Suomi on maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa.
Tilastokeskus tarjoilee mahtavaa Suomi-listaa
Mutta lähes uskomattomalta tuntuu, kun katselee Tilastokeskuksen ”maailmankärjessä”-listaa. Suomi kyllä hakkaa kansainvälisessä mitalinkilinässä pääkaupunkinsa Helsingin. Saattaisi olla, että Helsingin kannattaisi katsoa hieman kunnioittavammin alamaisikseen arviomaansa valtakuntaa. Eivät nämä mitalit taida sentään olla vain meidän helsinkiläisten aikaansaannosta. Meitä on vain 12 muun Suomen 88 asukasta kohti.
Suomi, maailman onnellisin maa
Ihan kiva näitä on lukea, mutta kyllä suuri ja mahtava yllätys oli Suomen nousu maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämän sanoi The World Happiness Report. (Helliwell, J., Layard, R., & Sachs, J. World Happiness Report 2018, New York: Sustainable Development Solutions Network.) Raportti on iloista luettavaa. Nousihan Suomi edellisen vuoden viidenneltä sijalta ykköseksi. Seuraavilla sijoilla ovat Norja, Tanska, Islanti, Sveitsi, Hollanti, Kanada, Uusi Seelanti, Ruotsi ja Australia. Tämä on alkupään kymmenikkö.
Minun vanhoista työkohteistani sijaluvut ovat seuraavat: Saudi Arabia 33, Kuwait 45, Venäjä 59, Viro 63, Libya 70, Algeria 84, Azerbaijan 87, Jordania 90, Vietnam 95, Sri Lanka 116, Irak 117, Etiopia 127 ja Syyria 150. Tätä listaa tuntuu hyvin mahdottomalta ajatella. Tuolla listan hännillä keikkuvat minun rakkaat paikkani. Hieman yllättää, että Libya on noinkin korkealla ja sitä reilusti alempana moni hieno ja muistorikas paikka. Ja viimeisenä hännän huippuna tuo onneton Syyria.
Tuosta se vain selviääkin, että olemme maailman onnellisimpia. Onnellisuutta mitattiin kansantulolla, sosiaalihuollolla, terveen elämän odotuksella, vapaudella tehdä omia valintoja, vieraanvaraisuudella ja korruption vähäisyydellä. Vertailukohtana oli dystopia. Kaikkein huonoin kuviteltavissa oleva tilanne.
Siirtolaisuus maailmalla
Raportti kysyy, lisääntyykö siirtolaisten tai heidän perheidensä onnellisuus siirtolaisuuden kautta. Maailmalla on nykyisin 250 miljoonaa siirtolaista. Globalisoituvassa maailmassa siirtolaisten arvellaan kasvavan 400 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. 700 miljoonaa ihmistä on raportin mukaan harkitsemassa siirtolaisuutta. Siirtolaisten negatiivisina kokemuksina nähdään hyväksikäyttö, sosiaalinen syrjäytyminen, ja epäonnistunut sosioekonominen assimilaatio. Asia on siis ihmettelyn arvoinen. Vielä on erotettava pakolaisuus ja siirtolaisuus. Pakolaisia on tällä hetkellä noin 70 miljoonaa. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla 36000 siirtolaista 150 maassa. Haastattelut teki Gallup World Poll.
Suomessa asuu runsas 300000 ulkomailla syntynyttä henkilöä ja runsas 200000 ulkomaan kansalaista. Ulkomaan kansalaisissa on kaksi suurta ryhmää, venäläiset ja virolaiset. Muut ryhmät, mukaan lukien symboliasemaan nousseet somalit ovat pieniä. Kuten sanottu, Suomi on monikulttuurisuudeltaan yksi Euroopan vähäkulttuurisin. Noin 95 % väestöstä on puhdasverisiä karpaaseja.
Siirtolaisten suurimpia murheita ovat uudessa isäntämaassa kohdattu diskriminointi, vähentynyt sosiaalinen kanssakäyminen kielen ja kulttuurin esteiden vuoksi. Siirtolaisuus myös usein pudottaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa. Motiiveina vapaaehtoiseen siirtolaisuuteen mainitaan useimmiten taloudelliset hyödyt, urakehitys ja opintomahdollisuudet, parempi perheyhteys sekä suurempi uskonnollinen tai poliittinen vapaus. Kaiken kaikkiaan kysymys on paremman elämän tavoittelusta itselle ja perheelle. Tutkijat mainitsevat myös siirtolaisuuden jonka tarkoituksena on parantaa kotiin jäävien hyvinvointia. Tästä osoituksena ovat noin 600 miljardin dollarin vuotuiset rahansiirrot kotimaahan. Tällainen siirtolaisuus tapahtuu useimmiten perhepäätöksellä, joku perheestä uhrataan.
Tutkijat sanovat siirtolaisuuden onnellisuuden mittauksen vaikeutena olevan vertailu onnellisuudesta uudessa paikassa verrattuna onnellisuuteen kotipaikassa - jos siirtolaisuus ei olisi toteutunut. Tutkijat päätyivät sitten mittaamaan 0-10 asteikolla kotiin jäävien referenssiryhmien ja muuttaneiden elämänarvioita. Kysyttiin yleistä elämän laadun arvioita sekä myönteisiä vaikutuksia: ilo, nauru ja onnellisuus, sekä kielteisiä vaikutuksia: huoli, suru ja viha. Maailmanlaajuisesti siirtolaiset arvioivat elämänlaatunsa parantuneen 9%, positiiviset vaikutukset lisääntyivät 5% ja negatiiviset vähenivät 7%. Suhteellisesti eniten elämänlaatu näytti paranevan Afrikasta Länsi-Eurooppaan ja Palestiinan territorioista Jordaniaan muuttaneilla ihmisillä. Elämänlaatu heikkeni taas eniten Venäjältä Viroon muuttaneilla.
Kotoutuminen on kiintoisa kysymys. Tämä tutkimus osittaa, ettei pitkäaikainen oleskelu siirtolaisuuden kohdemaassa lisää onnellisuutta. Se jämähtää tulohetken tasolle. Pakolaisten onnellisuus uudessa kotimaassa on huomattavasti alhaisempi kuin vapaaehtoisilla siirtolaisilla. Heidänkään onnellisuutensa ei näyttäisi kasvavan ajan myötä. Onpa haasteita kotouttamiselle. Toisaalta tutkimuksen tekijät ihmettelevät miksi siirtolaisuus ei maailmassa ole suurempi kuin tämä 3,3% maailman väestöstä, kun se kerran lisää ihmisten onnellisuutta?
Siirtolaisten, eli tässä tapauksessa ulkomailla syntyneiden onnellisuus Suomessa on huippuluokkaa. Olemme siinä suhteessa maailman ykkönen. Ulkomailla syntyneet Suomessa asuvat ovat jopa tyytyväisempiä täällä kuin muu kansa.
Ranking-listat
Erilaisten firmojen ranking-listoista jo aloittelinkin. Nyt niitä on tullut vaikeammaksi katsella, kun ovat panneet niitä maksullisiksi. Eihän eläkeläisellä ole varaa tilata aivan vain huvin vuoksi tällaisia tietoja. Mercer on yksityinen firma, joka sanoo olevansa maailman johtava yritys lahjakkuuksien, eläköitymisen ja investointien alalla. He neuvovat miten pärjätä – maksua vastaan tietysti. He myös tekevät vuosittain erilaisia ranking-listoja. Yksi niistä on Quality of Living listaus kaupungeista. Listalla on 450 kaupunkia ympäri maailman. Listassa analysoidaan poliittista tilannetta, taloudellista tilannetta, mediaa ja sananvapautta, terveystilannetta, opetusta ja kansainvälisten koulujen määrää, teknisiä palveluja sekä joukkoliikennettä, virkistystä ja urheilua, kulutustavaroiden saatavuutta, asuntotilannetta sekä ilmastoa ja luontoa. Helsinki on Mercerin listoilla sijalla 30. Pientä nousua on tapahtunut sillä vuonna 2010 olimme sijalla 35. Parhaiden sijoitus oli Wien, Zürich, München, Vancouver, Düsseldorf, Frankfurt, Geneve, Kööpenhamina ja Basel.
Heikko lista, ei oikein kiinnosta. On siirryttävä listalle, jossa Helsinki on ylempänä. Sellainen löytyy esimerkiksi The Economist Intelligence Unitilta. Helsinki on keikkunut listalla sijalla 8-10. Vuoden 2017 listalla olimme sijalla 9. Viimeisimmässä julkaistussa listassa kymmenen parasta olivat Melbourne, Wien, Vancouver, Toronto, Calgary, Adelaide, Perth, Auckland, Helsinki ja Hampuri.
Mobiilia nykypolvea edustava Millennial City Ranking laittaa Helsingin sijalle 20. Helsingissä on parasta sukupuolten tasa-arvo, mutta oluen juonti ja olutfestivaalit ovat laihoiksi tuomitut. Parhaina nuoremman sukupolven paikkoina mainitaan Amsterdam, Berliini, München, Lissabon, Antwerpen, Barcelona, Lyon, Köln, Pariisi ja Vancouver.
Parhaiden yliopistokaupunkien vertailussa QS Best Universities on arvioinut maailman yliopiskaupunkeja opiskelukustannuksilla, työpaikan saantimahdollisuudella ja yleisellä haluttavuudella. Euroopan kärkisijoilla ovat kautta vuosien keikkuneet Pariisi, Lontoo, Zurich, München, Berliini, Wien, Barcelona ja Edinburgh. Tukholma oli vuonna 2016 sijalla 8. Kööpenhamina nousi saman vuonna sijalle 10. Helsinki on yleensä ollut sijoilla 13-20. Nyt vuonna 2017 tapahtui romahdus, kun Helsinki on sijalla 32. Mistä syystä? Vuonna 2017 Helsingin sijoitus yliopistokaupunkina kaikista maailman rankatuista 100 kaupungista oli yhteispisteissä 61, työpaikan saantimahdollisuudessa 78, haluttavuudessa 13 ja opiskelun kustannuksissa 48. Haluttavuus opiskeluun täällä on kyllä kiintoisan korkea. Muuten aika heikkoa.
Onko liikenne yksi kaupunkien elämän laatua määrittelevä elementti?
Tätä kysyy liikennesuunnittelija. Miten hyvä liikenne määritellään? Onko liikenne hyvää, jos ruuhkia on vähän. Miten olisi CO2 päästöjen laita? Onko se hyvää, jos joukkoliikenneosuus on suuri? Vai määrittääkö pyöräilijöiden osuus liikenteen hyvyyttä. Vai onkin sittenkin liikenneturvallisuus kaiken A ja O?
Aloitetaan joukkoliikenneosuudesta ja liikenteen ruuhkautumisesta. Voisi olettaa korkean joukkoliikenneosuuden pienentävän henkilöautoliikenteen ruuhkautumista. Tarkastelin eräitä liveability vertailun suosikkikaupunkeja. Joukkoliikenteen osuus kaikista matkoista on suurimmillaan 39% ja pienimmillään 16%. Ajoneuvomatkoista (ml. polkupyörät) joukkoliikenteen osuus parhaimmillaan Pariisissa ja Wienissä. Siellä 55% ajoneuvomatkoista tehdään joukkoliikenteellä. Heikoimpia ovat Vancouver ja Toronto.
Tom Tomtarkkailee navigaattoreineen maailman kaupunkien ruuhkaantumista. Ruuhkat tuntuvat olevan kasvussa. Suurimmat viime vuoden aikana tapahtuneet ruuhkan kasvut ovat olleet Oslossa (5%), Vancouverissa (3%), Wienissä (3%) ja Brysselissä (3%). Helsingissä ruuhkan kasvu oli 1%. On ainoastaan yksi kaupunki tässä valikossa, jossa ruuhkat vähenivät. Se on Tukholma (-1%) Kaavoista voi havaita, ettei hyvällä joukkoliikenteellä näytä olevan mitään tekemistä ruuhkaantumisen kanssa. Helsinki (seutu) sijoittuu ruuhkaantumisessa melko hyvälle tasolle. Tolppa tarkoittaa, että iltapäiväruuhkassa matka-aika pitenee Helsingissä noin 50%. Pahimmillaan ruuhkat tuntuvat näissä valituissa kaupungeissa pidentävän matka-aikaa noin 80%.
Kysytään sitten, syntyykö kaupungin menestys juuri hyvästä joukkoliikenteestä ja sujuvasta liikenteestä yleensä. Liveability-tilastojen kärjessä ovat Montreal, Toronto, Vancouver, Auckland ja Wien. Kaikki kolme alussa mainittua ovat liikenteen kannalta autokaupunkeja. Ne ovat suorastaan vastakohta vanhoille kunnon kaupungeille kuten Wien, Zurich, München tai Kööpenhamina. Myös suuresti erilaisia kuin Helsinki tai Tukholma. Vaikuttaa siltä, että eläväisen kaupungin ranking-kriteereinä ei ole pyöräily tai joukkoliikenne. Sen sijaan useat korkealla olevat kaupungit ovat autokaupunkeja.
Voittajia Kanadasta, Australiasta ja Uudesta Seelannista
Hyppäänkin tässä kahteen juttuun. Ensin hieman Ottawasta, Kanadassa. Se on ollut listoilla hyvin korkealla. Luonani kävi pari kolme vuotta sitten ottawalainen insinööri. Hän teki väitöskirjaa kaupunkiliikenteestä. Hän ylisti helsinkiläistä liikennekulttuuria. Hän tutkii jokapäiväisen liikenteen terveysvaikutuksia. Hän ylistää Helsinkiä, sen joukkoliikennettä, sen pyöräteitä, sen jalankulkuteitä, ja erityisesti niitä ihmisiä, jotka näitä käyttävät. Hän kertoo myös ihailevansa Helsingin keskustan elävyyttä. Kanadan kaupunkien keskustoissa ei iltaisin liiku juuri kukaan – toisin on Helsingissä. Hän myös ihmettelee Oulun ja Jyväskylän talvipyöräilyä. Kertoo vierailleensa vanhan ystäväni, kollegani ja Oulun liikennegurun, Mauri Myllylän luona. Kerron meillä ihailtavan erityisesti Vancouveria. Monet poliitikot ja suunnittelijat haluaisivat juuri Vancouverin meidän malliksemme. ”Mitä?” sanoo Karl? Kanadassa ei ole missään sellaista joukkoliikenneosuutta ja sellaista pyöräilyä kuin Helsingissä. Kanadassa ihmiset ovat sitä mieltä, että heillä sää estää kävelyn ja pyöräilyn - jopa lumettomassa Vancouverissa. On turvauduttava yksityisautoon. Ja niin tehdään.
Kanadalaiset kaupungit ovat vahvasti mukana kaupunkivertailun kärkisijoilla. Australialaiset kaupungit ovat myös mitalisijoista kiistelemässä. Uuden Seelannin Auckland on noussut Economistin uusimmassa vertailussa pronssimitalille. Minulla on suorastaan suurlähettiläs Aucklandissa. Hän on ystävämme Risto Jounila. Risto työskentelee WSP:n sikäläisessä toimistossa. Kysyn Ristolta ja hän lähettää minulle seuraavanlaista tekstiä:
”Aucklandin kaupunkion suurin ja mielenkiintoisin New Zealandissa (NZ). Kasvu on ollut erittäin vahvaa, 2,8 prosentin luokkaa. 1,3 miljoonan asukkaan metropolialue on kasvanut viime vuosina 45000 asukkaalla vuodessa. Uusi Seelanti on maailman autoistuneimpia maita. Kaupunki on rakentunut moottoritieverkoston varassa viime vuosiin saakka, mikä on aiheuttanut hyvin vahvasti Urban Sprawl´ia. Joukkoliikennettä on ryhdytty kehittämään. Bussiliikenteeseen ja nyt viimeksi junaverkkoon on ryhdytty panostamaan. Bussikaistoja lisätään koko ajan. Nyttemmin myös viranomaiset (Auckland Transport ja NZTA) ovat kääntyneet enemmän ”joukkoliikenneuskovaisiksi”. Hekin ovat havainneet, että autoille ei vain yksinkertaisesti riitä tilaa. Viime viikolla pormestari ja liikenneministeri julkaisivat uuden liikennepolitiikan, jossa investoinnit ohjataan joukkoliikenteeseen ja aktiiviseen liikkumiseen. Henkilöliikenne junalla on Aucklandin ulkopuolella lähinnä turistiliikennettä. Jos haluat mennä esim. Aucklandista Hamiltoniin (130 km), niin auto on ainoa realistinen vaihtoehto. Vähänkään kauemmaksi mennään sitten monesti myös lentäen. Maasto on mäkistä ja tiet mutkaisia. Matkanteko hitaanlaista ja turvatonta. Viime vuonna kuoli 380 henkeä tieliikenteessä (Suomi 224). Aucklandissa kuoli 60 henkeä. Katuverkolla on siis vaarallista kulkea, varsinkin muuten kuin autolla/bussilla. Porukat ajavat joka paikassa lujaa ja liikennekulttuuri on varsin aggressiivista. Tämä onkin yksi pahimmista miinuspuolista meidän perheelle. Pyöräily on jäänyt, koska naisväki ei uskalla.” Vähänpä tuo Riston viimeinen lause yllättää ja hätkähdyttää
Johtopäätöksenä voi todeta, ettei liikenne kaupungeissa ole ollut kriteerinä liveability-listoja tehtäessä. On miltei yllättävää miten vauhdikkaan vaaralliset autokaupungit ovat niitä eläväisimpiä. Meidän on kyllä hyvä liimautua Wienin kaltaiseen voittajakaupunkiin jalankulkuympäristön ja joukkoliikenteen kehittämiseksi. Wienistä on minulla itselläni kivoja muistoja. Vakiopaikkana tietysti Loosin baari. Siellä ei kyllä ollut tuota Mattikoon kertomaa ja ihailemaa seinäkirjoitusta - se oli jonkin muun kapakan seinällä: “Mancher will angesehn sein als habe er noch kein Wasser getrübet, hat abert wol eine längere Zeit mit dem ganzen Hindern drin gesessen.”
