Suomalaiskansallisen koiratappelun ajoittuminen Euroopan ja Suomen suuren pienen kansainvaelluksen hetkeen on huono yhteensattuma. Onko se sattuma? Se ei sittenkään ole täysin sattuma. Molempien kriisien syy on sama: työttömyys. Suomessa tilanteen pysyvyys on herättänyt toivottomuutta. Mikään ei muutu, käännettä parempaan ei tapahdu. Meillä tilanne koetaan toivottomaksi. Muualla jo kääntyy parempaan, meillä ei. Toista on kuitenkin kehitysmaiden työttömyys, se on todella toivoton. Juuri kreivin aikaan saimmekin me RIL:in seniorit aivan mainion oppitunnin Lähi-idän tilanteesta. Sen antoi meille torstaiesitelmässään Suomalaisella Klubilla Yliopiston maantieteen laitoksen professori Hannu Juusola. Hän puhui asiantuntevasti nykyisestä ongelmasta. Monet kuulijana olleista lukuisista senioreista olivat kiertäneet maailmaa ja juuri noissa ongelmamaissa. Hekin olisivat voineet pitää monta hyvää esitelmää. Ainakin kommentit olivat hyviä ja asiantuntevia.
Urheilussa selostajat puhuvat asenteista. Susijengi pelasi selostajien mukaan oikealla asenteella. Susijengin pelaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä hävittyään Serbialle. Se tappio tuntui pelaajista melkein voitolta. Mutta jatkopaikkaa ei tullut. Kyllä silloin kelpaa jo tyytyväisenä hävitäkin. Oliko asenne oikea? Ei ollut!
Asennevamma on myöskin Suomen hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen ottelussa. Puolin ja toisin. Tuntuu täysin käsittämättömältä kuunnella TV-uutisissa tai nyt juuri tänään Rautatientorilta suomalaisten ammattiyhdistyspomojen ja pomottarien innostuneen vaahtoavaa puhetapaa, siinä on kyllä innostusta ja tunnetta muillekin jakaa, mutta järki ja maltti puuttuvat. Yhtä oudolta tuntuu kuunnella Häkämiehen narisevan kuivaa, täysin tunteetonta näkökulmaselostusta työnantajien vinkkelistä. Ollaan kuin täysin kahdessa eri maailmassa, vaikka todellisuudessa ollaan samassa veneessä. Toinen vain soutaa ja toinen huopaa. Toista on Välimeren ja Kreikan meren kumiveneissä. Siellä on vain yksi suunta. Suunta on kohti täydellistä tuntematonta. Soudetaan henkensä kaupalla kohti vihamielistä vastarantaa. Veneen työntävät vesille jo rahansa ottaneet. Rahattomaksi nyljetyistä uhreista on päästävä nopeasti eroon.
200000 turvapaikanhakijaa, tottako?
Ilta-Sanomien, vai oliko Iltalehden lööppi, julisti tänään Suomeen tulevan 200000 pakolaista. Itse kysyn onko nyt menossa ”suuri kansainvaellus”? Haluan hieman ymmärtää asiaa penkomalla tilastoja. Mitä sieltä tuleekaan? Ainakin selviää tämän hetkinen tilanne - ehkä. UN ennustaa Eurooppaan tulevan Välimeren yli vuonna 2016 noin 850000 ihmistä. Se on sama määrä kun tänä vuonna. Suomeen siis tulisi lööpin mukaan 25 % kaikista tulijoista. Se on nyt mieletön ajatus. He ovat pakolaisia tai ainakin ilmoittautuvat sellaisiksi. Pakolaisia ovat virallisen määrityksen mukaan ihmiset jotka pakenevat aseellista yhteenottoa tai vainoa. Maailmassa on tällä hetkellä 20 miljoonaa virallisen pakolaisstatuksen omaavaa ihmistä. Siirtolaisia on muuten 200 miljoonaa henkeä. Nyt juuri tänä vuonna 2015, tähän päivämäärään mennessä, arviolta puoli miljoonaa pakolaiseksi pyrkivää on saapunut EU:n rajoille tai ylittänyt ne. Heistä 70 % saapui Kreikkaan ja 28 % Italiaan. 70 % viime kuukausien tulijoista oli syyrialaisia. Syyrialaisten ja afgaanien ryntäys Turkista Kreikkaan on nopeasti ja kahden viime kuukauden aikana muuttanut tilastotilanteen. Pääosa tulijoista saapuu naapurimaiden pakolaisleireiltä. Ei ilmeisestikään suoraan taistelukentiltä tai niiden vaaravyöhykkeiltä. Leireillä on tukalat ja sietämättömät olot. Kovin houkuttelevilta eivät televisiokuvien mukaan näytä myöskään suomalaiset vastaanottokeskukset patjarivistöineen. Kertovat joidenkin pakolaisten jo ilmaisseen tyytymättömyytensä suomalaiseen matkailukvaliteettiin.
Euroopan maissa oli kesäkuussa 200000 syyrialaisten turvapaikkahakemusta. Naapurimaissa oli 4 miljoonaa leiriläistä. Maan sisäisiä pakolaisia on 7 miljoonaa. He eivät pysty jättämään hakemuksia. Heitä on kolmannes väestöstä.
Kuva kertoo syyrialaisten pakolaisten määrän eri maissa 4. syyskuuta 2015. Turkki, Libanon ja Jordania ovat taakan kantajia. Euroopassa on 10 % akuuteista pakolaisista. Rikkaat naapurimaat Saudi-Arabia, Emiraatit, Qatar ja Kuwait kieltäytyvät auttamasta. Syyrialaisia ja irakilaisia perheitä oli myös runsaasti pietarilaisen hotellin vieraina, kun siellä olin pari viikkoa sitten. Kaikki eivät joudu juoksemaan metsien läpi ja ratoja pitkin.
Tuhotut kaupungit. Tuokin ihana Aleppo. Jälleenrakennus tulee aikanaan. Ensin on saatava korjattua ihmisten väliset sisällissodan haavat. Sitä ennen on saatava rauha. Tästä kaikesta meillä on kokemusta. Olemmeko mukana?
Paljonko olisi tulijoita?
Kysymys kuuluu onko nykyinen pakolaisvirta poissa meidän hallinnastamme? Näin sanovat ministerit. Onko Syyriasta (23 milj. as.) ja Afganistanista (32 milj. as.) tulossa loppumaton virta ihmisiä. Virta johon vielä liittyvät kasvavina sivujokina Irak (37 milj. as.) ja Pakistan (190 milj. as.). Näissä maissa on yhteensä 282 miljoonaa asukasta. Jos nyt leikisti oletetaan, että Syyriasta pakenisi vielä 1 miljoona ihmistä, ja että jos jouduttaisiin sijoittamaan naapurimaiden pakolaisleirillä olevia vielä 2 miljoonaa ihmistä ja että Afganistanista pakenisivat ne joita Taliban vainoaa, arviolta 2 miljoonaa ihmistä, ja että vielä Irakista pakenisi kolmasosa nyt vainotuista sunneista, eli noin 3 miljoonaa sunnia, niin paljonko on potentiaalia? Pakistan on paras unohtaa heti ja lopullisesti, pidetään Pakistan turvallisena maana vaikka väkisin. Tällä laskuopilla, Pakistan unohtaen, tulijoita olisi 8 miljoonaa ihmistä. Afrikassa potentiaalia on vielä paljon enemmän. Nyt pakolaisia synnyttäviksi turvattomiksi maiksi on arvioitu Eritrea ja jopa öljyrikas Nigeria. Sudan on yksi sellainen. Miksi Egypti ja Libya eivät ole listalla? No, Libyasta ei sinänsä ole vaaraa, siellä on vain Suomen verran asukkaita - hehän voisivat tulla kaikkia. Mutta Egypti (89 milj. as), he kun lähtevät liikkeelle on oksat pois ranskanpullista. Tuntuu siltä, että pakolaiset eivät juurikaan pääse liikkeelle rahattomina eivätkä varsinkaan maista jotka ovat todella köyhiä. Vaikka ei tämäkään ole aivan totta, syyrialaiset ja eritrealaiset ovat maailman köyhyyslistan häntäpäässä, siellä on myös nigerialaiset öljystä huolimatta. Onkin niin että pakenijat ovat aktiivista keskiluokkaa maassaan. Rahaa kerätään vahvoille lähtijöille.
Maailman väkiluvun ennustetaan kasvavan 10 miljardiin, siitä se sitten lähtisi putoamaan ja kahdensadan vuoden päästä oltaisiin nykylukemissa. Eurooppa on pieni tekijä maailmantilastossa. Jos väki tänne haluaa eikä talouselämä omilla seuduilla kehity tulijoita riittää. Miljoona tulijaa vuodessa Eurooppaan ei tunnu missään. Afrikan väkiluku kasvaa vuodessa 30 miljoonalla asukkalla. Mediaani-ikä alueella on 18 vuotta. Siis puolet väestöstä on alle 18-vuotiaita. Jos alueelle ei kehity omaa elinkeinotoimintaa ja jos afrikkalainen yhteisö yhdessä kehitysmaaviisaiden kanssa tässä tuotannon kehittämisessä epäonnistuu, meille on yksin Afrikasta tarjolla ylen määrin enemmän väkeä kuin tuo Euroopan vaatima 1,5-2 miljoonaa siirtolaista vuodessa.
Paljonko Eurooppa tarvitsee tulijoita?
Euroopassa on nykyään 740 miljoonaa asukasta. EU 28 väkiluku on 505 miljoonaa asukasta. Oletetaan, että Euroopan väkiluvun säilyttäminen nykyisellä tasolla olisi tavoite. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Eurooppa tarvitsee vuosittain puolitoista miljoona siirtolaista vuodessa, työväestön määrän säilyttämiseksi tarvittaisiin runsaat 2,5-3 miljoonaa siirtolaista vuodessa ja huoltosuhteen säilyttämiseksi tarvittaisiin mahdottomat 20 miljoonaa siirtolaista vuodessa. Syntyvyyden vaikutus on suuri. Jos koko EU-Euroopan syntyvyys on samalla tasolla kuin Espanjassa, Italiassa ja uusissa jäsenmaissa tarvitaan vuodessa vieläkin enemmän siirtolaisia väkiluvun pitämiseksi vakiona. Jos syntyvyys nousisi Skandinavian maiden ja Ranskan tasolle, tarve olisi vastaavasti ehkä vain puoli miljoonaa siirtolaista vuodessa – siis väkiluvun säilyttämiseksi. Kyllä kai on selvä että me tarvitsemme Eurooppaan nuorta väkeä. Mutta onko sitä tulossa liikaa? Jos maailman köyhyys pitäisi tasata, niin ainoa keino olisi ottaa sosialismi käyttöön. Mutta se ei taida olla meidän tavoitteemme. Rajat kiinni ja Schengen romukoppaan? Ei taida sekään auttaa, nytkin kansa vyöryy rajojen yli netistä saatavien neuvojen avulla ja uudenajan matkatoimistojen myötävaikutuksella.
Oikeastaan tässä kuvassa esiintyvät syyt ja seuraukset. Afrikassa ja Lähi-idässä kansan mediaani-ikä on erittäin alhainen. Kun se meillä on 43 vuotta niin Somaliassa, Eritreassa ja Nigeriassa se on 18 vuotta. Syyriassa mediaani-ikä on 23 vuotta ja Egyptissä 25 vuotta. Ostovoimakorjattu kansantuote on siirtolaisia tuottavissa maissa 1500 USD per nuppi kun se Saksassa ja Pohjoismaissa on 45000 USD per nuppi ja rikkaimmissa öljymaissa yli 120000 USD per nuppi.
Lisää siirtolaisia?
Voiko siirtolaisuus laajentua tuntuvasti Euroopassa? Miten siirtolaisvaltaiset maat pärjäävät? Maailman rikkaimmissa maissa, Gulfin alueella, siirtolaisia ja siis vierastyövoimaa on 70-80 % väestöstä. Tämä korrelaatio siis kertoisi, että mitä enemmän siirtolaisia sitä paremmin pyyhkii. Toisaalta köyhät maat kuten Jordania, Turkki ja Libanon joutuvat kantamaan valtavaa pakolaistaakkaa. Pakolaiset eivät ole kuitenkaan siirtotyöläisiä, mutta monella heistäkin on toive joskus palata kotiin. Niinhän siirtotyöläiset useimmiten haluavat ja ajattelevat ja/tai joutuvat pakostakin palaamaan.. Pohjoismaista Suomi on pitänyt itsensä erossa siirtolaisuudesta. Vuoden 2014 luku oli noin 5,4 % väestöstä kun vastaavasti Ruotsissa siirtolaisia on 16 % ja Norjassa 14 % väestöstä. Meillä ei siis kannattaisi liikaa säikähtää nykyistä tilannetta. Suomella on hyvinkin varaa ja syytä käyttää nyt tilaisuutta hyväkseen ja ottaa vastaan nimenomaan syyrialaisia ja irakilaisia. Me täällä Suomessa emme ole olleet kovinkaan syyllisiä rauhattomuuden viemiseen näihin maihin. Emme ole myöskään mukana Natossa joka aktiivisesti oli edesauttamassa kriisien eskaloitumista Irakissa ja Libyassa. Syyrian takatalveksi muuttunut arabikevät sai myös vahvaa tukea länsimaiselta yhteisöltä ja todella pieleen meni. Siitäpä sitten edestämme löydämme nykyisen maailmantilan ja Tornion virtauksen.
Maailman rikkaat elävät vierastyövoiman avulla. Siirtolaisväestöä ei kuitenkaan näissä maissa pyritä kotouttamaan. He pysyvät omina yhteisöinään ja lähtevät sitten kotiin kun työt loppuvat. Pakolaisilla on toisenlainen tilanne. Maailmassa on siirtolaisväestöä 200 miljoonaa ja pakolaisia 20 miljoonaa.
Onko nyt suuri kansainvaellus?
Suurten kansainvaellusten aikaan tuhottiin Rooman tuhatvuotinen valtakunta. Silloin oli Länsi-Roomassa noin 40 miljoonaa asukasta ja Itä-Roomassa 20 miljoonaa asukasta. Italiassa asui noin 7 miljoonaa ihmistä ja Roomassa 1,5 miljoonaa asukasta. Heistä noin 35 % oli orjia - sen ajan siirtotyöläisiä. Kansainvaellusten yhteydessä liikkui paljon väkeä. Rooma tuhoutui ja kaupungin asukasluku putosi miljoonaluokasta pikkukaupungiksi. Paljonko oli vaeltajia? Jotkut lähteet väittävät vaeltajajoukot suhteellisen pieniksi. Minä en nyt löydä tähän lukuja. Auttakaa!
Orjakaupassa Atlantin yli kuljetettiin parinsadan vuoden aikana 20 miljoonaa ihmistä. Parhaina orjavuosina kauppiaat rahtasivat 150000 orjaa rapakon yli. Pohjois-Amerikan kansainvaelluksetalkoivat 1900-luvun alussa. 5 miljoonaa mustaa ja vielä enemmän valkoisia siirtyi Etelävaltioista pohjoiseen Toisen maailmansodan jälkeen useampia miljoonia etelävaltiolaisia siirtyi jälleen pohjoiseen työn perässä. Stalin oli aktiivinen pakkosiirtäjä 30-luvulla. Hän siirsi 3 miljoonaa kulakkia Siperiaan. Tarkoitus oli poistaa tämä ihmisluokka. Hän loi myöskin Gulag-vankileiriensaariston. Tähän saaristoon joutui tutustumaan 20 miljoonaa onnetonta. Hitlerin keskitysleireille joutui myös 20 miljoonaa ihmistä. Juutalaiset olivat tuhoamisen rodullinen pääkohde, mutta leireille ja tuhoon vietiin myös sotavankeja, mustalaisia, homoja, , intellektuelleja ja muita ”yhteiskunnalle vaarallisia yksilöitä”. Toisen maailmansodan jälkeen 15 miljoonaa ihmistä harhaili kodin menettäneenä ja kaiken menettäneenä. Suomessa puoli miljoonaa karjalaista joutui kotoutumaan vieraille seuduille. Britannian imperiumin hajotessa Intiassa syntyi valtavia pakolaisvirtoja. 15 miljoonaa muslimia siirtyi omalle maaperälle ja vastaavasti saman verran hinduja ja sikhejä siirtyi Intian puolelle. Puoli miljoonaa ihmisiä oli kuollut edeltävässä uskonsodassa. Intian diasporaa on pidetty tähän asti suurimpana kansainvaelluksena.
Amerikan siirtolaisuus on ollut kautta aikojen yksi suurista siirtolaistapahtumista. Väkeä meni rapakon yli hieman vaihtelevasti, usein kuitenkin yhden miljoonan vuosivauhtia. Se on saman verran kuin nyt on ollut Eurooppaan pyrkimässä. Kaiken kaikkiaan laillisia siirtolaisia on rekisteröity 200 vuoden aikananoin 100 miljoonaa matkaajaa.
Vastauksena itse asettamaani kysymykseen sanon tämän nykyisen kansainvaelluksen olevan pieni suuri kansainvaellus. Mutta sen takana väijyy suuren ja todella hallitsemattoman kansainvaelluksen vaara.
