Raide-Jokeri sai hyvän piristysruiskeen kun ympäristöministeri ryhtyi ansiokkaisiin rahoituspuuhiin. Nyt kun hankkeen todennäköisyys kasvoi muutamalla sadalla prosentilla, voidaankin siirtyä vaiheeseen kaksi. Voidaan nimittäin ryhtyä spekuloimaan jatkolla. Kaikille lienee hyvinkin selvää ettei Raide-Jokeri ole suinkaan se kuuluisa endlösung. Suorastaan erinomaisesti kunnioittamani ja suorastaan rakastamani ihminen, Helsingin ensimmäinen naispuolinen liikennepomo, Reetta Putkonen, hän oli vaatinut Raide-Jokerin materiaalissa esitettäväksi kuvan, jossa näkyy jokerin lisäksi nykyinen raideverkko. Lähdetään siitä.
Kuvassa näkyvät vihreällä värillä Helsingin nykyiset raitiotielinjat. Metro on jo piirretty Matinkylään saakka oranssilla värillä, niin kuin asiaan kuuluu. Raide-Jokeri esiintyy keltaisella värillä. Ratikkaverkko kurottelee haarojaan niin kuin kasvava puu kohti Raide-Jokeria ja rautatieasemia. Rautatieasemista Huopalahdessa heiluu muutaman kivenheiton päässä Linja 10:n häntä ja/tai Munkan 4:n häntä. Käpylän tai Oulunkylän lähikulmilla taas heiluu Linja 1:n häntä. On muuten varmaan päivänselvää, ettei tämä kuvan osoittama tilanne voi olla lopullinen asetelma.
Vuorovaikutus – toiveunta?
Arvaan Reetan halunneen tuota kuvaa esille osoittaakseen suunnitellun radan mittasuhteita. Onhan rata pituudeltaan 25 kilometriä ja sehän on lähes puolet Helsingin nykyisen raitiotieverkon koko pituudesta. Minä taas katson tuota kuvaa sormet syyhyten. Sehän suorastaan kutsuu etsimään ratkaisuja. En muuten ole niin itsekäs, että kuvittelisin olevani tuo ratkaisija – vaikka melkein niin itsekäs olenkin. Asia on nyt kuitenkin sellainen, ettei nykyisessä vuorovaikutusyhteiskunnassa ”itse tehtyä” ratkaisua taida saada kuuluville - ei sitten millään. Minäkin olen näitä blogeja kirjoitellut jo kolmisen vuotta, mutta eipä ole vielä kertaakaan kollegat ryhtyneet vuorovaikuttamaan. Vuorovaikutus on lakisääteistä ja sitä varten järjestetään työpajoja ja esitelmätilaisuuksia. Vuorovaikutus ei ole esimerkiksi sellaista, että asiantuntijat eläkeläisiä myöten keskustelisivat ja debatoisivat asioista. Vuorovaikutussuunnittelijat ovat tämän ihanan proseduurin ottaneet vallan itselleen. Kansa tai asiantuntijat, heidän mielipiteensä ei saa antaa häiritä byrokratian viimeisen päälle viritettyä koneistoa. Muuten sanovat itsekin sitä koneistoksi.
Niin, mistä aloitetaan?
Ryhdyn nyt pohtimaan seuraavia etappeja Raide-Jokerin rakentamisen suhteen. Jos ja kun on olemassa päätös radan rakentamisesta, on tehtävä ensimmäinen vaihe. Mikä se olisi? Koko rata kerralla kuntoon? Ei! Minä aloittaisin rakentamalla ”Keski-Jokerin”. Rakennetaan ensimmäinen vaihe nykyiseltä Linja 10:n päätepisteeltä Korppaanmäeltä Vihdintien ympyrään ja siitä jatketaan Raide-Jokerin ensimmäinen valmistuva rataosuus Huopalahden aseman kautta Pirkkolaan ja Maunulaan ja edelleen Oulunkylään, josta rata käännetään kohti Linja 1:n päätepistettä. Tästä kehälinjasta tulisi ensimmäinen totutteluajo Jokerille, ja kaikki jo ennen varsinaisen jokerikaluston saapumista. Linjaa ajettaisiin uusilla ihanasti keinahtelevilla Arcticeilla. Se jäisi myös lopulliseksi kehälinjaksi ja samalla Raide-Jokerin yhdyslinjaksi Helsinkiin.
Junat kyllä lennättävät ihmiset nopeasti Pasilaan ja Rautatientorille, mutta linjat 10 ja 1 toimivat hyvinä jakelulinjoina Töölön ja Kallion suunnilla – suuntaan ja toiseen. Ensimmäisessä vaiheessa avataan myös Länsimetron ensimmäinen vaihe Matinkylään sekä kymmenen vuoden päästä vielä hyötysuhteeltaan hapahko - mutta ystäväni Oden ja muidenkin poliitikkojen rakastama Kruunuvuoren siltayhteys ja raitiotie Laajasaloon. Ensimmäisen vaiheen ”Keski-Jokerin” investointikustannukset ovat 150 milj. euroa. Kruunuvuorenrantaan sitten uppoaakin runsaat 200 milj. euroa.
Toisessa vaiheessa toteutuu Raide-Jokeri
Sanotaanpa nyt sitten että toisessa vaiheessa toteutuvat Länsimetron jatke Kivenlahteen saakka sekä Raide-jokerin Espoon osuus ja Helsingin läntinen osuus Vihdintien ympyrään saakka. Keskiosa Huopalahdesta Oulunkylään olikin jo valmiina ja täydessä käytössä. Idässä on rakennettava samanaikaisesti läntisen osuuden kanssa rata Oulunkylästä Itäkeskukseen. Sitten kun rata on valmis, siirretään vaunukalusto kiskoille ja liikenne alkaa.
Nyt toisen vaiheen valmistuttua meillä on Raide-Jokeri Itäkeskuksesta Keilaniemeen. Liikennettä täydentää kaupungin sisäinen kehälinja ”Keski-Jokeri”. Pieninä hankkeina rakennetaan raitiotieyhteys Pasilasta Arabiaan ja sieltä Kalasataman kautta Sompasaareen. Toisessa vaiheessa ratikkainvestointeihin kuluu 329 milj. euroa.
Kolmannessa vaiheessa päästään vihdoin bulevardeille
Seuraava kolmas vaihe sisältää bulevardiratikoita Vihdintiellä ja Haagassa sekä tiederatikan Viikistä Otaniemeen. Lauttasaarelaiset ovat lopen kyllästyneitä syöttöliikenteeseen ja saavat läpi raitiotielinjan jatkamisen Ruoholahdesta Vattuniemeen. Raitiotieliikenteen voimakas lisääminen säteittäisillä linjoilla vaatii keskustassa uusia linjanvetoja. Liikennettä ei saada millään mahtumaan nykyisille radoille. Ratkaisua on etsittävä jo nyt. Entäs jos ratkaisua ei ole? Älkää huolehtiko - sitä varten olemme me, insinöörit!
Yksi mahdollisuus tarvittavan lisäkapasiteetin suhteen on lopettaa osa bulevardiliikenteestä Pasilan tason poikittaislinjalle. Se voisi olla tiederatikan linja. Toinen mahdollisuus olisi rakentaa ratikkaliikenteen vahva poikittaisorsi Hakaniemen ja Kaisaniemen puiston tasolle. Kaikille lienee selvää, ettei kaikkien kuvassa esitettyjen linjojen johtaminen Lasipalatsille tai Liisankadulle ole mahdollista. Raitoteiden lisäksi ohjelmassa alkaa olla metron jatkaminen kohti Östersundomia ja Sibbesborgia. Tämän vaiheen ratikkainvestoinnit ovat luokkaa 480 milj. euroa.
Suuri utopia
Seuraavassa vaiheessa elätetään unelmia vieläkin laajemmasta pikaraitiotieverkosta. Espoo lienee toipunut Länsimetrosta ja Vantaa Kehäradasta ja niinpä raidehaaveet saavat konkretiaa. Matinkylä yhdistetään Espoon keskukseen ja Keraan. Samalla Suurpelto saa kauan kaipaamansa raideyhteyden. Vantaa haluaa myös oikeaksi kaupungiksi ja siksi toteutetaan raitiotieyhteys Hakunilasta Tikkurilaan ja Malmille. Tikkurilasta sitten jatketaan vanhan K2 suunnitelman viitoittamalla tiellä rakentamalla rata Aviapolikseen ja sieltä Jumbon ohi alas Tammistoon ja edelleen helsinkiläisten sinnittelemään Tuusulantien bulevardikaupunkiin. Myös Myyrmäki saa omat yhteytensä itään ja länteen. Sitten se on pihvi! Jaa, ei vielä, sillä pitäähän Laajasalon-Vuosaaren saaristoratakin toteuttaa. Silloin toteutuu 50-luvun kokoomukselaisten suuri unelma: Vartiosaareen saadaan vihdoin kunnon kerrostaloja – kaiken valitusrumban jälkeen. Oho, miten se on mahdollista? No vihreät sen tahtovat ehdottomasti ja välttämättä!
Nyt rakennetaan laajaa verkkoa. Pääkaupunkiseudun raitiotieverkko nostaa meidät suurten ratikkakaupunkien luokkaan. Vantaan ja Espoon rataverkot nostaisivat raitioteiden ratakilometrit tasolle 210 kilometriä. Muutakin rakentamista olisi tarjolla, Olisi rakennettava Lentorata Pasilasta lentoterminaalin kautta Tuusulaan ja edelleen Keravalle, jossa se liitetään päärataan ja oikorataan. Nytpä alkaa ratojen rakentamisen urakka olla valmiina. Karttaan punaisella värillä merkityt ratikkaradat ovat pituudeltaan 100 km ja ne maksavat 140 milj. euroa. Lentorata on suora linja Pasilasta Helsinki-Vantaalle, punaisella viivalla sekin. Lentorata maksaa 2000 milj. euroa.
Raitiotieverkko – iso, pieni?
Helsingissä raitiotieliikenteen verkko kattaa alueen, joka on mitoiltaan 8x5 kilometriä. Helsingissä raitiotieverkon nykyinen pituus on 55 km. Tuleva pituus on hakusessa, mutta jos suuret suunnitelmat toteutuvat verkon pituus saattaisi joskus tulevaisuudessa olla 210 km. Se olisi kyllä maksimi. Pietarissa alue on 28x17 kilometriä ja verkon pituus 240 km. Pietarin ratikkaverkko on maailman kolmanneksi pisin. Kaikkein pisin ratikkaverkko on Melbournessa Australiassa. Verkolla on pituutta 250 km ja verkon laajuus 18x17 kilometriä. Wienin ratikkaverkko on maailman suurimpia. Raitioteiden pituus on 178 km. Ratikka-alue on kooltaan 15x15 kilometriä. Pohjois-Amerikan laajin ratikkaverkko on Torontossa. Verkon pituus on 80 km ja vaikutusalueen koko on vastaavasti 7x20 kilometriä.
Kuva kertoo eräiden maailman merkittävimpien raitiotieverkkojen laajuuden. Huom! Kaikki kuvat ovat samassa mittakaavassa. Helsingin raitiotieverkko näyttää hyvin pikkuruiselta nykyisessä koossaan. Tulevaisuuden haaveet nostaisivat Helsingin seudun suurten joukkoon. Mutta riittävätkö asukkaat tuon tavoittelemiseen?
Miksi raitiovaunu?
Raitioteiden suhteen nousee aina kysymys matkanopeudesta. Helsingin nykyiset linjat tuovat ihmisiä ääripisteistä keskustaan aikataulunopeudella 15-18 km/h. Pohjolanaukoilta lähtevä ykkönen köröttää Rautatientorille 25 minuuttia. Käpylän asemalta juna lennättää matkustajan Rautatientorille 8 minuutissa. Ykkösellä on kuitenkin matkalla 19 pysäkkiä. Junalla vain 1 pysäkki. Siinäpä se, ei yksi ilman toista. Kaikissa merkittävissä raitiotiekaupungeissa paikallisjunat, metro ja raitiovaunu toimivat yhdessä. Siinä on myös Helsingin seudun tulevaisuus. Raide-Jokerin matkanopeutta on simuloitu. Nopeudeksi on saatu 25 km/h. Se on loistavaa! Onnittelen.
Eri liikennevälineillä on erilainen kapasiteetti. Kuva kertoo kapasiteeteista. Metro on ykkönen. Metro on myös halvin tapa suurilla matkustajamäärillä. Kaupunkijuna on hyvä kilpailija. Raitiovaunuliikenne on selvästi metroa ja junaa kalliimpi matkakilometriä kohti. Nousua kohti taas raitiovaunu tulee edulliseksi. Matkat ovat parin pysäkinvälin kaupunkimatkoja. Niitä on runsaasti. Bussi olisi teoriassa halvin tapa hoitaa jokerin liikennettä. Ihmiset kuitenkin arvostavat pikaraitiotien mukavuutta ja siksi kysyntä kasvaa ja tavoitteet joukkoliikenteen osuuden kasvattamisessa toteutuvat.
Ja vielä raha
Mitä kaikki sitten maksaa? Raide-Jokerin rakentamisen kustannusarvio on nyt valmistuneen hankesuunnitelman mukaan hieman vajaa 300 milj. euroa. Siihen ei sisälly varikkojen rakentamista eikä erinäisiä katutöitä. Näiden tarpeellisten töiden kustannuksiksi on arvioitu 70 milj. euroa. Lisäksi on hankittava vielä radalla tarvittava kalusto. 28 vaunun arvellaan maksavan 95 milj. euroa. Yhteensä ollaankin luvussa lähellä 500 milj. euroa. Riittääkö se? No ei riitä. Tai jos riittää niin meitä suomalaisia voi ylistää maailman taitavimpina rakentajina. Jos nuo rahat riittävät, niin Raide-Jokeri olisi maailman halvin nykyaikainen pikaraitiotie.
Mielenkiintoinen vertailukohde Raide-Jokeriin on Washingtonissa hankesuunnitteluvaiheessa oleva Purple Line. Sen pituus on täsmälleen sama kuin meidän jokerimme. Rakennuskustannukset ovat 56 milj. euroa per kilometri. Tukholman tunnettu Tvärbanan on maksanut ja tulee maksamaan, kun viimeiset osat valmistuvat noin 75 milj. euroa per kilometri. Me olemme kovia rakentajia! Me teemme sen 12 miljoonalla per kilometri. Halvalla menee!
Laitoinpa vielä tuohon siunatuksi lopuksi vertailun Marylandin Purple Linen ja meidän Raide-Jokerimme kustannuksista. Amerikkalaiset itsekin ihmettelevät korkeita rakennuskustannuksiaan infrahankkeissaan. Me taas voisimme ihmetellä halpaa hintatasoa. Tai sitten sitä ettemme halua laittaa kaikkia kustannuksia näkyviin hanketta eteenpäin paimennettaessa. Tuon hintatason luulisi muuten näkyvän kilpailukyvyssä!
