Toompeanmäen ruokapöytä odotti kutsuvana nuoren kokkikokelaan aikaansaannoksia. Oli itsenäisyyspäivän jälkeinen olotila. Oli juhlittu Suomen 100-vuoden itsenäisyyttä.Oli ihailtu virolaisten meille järjestämää ilotulitusta. Televisiosta oli katsottu koko kansan suosikkiohjelma: pressanlinnan juhlat ja varsinkin juhlallinen kättely. Tavanomaisesti tuli voihkittua naisten luomuksia (hyvässä ja pahassa) ja miesten kömpelyyttää heidän yrittäessään kaapata seuralaisensa mukaan illan kuningattaren edestä. No, eipä nuo vuokraamon frakitkaan liiveineen pystyneet verhoilemaan kantajansa kaljamahaa. Todellakin, puuttuuhan meiltä kuninkaallisen käyttäytymisen kokemus ja säännöt. Jotkut sentään niiaavat. Miehet eivät osaa kumartaa. Eivät kumarruksen luulotellut ammattilaiset – upseeritkaan. Outoa, olemme ilmeisesti heippakulttuurin sydänmaa. Yksi antoi käsisuudelman. Säikähdin. Kuvittelin sen lailla kielletyksi.
Kokkimme oli 14-vuotias Eemeli. Hän teki ensimmäistä Fine Dining illallistaan. Aiemmin olimme perheessä tottuneet tuntemaan hänet sushikokkina – aloittelevana tietysti. Älkää nyt kuvitelko liikoja meidän luuloistamme tai varsinkaan hänen itsensä luuloista. Mutta nyt siis oli kysymyksessä uusi aluevaltaus. Hän oli katsellut lukuisia kokkiohjelmia älypuhelimestaan ja laatinut ruokalajeista piirrokset ja miettinyt raaka-aineet. Ostokset tehtiin Tallinnan Stokkalla. Se oli ainoa, mikä kokille kelpasi, vaikka me olimme jo ostoksissamme ryhtyneet käyttämään muita kauppoja.
Fine Dining ruokailussa on ainakin yksi hyvä puoli. Usean ruokaljin kesto johtaa pitkään istuntoon. Se johtaa pakosti myös keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Nuo asiat ovat harvinaista herkkua nykyisenä kapula-aikana. Ruokapöytä on ehkä ainoa paikka jossa kännykän näpelöinnin voi ymmärrettävästi kieltää – ja olla itsekin siihen helmasyntiin sortumatta. Nyt siis odotimme vesi kielellä kokin ilmoitusta aterioinnin alkamisesta. Kynttilät sytytettiin ja tunnelma alkoi kohota. Tiedossa oli aloittelevan kokin taikomana kuusi ruokalajia. Aikuisille oli tarjolla laatuviinit. Lapset joivat paikallista limonaadia. Huom! Juomana ei ollut kokis. Jotain rajaa! Nyt lopetan selittelyn ja voimme ajautua ruokien pariin kokin antamien tuoteselostusten mukaisesti.
Menu à la Eemeli
karamellisoitu porkkana
Keitto
maa-artisokka, peruna, suola, herneen varsi
Tartar
kaktushedelmä, keltuainen, tuore jauheliha, persilja, ilmakuivattu kinkku, vuohenjuusto, sinapinsiemen, Limen sukuinen hedelmä, salaatti
Siika
maitoliemi, siika, vihreä kastike, sitruuna, tilli, peruna, kurkku, punajuuren verso, chili
Liha
lampaan sisäfilee, avocado-tahna, bataatti-kurpitsapyree, puolukka, retiisi, punasipulihilloke, basilika, pippuri
Jälkiruoka
paistettu pähkinämurska (cashew), persikka, valkosuklaa
Ateriointi kesti kaksi tuntia. Se oli nautinnollinen. Keskustelimme ruoasta ja meille tarjotuista annoksista. Olimme kylläisiä. Olimme myös kiitollisia meille tarjotusta nautiskelun hetkestä.
Kuvia otti Laura Honkasalo ja minun puhelimeni. Nyt aion hankkia puhelimen jolla saa parempia kuvia kuin minun nykyisellä runsaan satasen luurillani.
