Nyt valmistaudumme Suureen Juhlaan. Meillä eläkeläisillä juhla on jatkuvaa. Mutta teillä työtätekevillä juhla antaa ainakin pari päivää huokailuaikaa. Muistan työajalta hyvin joulupäivän onnen. Silloin sai olla varma, ettei verovirastosta soiteta ja kerrota verojen maksun viivästymisestä tai uhata 8 päivän paperilla. No, se oli sitä vientikaupan siivittämää suunnittelubisnestä. Mutta kivaa oli! Suorastaa runoutta, rakkautta ja rohkeutta! Nyt kerron pari juttua. Ensimmäinen on muuttumattomista maneereista ja toinen on liikenneinsinöörin elämää uhkaavasta limasta.
Maneerit ja me
Menimme Liisan kanssa Kansallismuseon renessanssinäyttelyyn. Näyttelyssä esitellään Brescian museosta lainaksi saatuja teoksia ajalta 1500-1600. Joukossa on suuria mestareita. Valitsimme lempikuvamme niin kuin asiaan kuuluu. Minä valitsin huilua soittavan pojan. Liisa valitsi punapukuisen Neitsyt Marian. Näyttely oli kiehtova. Kansallismuseon näyttelytila on hyvin miellyttävä. Museo viettää 100-vuotisjuhliaan. Tämä näyttely on juhlanäyttely. Jossain moitittiin Kansallismuseota sotkeutumisista taidemuseoiden näyttelytoimintaan. Minusta tuntui hienolta nähdä tuo näyttely nimenomaan Kansallismuseossa. Olin kyllä jo etukäteen perehtynyt näyttelyyn lukemalla Taide-lehdestä Pessi Raution hauskankarhean kritiikin. En myöskään yritä ruveta taidenäyttelyn kriitikoksi sen paremmin kuin sinne valittujen teosten arvioijaksi.
Kaksi fragmenttia näyttelyssä esillä olleista teoksista. Näyttely on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Suosittelen.
Mikään ei muutu
Aika toistaa itseään. Näyttely kuvaa myöhäisrenessanssin eli manierismin aikaa. Näyttelyssä opimme: ”Termi tulee italiankielisestä sanasta maniera, joka tarkoittaa tyyliä, tapaa, maneeria. Manierismiin kuuluu tyylillinen kikkailu ja liioittelu, pidennetyt elegantit figuurit, ristiriitaiset väriyhdistelmät ja usein myös peittelemätön erotiikka. Manierismia luonnehtii ns. figura serpentinata eli serpentiini- tai käärmemuoto, jolla tarkoitetaan ihmisvartalon kiertymistä keskiakselinsa ympäri niin, että vartalon yläosa ja alaosa lantiosta lähtien osoittavat lähes vastakkaisiin suuntiin. Manierismille oli tyypillistä myös symboliikka, yksityiskohtien monimutkaiset piilomerkitykset.”
Figura serpentinata: Gian Lorenzo Bernini, 1621 Pluto and Proserpina
Tuo kaikki onkin ilmiselvästi aivan nykypäivää. Meidän nykyajassamme juuri tuo kikkailu, liioittelu, eleganteiksi liioitellut figuurit, ristiriitaiset väriyhdistelmät ja peittelemätön erotiikka, subjektiivisuus ja rauhattomuus, nehän sopivat kuin nenä päähän nykyiseen tapaan kertoa julkisuuden henkilöistä. Tai siis juuri siihen tapaan millä monet haluavat itsestään kerrottavan. Eikä vain julkisuuden henkilöistä - siis sellaisista henkilöistä jotka tarvitsevat ansaitakseen elantonsa näkyvyyttä ja julkisuutta, vaan ehkä me kaikki haluamme FB:ssa ja muussa sosiaalisessa mediassa kertoa itsestämme juuri noin. Vartalomme kiertyy keskiakselinsa ympäri ja vartalon yläosa suuntautuu aivan eri suuntaan kuin vartalon alaosa. Pitäkää siis varanne, etteivät puoliskot lähde harhateille! Niin ja se nyt on aivan varmaa, että haluamme luoda symboliikkaa ja piilomerkityksiä – juuri itsestämme.
Siinäpä se on. Juuri kun on saanut lähes valmiiksi omat piilomerkityksensä, ja luonut symboliikkansa elämänsä tarkoituksesta, tarttuu iltalukemisekseen Jukka Laajarinteen kirjaan ”Tiloissa, esseitä”, Atena Kustannus Oy, 2016. Kirja on todella kiintoisa. Paljon hienoja asioita ja oivallusta. Itsekin luulee oivaltavansa. Sitten törmään lukuun joka alkaa näin: ”Täsmennettäköön että ’meillä’ tarkoitan ihmisrotua, joka on aivan muuta kuin vain osiensa summa. Ihmisyksilön toiminta saattaa olla tiettyyn rajaan asti näennäisen järkevää, harkittua ja puntaroitua, mutta suuremmassa perspektiivissä tarkasteltuina emme juuri poikkea yksisoluisista alkueliöistä.”
Alkulima liikenneinsinööriä parempi – huh!
Japanilaiset tiedemiehet ryhtyivät tutkimaan keltaista alkulimaa ymmärtääkseen paremmin ihmisaivojen toimintaa. He olivat havainneet limalla olevan kyvyn lyhimmän reitin etsinnässä, tai he taisivat sanoa sitä hienommin kyvyksi optimoida matkareitti. Tiedemiehet toivoivat, että aivoton alkueläinorganismi, joka pystyy navigoimaan labyrintissä, voisi auttaa liikenneinsinöörejä suunnittelemaan järkeviä liikenneverkkoja. Tähän on siis tultu meidän ammattikuntamme kanssa. Ensin koulutus siirretään maanmittareiden kanssa samaan pakettiin ja sitten ryhdytään vielä vertaamaan alkulimaan. Liikenneinsinöörien ammattikunta syntyi meillä Suomessa 60-luvulla. Se syntyi Amerikan oppien höystämänä. Muutamat kollegat saivatkin oppinsa suuressa lännessä. Siihen aikaan ei kylläkään tiedetty mitään alkulimasta liikenneinsinöörin apuvälineenä. Algoritmeistakin ryhdyttiin puhumaan vasta 1960-luvun lopulla.
Kuva näyttää mitenkeltainen physarum polycephalum -lima, toimii apuna, kun kehitetään ympäristöön sopeutuvia verkkoja. Uudessa tutkimuksessa lima päästettiin mallintamaan tehokasta verkostoa Tokiota ympäröivien kaupunkien välille. Lima näyttäisi olevan joukkoliikenne-asiantuntijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, millainen on tehokas rautatieverkosto. Yhdessä päivässä yksisoluinen eliö päätyi ratkaisuun, joka muistuttaa merkittävän paljon nykyistä liikenneverkkoa, kertoo tutkija Mark Fricker. Mark on kasvitieteen professori Oxfordin yliopistossa.
No, tässäpä sitten nähdään alkuliman työskentelyn seurauksena hahmottunut Tokion ”liikenneverkko” verrattuna aivan todelliseen verkkoon. Ja lima teki sen päivässä, mihin insinööreiltä oli kulunut sata vuotta ja enemmänkin. Liman työskentelyä seuraamalla tutkijat pyrkivät selvittämään, millä tavalla se optimoi oman rakenteensa. Tuloksena syntyi yksinkertainen matemaattinen malli, ”jota voidaan käyttää esimerkiksi sopeutuvien tiedonsiirtoverkkojen kehittämisessä”. Tässäpä saattaisi olla liikenne- ja viestintäministeriölle vihjeitä hyvästä työkalusta kehitettäessä liikennettä palveluna. Saattaisi olla hyödyllistä vaatia myös Uber-kuskeja pitämään limaa mukana reitinvalinnan optimoimiseksi.
Ensimmäiset reitinvalinta-algoritmit Suomessa
Pentti Bergius, fyysikko, hän oli meidän mallinkehittäjämme. Hänellä ei ollut käytettävissään alkulimaa. Hän joutui kehittämään algoritmin lyhimmän matkareitin etsintään aivan inhimillisin avuin. Se ei ollut mikään helppo nakki. Tässä hän nyt mietiskelee menneitä ihmeitä Tampereen liikennetutkimuksen tiimoilta vuodelta 1969: ”Lyhin reitti. Se oli mahdollista toteuttaa pakkaustekniikalla. Se oli raskas ohjelmoida. Syötettävä data aiheutti ongelmia. Siitä tuli yksi sellainen oveluus sijoitteluohjelmaan, saatiin pakattua samaan sanaan eri tiedot, lähtöpiste, tulopisteet, pituus, liikennemäärät jne. Kaikki kulkivat samassa sanassa, kaikki nämä tiedot. Tämä oli se juttu, millä ne mahtuivat sinne koneeseen ja saatiin toimimaan. Sehän oli monimutkaista, kun sinne piti hajottaa jokainen sana, mutta helpotti, kun tietopaketti kulki yhtenä asiana. Yöllä tehtiin, kun se oli halvempaa. Reikänauhoilla siellä ajettiin. Reikänauhoissa ei saanut olla yhtään virhettä. Grafiikkaa ei voitu tulostaa, mutta tehtiin me sellaisia painettuja graafeja, siis tulostimella pantiin merkkejä lakanaan.”
Algoritmit hallitsevat meitä
Nyt juuri tänään algoritmit tuntuvat olevan poliitikkojen puheenaihe. He puhuvat kauhunsekaisin tuntein algoritmein tapahtuvasta mielipideohjauksesta ja elämänohjauksesta. Tai sitten he puhuvat ihastuneina algoritmien tuomista mahdollisuuksista robotisoida meidän elämäämme. Suomessa varsinkin liikenneministerimme tuntuu olevan ihastunut teknologian keinoista elämämme sujuvoittajana. Saksasta kuuluu pelon ääniä. Uutisissa herätti huomiota Angela Merkelin puhe algoritmeista. Hän sanoi: “Nämä algoritmit, silloin kun ne eivät ole läpinäkyviä, ne sotkevat meidän käsityksemme ja ymmärryksemme. Ne kaventavat tietoisuuttamme.” Barack Obaman avustaja sanoi juuri taannoin meidän olevan ”suodatinkuplassa”. Googlen ja FB:n väitetään toimivan meidän omien mieltymyksiemme kaikukammiona. Tarkkaan ottaen, Galeb Gardner sanoi mm. näin: "If you have a parent who's a Trump supporter, they are seeing a completely different set of news items than you are." No, annetaan anteeksi, tämän hän sanoi ennen vaaleja.
Nyt puhutaan käsitteestä “Filter Bubble”. Keskustellaan niistä algoritmeista jotka sosiaalisessa mediassa valitsevat sinulle jaettavaa tietoa. Meille kaikille räätälöidään oma filtteri ja sen valitsema tietopaketti. Valinta perustuu siihen mistä sinun luullaan aiempien klikkausten perusteella pitävän. Näin sosiaalisen median tiedoista tulee ”kaikukammioita”, jotka toistavat sinua itseäsi. Tämäkin vielä!
JOS OLET KIINNOSTUNUT FILTER BUBBLESTA KLIKKAA TUHON:
Todetaan vielä lopuksi tuon majoneesin näköisen liman olevan tiedeihmisten innostuksen kohde. Netistä voitte te asiasta kiinnostuneet etsiä lisää viisautta liman suhteen. Minulla on ammatillisista syistä syntynyt huomattavia traumoja joten olen kykenemätön suhtautumaan juuri tähän liikenneinsinöörien ja physarum polycephalum -liman väliseen työnjakoon täydellä tieteen vaatimalla innokkuudella.
Living Computer Created With Slime Mold?
HYVÄÄ JOULUA!
