Rakennusfysiikan lait ovat samat ja muuttumattomat. Kaikki muu saattaa muuttua ja liikkua ja elää, mutta ei fysiikka. Näin sanoo ystäväni Sami Lampinen, rakennesuunnittelija. Uskon tuohon fysiikan muuttumattomuuteen. Mutta, energiansäästön ja sisätilaterveyden muuttujia näyttäisi olevan muuallakin kuin insinööreille tehdyissä normeissa ja työtekijöille tehdyissä työtapaselostuksissa. Muuttujana on ensinnäkin ihminen. Ihminen on kompleksinen olento, niin mielen suhteen, kuin terveydenkin suhteen. Espanjan kouluissa on enemmän homeita kuin Suomen kouluissa. Espanjalaislapset eivät kuitenkaan sairastu homeesta. Maria sanoi espanjalaisten uskovan hometta olevan vain juustossa. Tämän vuoksi lapset sairastavat homealtistumista alituisena flunssana. Taudin yhteyksiä koulun sisäilmaan ei juurikaan tunnisteta. Suomessa tietoisuus on olemassa, mutta tieto ja ymmärrys puuttuvat ja se on paha, sanoo Maria. Maria Nordin on sisäilmaekspertti ja arkkitehti. Hän on muuten vanhan tuttavani, Kirsti Nordinin lapsenlapsen kanssa naimisissa. Terveisiä Kirstille. Nyt siis liikutaan entisaikojen työkavereiden lastenlasten sfääreissä. Alanko tulla vanhaksi?
Yllätys, yllätys, home on todellakin kansainvälinen ongelma. Luulitteko sen olevan aivan kotikutoinen juttu? Ei. Googlettamalla löytyy 130 miljoonaa tärppiä sanalle ”mold”. Jos hakuun yhdistetään sana ”buildings” löytyy 24 miljoonaa tärppiä. Kuvat homehtuneista asumuksista ja kouluista noilla rakennushomeen kansainvälisillä sivuilla ylittävät meidän pahimmat kauhukuvamme. Emme siis ole ongelman kanssa yksin.
Homeesta kärsivien ryhmä on Suomessa suuri. Työttömien ryhmä on suurin, toiseksi suurin kärsivien ryhmä ovat sisäilmasta oireilevat. Heitä on arviolta 200000 henkeä. Jostain olin tuon luvun näkevinäni. Onko totta?
Sisäilmasta oireilevien määrä on siis hyvin suuri. Meillä ja muualla. Eläkeläisenä kun on aikaa, niin päätin hieman lueskella asiaan liittyvää aineistoa sekä ottaa annostuksen seminaariseerumia. Olin kyllä hieman salaa valmistautunut asiaan. Tein sen lukemalla Rakennuslehdestä mahtavan hyvän Seppo Mölsän laatiman blogikirjoituksen kommentteineen: http://www.rakennuslehti.fi/blogit/hyva-sisailma-ei-synny-siiloajattelulla/
Nyt nauttimaan hometietouden seminaariseerumia?
Nyt viime viikolla sain suuren annoksen tietoisuutta. Saman viikon aikana sitä tuli kolminkertaisena annostuksena. Ensin alkuun ystäväni Mer Arkkitehtien ihanat naiset järjestivät seminaarin. Mer Arkkitehtien seminaarissa käytiin ison joukon myötä hyvää keskustelua. Siitä voi lukea tästä: http://www.merarkkitehdit.fi. Keskusteluissa kirjattiin ”Mitä tulisi tehdä” –kohteita. Kolme mitalistia olivat:
- Energialainsäädäntöön saatava helpotuksia U-arvoille, kun tehdään massiivirakenteilla (direktiivi antaa mahdollisuuden + yksiaineinen rakenne jo itsessään ”lämmönottolaite”, mitä ei oteta huomioon, koska ei osata laskea).
- Lämpöhäviön tasauslaskelma pois, ei toimi.
- Materiaaleille tuoteselostepakko.
Ensimmäinen annostus oli paketissa. Sitten menin Pikkuparlamenttiin oppimaan lisää aiheesta. Tahti paranee ja annostus kasvaa, mutta siitä muutaman rivin viiveellä.
Kolmas annostus tuli yllättäen. Ajattelin kaikesta viisastuneena ihmetellä omia talojani. Niitä on kaksi Helsingissä ja yksi Tallinnassa. Miksi niissä ei ole hometta? Tätä miettiessäni tapaan Libyan muisteloiden merkeissä kahta vanhaa ystävääni ja kollegaani, maanmittari Harrin ja rakentaja Pärttylin. Molemmat kertovat taloistaan. Harri sai Olarin talostaan pahan oireilun. Talo meni laajaan korjaukseen ja sitten myyntiin. Syynä olivat vuodot räystäältä rakenteisiin ja homehtuminen. Pärttyli ei saanut oireilua, mutta koko huippuarkkitehdin piirtämä omakotitalo meni purkuun. Oli halvempaa rakentaa uusi talo kuin korjata vanha. Syynä oli tiiliseinän läpi puurakenteisiin ja tuulensuojalevyihin tunkeutunut kosteus ja homehtuminen. Homeet kai sitten tulivat koneellisen ilmanvaihdon myötä sisätiloihin. Niin, siis miksi minun taloissani ei ole hometta?
Kaksi taloa Pakilassa ja yksi Toompealla. Taloissa on vanha rakennustapa, massiivirakenteet, joskus syksysateiden jälkeen vettä tihkuvat sokkelirakenteet– mutta ei hometta! Onko pelastuksena painovoimainen ilmanvaihto? Ja täydellisesti puuttuvat höyrysulkumuovit? Mutta hintana korkea kaukolämmön kulutus?
No, puhutaan näistä kolmesta talosta
Minulla on Helsingissä kaksi taloa Pakilassa ja yksi talo on Toompean mäellä. Ne sopivat esimerkeiksi suuresta lämmitysenergian kulutuksesta. Toinen Pakilan taloista on rakennettu vuonna 1931 ja toinen vuonna 1932. Molemmat on tehty pystyhirrestä - isoisällä oli tällainen rakennustapa. Hän ne talot teki. Hän rakensi kaikki tekemänsä talot pystyhirrestä. Maassa tapitetut hirsielementit nostettiin pystyyn seinälle. Ulos pantiin tervapahvi ja rappaus, sisälle pinkopahvi. Toinen talo tehtiin käytetyistä kierrätetyistä hirsistä ja toinen uusista, mutta hyvin kuivatuista. Alkujaan toinen talo rapattiin tikkujen päälle. Alla oli tervapahvi. Toinen talo taas rapattiin insuliittilevyn päälle. Nurkissa oli hieman kanaverkkoa varmistamassa.
Tällaiselta se näytti vanhan talon hirsipinta. Päälle naulattiin kovavilla ja sitten saksalainen ohutrappaus. Hyvin on toiminut nyt alkaneen uuden elinkaaren ensimmäiset 20 vuotta. Vieressä näkyy toinen taloista. Se on ainakin vielä ilman talvitakkia. Suositteletteko?
Myöhemmin revin sitten insuliittilevyt pois ja hirsien päälle kiinnitettiin 5 cm:n kovavilla ja sen päälle rappaus. Toinen on sellaisenaan. Molemmissa taloissa on puurakenteinen yläkerta ja purueristeet. Jääpuikoissa löytyy. Kellarit olivat alkuun puolikylmiä, nyt lämpimiä – mutta eristeet puuttuvat. Toisen talon alimman vaakavarvin alta oli huopakaistale unohtunut, joten rappausta uusittaessa oli osa hirsistä vaihdettava. Tallinnan 60-luvulla vanhaan rakenteeseen ympätty laajennus on kokonaan kiveä, siis oikeata massiivirakennetta, pieni osa betonia ja siporexia. Yläkerta on puurakenteinen kattokerros ”vindskaapi”-ikkunoilla. Vanhavirolaiseen tyyliin eristeitä ei juuri ole. Sielläkin kehittyy ansiokkaasti jääpuikkoja.
Lienee oletettavaa, että vanhat talot kuluttavat paljon energiaa. Vinhan kaavio näyttäisi osoittavan että uudet rakennukset kuluttavat vähintään yhtä paljon tai enemmänkin. Hän olettaa sen johtuvan ilmanvaihtolaitteiden suuresta energiankulutuksesta. Menikö oikein, vai käsitinkö väärin? Laitoinpa vertailun vuoksi professori Vinhan esittämään koulujen ja päiväkotien energiankäyttöä kuvaavaan kaavioon omat Helsingin taloni. Sinne näyttävät asettuvan. Koneellista ilmanvaihtoa ei ole, joten sähköä säästyy. Nykyaikaisen asunnon kulutuksen pitäisi kai laskelmien mukaan asettua tuonne 100 kwh/brm2, joten ylimääräistä makselen joka vuosi 1500:- per talo. Onko se paljon kun ei ole hometta?
Mitä minun pitäisi tehdä näille taloille jos haluaisin pienentää Pakilan talojen tai Tallinnan talon kaukolämpölaskua? Vuodessa nuo talot kuluttavat 2000-3000 euroa per talo perus- ym. maksuineen. Kaikki kolme taloa ovat tavalla tai toisella suojeltuja. Pakilassa on kylläkin vain kaupunkisuunnitteluviraston suojelukehotus. Tallinnassa on vielä tiukempaa. Ulkoasua ei siis voi muuttaa. Ikkunat kyllä liimapaperilla teipataan aina talven tullen. Sisällekö siis eristeitä? Ei, siitä Vinha varoittelee. Taitaa olla niin että pitää hieman käännellä termostaattia ja tyytyä onnelliseen kohtaloon.
Juulia Mikkola havainnollistaa kastuvuutta
Mer Arkkitehtien tilaisuudessa meikäläinen maallikko ryhtyi erityisen tarkasti kuuntelemaan arkkitehti Juulia Mikkolan juttua. Hän puhui kosteusasioista ja hygroskooppisuudesta jotenkin järkeenkäyvällä tavalla. Luulin siis ymmärtäväni – ainakin vähän. Näin hän sanoi: ”Jos hengittävyysasia tuntuu epäselvältä, kannattaa lukea esim. Panu Kailan Talotohtoria; siellä asia on selitetty juurta jaksain. Lyhkäisesti se menee näin: Hengittävyys on samaa kuin tekstiileissä; sellainen, joka imee itseensä vettä (eikä vaatteessa hiosta, vaan tuntuu kuivalta kosteanakin, kuten esim. silkki ja villa, joissa vesi imeytyy kuitujen sisään), on hengittävää. Sellainen, joka kastuu vain pinnaltaan (kuten nailonsukka tai mineraalivilla, jotka siis kastuvat jokaisen yksittäisen kuidun pinnalta) ei hengitä, vaikka läpäisee sekä ilmaa että vesihöyryä.” Olikohan tuossa havainnollinen selitys sille, että minä en käytä lumitöissä hienoa niin sanottua hengittävää Gore-tex –takkia, joka käytännössä kastuu likomäräksi, vaan panen päälleni kunnon pässinpökkimän?
Juulia, Kirmon veljentytär jatkaa: ”Rakennusteollisuudessa hengittävyys koetetaan ymmärtää tahallaan väärin vesihöyrynläpäisevyytenä (jota mitataan vesihöyrynvastuksella), mutta todellisuudessa hengittävyys on siis kastuvuutta (jota mitataan vedenimukyvyllä). Muovit saattavat läpäistä vesihöyryä, mutta ne eivät kastu eivätkä siten siirrä vettä kosteammasta kuivempaan. Tämän takia ne esimerkiksi maaleina hidastavat aivan olennaisesti rakenteen kuivumista. Mineraalivilla kastuu vain kuitujen pinnalta, ja koska materiaali ei tasaa kosteutta, se kuivuu erittäin hitaasti. Lisäksi sen eristyskyky romahtaa, kun se kostuu. Kipsi on vain mitenkuten hengittävää, sillä se pystyy sitomaan itseensä hyvin vähän vettä; se kastuu märäksi vesitilkasta, kun taas puukuitulevy pystyy sitomaan itseensä ehkä kymmenkertaisen määrän vettä kostumatta vielä haitallisesti.”
Tässä Julia Hertellin kirjoittelemassa kaaviossa ovat esitettynä ne asiat jotka tulivat esille Mer Arkkitehtien istunnossa. Koosteesta selviää ainakin yksi asia: ollaan tekemisissä suuren kompleksin kanssa. Ei näytä löytyvän yhtä ongelmaa ja sille ratkaisua.
Anders kysyi: eristämmekö rakennuksemme hengiltä?
Menen Pikkuparlamenttiin kuuntelemaan arkkitehti ja kansanedustaja, Ericinpoika ja Gunnelinpoika Anders Adlercreutzin organisoimaa keskustelutilaisuutta. Tilaisuuden nimi oli ”Eristämmekö rakennuksemme hengiltä?” Piti keskusteltaman energiatehokkaasta rakentamisesta. Keskustelussa olivat mukana yli-insinööri Jyrki Kauppinen Ympäristöministeriöstä, mikrobiologian professori Mirja Salkinoja-Salonen Helsingin yliopistosta, rakennusfysiikan professori Juha Vinha Tampereen teknillisestä yliopistosta ja arkkitehti Lars-Erik Mattila, juuri diplomityöllään tunnettuutta hankkinut nuori arkkitehti..
Nyt sain varsinaisen tietopaketin. Tieto oli niin moniselitteistä ja laajaa, että loputkin ymmärryksestä katosi. Samin propagoimat fysiikan lait muodostivat taustakohinan. Seminaari oli vallan mainio. Suorastaan mahtava. Luennoitsijat olivat kaikki parhaasta päästä. Huippuina noteerataan professori Mirjaja arkkitehti Lars-Erik. Huom! Kaikki erilaisten seminaarien järjestäjät: jos haluatte huippuunsa viritettyjä luennoitsijoita ja keskustelijoita pyytäkää noita kahta!
Tampereen teknillisen yliopiston professori Juha on tunnettu eristysintoilun kriitikko. Hän jatkaa samaa rataa edellisen Tampereen proffan eli Ralf Lindbergin viitoittamalla tiellä. Oli muuten mielenkiintoista ja outoa miten railakkaasti hän röykytti nykyisiä eristysohjeita ja loi merkitseviä katseita nyt tykityksen alle joutuneeseen yli-insinööri Jyrkiin. Minusta tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta kun kuulen insinöörikollegojen välistä debattia. Sitä olen tässä turhaan kaipaillut. Nyt sitä tuli.
Puhujat yksi kerrallaan laittoivat pöydän puhtaaksi
Oli hieman samanlainen tunnelma kuin vikkeläsanaisia poliitikkoja kuuntelisi. Aina seuraava puhuja saattoi edellisen puheet arveluttaviksi. Kauppinen aloitti ja hänen puheensa tuntui oikein viisaalta. Sitten tuli Vinhan vuoro. Hän pisteli niin tanakkaa tekstiä, että moni Kauppisen arvokkaan rauhallisesti esittämä asia muuttui epäilyttäväksi ja suorastaan huitaisemalla päätellyksi. Vinhan esitys sai uskomaan, että asiat olisivat rakennusinsinöörien hallinnassa, mitä nyt LVI-miehet ja naiset sotkevat peliä koneillaan. Yliopiston professori Salkinoja-Salonen avasi sitten aivan uusia ovia ja ikkunoita. Hän pyyhkäisi hetkessä insinöörien puheet ulos agendalta. Ihmisen immunologian kannalta välttämättömät mikrobit on Suomessa desinfioitu kuoliaiksi. Jäljelle ovat jääneet toksiset aineet. Ne jylläävät. Ja kaiken lisäksi homeelle altistuneen ja työkykynsä menettäneen ihmisen täytyy tunnustautua mielenvikaiseksi tai ainakin luulosairaaksi saadakseen sairaseläkkeen. Viimeisenä pöydän puhdisti nuori Mattila. Hän jätti edelliset puhujat omaan arvoonsa. Hän vaati siirtymistä takaisin massiivirakenteisiin ja painovoimaiseen ilmanvaihtoon. Niinpä tämä hieno esitelmäsarja puhdisti pöydän moneen kertaan.
Professori Juha Vinha kehottaa pitelemään suitsista
Juha Vinha, professori Tampereen teknillisestä yliopistosta, hän oli huolestunut monista asioita. Hän sanoi vaarana olevan, että uusien energiamääräysten vuoksi rakenteiden kosteustekninen toiminta heikkenee, sisäilman laatu voi heikentyä, esteettisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteuttaminen vaikeutuu ja tekniset järjestelmät monimutkaistuvat ja niiden toiminta tai viat voivat aiheuttaa energiankulutuksen lisäystä tai kosteusriskejä rakenteisiin. Lisäksi vielä kustannukset lisääntyvät ja taloudellisuus heikkenee. Hän sanoi että hyvin ilmatiivis rakennuksen ulkovaippa voi nostaa ilmanvaihdon synnyttämät paine-erot liian suuriksi, jolloin syntyy ongelmia niihin vuotokohtiin, joita vaipparakenteisiin aina jää.
Professori Vinhan mielestä ilmanvaihto tulisi ehdottomasti säätää oikein! Tavoitteena on hyvin pieni alipaine, sillä jos vaipparakenteissa on homevaurioita, mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet pääsevät isomman paine-eron seurauksena helpommin sisäilmaan.
Vaipan tulisi olla ehdottoman tiivis, mutta käytännössä tiivistysten tekeminen luotettavasti on osoittautunut hyvin haasteelliseksi! Hän oli vielä huolissaan siitä, että kouluissa tai muissa palvelurakennuksissa pääilmanvaihto säädetään usein pienemmälle poissaoloaikoina. Sisäilman laadun kannalta ongelmana ei usein ole ilmanvaihdon vähäisyys, vaan liiallinen alipaine ja ilmaa vuotavat vaurioituneet rakenteet sekä likaiset korvausilmareitit.
Tuossa Vinhan puhuessa tuli mieleen Rakennuslehden juttu, jonka mukaan Suomen Yliopistokiinteistöjen johtava asiantuntija Mervi Huhtelin oli kertonut yliopiston omistaman 400 kiinteistön energialaskun olleen muutama vuosi sitten noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. He päättivät pyrkiä 6 %:in säästöön energialaskussa. Tämä oli 0,6 miljoonaa euroa vuodessa. Hän sanoi yhden kohteen sisäilmaongelman hoitamisen maksavan vaikkapa arviolta 6 miljoonaa euroa. Siinä hupenisi kymmenen vuoden säästöraha. Tämä antaa perspektiiviä sille, kannattaako säästää niin, että sisäilman laatu vaarantuu. Silloin säästöt voivat hyvin helposti muuttua menoiksi. Näin oli sanonut Mervi Huhtelin
Blogi tässä:
.http://www.rakennuslehti.fi/blogit/energiaa-ei-kannata-saastaa-terveyden-kustannuksella/
:Professori Mirja Salkinoja-Salonen ehdottaa mutakylpyjä
Blogi tässä:
.http://www.rakennuslehti.fi/blogit/energiaa-ei-kannata-saastaa-terveyden-kustannuksella/
:Professori Mirja Salkinoja-Salonen ehdottaa mutakylpyjä
Hän kertoo biosideista joita käytetään Suomessa rakennusten desinfiointiin, ”mikrobittomaksi siivoukseen” ja sisäilmaongelmatilojen saneerausaineina, käsidesi-suihkeina, tekstiiliraikastin suihkeina ja hajujen poistoon. Niillä käsitellään julkisia tiloja, liikuntatiloja, hoitolaitoksia, asuntoja, päiväkoteja, toimistoja. Hän kertoo myös vertailevasta sairastuvuustutkimuksesta Venäjällä, itärajan tuntumassa ja Suomen puolella samoilla vyöhykkeillä. Suomalaiset sairastavat, venäläiset ovat terveitä! Sitten hän täsmentää koulujen sisäilmatutkimuksen tietoja. Hän puhuu EU-tutkimuksen opetuksista: ”Suomalaisen koulun homeiden ja bakteereiden muodostama sisätilamikrobisto on HITEA tutkimuksen valossa mitättömän vähäinen hollantilaisiin ja espanjalaisiin kouluihin verrattuna. Mutta mikä erikoista: Suomessa on selvästi enemmän terveyshaitoista johtuvaa oireilua. Tämä kyseenalaistaa professori Mirjan mukaan terveyshaittaoireilun kytkennän ”homeisiin”. Hänen mielestään mikrobeilla ja ihmisillä saattaisi olla yhteinen syy terveysongelmiin. Syynä olisivat eläviä soluja tuhoavat haitta-aineet. ”Antakaa lastenne leikkiä mudassa” sanoi professori esitelmänsä lopuksi.
Nämä kuvat ovat professori Mirjan aineistosta kaapattuja. Olen lisännyt sinne vain Suomen ja Venäjän liput. Ylemmät kuvat kertovat lasten sairastelusta allergioihin. Alemmissa kuvissa on yleisesti käytettyjä purkkeja, jotka sisältävät mikrobeja ja homeita tuhoavia aineita. Oikealla alhaalla esiintyy toksisia homeita, joiden rakkulat särkyvät ja tavara leviää ilmavirtauksen kuljettamana huoneilmaan.
Arkkitehti Lars-Erik Mattila uskoo nuoruuden voimalla u-käännökseen
Kehuin jo tuossa Lars Erikin puheenvuoroa. Esitys ei ollut yksin asiana kiinnostava. Se oli tietynlaisena performanssina kiinnostava. Mikä sarkastinen tyyli! No mennään asiaan. Hänen otsikkonsa on: ENERGIATEHOKKUUTTA YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA KANSANTALOUDEN KUSTANNUKSELLA
Hän sanoo, ettei rakentamisen ympäristövaikutuksia voi arvioida hetkellisen energiankulutuksen tai kasvihuonekaasupäästöjen perusteella. Hän näyttää tutkimustuloksia tai skenaarioita, joiden mukaan passiivitalojen ja matalaenergiatalojen kokonais- CO2 päästöt yksikköä kohden 50 vuoden elinkaaren päättyessä ovat samaa tasoa kuin nykyisen rakennuskannan tulevat päästöt ja samalla selvästi korkeammat kuin korjattujen rakennusten päästöt.
Onko tämä totta? Mattilan esityksen mukaan erityisesti uudisrakennuksen materiaalit ja rakentaminen tuovat heti alkuun hyvin korkean kielteisen ympäristövaikutuksen suurten päästöjen muodossa. Tätä vaikutusta ei uudisrakentamisen energiasäästö sen elinkaaren aikana pysty kompensoimaan. Nykyinen rakennuskanta keskimäärin pystyy samaan päästötasoon seuraavan 50 vuoden aikana vaikka energiankulutus sinänsä on selkeästi korkeampi.
Tämä oli Mattilan haave: YKSINKERTAINEN, YLLÄPIDETTÄVÄ, YMPÄRISTÖLLE HAITATON, KESTÄVÄ, MASSIIVIRAKENNE, KEVYESTI PROSESSOITU, VIKASIETOINEN, KOSTEUTTA SITOVA, HIILIDIOKSIDIA LÄPÄISEVÄ, MYRKYTÖN, LAITTEISTA RIIPPUMATON, PITKÄAIKAISTESTATTU. Minulla on juuri tuollaiset talot, mutta joudun pulittamaan energiasta yhden talon osalta tonnin puolitoista vuodessa liikaa ihannetasoon verrattuna. Homeremonttia en kuitenkaan suostu tekemään. Tyydyn onneeni. Täytynee jättää muutama Alkossa käynti väliin.
