Kuparisissa vesiputkissa on ilmennyt pistesyöpymiä nopeasti käyttöönoton jälkeen eri puolilla Suomea. (Kuva: ScanStockPhoto)

Tampereella neljä asunto-osakeyhtiötä on nostanut kanteen vesilaitosta vastaan putkien rikkouduttua vain kuuden käyttövuoden jälkeen.

Eri puolilla Suomea on viime aikoina ihmetelty kuparisten vesiputkien nopeaa rikkoutumista. 2000-luvulla rakennetuissa taloissa pistesyöpymistä johtuvia vesivuotoja on ilmennyt pahimmillaan jo muutaman käyttövuoden kuluttua. Kuparisen vesiputken tekniseksi käyttöiäksi on perinteisesti arvioitu 30 – 50 vuotta.

Ilmiön laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta YLE:n julkaisemien tietojen mukaan tapauksia on ollut ainakin Tampereella, Ruskossa, Äänekoskella, Alajärvellä ja Nurmijärvellä. Vastuita ajatellen ensimmäinen pikasyöpymisiin liittyvä oikeusjuttu alkaa kevään kuluessa Tampereella, missä neljä asunto-osakeyhtiötä vaatii vesilaitokselta 1,7 miljoonan euron korvauksia.

Vastuullisen löytäminen voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi, sillä syöpymiä on havaittu useiden eri vedenottamojen alueella ja eri putkivalmistajien putkissa. Tässä vaiheessa näyttääkin siltä, että ilmiö on monen eri tekijän summa. Helppo selitys olisikin epäilemättä jo löydetty.

Ongelman kimpussa on jo eri alojen asiantuntijoita. Vesilaitosyhdistys yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa on käynnistänyt omat selvityksensä, missä kiinteistöjen vesijohtojärjestelmää jäljitteleviin putkistoihin syötetään erilaisia vesiä. Tuloksia joudutaan kuitenkin odottamaan noin kaksi vuotta, koska tutkittavat prosessit ovat hitaita.

Asiaa on tutkinut myös Eurofins Expert Service, jonka erityisasiantuntija Tapio Klasila kertoo syöpymisten teknisen syyn olevan jo selvillä. Putkiin on kerrostunut piitä eli silikaattia, jonka muodostama sakka estää kuparin hapettumista eli kuparipintaa suojaavan oksidikerroksen syntymistä. Sakan siirtyessä pois paikaltaan alta paljastuu suojatonta kuparia, jonka jälkeen alueella alkaa kuparia syövä elektrolyysi.

Klasila kertoo yrityksensä tutkineen parisensataa eri alueilta tuotua syöpyneitä kupariputkia. Kaikkia tapauksia yhdistää yksi tekijä: ilmiö esiintyy vain alueilla, missä putkistossa kiertävä vesi on otettu pohjavedestä.

-Nopeita syöpymisiä ei ole havaittu kohteissa, joissa käytetään puhdistettua pintavettä.

Paljon selityksiä

Ilmiölle on keksitty jo useita eri selityksiä, jotka ovat keränneet omat kannattajakuntansa.

Yksi näistä on varsin laajalle levinnyt ”sähköteoria”, jonka mukaan syöpymä johtuu kupariputkeen syntyvästä sähköisestä varauksesta. Putket varautuvat nykyään entistä enemmän koska metalli maadoitetaan monien mielestä aiempaa heikommin.

Varausta lisää samalla veden virtausnopeuden nousu. Putkiverkostoissa on nykyisin muoviputkia, joissa vesi liikkuu paljon liukkaammin kuin vanhoissa, likipitäen tukkoon saostuneissa metalliputkissa. Jos paineet on mitoitettu vanhoja metalliputkia silmällä pitäen, vesi saa kovaa kyytiä myös verkoston ”hiussuonistoa” edustavissa kotitalouksien kupariputkissa.

Toinen koulukunta näkee syynä heikkolaatuiset putket. Huonon laadun taustalla nähdään esimerkiksi valmistusketjun haparointi tai kierrätetyn materiaalin lisääntyminen raaka-ainevirrassa. Kierrätyksen lähtöruutuna on materiaalin talteenotto romuista ja purkukohteista, minkä yhteydessä metallin joukkoon päätyy helposti myös muita aineita. Pienikin määrä vierasainetta voi vaikuttaa metallin ominaisuuksiin merkittävästi.

Syöpymiselle voi altistaa sekin, että nykyisin putket asennetaan käyttöpaikalleen nopeasti valmistuksen jälkeen. Metallia suojaavan oksidikerroksen syntyyn jää näin vähemmän aikaa kuin ennen.

Klasilan mielestä mikään edellä kuvatuista selityksistä ei voi ainakaan yksinään selittää syöpymistapauksia.

-Jos näin olisi, ongelma olisi tullut vastaan myös pintavettä kuljettavissa putkistoissa, hän pohtii.

Veden käsittely konservatiivista

Vaikka syöpymistapaukset on pystytty yleisellä tasolla yhdistämään pohjaveden silikaattiin, kukaan ei tiedä, miksi kupariputket ovat viime aikoina lakanneet kestämästä tätä.

Tampereen veden toimitusjohtaja Petri Jokela ei näe mitään tekijää, joka olisi muuttanut pohjaveden laatua 2000-luvulla. Veteen kertynyt silikaatti on mittaamattoman vanhaa maankuoren perusrakennusainetta, ei mikään uusi keksintö. Veden käsittelyssäkään ei ole tapahtunut ilmiötä selittäviä muutoksia.

-Veden prosessointi on hyvin konservatiivista eikä tässä ole tapahtunut 2000-luvulla mitään sellaista muutosta, mikä selittäisi syöpymiset, Jokela sanoo.

Tampereen vesilaitos ottaa vettä viidestä pisteestä, joista vain yhden alueella on ilmennyt syöpymisongelma. Kyseisen pisteen vedessä piitä oli vuoden 2017 mittauksissa keskimäärin 18 mg/litra. Muissa kohteissa lukemat olivat välillä 13 – 19 mg/l.

Jokela kertoo ongelmien ilmenneen Tampereella vain lämpimän veden putkistoissa.

-Mahdollisesti merkittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi veden kiertonopeus, putkien raaka-aineen laatu sekä putken sisäpinnan sileys.

-Muutoksia mietittäessä paljon enemmän on tapahtunut kiinteistöjen sisällä kuin pohjavedessä ja tämän käsittelyssä, Jokela sanoo.

Vesivuotoja kuuden vuoden asumisen jälkeen

Tamperelaisen asunto-osakeyhtiö Saarnipihan hallituksen puheenjohtaja Reijo Linnanen kertoo Tampereen vettä vastaan nostetussa kanteessa olleen mukana alkujaan viisi yhtiötä, joista yksi on luopunut jutusta.

Linnasen mukaan ensimmäiset reiät havaittiin kuuden vuoden kuluttua muutosta. Pian tämän jälkeen reikiä alkoi ilmestyä runsaasti. Putkien röntgenkuvauksen tuloksena VTT ilmoitti talojen olevan asumiskiellossa parissa vuodessa, ellei ongelmaa saada aisoihin. Taloyhtiöt päättivät vaihtaa kupariputket komposiittiputkeen ja nostaa kanteen vesilaitosta vastaan.

Linnasen mukaan kaikki muut kuin vedestä johtuvat syyt on suljettu tutkimusten myötä pois.

-Syöpymiä on useiden eri valmistajien putkissa, joiden materiaalista ja valmistuksesta ei ole löytynyt perusteellisissa tutkimuksissa mitään vikaa.

Vastoin laajalle levinnyttä käsitystä, ilmiö koskettaa Linnasen mukaan myös kylmävesiputkia.

-Syöpymisprosessi on käynnistynyt myös näissä, mutta edennyt hitaammin kuin lämminvesiputkissa.

Syöpyneet putket ovat Linnasen mukaan kuljettaneet kuumaa käyttövettä, eivät lämmitysjärjestelmän patterivettä.

-Veden paineessa tai kiertonopeudessa ei ole mitään poikkeavaa, minkä lisäksi myös maadoitukset on tutkittu ja todettu toimiviksi, Linnanen sanoo.

Syöpymiset liittyvät Hyhkyn pohjavesilaitokseen, jonka ympäristössä ongelmia on ilmennyt Linnasen mukaan monissa muissakin kiinteistöissä. Hän hakee selitystä veden silikaattipitoisuuden ohella jonkinlaisista vesikemiaan liittyvistä ilmiöistä, joiden selvittäminen edellyttäisi syvää asiantuntemusta.

Kemiaa ja erilaisten aineiden pitoisuuksia ajatellen Tampereen tapauksessa oman mausteensa antaa alueen pitkä teollinen historia, joka on jättänyt ympäristöön paljon sormenjälkiään.

Teksti: Heikki Jaakkola

Artikkeli julkaistu Kuntatekniikan numerossa 2/2019.

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Entisellä appi ukolla oli 90 luvulla Ulvilassa sama ongelma. Piste sypymiä tuli useita lyhyessä ajassa sinne tänne. Lähinnä kupatisiin vaaka putkiin. Asiaa tutkittiin, Outokummun toimesta vttllä muistaakseni. Näin kuparin läpileikkauksen putken senämästä ja se oli kuin ohut kanava. Seinämä oli suurennettu kuvassa useiden senttien vahviseksi jolloin kanavan koko oli noin millin.

  2. Entisellä appi ukolla, noin kymmenen vuoden ikäisessä talossaan, oli 90 luvulla Ulvilassa sama ongelma. Piste syöpymiä tuli useita lyhyessä ajassa sinne tänne. Lähinnä kuparisiin vaaka putkiin. Asiaa tutkittiin, Outokummun toimesta vtt:llä muistaakseni. Näin kuparin läpileikkauksen putken senämästä ja se vuotokohta oli kuin ohut kanava. Seinämä oli suurennettu kuvassa useiden senttien vahviseksi jolloin kanavan koko oli noin millin.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*