Jokilaaksojen pelastuslaitos sammutti hyvin, mutta joutui väliinputoajaksi, kun valtiolta ei enää harkinnanvaraista avustusta heru. (Kuva: Jokilaaksojen pelastuslaitos FB-sivut)

Vanhan Oulun läänin etelä- ja länsikulmalla turvallisuuden takaava Jokilaaksojen pelastuslaitos kamppaili kesällä hikipäässä metsäpalon kimpussa Kalajoella. Valtakunnan mediassakin poikkeuksellisen huomion saanut sammutustyöt saivat kehuja, mutta siihen tuki valtiovallan edustajien taholta on toistaiseksi jäänyt.

-Minä uskon, että sammutuskustannukset voivat kiivetä jopa 1,6 miljoonaan euroon. Se on noin 12 prosenttia meidän laitoksen nettomenoista. Tuon summan me sitten laskutamme jäsenkunniltamme maksuosuuksien muodossa, Jokilaaksojen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jarmo Haapanen ynnäilee.

-Viikko sitten on viimeksi päivitetty kirjanpidossa kustannuksia ja se sisälsi ennusteen, jonka mukaan kustannukset olisivat 1,3 miljoonaa euroa. Ihan tarkat luvut saamme sen jälkeen, kun kaikki laskut on saatu. Vielä elo-syyskuussa olemme keränneet letkuja maastosta ja toistakymmentä sammutustöissä avustanutta pelastuslaitosta ei vielä ole meitä laskuttanut, Haapanen arvioi.

Lakimuutoksen väliinputoaja

Jokilaaksojen pelastuslaitos ja sen 17 jäsenkuntaa ovat joutuneet Kalajoen metsäpalon sammutustöiden kustannusten suhteen väliinputoajaksi. Muutama vuosi sitten suurpalon kustannuksiin olisi valtion kirstusta rahaa järjestynyt harkinnanvaraisten valtionosuuksien muodossa, mutta vuoden 2018 muutosten jälkeen nykyinen pelastuslaki ei tätä mahdollisuutta enää tunnista.

-Edellistä maakuntauudistusta valmisteltaessa tehtiin lainsäädäntöön ennakkoivaa valmistelua ja pelastuslaista poistettiin pykälä, joka olisi sallinut harkinnanvaraisen valtionavustuksen myöntämisen. Sipilän hallituksen ajama maakuntauudistus kaatui, mutta pelastuslakia ei korjattu, vaan lakiin maakuntauudistuksen takia tehdyt muutokset jäivät ennalleen. Me olemme tässä nyt väliinputoajia, pelastusjohtaja Jarmo Haapanen harmittelee.

Aiemmin pelastuslain 100 §:n mukaan alueen pelastustoimelle voitiin myöntää harkinnanvarausta avustusta, mikäli pelastustehtävä oli aiheuttanut alueen pelastustoimelle poikkeuksellisen suuria kustannuksia. Tuo pykälä kuitenkin poistettiin laista turhana, sillä maakuntauudistuksen myötähän laskujen maksajaksi piti tuleman valtio.

-Kun lainsäädäntöä aikanaan muutettiin maakuntauudistukseen sopivaksi, niin kukaan ei silloin tajunnut, että tähän tulee näin pitkä aikaikkuna. Sitä muutosta pidettiin silloin niin teknisluonteisena, ettei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota. Se on valitettavaa, että riski toteutui näin yhden pelastuslaitoksen kohdalla, Kuntaliiton pelastustoimen kehittämispäällikkö Vesa-Pekka Tervo toteaa.

Vielä kuitenkin toivo elää, mutta valitettavasti laki on laki ja tämä pätee myös pelastuslain kohdalla.

-Tiedän, että sisäministeriö tekee parhaillaan omia selvityksiään ja Kuntaliiton lakimiehet selvittävät asiaa meidän pyynnöstämme. Nämä selvitykset ovat vielä kesken, Jarmo Haapanen kertoo.

Sammutus onnistui yhteisvoimin

Joka tapauksessa itse sammutustyöt sujuivat hyvin. Laaja joukko Suomen pelastuslaitoksia lähetti sammutustöihin miehistöä ja kalustoa. Merkittävän panoksen kekoon kantoivat myös paikalliset yksityiset henkilöt ja yritykset, joilta irtosi niin käsipareja kuin kalustoa kuumaan työhön.

Hyvän kuvan sammutustöiden laajuudesta saa vaikkapa metsäpalon sammutuksessa käytettyjen paloletkujen määrästä. Hetkisen sammutuksen hetkillä paloalueen suuruudeksi arvioitiin lähes 300 hehtaaria, mutta tuo määrä on tarkentunut hieman alaspäin.

-Meillä on ollut palon jäljiltä pesussa letkuja yli 50 kilometriä. Kun metsäammattilainen kiersi syksyllä alueen, niin koko paloalueen ympärysmitaksi hän mittasi 9,3 kilometriä. Tulipalossa tuhoutuneen metsän pinta-alaksi hän arvioi 227 hehtaaria, Jarmo Haapanen luettelee metsäpalon tunnuslukuja.

-Sääolot olivat täysin poikkeukselliset ja meille epäsuotuisat. Poikkeuksellisen pitkä kuuma kausi oli loppumassa ja oli kovasti tuulta. Maanantaina alle tunnin kuluttua hälytyksestä totesimme tilanteen olevan vakavan ja muutimme hälytysvahvuudeksi pelastuskomppanian. Tiistain alueella paloi metsää noin 70 hehtaarin suuruisella alueella ja silloin sammuttamassa oli lähes kaksi pelastuskomppaniaa.

Juuri kun tulta vastaan taistelleet pelastusmiehet olivat saamassa jo siinä vaiheessa suurta metsäpaloa hallintaansa, niin ilmojen haltija pisti lisäkierroksia peliin.

-Keskiviikkona tuulet voimistuivat ja pyörivä tuuli sai palon etenemään jopa latvapalona. Tuuli pyöri niin, että samasta paikasta palo saattoi leviämään vauhdilla 2-3 suuntaan. Siinä vaiheessa jouduttiin vetämään kalustoa ja miehistöä pois tulen alta. Onneksi henkilöstö- ja kalustovahingoilta vältyttiin, kertaa Haapanen tapahtumien kulkua.

-Torstaista lauantaihin elettiin vielä sammutustöiden suhteen kriittisiä aikoja. Metsäpalo oli suunnikkaan muotoinen, jossa sen pisimmät sivut olivat kaksi kilometriä. Jos noilta pitkiltä reunoilta olisi palo päässyt vielä karkaamaan, niin tuhoalue olisi voinut olla 4-5 kertainen, Haapanen arvioi.

Mahdollista myös muualla

Ilmaston lämpenemisen myötä riskit vastaaville metsäpaloille kasvavat suomalaisissa metsissä. Kalajoen suurmetsäpalo syttyi kohtuullisen lähellä asutusta, mutta tilanne voi muodostua vielä vakavammaksi harvaan asutuissa Pohjois- ja Itä-Suomen erämaissa.

-Riskit kasvavat jatkuvasti, kun ennusteiden mukaan tulee pitkiä kuivia jaksoja ja jopa kuivia myrskyjä. Miten meillä valtakunnan tasolla olisi resurssit sammutustöihin riittäneet, jos samaan aikaan olisi ollut 2-3 vastaavaa metsäpaloa?

-Onni onnettomuudessa oli, että siellä tuulivoimalatyömaa, jonka alueella tiestö oli kunnossa. Ne tiet kantoivat hyvin meidän raskaan kaluston ja siitä oli iso apu. Sen sijaan tuolle alueelle johtavia teitä jouduttiin välillä vahvistamaan.

Ensi vuonnakin on jälkeen kesä ja aurinko voi paahtaa jopa kahtena kesänä perättäin. Silloin voi Kalajoen kaltainen tilanne toistua jossain muualla päin Suomea. Jokilaaksojen suunnalla toivotaan, että ainakin yksi hyvä lakipykälä palautettaisiin lainsäädäntöön ennen ensi kesää.

-Me eletään vielä ensi vuosi tällä nykyisellä systeemillä ja olisi hyvä saada pelastuslakiin takaisin mahdollisuus harkinnanvaraiseen valtionosuuteen. Ja vaikka vuoden 2023 alussa siirrytään hyvinvointialueiden aikaan, niin se maininta voisi pelastuslaissa säilyä. Saataisiin sillä varmistettua, että vastaavissa tilanteissa myönnetyt harkinnanvaraiset päätyvät todellakin pelastustoimen käyttöön, eikä hyvinvointialueen suureen yhteiseen kassaan, Jokilaaksojen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jarmo Haapanen pohtii.

Pekka Moliis
pekka.moliis@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Esimerkki siitä, miten käy kun kaatamaton karhu nyljetään. Aika kohtuuton kustannus jää kuntien maksettavaksi, jos tähän korvausasiaan ei osata tai haluta tehdä poikkeusta. Tällainen voi toistua missä päin Suomea hyvänsä, kunnat eivät nykyistä enemmän voi ennaltaehkäistä maastopaloja eikä tuleva hyvinvointialuekaan ole välttämättä kykenevä selviytymään ylimääräisistä miljoonamenoista. Tarvitaan korvausmekanismi, eikä pelkoa ole, että huvikseen näitä paloja sytytellään.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*