Saattaneeko olla nimen vaikutusta, että kanavat kiinnostavat? Olenhan minä nimestä päätellen kanavan poikia. Isoisänisä asui Muroleen kylässä ja Muroleen kanavalla ja tästäpä isoisä sai aiheen nimen muutokseen, silloin kun nimiä suomennettiin. Minulla on kolme kanavaa tai kanaalia joita erityisesti ajattelen. Niin, tuon Muroleen kanavan lisäksi. Ne ovat Katajanokan kanava, Rauman kanaali ja Paraisten Suntti. Kaksi ensimmäistä liittyvät ammattiasioihin. Kolmas vain huviveneilyyn. Jaa, miltei unohdin, kyllä kai ammattiin liittyviin kanaviin tai puolikanaviin, miten nyt sanoisi, liittyy myös Uutelan kanava Vuosaaressa. Rauman kanaali on erityisesti mielessäni siksi, että minut kerran nimettiin jopa kanaalin pelastajaksi. Se tapahtui kolme vuosikymmentä sitten kun pelastimme kanaalin sen rantapenkereitä uhkaavalta liikennesuunnitelmalta. Katajanokan kanavan pelastaminen 60-luvulla oli tiimityötä. Siinä Maija Kairamon johtama nuorten suunnittelijoiden joukko sai Helsingin kaupunginvaltuuston pyörtämään päätöksensä. Paraisten Sunttiin ei siis liity mitään omahyväisiä muistoja. Vaikka senkin kanavan historiaan liittyy parikin suurta pelastusoperaatiota. Lähinnä kanava tai salmi jouduttiin pelastamaan kalkkipatruunan ajamilta syväkanavalta tai rautatieltä. Nyt on uhkaamassa uusi pelastusoperaatio. Kaupungin kehittämiseksi ansiokkaasti toimiva Pro Malmi on tehnyt vision myös Suntin kehittämiseksi. Se vaatisi tuumaustuntia. Ollaanko väärillä jäljillä?
Rauman kanaali ei ole nykyään veneilykelpoinen väylä. Vettä on nykyisin vain nimeksi. Se on kuitenkin kaupungin keskeinen elementti. Katajanokan kanavasta pääsee perämoottorilla juuri ja juuri läpi jos valitsee oikean ajolinjan. Se olisi hieno reitti pikkuveneille. Välttäisi kiertämästä Katajanokkaa kauppatorille mennessä. Uutelan kanava on uutuustuote. Se rakennettiin useita metrejä aiemman maapinnan alapuolelle, mutta myös suurelta osalta merenpinnan yläpuolelle. Vesi in sinne pumpattava. Ihme kyllä silokalliot löytyivät - Pekka Korpisen iloksi. Nyt porrastettu kanava näyttää varsin luontevalta – vaikka levä haittaa.
Paraisten Suntilla
Tulin juuri veneretkeltä Paraisten Suntilta eli Pargas Kyrksundetilta eli Paraisten Kirkkosalmelta eli kanavan näköiseltä vesireitiltä läpi Paraisten kaupungin. Rakastan tuota paikkaa hyvin paljon. En siksi että olisin Paraisilta kotoisin tai että minulla olisi jotain muita siteitä tuohon suuren kalkkikaivoksen reunalla sinnittelevään kaupunkiin. Mutta kolme asiaa, ne kiehtovat tuossa 15000 asukkaan saaristokaupungissa. (Tiesitkö että nykyinen Parainen käsittää entisen Paraisten kaupungin lisäksi Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon). Yksi ja ykkönen on kaupungin läpi kulkeva kanava. Toinen eli kakkonen on keskiaikainen kivikirkko. Kirkko sijaitsee entisellä saarella Suntin varrella. Saarella siksi että kirkon perustamisvuonna 1300 veden pinta oli kai viitisen metriä nykyistä korkeammalla tai oikeammin maa oli saman verran nykyistä maanpintaa alempana. Silloin siis nykyinen kanava oli leveä ja syvä purjehdusväylä. Varsinaisesti Paraisten kaupunki alkoi kehittyä 1800-luvulla, vaikka kalkkia louhittiinkin jo 700 vuotta sitten. 1800-luvulla syntyi Gamla Malmen, puutaloalue kirkon ja Suntin väliin. Niin ja mikä on se varsinainen kolmas pointti. Se on tuo järjettömän kokoinen avolouhos, jonka uhkaavalla reunalla kaupunki killuu. Monttu on mieletön. Se on lähes kaksi kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Syvyyttä montulla on kahden stadionin tornin verran eli 140 metriä. Pohja on siis syvälti meren alla. Olen ollut montun pohjalla konsertissa. Paikka käy mainiosti myös tuohon meluisaan tarkoitukseen.
Tästä kuvasta saatat saada käsityksen Paraisten keskustasta. (Klikkaa sitä suuremmaksi). Suntti eli salmi eli kanava on kuvassa sinisellä tai onko se turkoosi? Valtaisa kaivosmonttu näkyy koko komeudessaan kuvan vasemmassa alakulmassa. Kirkko ja Vanha Malmi ovat kanavan itäpuolella. Siellä on myös uusi puutaloalue Kirkkosalmenranta. Saaren ohittava väylä kulkee itäpuolella. Se ei kelvannut kalkkipatruunalle, olisi pitänyt päästä suoraan kylän läpi. Sivumennen sanoen Paraisten kaupunki koki hauskan nimenmuutoksen. Vuonna 2009 siitä tuli kuntaliitosten myötä Länsi-Turunmaan kaupunki ja jälleen vuonna 2011 Parainen.
Paraisten Kalkivuoren patruuna ja vuorineuvos Emil Sarlin halusi tehdä Paraisten läpi proomuille sopivan laivaväylän. Se olisi lyhentänyt matkaa Turun suuntaan meneville kuljetuksille himpun verran. Vaihtoehtona oli tarjolla saaren idästä kiertävä reitti. Mutta säästö se on pienikin säästö. Kuvassa näkyy punaisella suunnitellun väylän mitat. Alla häämöttää nykyinen Suntti. Vuorineuvoksen vesiväylällä oli leveyttä 10 metriä ja kaivannolla leveyttä 25 metriä. Tällaista ideaa esitettiin vuonna 1907. Kyläläiset nousivat vastarintaan. Vuorovaikutus pelasi ja patruuna hävisi pelin. Tästä korvauksena hän vuosia myöhemmin esitti Suntin täyttämistä kaivoksesta tulevalla jätekivellä ja rautatien rakentamista paikalle. Kysymyksessä oli varmaankin kapearaiteinen. Kiista oli ankara. Toinen osapuoli sanoi ”Suntti on avattava vaikka kupilla ammentaen”. Toisten ja varsinkin vuorineuvoksen mielestä ”Suntti on täytettävä umpeen vaikka luudalla lakaisten”: ”Sundet ska opp om det så ska ösas med kopp!” ”Sundet ska fast om det så ska sopas med kvast!” Vuorineuvoksen puolue hävisi, niinpä sitten rakennettiinkin Kirkkosalmeen kanava.
Kanava vihittiin vuonna 1934
Kanavan vihkiäisistä tuli varsinainen kansanjuhla. Koko kylä ja varmaan naapurikylätkin olivat liikkeellä. Vuorineuvos Sarlin ei tappioitaan surrut. Hän oli vuonna 1934, heinäkuun 1. päivänä juhlimassa kanavan vihkiäisiä ja vastaanottamassa kunniavieraita joista etunenässä oli puolustusministeri Arvi Oksala.. Vihkiäiset eivät olleet mitkään pienet kyläjuhlat. Paikalla olivat suojeluskunnan kunniakomppania sekä maa- ja merivoimien kunniakomppaniat lippuineen. Paikalla oli myös vapaapalokunta soittokuntineen. Kanavan vihkinyt puolustusministeri toi mukaan oman sotilassoittokuntansa. Ainakin hän siirtyi Turusta saapuneesta laivasta kanavaliikenteeseen soveltuvaan pikkuveneeseen kettupuuhkaan sonnustautuneen vaimonsa kanssa sotilassoittokunnan säestyksellä.
Suntin vihkiäisjuhlien aikaan 1. heinäkuuta 1934 väkeä kanavan varrella oli tuhansia ihmisiä. Kaupungin asukasluku oli silloin 10000 asukasta. Suomenkielisiä oli saarella noin 20 % väestöstä. (Nyt Paraisten kaupungin asukkaista suomenkielisiä on noin 45 %). Pikkupojat istuivat kuin kanat (?) orrella kanavan reunalla. Naiset ja tyttölapset olivat ryhmittäytyneet hyville paraatin katselupaikoille. Joukot marssivat ryhdikkäinä aseet paljastettuina ja lippujen liehuessa. Tilaisuudesta on säilynyt ihastuttava uutisfilmi.
Pargas-Parainen 1934
Pieni sivuvirta Kerttu Nuortevaan
Vihkiäisten kunniavieraana oli puolustusministeri Arvi Oksala. Hän oli kokoomuksen puoluemandaatilla puolustusministerinä vuodesta 1932 vuoteen 1937. Oksala oli koulutukseltaan rakennusalan diplomi-insinööri. Hän oli varsinaisesti uittoalan erikoisasiantuntijana. Hän siis soveltui varsin mainiosti Paraisten Suntin vihkijäksi. Oksalaan liittyy muuten mielenkiintoinen juttu. Tunnettu vakooja ja desantti, huulipuikkonsa ja muut tarvikkeensa (radiolähetintä lukuun ottamatta) putoamispaikalle hukannut lähes Mata Harin veroinen kaunotar, vuonna 1944 kuolemaan tuomittu Kerttu Nuorteva, Neuvosto-Karjalan presidentin tytär. Hän esitti tunnustuksessaan tietoja Arvi Oksalasta. Hän väitti, että insinööri Arvi Oksala oli Neuvostoliiton agentti salanimellä Lesnik, metsänvartija. Asia oli paljastunut Nuortevalle 1930-luvulla, jolloin hän työskenteli Leningradin Suomi-keskuksessa. Nuortevan mukaan Sortavalassa syntynyt Oksala (syntyi muuten Jyväskylässä) toimi tuohon aikaan muun muassa suomalais-venäläisen rajauittojen selvityskomitean jäsenenä. http://brantberg.fi/Nuorteva%20Kerttu.htmKiintoisa juttu, josta totta on varmasti se, että Oksala lähti politiikkaan Sortavalan valtuustosta ja todellakin oli ansioitunut oppikirjoja kirjaillut uittoinsinööri. Saattaa olla että minäkin vielä polysteekissa luin hänen uittokirjojaan. Totta on myös se että Oksala oli tekemisissä venäläisten uittajien kanssa. Loppu lienee ”Mata Harin” vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
Loppujen lopuksi Kerttu Nuortevan tuomion täytäntöönpano pitkittyi – johtuneeko hänen ja kuulustelijan välille syntyneestä rakkaussuhteesta - sota päättyi ja Nuorteva palasi Neuvostoliittoon. Siellä hän kymmenen vankeusvuoden jälkeen opiskeli rakennusinsinööriksi. Hän kuoli Kazakstanissa vuonna 1996.
Puolustusministeri Oksala kettupuuhkaan sonnustautuneen vaimonsa kanssa tervehtii paikallista patruunaa. Hauska tuo kettupuuhka heinäkuun sadesäällä.
Itsepäiset kirkkomaalarit
Tässä jutussa ei ollut tarkoitus puhua Paraisten 1300-luvulta jatkuneesta kalkinlouhinnasta eikä myöskään Vanhasta Malmista, käsityöläisten ja merenkulkijoiden idyllisestä kaupungista. Tiesitkö muuten että J.L. Runeberg asui puolisonsa ja tämän äidin kanssa Vanhalla Malmilla Turun palon jälkeen vuonna 1828.
En puhu myöskään Paraisten kirkon mahtavista kattomaalauksista – paitsi hieman. Miten muuten juuri saaristossa ovat nuo ihanan itsepäiset, jotka eivät ole totelleet uskonpuhdistuksen saarnamiehiä ja ovat jättäneet vanhat puolipakanalliset (katoliset) maalaukset ehjinä kalkkikerrosten alle. Nyt me voimme noista ihmeistä nauttia, kunhan menemme saaristokirkkoihin. Väärä tieto, korjataan hieman. Juttelin juuri ystäväni Kairamon Maijan kanssa. Hän on tehnyt lisensiaattityön keskiaikaisista kivikirkoista ja niiden maalauksista. Hän oikaisee minua. Vanhoja katolisia kattomaalauksia on säilynyt muuallakin kuin Ahvenanmaalla tai saaristossa. Hienoimpana esimerkkinä hän mainitsee Hattulan kirkon. Sinne hän kehottaa menemään keväällä, silloin värit ovat kirkkaimmillaan. Lohja tulee myös mainituksi, ja monia muitakin kirkkoja sisämaassa. Joten itsepäisyyttä lienee löytynyt kautta Suomen.
Paraisten ihana keskiaikainen kivikirkko synnyttää elämyksiä. Ei vain kirkon vaikuttavat piruntorjuntaan keskittyneet kattomaalaukset vaan myös vanhat hautaristit ja kivet kirkon ympärillä panevat paikan elämään. Kaikki näyttää nyt samalta kuin 82 vuotta sitten, joten vanha kuva kelpaa.
Suntti tänään
Nyt puhutaan varsinaisesta aiheesta eli Paraisten kirkkosalmesta eli Suntista. Kanava on 2 kilometriä pitkä ja se yhdistää Vapparnin selän pohjoisessa Kyrkofjärdeniin etelässä. Kirkkosalmessa on viisi siltaa. 1600-luvun lopulla kirkon kohdalla kulki lossi. Myöhemmin siihen tehtiin kääntösiltana toimiva ponttooni. Kaupungin lävistävä kanava soveltuu vain moottoriveneille sillä maksimisyväys on 0,8 metriä. Mastojakaan ei voi olla, sillä maksimi alikulkukorkeus on 2,1 metriä. Kanava on ihana. Sen varrella on koko kaupunki. Kanavassa kulkee veneitä ja niiden mukana ihmisiä. Kanavan varrella on postit, pankit ja supermarketit. Kanavan varrella on myös provianttipaikat. Nyt tosin aiemmin suosimani kalja/kanankoipikuppila Suntin varrella oli tehnyt merkittävän ja onnistuneelta vaikuttavan remontin omistajanvaihdoksen yhteydessä. Mutta siinä samassa olivat anniskeluoikeudet kadonneet. No, nyt on odotettava ensi kesään.
Busterini killuu kahvilan laituriin kiinnittyneenä Kirkkosillan äärellä. Edessä on hienossa kunnossa oleva puuvene. Se hivelee kuvaajan silmiä. Kiitos omistajalle tuollaisesta kulttuuriteosta! Vene muistuttaa isoisäni venettä 1930-luvulta. Hänellä oli vene kiinnitettynä Kaisaniemen rantaan Pitkänsillan kupeeseen. Veneessä oli kuitenkin kuvassa näkyvästä veneestä poiketen Fordin autonmoottori keulakannen alla. Kelluessaan paikallaan isoisän vene oli rumassa asennossa – etukumarassa. Mutta kun moottori käynnistyi, vene nosti ylpeästi keulansa ja nopeus kohosi yli 15 solmuun.
Onko Suntti uhattuna?
Kanavan eli Kirkkosalmen varrella on myös uusi asuinalue Kyrksundstranden / Kirkkosalmenranta. Asukkaita tälle kaupunkialueen keskiössä sijaitsevalle uudisalueelle kaavaillaan noin 300 henkeä. Sunttia on kehittämässä Pro Malmi –yhdistys. Heidän suuri visionsa on Suntin ruoppaaminen ja uusien reunalaitureiden rakentaminen. He haluaisivat myös muuttaa maatiesillat kääntösilloiksi. Ideoista on tehty video. Videolla ei kerrota miten jalankulkusilloille tapahtuu.
Kirkkosalmen rannalla sijaitsee uusi puutaloalue. Vanha Malmi kiehtoo. Kumpi voittaa, uusi vai vanha? Uusi ei ole huono. Mutta se on kesken, asuntoja on tyhjänä. Vanha on valmis. Vanha kiehtoo. Vanhan Malmin kehittäjillä on suuria ajatuksia. He haluaisivat lisätä veneliikennettä Suntilla. He haluaisivat korvata nykyiset sillat nostosilloilla. Aikamoinen homma. Poistuisivatko silloin ihanat kukin koristellut kaarisillat? Nyt olisi otettava harkinta käteen. Aivan samoin kuin aikanaan kansalaiset tekivät patruunaa kampittaessaan.
Suntilla on tällä hetkellä kaksi katusiltaa ja kolme kevyen liikenteen siltaa. Etelästä alkaen Torisilta, Kirkkosilta, Puistosilta, Rantasilta ja Suntinsilta. Onko tarpeen tehdä tällaista ”uudistusta”? Onko suurempien veneiden läpikulku todella ratkaisevaa Paraisten kilpailukyvyn ja elinvoiman kannalta? Saattaa olla, ettei tuo uusittu kanava enää olekaan kiinnostava. Mittakaava menetetään. Olisiko mahdollista että leventämisessä ja syventämisessä rajoituttaisiin vain pohjoisiin osiin. Pohjoiseen voisi tehdä toisen sataman. Sen voisi työntää lähelle Kirkkosalmenrannan uutta aluetta. Läpikulkua ei tarvita. Paraisilla on itäinen ohitus joka käy 1,5 metrin syväykselle, joten Paraisille tulija ei suinkaan joudu pussin perälle. Suurilla veneillä matkaileville saattaisi olla mieluisaa pieni kävelyretki vanhan perinteisen vuonna 1934 vihityn Suntin rannoilla. Jos vanhan Suntin pelastajiin tarvitaan sotureita, niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi. Saisihan siinä hyvän jatkon Rauman kanaalille ja Katajanokan kanavalle - Uutelan nurmikanavasta nyt puhumattakaan.
Tarvitseeko yksi ihana kanava jälleen pelastajansa? (Insinöörinä haluan ilmoittaa, etteivät nuo vierekkäiset kuvat ole samoilta paikoilta!) Nostosiltojen kuvat ovat Pro Malmi yhdistyksen videolta kaapattuja.
PS. Jos pelastustoimista puhutaan, niin tärkeimmät asiat lienevät tällä hetkellä Helsingin keskuspuisto ja Malmin lentokenttä. Pelastetaan ne ensin ja sitten vasta Paraisten Suntti. Mutta pelastetaan kaikki kolme: SIINÄ MISSIO!
