Sain juuri sähköpostiviestin. Se tuli Elliltä. Hän kertoi kanurin ylpeydellä ihanista maatiaiskanoistaan. Mitä ne ovatkaan: alholaisia ja tyrnäväläisiä? Ja lampaat. Hän on myös lampuri. Lampaatkin ovat puhdasverisen suomensukuisia, on Kainuuta ja Ahvenanmaata. Tytöt eli uuhet on nimetty Kuikka Koposen ensimmäisen tyttären mukaan. Pojat eli pässit ovat taas Jaakobin poikien nimisiä.
Kot kot!
Elli kirjottaa: ”Kanani Klaara, Elina, Kreeta, Ruusa, Onerva ja Kanerva sekä Kukko Albert tervehtivät minua aina iloisesti ”koo koo” napittaen pää kallellaan silmiin ja sitten katseet kohdistuvat taskuuni – he ovat kiinnostuneempia taskuni sisällöstä kuin minusta itsestäni. Aamutoimiin kuuluu pala paahtoleipää pieninä nokkapaloina, jonka he hypäten nappaavat sormistani, kukin vuorollaan mainittuani nimen, ilman riitoja. Kana ei ole lainkaan tyhmä, päinvastoin. Ja että niillä on runsas ”sanavarasto”, jopa kiroilua myöten. Tämän huomasin taannoin kun oli kiire munimaan ja pesät oli varattu. Klaara valitti minulle ”kaii kaii kaii”, napitti silmiin, minä pyysin häntä tekemään selväksi pesässä olijalle, että on tosi kyseessä. Hän otti tomeran marssin edestakaisin pesän edessä ja messusi: ”Kot kot (n. 24 kot’ia) KOOOT. Ei vaikutusta pesässä olevaan Ruusaan. Taas minua silmiin ja surkeat ”kaii kaii kaii”. Sanoin, että mene samaan pesään kun ei kerran usko. Klaara hyppäsi pesän suuaukolle ja tärskäytti ”SSTTANA!” ja kömpi samaan pesään, nutuutti harjasta, jupisi jotain ja olihan Ruusan tehtävä tilaa, ts. poistuttava nuorempana pesästä. Sain kuulla kyllä Ruusan nokasta, mitä mieltä hän oli neuvoistani Klaaralle. Siinä oli ”ärräpäitä” rivissä, ja silmät kiukkua täynnä. Ja minä hyväkäs vielä nauroin. On ne hauskoja tipusia, munat kun tulee vielä kaupan päälle.”
Ruusa ja Albert tarkkailevat emäntäänsä. Olisiko jotain annettavaa? Kot, kot!
Mutta ei se kanurin ongelmiin loppunut. Päälle tulivat lampurin ongelmat – tai oikeammin ilot. Elli jatkaa: ”Lampaat taas huutavat nuppi punaisena: ’MÄÄ KUOLEN JUST NÄLKÄÄN, HEINÄÄÄÄ!’ Pitäisi hankkia kuulosuojaimet, en tiedä montako sataa desibeliä on meteli? 5 aikuista ja 8 karitsaa messuaa yhtaikaa torvet suorana ja kukaan heistä ei kuulu ’maan hiljaisiin’. Lieköhän ovat tulleet emäntäänsä? Ei ne edes kuule, kun minä uhkaan katkaista niiden kaulat, ellei meteli vaimene. Vielä joku töräyttelee ”MÄVVÄVVÄV!!! suu täynnä heinää. No joo, tämmöistä on lampuri-kanurin jokapäiväinen elämä. Ei ole ’kanurilla’ kaikki kotona, ei.”
Onpa tuo maaseututietous vähissä kun luulin vain pässien olevan sarvipäitä. Tässä on kuitenkin mustasarvinen Iida-uuhi. Taustalla tarkkailevat Olivia ja Lotta.
Bbääh!
Niin, ostin kyllä Elliltä lampaan koiven. Kun pistin koipea pakasteeseen pääsiäistä odottelemaan havaitsin Ellin kirjoittaman tiedotteen: ”Onni, töysäläinen, ’Suomen valkoinen lammas’. Mieskunto hyvä. Jälkikasvua jo 16 kappaletta. Röykässä syntyneiden jälkeläisten nimet ovat: Leevi, Juuda ja Daan, Jaakobin poikia ja sitten Amanda, Olivia, Ceela, Concordia, Jemna, Jekleobeth ja Alli, Kuikka Koposen ensimmäisen lapsen nimen mukaan. Hyvä pässi, hieman ujo.”
Elli tuli lahnaa ruotimaan
Kuka se on tuo kanuri ja lampuri? Se on kaikkien rakastama Elli. Hän on elinikäinen ystäväni. Hän tuli firmaan piirtäjäksi marraskuun 9. päivä 1970. Silloin elettiin erilaisia aikoja. Tai olivatko ne tarkemmin ajatellen samanlaisia? Sitä nyt tässä hieman pohdin. Ellin ensimmäinen homma oli ”Lahna”. Se on tai oli Lahden kaupungin liikennesuunnitelma. Heikkosen Mauri oli projektipäällikkönä, kun tehtiin Lahden ”suurta liikennetutkimusta”. Elli pääsi heti armoitetun työntekijän suojelukseen.
Sinä aikana kun Elli tuli meille töihin olin piirtänyt vihkooni tämän kuvan. ”Yhteisö minimoi kommunikaatiokitkaa”. Vaikuttaako fiksulta? Minusta se oli aikalaisekseen mielenkiintoinen kysymys. Pienissä yläkuvissa pohdintana on kaupunkimalli. Onko se nauhakaupunki vai onko se tähtimalli. Kommunikaation välineenä oli kunnon telefooni. Niin, muuta sähköistä välinettä ei ollut edes haaveissa. Ei ollut vielä edes faksia eli telekopiolaitetta. Se tuli vasta vuosikymmenen puolessa välissä. Kuva pohtii voiko kasvoista kasvoihin kontaktin korvata puhelimella? Voiko?
Ketkä nyt olivatkaan ne ihmiset jotka ”Lahnaa” tekivät aikanaan vuonna 1969? Tilaajana olivat Lahden kaupunki ja TVH. Lahdesta johtoryhmässä olivat Nyyrö Koskela ja Eino Kallinen. TVH:sta vaikuttajana oli Seppo Hirvonen. Meiltä remmissä olivat Maurin ja Ellin lisäksi Pentti Bergius ja Jyrki Brotherus. Moni muukin. Minäkin. Ehkä onkin tehtävä pieni syrjähyppy Ellin kanoista ”Lahnan” jälkiarviointiin.
Syrjähyppy toiseen naiseen
Kolmekymmentä vuotta Lahnan aikoja myöhemmin , syntymäpäivilläni vuonna 2004, pyysin ystävääni Eeva Linkamaa arvioimaan vanhaa ”Lahnaa”. Eeva oli jo silloin korkea virkanainen liikenneministeriössä. Sivumennen sanoen Eeva on sellainen nainen, että ennen nuorempana miehenä pohjoismaisilla seminaarimatkoilla tuli kiihkeästi katseltua hänen peräänsä. Eevalla oli kuitenkin salainen henkivartija, Eevan työtoveri ja minun ystäväni, Markku Linnasalmi. Hän hätisteli Eevaa pois minun ulottuviltani. Ilmeistä työsuojelua! Asiaan. Mitä Eeva sanoi tuosta Ellin ensimmäisestä työstä? Eeva sanoi:
”Pika-analyysi osoittaa vanhan tutkimusraportin sisältäneen noin 30 000 numeromerkkiä ja hirveän määrä desimaalipilkkuja. Se oli hyvin perusteellinen liikenneanalyysi, oli mittausta, inventointia, tutkimusta ja ennustetta. Eteneminen oli analyyttinen ja hieno. Ehkä nykyään kaivataan enemmän sanoja. On olemassa paljon asioita, jotka liittyvät elämisen erilaisiin muotoihin, niitä ei voi numeroin mitata tai kertoa. Tai sitten tarvitaan toisia numeroita. Ehkä nyt tsiidaillaan lankakerää ja sukkapuikkoja eri suunnalta, kytketään ne paremmin ilmiöihin. Arvioidaan ja kuvataan ilmiöitä eri näkökulmista. Ilmiöitä ei ehkä voikaan lähestyä matemaattisesti. Ja voidaan ajatella suunnittelussa yhä lisääntyvän vuorovaikutuksen korvaavan osan tilastoista, numeroista. Tosin vuorovaikutuksesta saadulla tiedolla ei oikein ole purkkeja!”
Tässä se on Lahden liikennesuunnitelman 1969 maankäyttövaihtoehto ”Suurlähiömalli”. Lahden oletettiin kasvavan vuoteen 2000 mennessä 200000 asukkaaseen. No, tässä Lahdessa olivat mukana Salpakangas ja Nastola. Se olisi merkinnyt 2,25 % vuotuista kasvua. Kasvu ei toteutunut. Todellinen kasvu oli tuona ennustettuna aikana 0,8 % vuodessa. Vuoden 2000 jälkeen ei juuri kasvua tapahtunut. Outoa? Mutta, ei huolta, tulevaisuudessa Lahden kaupungilla tulee olemaan merkittävä rooli osana pääkaupunkiseutua ja metropolia. Uskotko?
Elli muuttaa Libyaan
Työnteossa ja elämässä tapahtui suuri muutos kun saatiin aikaan konsulttityön vientiä. Vienti tapahtui Devecon Oy:n kautta. Ensimmäisenä ”vapaan viennin” hommana saimme Kuwaitin Jahran kaupungin keskustan, Irakin rajalla. Taisi Elli olla leiskaamassa raportin takakanteen kamelin kuvia, jotka tilaaja sitten vaati poistettavaksi. Sitten tärppäsi Libya ja Tripolin kaupungin Transportation Master Plan. Elli irrottautui Vuosaaren sataman suunnittelusta ja lähti suureen seikkailuun keskelle kuohuvaa Arabiaa.
Tripolin liikennesuunnitelmaa tehtiin valtaosin paikan päällä. Projektipäällikkönä oli Harri Leppänen, paikallisina insinööreinä Lothar Mallon ja Veikko Tuominen. Vierailevina taiteilijoina mm. teekkarit Pekka Kettunen ja Matti Lahdenranta. Elli koirineen heistä huolta pitämässä.
Libyassa tarvittiin tarmokasta yleisnaista. Tehtävät olivat moninaiset. Naiselle sopivat - sellaiselle tarmon pesälle ja mitään pelkäämättömälle kuin Elli. Hänelle arabimaan sosiaalinen mentaliteetti ja tapa kommunikoida sopivat kuin nenä päähän. Arabimaat ovat matriarkaalisia maita. Naista totellaan ja hän hallitsee. Elli siis ryhtyi koiransa Kälbin kanssa Tripolin toimistomme hengettäreksi – no, hallitsijaksikin. Siinä ohessa hän hämmästytti asiakkaita suvereenilla kuvantekotaidollaan. Suunniteltiinpa eräänä yönä uudet sillan mallit, kun insinöörien kuvat eivät tilaajalle kelvanneet. No, kun olivat piirtäneet pilarit ja maatuet kuin kuhilaiksi, niin me sitten Ellin kanssa hieman terävöitimme näkemystä.
Tällaisen sillan mallin piirsimme Ellin kanssa kuumana Tripolin yönä vuonna 1978. Tilaaja oli ihastunut ja Ollilan Masa sitten toteutti rakennesuunnittelun asiankuuluvalla taidolla.
Elli oli Libyassa, tarkemmin sanottuna Tripolissa 2 vuotta, 7 kuukautta ja 10 päivää. Kymmenentenä päivänä hänet karkotettiin. Tumman salskea libyalainen poikaystävä taisi olla sukua diktaattorin vastapelurille. Lähtö oli kiireinen. Onneksi ”hevossetä” auttoi sen verran, että Elli sai autonsa mukaan. Tripolissa valmistauduttiin tuohon aikaan Ras Lanuf -suurprojektiin. Sitä Elli pääsi sitten Suomessa piirtelemään. Elli oli muuten ainoa joka meidän byroossamme hallitsi arabialaiset letrasetit. Mitä, etkö tiedä mitä ovat letrasetit. Ne ovat siirtokirjaimia, joilla kuvatekstit teipattiin - kaikki kaikessa sen ajan ”teippiteknologiassa”.
Ras Lanufin toteutetun kerrostalokorttelin mallikuva vuodelta noin 1980, sekä toteutunutta kaupunkia 30 vuoden takaa. Millaiselta siellä nykyisin näyttää? Se kiinnostaa, mutta eipä ole rohkeutta muuta kuin Googlesta katsella. Siellä kuvat ovat vuodelta 2013 eli jälkeen Gaddafin kaatumisen. Kaupunki näyttää ehjältä.
Elli Mosulissa
Vuonna 1980 Ellille koitti jälleen ulkomaan komennus. Hän lähti Irakin Mosuliin Erkki Etelämäen isännöimää kaupunkia piirtämään. Tai sanotaan hieman vaatimattomammin: kaupungin kunnallistekniikkaa piirtämään. Mukana oli hyvä joukko meikäläisiä. Mutta tuostapa kerronkin jo blogissani: http://penttimurole.blogspot.fi/2015/11/suomalaiset-rakentajat-irakissa.html.
Pommituksiin ja sitä kautta häätöön päättyi tuokin reissu.
Juna on menossa Bagdadista Istanbuliin. Kotimatka on alkamassa. Viittoillaan Mosulin asemalla. Elettiin vuotta 1980. Pommitukset kiihtyivät ja kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen koitui lähtö kohti Turkin rajaa. Ellin ilme on kuitenkin iloinen.
Elli Jyväskylässä
Elli siirtyi Jyväskylään syksyllä 1989. Joren kanssa he taisivat oikein lopullisesti ryhtyä keskisuomalaisiksi. Onneksi kuitenkin taas uusi kaukokaipuu vei takaisin Libyaan. Niin kai vielä muistatte kaikkien näiden vaiheiden johtavan loppujen lopuksi Klaaran, Elinan, Kreetan, Ruusan, Onervan ja Kanervan munimiin kananmuniin. Ilman kaikkia näitä vaiheita siihen ei päästäsi.
Jyväskylän Kauppakatua piirrettiin kävelykaduksi vuonna 1990. Elli oli tärkeässä roolissa. Hän muun muassa rakensi kaupungintalon vintiltä löytyneeseen Kauppakadun pienoismalliin kävelykadun kaikkine yksityiskohtineen. Tässä on Ellin käden jälkeä. Mutta onpa siinä myös Joren muovailema taideteoksen malli. Hieno muuten!
Takaisin Libyaan
Uusi ja seitsemän vuotta kestänyt Libyan keikka alkoi kesäkuun alussa 1992. Nyt käynnistyivät Jufran kaavoitus sekä Jufran hallintokeskuksen ja Sirten kongressipalatsin suunnittelutyöt. Jufran kuvat peittivät työhuoneeni seinät.
90-luvulla Libyan toiminnoissa oli suuri buumi. Se sattui juuri paraimmiksi laman alkuun. Meillä ei tarvinnut irtisanoa ketään. Elli juuri palasi Libyaan, silloin kun suunnittelupöydällä pyörivät kuvassa vilahtelevat Jufran kaava, Sirten kongressipalatsi ja Jufran hallintokeskus. Niiden rakentaminen tapahtui suomalaisten valvonnassa. Elli taas huolehti Tripolin etapilla kaikkien hyvinvoinnista.
Kuten olet huomannut Elli ja Libya kuuluvat kiinteästi yhteen. Elli johti – henkisesti kyllä - monipäistä suomalaisjoukkoa National Consulting Bureaun konttorissa Tripolin Shara Jamahirya -kadulla. Elli myös järjesti työmaiden valvojille moninaiset tervetuliais- ja läksiäisjuhlat Ghasr Ben Gashirin kämpillä, lähellä Tripolin lentokenttää. Se kenttä on nyt tuhottu. Niin on myös meidän silloinen kämppimme. Hävisi Naton pommituksessa. Lentokenttä taas tuhoutui libyalaisten sisäisissä kahinoissa. Niin kuin paljon muutakin tuossa maassa. Se mikä pahinta, siellä on onnistuttu tuhoamaan heimoyhteiskunnan muutenkin hauras yhtenäisyys, maa on sirpaleina!
Klikkaa tuota kuvaa ja katso Libyan 90-luvun paikanpäällä asuneiden vientiveteraanien nimiä. Löydätkö tuttuja? Elli oli siellä koko ajan Jorman kanssa. Kuvassa siniset viivat ovat työmaavalvojia, punaiset ovat suunnittelijoita ja keltaiset ovat hallintoväkeä. Mutta onneksi Elli ryhtyi sittemmin kanuriksi ja lampuriksi. Vaikka kyllä muistan hänen haaveksineen kamelifarmarin hommista, mutta ne haaveet onneksi jäivät.
Ellin komennus päättyi juhannuksena 1999. Alkoi Ellin uusi ura. Tuloksena ihania tuotteita Klaaran, Elinan, Kreetan, Ruusan, Onervan ja Kanervan munimina ja kukko Albertin sivusta avittamina.
Olipa onnellista että nyt saimme aamiaispöytäämme todella onnellisten kanojen munia. Kiitos Elli! Kanoista ja lampaista puhumattakaan!
