Suomalais-arabialainen yhdistys ry on perustettu vuonna 1963. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää arabimaiden kulttuurin ja olojen tuntemusta Suomessa sekä kehittää sivistyksellisiä ja taloudellisia suhteita ja vuorovaikutusta Suomen ja arabimaiden välillä.
Vuodesta 1977 lähtien yhdistys on julkaissut vuosikirjaa nimeltä MARHABA, joka on ensimmäinen suomenkielinen arabimaita käsittelevä aikakauskirja. Hallituksen puheenjohtajana toimii entinen Taideteollisuusmuseon johtaja, nykyinen Didrichsenin taidemuseon säätiön hallituksen kunniapuheenjohtaja, tunnettu taideasiantuntija Jarno Peltonen. Hän pyysi minua kirjoittamaan kokemuksistani arabimaissa – kokemuksistani suunnittelijana. Vuosikirja sitten julkaistiin ja siellä on minun artikkelini. Laitan sen nyt tähän blogiin hieman täydennettynä. Suhde arabeihin on sotien ja pakolaistulvan vuoksi muuttunut kireäksi ja epäileväksi. Niin ei ollut ennen, silloin kun suomalainen rakennusteollisuus aloitti maailmanvalloituksen. Urakoitsijoiden ohella suunnittelijat ryhmittäytyivät moninaisiin vientiyhtiöihin. Oli Finnconsult, oli Finnplanco, oli Finnmap, oli FAG Finnish Architects Group, oli Tapiola Consultants, oli Jaakko Pöyry ja muiden muassa meidän ikioma yhtiömme Devecon – architects & engineers.
Vienti kehittyi suotuisasti. Suomalaiset arkkitehdit ja insinöörit toimivat laajalti kehittyvissä maissa, erityisesti arabimaissa. Myös oma kehitysyhteistyömme suosi suomalaista suunnittelua. Paradoksi on se, että kansainvälisten yhtiöiden nyt otettua pörssiomistukseensa suomalaiset yritykset – niin kävi minullakin – vienti on supistunut lähes olemattomiin. Globalisaatio siis lokalisoi. On siis vain muisteltava.
Suunnittelijana arabimaissa
Olen suunnittelija. Kokemukseni Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä liittyy kaupunkisuunnitteluun. Ajatuksissani kohtaan monia muistojen kaupunkeja. Muistot liittyvät kaupunkien kasvuun, suunnitelmiin ja ihmisiin kaiken tuon ympärillä. Kaikki muistot ovat myönteisiä. Suunnitelmien perusteista ja erityisesti kasvun perusteista saattoi olla erimielisyyksiä tilaajan kanssa, mutta se on normaalia meillä ja se oli normaalia myös maailmalla. Lopuksi kaikki sujui yhteisymmärryksessä ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä itseensä ja toisiinsa. Juuri noiden hienojen muistojen vuoksi haluan tässä artikkelissa kertoa eräistä suunnitelmista ja näyttää kuvia suunnitelmien kohteena olleista kaupungeista. Nyt tilanne on toinen, lähes kaikki noista kaupungeista ovat muuttuneet ”kielletyiksi kaupungeiksi”, paikoiksi joihin en enää voi mennä. Olen noista paikoista kirjoittanut blogin http://penttimurole.blogspot.com.ee/2014/08/nyt-en-voi-sinne-menna.html. Ehkä tuo toiverikkaan maailman muutos nykytilan kaaokseen ja uhkaan pakottaa muistelemaan. Ajattelemaan ihmisiä ja paikkoja. No, muistellaan ja ajatellaan. Tämä kirjoitus on muuten julkaistu lähes samanmuotoisena Suomalais-arabialaisen yhdistyksen vuosikirjassa MARHABA 2017.
Suomalaiset suunnittelukonsultit aloittivat maailmanvalloituksen voimallisesti 1970-luvulla. Minun toimintaympäristöni oli yhtiö nimeltä Devecon Oy. Yhtiön osakkaina ja aktiivisina toimijoina oli neljä insinööritoimistoa ja yksi arkkitehtitoimisto. Meidän tärkein arabivientiä edeltävä vientireferenssimme oli Toronton kaupungintalo. Arkkitehtiosakkaamme oli voittanut suuren kansainvälisen arkkitehtikilpailun vuonna 1958. Suomalaisena päätekijänä kilpailuehdotuksen laadinnassa oli Viljo Revell.
Kun lähdimme Lähi-Itää valloittamaan, tärkeimpänä referenssinämme oli Toronton kaupungintalo. Kilpailuvoiton takana olivat Viljo Revell, Heikki Castrén, Bengt Lundsten ja Seppo Valjus. Vientiyhtiömme arkkitehtiosakas Castren-Jauhiainen-Nuuttila Oy oli Revellin toimiston jatkaja.
Emme suinkaan olleet ensimmäisiä kansainvälisillä markkinoilla. Eliel Saarinen ja hänen poikansa Eero Saarinen olivat tehneet suuria kohteita USA:ssa. Alvar Aalto oli piirtänyt toisen maailmansodan jälkeen MIT Baker House oppilasasuntolan. Reima Pietilä oli tehnyt suunnitelmia Kuwaitissa. Lähi-Idässä hän olikin pioneeri. Hän teki Kuwaitiin hienon palatsin nimeltä Sief Palace. Meidän insinööriosakkaamme oli mukana projektissa. Rakennus on nyt saneerattu tuntemattomaksi. Pietilän hienoudet on karsittu. On jopa muistettava Alvar Aallon tehneen Lähi-Itään kilpailuehdotuksia. Ne jäivät kuitenkin vailla menestystä.
Kuwaitin keskusaukio on meidän suunnittelemamme. Torien suunnittelijoiden nimet eivät jää aikakirjoihin. Tämän torin suunnitteli arkkitehti Yrjö Sahlstedt. Uusi monumentti torin keskellä tuntuu hieman massiiviselta – kuvasta päätellen. Alla on Wikipediasta löytyneitä kuvia arkkitehtiprofessori Reima Pietilän suunnittelemasta ulkoministeriön rakennuksesta, sellaisena kuin se oli.
Hänen kättensä jälkiä ei juuri enää löydy. Rakennus on käynyt läpi muodonmuutoksen ja käytännössä tuhottu.
Suomalaisista rakentajista ensimmäisiä Lähi-Idässä oli YIT. Saudi Arabian vesisäiliöt olivat hienoja insinöörirakenteita. Suomalaisten suunnittelijoiden ja rakentajien vientibuumi Lähi-Idässä oli kukkeimmillaan 1970 ja 1980 luvuilla. Merkittäviä rakentamisen kohdemaita olivat Irakin ja Saudi-Arabian lisäksi Arabiemiraatit, Libya ja Jemen. Projektikirjo oli hyvin laaja. Se ulottui sairaalaprojekteista metsitys- ja maisemointiprojekteihin ja maataloussektorilla karjankasvatukseen ja meijereihin. Sähköistys edusti vesihuollon lisäksi infrastruktuurisektoria. Rakentamisessa ja urakoinnissa merkittävin toteutuskohde oli Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Bagdadin kongressipalatsi. Toinen suuri Bagdadin kohde oli Kalle Vartolan ja Mika Ernon Bagdad Island.
Suomalaisten Irakiin 1980-luvun alussa toteuttamat kohteet olivat rakennusviennin lippulaivoja. Oikealla Bagdadin kongressipalatsi ja vasemmalla Bagdad Island virkistyskeskus. Arkkitehteina Heikki Sirén ja Kalle Vartola.
Kuwait Jahra 1975
Kuwaitissa saimme tilaisuuden laatia Jahran kaupunkikeskustan suunnitelman. Se oli meidän ensimmäinen vientityömme Lähi-Itään. Työ aloitettiin vuonna 1975. Tehtävänä oli laatia 100 000 asukkaan uuden kaupungin keskustan asemakaavallinen ja kaupunkikuvallinen suunnitelma. Keskuksen kooksi oli määritelty 170 000 kerrosneliömetriä. Suunnitelmalle tuli positiivinen henki ja yhteisymmärrys. Kaavallinen perusideamme hyväksyttiin. Saimme paikallistoimistoksemme paloaseman yläkerran. Chief Architect Shuaib kävi usein luonamme tupakalla. Luottamus lisääntyi. Kaavatyön ja kaupunkisuunnitelman valmistuttua saimme lisätoimeksiantona tehtäväksemme alueen liikenne- ja katusuunnitelman laatimisen. Hyvä työ poiki myös jatkotehtäviä. Laajin tehtävä oli Safat Square, Kuwaitin pääaukio kaarevine portaineen. Myös Abdul Razak Square ansaitsee maininnan. Kysymyksessä oli laaja jalankulkujärjestely tunneliratkaisuna. Nämä kaksi projektia myös toteutettiin suunnitelmiemme mukaisesti ja Devecon Oy:n valvonnassa. Töiden pääarkkitehtina oli Yrjö Sahlstedt ja töiden valvojana insinööri Hannu Hermunen.
Kuvassa näkyy Reijo Jallinojan näkemyksiä Jahran arkkitehtuurista - niihin sisältyi oiva ajatus toteuttaa rakennukset elementein. Tämä ei iskenyt tulta kuwaiteissa. He halusivat ”laatua”.
Tripoli Transportation Master Plan 1978
Tripolin liikennesuunnitelma oli ensimmäinen työmme Libyassa. Sopimus työstä allekirjoitettiin vuonna 1976 ja työ valmistui vuosikymmenen lopulla. Tripolin työ oli meille opinahjo. Jouduimme opettelemaan toisenlaisen kulttuurin luomat parametrit. Jouduimme opettelemaan oikeat termit. Kommunikaatio käytiin englanniksi, Sitä emme osanneet me, eikä sen paremmin meidän tilaajamme. Vaikeudet kuitenkin voitettiin puhumalla käsillä ja ilmeillä. Libyasta muodostui lähes toinen kotini. Suunnitelmakin valmistui ajallaan. Tilaajat olivat suunnitelmaa rikkaampia. Me olimme kokemuksia rikkaampia. Viimeisessä kokouksessa tilaaja otti luovutetut raporttikasat ja lukitsi ne varastoonsa. Hän sanoi kuolemattomat sanat: ” Nyt panen ne tuonne ja lukitsen oven, niitä ei tule kukaan viemään!” Tuota ongelmaa emme pystyneet ratkaisemaan.
Linear Model. Lineaarimalli valittiin suositeltavaksi ratkaisuksi. Itä-länsi -suuntaisista moottoriteistä sisempi, Kehä l, on toteutettu 80-luvulla ja Kehä II:n toteuttaminen on aloitettu. Kaupunkimoottoriteiden suurena innovaationa oli ”double loop system". Moottoritiet eivät päättyneet keskustaan vaan kiertyivät taas ulos "antikehäteinä". Libyassa suunnittelua johti Harri Leppänen, avustajinaan Elli Kuronen, Lothar Mallon ja Veikko Tuominen.
Kaksi sairaalaa ja yksi yliopisto Algeriaan 1975
Algeriaan oli suunniteltava kaksi yliopistollista keskussairaalaa, kumpikin 800 potilaalle, yksi yliopisto 20 000 opiskelijalle ja yksi oppilasasuntolakaupunki 2000 opiskelijalle. Haaste oli valtava. Tarjouksen teko oli jo ongelma sinänsä: 350000 kerrosneliömetriä ja työpiirustukset – algerialaista normimaailmaa noudattaen. Mitä tuo maksaa? Toistoa on suuressa määrin, mutta sallitaanko toisto? Oscar Niemeyer kyllä toistaa ja Kenzo Tange toistaa, mutta saammeko me toistaa? Siis, mitä rakentaminen maksaa ja montako prosenttia siitä on suunnittelun kustannus? Saimme tämän kysymyksen ratkaistua ja voitimme työn. Se oli mahtavaa. Työ saatettiin loppuun kunnialla, vain rahat jäivät pääosin saamatta. Onneksi vientiluoton konsulttivakuutus meitä hieman auttoi. Valitettavasti kaikki nämä hankkeet sitten pysähtyivät. Jäljellä ovat vain yhteistyön muistot. Vai tietääkö joku viisaampi – onko jotain näistä rakennettu?
Setifin yliopisto, yliopistollinen keskussairaala ja ylioppilaskylä sekä Annaban yliopistollinen keskussairaala olivat kovia suunnitteluhaasteita 70-luvun alussa. Suunniteltavaa pinta-alaa oli 413000 k-m2. Devecon Oy:n osakastoimistot ottivat haasteen vastaa. Arkkitehtuurissa oli vahvistuksena Kari Virran toimisto. Projektipäällikkönä toimi arkkitehti Veikko Vasko. Tohtorit Juhani Peräsalo ja Antti Louhija hoitivat loisteliaasti lääketieteellisen osuuden. Jussi Annanpalo vastasi huonetilaohjelmista. Suurin suunnitteluvirheemme oli, että panimme ovet aukeamaan suomalaiseen tapaan käytäville. Seurauksena kaikki ovet raaputettiin sen aikaisilta muoviplansseilta ja muutettiin huoneisiin aukeaviksi. Laitoksia ei koskaan rakennettu.
Ras Lanuf New Town 1982
1980-luvun alussa oli meidän suunnitteluyhteisöllämme suuri tilaisuus ja varsinainen näytön paikka. Saimme tilauksen Libyan öljyteollisuuden Ras Lanuf ja Brega komitealta. Oli suunniteltava uusi kaupunki 40000 asukkaalle. Kaupunki palveli Ras Lanufin öljyjalostamoa ja satamaa. Tilaajana oli Anwar Sassi, mies joka oli ollut ministerinä jo kuningas Idrisin hallituksessa. Anwar oli ensimmäinen libyalainen, jolla oli insinöörin tutkinto. Hän on kautta aikojen hienoin asiakkaani. Älykäs, tasapainoinen, korruptoitumaton.
Parhaina aikoina satoja suomalaisia arkkitehteja ja insinöörejä laati piirustuksia kotimaassa ja kymmeniä suomalaisia osallistui työhön paikan päällä. Meidän tehtävänämme oli myös työmaavalvonta. Kari Lautso oli suunnittelun projektipäällikkönä. Markku Piispanen oli paikan päällä luotsaamassa turkkilaista urakoitsijaa. Kaikki sujui hienosti. Kaupungista on tällä hetkellä toteutettuna noin puolet.
Ras Lanufin keskustakompositiossa oli keskeisenä ympäristöelementtinä Granadan esikuvan mukaisia suihkulähteitä ja pieniä vesiuomia. Niillä kerrottiin terveisiä maurien kulttuuriperinnöstä. Valokuvassa Harri Leppänen keskustelee arkkitehti Ali Miludin kanssa suunnitelman sielusta. Suunnittelussa oli mukana myös professori Olli Kivinen. Pienessä yläkuvassa on Hannu Kiiskilän piirtämä hieno kerrostalokortteli.
Yhteistyö komitean kanssa jatkui. Vuonna 1988 toteutettiin saman urakoitsijan kanssa ”allianssimallilla” hotelli ja kongressikeskus Sirteen. Turkkilaisen Enkan työ oli nopeudessaan maailmanennätysluokkaa. Lapio pantiin maahan joulukuussa 1987. Hotellin ja kongressiteltan piti olla juhlakunnossa syyskuussa 1988. Aikaa rakentamiseen jäi 8 kuukautta. Oli rakennettava 30000 kerrosneliön hotelli ja 700 istumapaikan kongressirakennus. Kaikki onnistui suunnitellulla tavalla. Kongressikeskus rakennettiin telttana. Saksalainen valmistaja antoi 8 vuoden takuun. Teltta seisoi pystyssä 25 vuotta, kunnes se viimeisen kahinan aikana tuhoutui. Hotelli säilyi ehjänä.
Sirt Bay Hotel oli maailmanennätysprojekti rakentamisen nopeudessa. Suunnittelu alkoi lokakuussa 1987. Lapio pantiin maahan joulukuussa 1987 ja yli 35000 kerrosneliön rakennuskompleksi valmistui elokuussa 1988. Kuvassa oleva kongressiteltta tuhoutui taistelussa nyt kolmisen vuotta sitten. Teltan piirsi Pekka Rautimo.
Jufrah Administration 1991
Libyan hallinto haluttiin desentralisoida. Hallinto haluttiin pois Tripolista. Hallinnon paikaksi valittiin itse asiassa kaksi vaihtoehtoista kohdetta. Ensimmäinen oli Sirtessä ja toinen oli Jufrassa. Sirte on rannikolla ja se oli silloisen hallitsijan kotikaupunki. Jufra sijaitsee keitailla 300 kilometriä Välimerestä etelään. Kerron nyt Jufrasta. Kaikki alkoi vuonna 1991 kun tapasimme Haffad Zaidanin, Jufran aluejohtajan. Hän oli insinööri. Hän oli myös karismaattinen henkilö ja mahtava tilaaja. Hänestä tuli erinomainen ystäväni. "Perkele, saatana, Mister Murole" kaikui hänen tervehdyksensä. Haffad halusi hallintokeskuksen, mutta hän halusi myös asuntoalueet, koulut, moskeijat ja vesitornit. Pääasiassa kohteet olisi suunniteltava Hunin kaupunkiin, osaksi Waddaniin ja Soukhnaan, lähikaupunkeihin. Alkoi kiehtova prosessi. Suunniteltiin 70000 kerrosneliömetrin hallintokeskus ja asuntoalueet 2200 asunnolle. Keidaskaupunkien miehet olivat tuloksiin tyytyväisiä. He sanoivat: ”Tämä on meidän arkkitehtuuriamme.”
Aga Khan Instituutti arvioi
Aga Khan insituutti analysoi vuonna 2004 Jufran projektin. Analyysin teki arkkitehti Galal Abada. Jufra Administration kilpaili Aga Khan palkinnosta. Palkintoa ei tullut, mutta projekti sai kiittävän arvostelun. Tässä ote Galalin arvostelusta:
Massing and site integration are among the best design features of the project. Their success is manifested not only in terms of function or aesthetic, but also in the symbolic message, they convey to the community at large (see below). The complex creates a unique setting, expressing its political significance and symbolism. The white cube-like buildings, freely perforated façades, shaded arcades, light-filtering latticework, glass-brick walls and carefully planned limited fenestration have been the principal architectural means employed to enliven and unify. Clarity of form and simplicity of structure of the individual buildings, as well as tension in the grouping of building masses, were essential. Consequently, separate buildings have their own individual character within a strong collective identity. The diagonally stepped compositions of the buildings are based on functional needs and technical rationalism, but also trace the geometry of the local historical architecture and crafts.
Sirte Great Congress Hall 1992
Sirten hallintokeskus suunniteltiin 1990-luvun alkupuoliskolla. Sirten mahtavan kongressikeskuksen pääsuunnittelijana oli arkkitehti Jussi Jauhiainen. Hänen pääavustajiansa oli arkkitehti Kari Somma. Tilaajapuolella asioista vastasivat arkkitehdit Ali Aburwais ja Adel Maher. Rakennuksen pinta-ala on noin 40000 kerrosneliömetriä. Siinä on 4500 hengen suuri auditorio ja neljä 700 hengen auditoriota. Talon oli tarkoitus olla symbolina Libyan erikoislaatuiselle kansandemokratialle. Talo ristittiin sitten Ouagadougou-nimiseksi ja siitä tuli Afrikan Yhdysvaltojen pääpaikka. Nyt kun katsoo kongressikeskuksen kuvia, tulee surulliseksi. Talo on kyllä pystyssä, mutta lukuisat singon reiät seinissä ja surulliseen kuntoon saatetut sisätilat on pintarakenteiltaan tuhottu. Sama pätee tietysti talon tekniikan suhteen. Tuskin ilmastointi pelaa ja tuskin sähköt toimivat.
Vienti on aina tunkeutumista kohti tuntematonta. Vanha perinne ja vanhat rauniot tuntuvat merkityksettömiltä. Ne saattavat tilaajan mielestä kuulua kolonialismin kielteiseen perintöön tai sitten ne edustavat vain mennyttä aikaa. Usein vieraat vaeltajat ovat ottaneet rauniot omakseen. Portit tulevaisuuteen ovat kuitenkin avoinna. Tästä on mentävä, otettava vastuu.
Jeddah New Business Centre 1997
Jeddan satamaan sijoittuvan uuden liikealueen suunnittelu oli team-workia parhaimmillaan. Työtä tehtiin Jeddassa, Dubaissa, Kyproksella, Tripolissa, Tallinnassa ja Helsingissä. Idean isänä oli - silloinen - hyvä ystävämme Dr. Ziyad Zaidan. Hänen toimistonsa oli nimeltään IDEA Center. Hän oli merkittävässä asemassa rakennettaessa Pariisin Arabikulttuurin keskusta. Hänen ideansa mukaan olimme siis laatimassa suunnitelmaa Jeddan bisneskeskustan kehittämiseksi. Mukana piirtämässä olivat mm. arkkitehdit Daniel Bruun, Jussi Murole ja Antti Kunnas. Olihan Jeddassa jo aiempia suomalaisten käsien jättämiä merkkejä. Siellä oli Eila Hiltusen veistoksia rantatien liikenneympyrässä. Siis perinteitä oli. Kun nyt katson Jeddan keskustaa Google Earthista en näe jälkeäkään meidän suunnitelmastamme.
”In the culture of Islam, a strong relationship with God has always been dominant, as well as with the family and ancestors. This fact reflects the positive reality of a society, from which generations to come also have to receive their share. The major problem of modern society is the disintegration of the family, insecurity and estrangement from traditional values of life. Especially in the urban city, social isolation and insecurity have reached alarming proportions. If one can ever achieve something through planning, our earnest goal should be the well-being of the body and mind. The very decision to attempt new development in the still original, still functioning center of Jeddah, expresses the understanding of the danger that lies in the erosion of urban tradition. If this New Development can refine culture into the relationship of the residents to immaterial values, this planning effort has reached its most noble goal.”
Amman Strategic Master Plan 2009
Vielä ja kaiken vihonviimeiseksi lopuksi mainitsen tilaisuuteni osallistua Jordaniassa mielettömän hienoon kaupunkisuunnitteluprojektiin. Se oli Amman Strategic Master Plan.
Tarkemmin sanottuna kysymys oli Ammanin rakenteilla olleen kehämoottoritien varteen kehittyvän kaupungin yleiskaavatutkimuksesta. Kävin Ammanissa useita kertoja. Pidin valtavasti työskentelystä siellä. Työntekoa helpotti jordanialaisten kollegojen loistava kielitaito. Joskus joutui oikein häpeämään. Tuloksena oli monipuolinen ehdotus alueen kehittämisestä. Mitä on tapahtunut sen jälkeen. Se kiinnostaisi. Mutta tällaista on suunnittelijan elämä ulkomailla. Olet mukana. Olet innostunut. Panet kaiken peliin. Sitten poistut näyttämöltä.
Olen tästä kuvasta erinomaisen ylpeä. Olen tehnyt sen lähes omakätisesti. Ai nyt muistankin. Olihan Taru Niskanen siinä myös piirtelemässä. Tällaisen käsin tehdyn kuvan tekeminen on suurta nostalgiaa. Kuva esittää Ammaniin suunniteltua lentokentäntien varteen asettuvaa yhden miljoonan asukkaan kaupunkia.
Olen kirjoittanut useita blogeja suomalaisista suunnittelijoista ja rakentajista maailmalla. Panen niitä tähän nyt jonoon:
