Kilpailukykyä vai kaupunkimaista elämäntapaa?
Epäilin jo tuossa ensimmäisessä Malmi-blogissani asiaan puuttumisen järkevyyttä. Mukavan ja myönteisen miehen maineen lisäksi tässä saattaa vielä menettää vanhat ystävänsä. Mahtanevatko Ahon Mikko tai Anni Sinnemäki minua enää tervehtiäkään, puhumattakaan Soininvaaran Odesta tai Särelän Mikosta. Hei! Näin kaksi ensimainittua tänään Helsingin pyöräilytapahtuman avajaisissa. Hymyilivät ystävällisesti!
Mikko S. hän on jo joutunut minua oikaisemaan laskuvirheistä. Tai oikeastaan hän on ohjannut minua tarkastelemaan kaupunkisuunnittelulautakunnan jo siunaamia suunnitelmia. Hänen mielestään olisi parempi jos katselisin niitä ja tekisin havaintoja siitä mikä on totuus ja tahto. Hänen mielestään on kyseenalaista kun esittelen omia spekulaatioitani bulevardien tulevasta rakentamistehokkuudesta. Minähän väitin bulevardeille mahtuvan vähemmän ihmisiä kuin yleiskaavasuunnittelijat ovat ajatelleet. Tästä kirjoitin blogissani http://penttimurole.blogspot.se/2016/03/bulevardit-kolmaskohtuuhintaisuuden.html
Loppujen lopuksi kiistakysymys kulminoitui Mikon suosittelemaan aluetehokkuuteen 18000 asukasta neliökilometrillä kontra minun tarkastelussa käyttämäni ja jopa suurena pitämäni 14000 asukasta neliökilometrillä. Minun luvuillani bulevardeille mahtuisi 60000 asukasta ja Mikon luvuilla 80000 asukasta. No ei siitä sen enempää, tarkempi kaavoitus ne määrät sitten selvittää. Bulevardien osuus Helsingin asunnontarpeiden ratkaisussa ei kuitenkaan ole aivan ratkaiseva - mutta kuitenkin noin kolmasosa kuvitellusta ”kilpailukykytarpeesta” vai oliko se ”kaupunkimaisesta elämäntapatarpeesta”.
Näytetään nyt tässä vielä Helsingin kaupunki-suunnittelun ”suuria vaiheita”. Ensimmäisessä kuvassa on keltaisella merkitty vuoden 1960 yleiskaavan ”aluevalloitukset”. Silloin asetettiin väkiluku-tavoitteeksi 600000 asukasta. Toisessa kuvassa on ns. Ilaskivi-suunnitelman lisäalueet turkoosilla värillä. Siinä ei takuuvarmasti ollut Malmia, mutta ei siirtolapuutarha-alueitakaan. Niistä Ilaskivi oli tarkkana. Väkilukutavoite oli pudonnut 500000 asukkaaseen. Kolmas kuva osoittaa nyt tekeillä olevan yleiskaavan aluetarpeet. Siinä näkyvät bulevardit, Malmi ja Östersundom. Väkilukutavoite on noussut reilusti päälle kahdeksansadantonnin. Neljäs kuva esittää ystävämme Särelän ”lisää kantakaupunkia” –ryhmän tykityksen keskeisiin kaupunginosiin.
Palataan Malmille
Minä ryhdyin haikailemaan Malmia jonkinlaisena puutarhakaupunkina. Sellaista ei ole ajateltu. Ei myöskään mitään tiivistä ja matalaa, vaan aivan rehellistä kivikaupunkia, ruutukaavoin höystettynä. Minä sain Särelältä linkin viraston ehdotukseen ja häpeissäni siitä, että olin ryhtynyt omin luvin kuvittelemaan Malmin lentokentän ja sen ympäristön rakentamista hieman niin kuin harmoniassa nykymalmilaiseen tyyliin, mutta se ei ole tarkoitus. Kaavarunkoehdotuksessa käytetään asuntokortteleissa keskimääräisenä asukastiheysarvona 18000 asukasta per neliökilometri. Se tarkoittaa asukastiheytenä samaa kuin Punavuoressa, Ruoholahdessa, Etu-Töölössä tai Katajanokalla.
Tässä on muutamia alueita joiden asukastiheys on noin 15000-18000 asukasta neliökilometrillä. Alueilla on myös työpaikkoja, yleensä sijainnista riippuen 5000-10000 työpaikkaa neliökilometrillä. Tunnistatteko? Siinä on vasemmalla ylhäällä Etu-Töölö, oikealla pala Kalliota, vasemmalla alhaalla Punavuori ja oikealla Kruunuhaka. Minusta nämä ovat hienoja kaupunginosia. Ne ovat nykyisin myös lapsiperheiden suosiossa. En kuitenkaan rakentaisi näitä kaupunkeja stereotypiana kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, jossa tyhjää maata löytyy. En rakentaisi tällaista kaupunkia Malmille. Saattaisin rakentaa tällaista kaupunkia Pasilaan
Malmilta on olemassa kaavarunko. Se on ollut lautakuntakäsittelyssä vuoden vaihteen tienoilla. Tämä on kaavarungon havainnekuva.
Kaavaluonnoksen mukaan Malmin lentokentän alueelle voitaisiin sijoittaa 25000 asukasta. Kaava ei käsitä koko pääradan itäpuolista Malmin aluetta. Esimerkiksi koko Ala-Malmi, Alppikylä ja pala Tapanilaa ovat kaavan ulkopuolella. Kun nyt olin omasta päästäni ryhtynyt kaavoittajaksi ilman pätevöittävää koulutusta päätin näyttää nyt sen virallisen totuuden tilanteesta jos kenttä häipyy ja sitten omatekoisen version siitä mitä saadaan aikaan jos hybridi ja kenttä jää yksikiitorataisena.
Ylempi kuva esittää kaavarungon mukaista uutta rakentamista. Alueet ovat sinisellä värillä. Kaiken kaikkiaan alueelle on sijoitettu uusia asuntokortteleita 25000 asukkaalle. Asuntokortteleiden korttelitehokkuus on ek=0,8. Asukkaita tulisi 18000 asukasta neliökilometrille. Lisäksi on varauduttu työpaikkarakentamiseen runsaalle 3000 työpaikalle.
Alemmassa kuvassa, niinkuin kuvasta näkyy on yksi kiitorata toiminnassa. Sinisellä piirrettyjä asuntokortteleita olisi nyt 11000 asukkaalle. GAP on 13000 asukasta. GAP mihin? No, siihen hypoteesiin että tälle alueelle on rakennettava uusia asuntoja tietylle määrälle eli 24000 asukkaalle.
Alemmassa kuvassa, niinkuin kuvasta näkyy on yksi kiitorata toiminnassa. Sinisellä piirrettyjä asuntokortteleita olisi nyt 11000 asukkaalle. GAP on 13000 asukasta. GAP mihin? No, siihen hypoteesiin että tälle alueelle on rakennettava uusia asuntoja tietylle määrälle eli 24000 asukkaalle.
Tämä on virallinen totuus kaavarungon .sanomana. Asukkaita koko alueella olisi tulevaisuudessa noin 35000 henkeä silloin kun lentokenttä hävitetään. Jos joku ihme voima - tai järki, saisi ajattelun muuttumaan ja alueelle tutkittaisiin hybridiratkaisu, uutta asutusta voitaisiin kaavarungon periaattein saada kentän toimiessa noin 13000 asukkaalle. Nyt siis tuo monesti toistamani GAP olisi 12000 henkeä. Aiemmin edellisessä laskelmassani taisin puhua 11000 hengestä. No siinä se on.
Vaihtokauppa – jos ei muu auta!
Kaupunkisuunnittelu ja varsikin rakennuspaikkojen valinta on kaupankäyntiä. Jos nyt minulta kysyttäisiin jokin uusi vaihtoehto Malmin lentokentän ja tietysti myös lentotoiminnan säilyttämiseksi niin sanon sen nyt. Edellisessä blogissani sanoin Tattarisuon teollisuusalueen olevan kuohukermaa. Mutta nyt kun näköjään on käytävä kauppaa, niin olisin valmis vaihtamaan kuohukerman samppanjaan. Miten niin? No siten niin, että rakennetaan sitten puolen neliökilometrin Tattarinharju. Heitetään ihanan rupuinen porukka halleineen jonnekin muualle moottoritien varteen. Tattarinharjulle mahtuu 10000 asukasta ja GAP on miltei täynnä - vain 2000 asukasta vajaa. Sen verran voidaan tiivistää Ala-Malmia ja HEUREKA! Europa Nostra tulee meitä onnittelemaan viisaudesta ja kulttuurin ymmärryksestä. Teollisuusmiehet Tattarinsuolta ansaitsevat pienet tukirahat uudempien peltihallien pystyttämiseen. Tiedän muuten hyviä paikkoja Östersundomissa kaupungin mailla.
No tehdään sitten paremman puutteessa näin. Vaihdetaan kuohukerma samppanjaan.
Kahville Malmille
Omalta osaltani pidän nyt taukoa Malmin suhteen Aion mennä huomenna kahville lentoterminaaliin ja katsella ympärilleni. Tapahtui hauska juttu: ystäväni Roger Wingren Pietarsaaresta kysyi minulta milloin olin ensimmäistä kertaa Malmilla? Vastasin: ”viime viikolla.” Ei, kun ensimmäistä kertaa? Juuri niin. Hän taas oli ensimmäistä kertaa Malmilla vuonna 1952, olympialaisten aikaan. Jopa kahteen kertaa. Niinpä hän yltyi kehumaan terminaalirakennusta. Nyt siis menen kahville.
