Funikulaarin kabiinissa on paljon lasipintaa. Mukaan mahtuu peräti 30 henkeä. (Kuva: Markku Vento)

Turun vinohissi eli funikulaari palkittiin viime keväänä Kuntatekniikan saavutus -palkinnolla rakennushankkeiden sarjassa. Kesän aikana funikulaarista on tullut varsinainen turistimagneetti, vaikka erilaiset sensoriongelmat aiheuttivatkin käyttöhäiriöitä.

Kakolan legendaarisen vankilan tyhjennyttyä 2007 Turku ryhtyi suunnittelemaan koko Kakolanmäen alueen uutta käyttöä. Kakolan komea päärakennus oli muodostunut runsaassa sadassa vuodessa samanlaiseksi maamerkiksi kuin Turun Linna, varsinkin mereltä saapuville.

Turun kaupunki laati alueelle asemakaavan, johon sisältyi uutta asuinrakentamista ja jossa myös Kakolan vanhalle vankilarakennukselle oli varattu merkittävä rooli. Asemakaava sai lainvoiman vuonna 2010.

Mäelle johti siksakkinen kevyen liikenteen väylä Linnakadulta, ja toiselta puolelta myös autotie. Mutta linja-autoille alueen katuverkko todettiin liian kapeaksi ja mutkikkaaksi. Niinpä asemakaavaan kirjattiin mahdollisuus hoitaa asukasliikenne Aurajoen ja Kakolanmäen välillä vinohissillä eli funikulaarilla.

Funikulaarin laitteistotoimitus kilpailutettiin ensimmäisen kerran 2012, mutta valinta jäi lopulta tekemättä, sillä itse Kakolanmäen kiinteistökehitys oli vielä vaiheessa. Vuonna 2015 kiinteistökehitysyhtiö solmi kaupat Kakolasta valtion Senaatti-kiinteistön kanssa ja vanhan vankilan muuttaminen asunnoiksi käynnistyi. Myöhemmin alueelle alkoi nousta uudisrakennuksia.

Esteetöntä liikkumista

Nyt Kakolassa jo asutaan, graniittisessa päärakennuksessa on asuttu runsaan vuoden verran. Rakennustyöt jatkuvat edelleen ympäristössä ja mm. kylpylä on valmistumassa lähiaikoina.

Alun perin funikulaari oli ajateltu nykyiseltä paikaltaan viitisenkymmentä metriä lähemmäs Turun linnaa, mutta sitä siirrettiin sen verran, että ala-asema saatiin Linnakadun tasalle ja esteettömäksi. Samalla kuitenkin katkesi tieyhteys viereisellä tontilla olleelle talolle, jolloin funikulaariurakkaan tuli lisäkustannuksia ala-aseman katon toteuttamisesta siltarakenteena rakentamisesta.

Laitteisto kilpailutettiin uudelleen loppuvuodesta 2016. Tarjouskilpailussa saatiin kolme mukaan hyväksyttyä tarjousta, joiden hinnat vaihtelivat 1,93 miljoonan ja 2,47 miljoonan euron välillä. Italialaisen Leitnerin tarjous hyväksyttiin ja se oli myös kierroksen kokonaistaloudellisesti edullisin hinnaltaan, kuten Turussa voittanutta halvinta tarjousta luonnehditaan.

Kabiinin osuus 1,9 miljoonan euron tarjouksesta oli 498 000 euroa ja se valmistettiin Ranskassa.

Muutokset kumuloituivat hinnassa

Turun funikulaari on siitä tyypillinen julkinen hanke, että se on elänyt matkan varrella paljon. Alun perin kaavailtiin 20 henkeä vetäneen hissikorin tilaamista ja siitä myös tarjous pyydettiin. Myös ylä- ja ala-asemien rakentamisessa oli aluksi vallalla vaatimattomampi linja.

Mutta sitten kabiinikoko kasvatettiin 30 henkeen, jolloin koko laitteiston rakenne muuttui järeämmäksi ja myös ylä- ja ala-asemien muotoilulle kertyi muutospaineita.

Turun kaupunkiympäristötoimialan projektijohtaja Janne Laine tuli mukaan hankkeeseen jo alkuvaiheessa.

-Melko nopeasti linjaksi muodostui, että tästä täytyy tehdä arkkitehtonisesti näyttävä ja pitkälle kantava hanke – kyse ei ole vain vinohissistä ja bussikatoksista, vaan Aurajoen ja koko Turun vetovoimaa lisäävä hanke, Janne Laine sanoo.

-Mutta tavoitteiden muuttuessa myös kustannusarvio muuttui ja funikulaarin lopullinen kustannus nousi ensimmäisistä kaavailuista huomattavasti. Esimerkiksi ala-asema haluttiin esteettömäksi, joten sitä siirrettiin lähemmäs jokirantaa Linnankadulle. Lopulta ala-aseman kiskolaitteiston alapää ankkuroitiin 9 metriä syvään kaivantoon.

Ja kuten kaikissa kunnissa, suuri yleisö sai seurata lähes on-linessa funikulaarin suunnittelua ja rakentamista.

-Aika paljon tuli näkemyksiä ja kommentteja etukäteen. Ja jälkikäteen.

Esille nousi esimerkiksi kabiinin ilmastointi.

-Se oli tyypillinen asia: itse ilmastointilaite maksaisi muutaman tuhat euroa. Mutta kun se jouduttaisiin asentamaan kabiinin katolle, hytin korkeus kasvaisi 40 sentillä. Tämä taas aiheuttaisi ylä- ja ala-asemien kattojen ja rakenteiden korottamista, joten ilmastoinnin kustannus olisikin 150 000 euroa, Janne Laine kuvailee.

-Ja oikeasti: matka hytissä kestää noin minuutin. Eiköhän sen kestä ilman ilmastointiakin. Ilmanvaihtohan hytissä toki on.

Toinen iso muutos oli Turku Energian puistomuuntamon sijoittaminen. Alkuperäinen ajatus oli vain siirtää muuntamo funikulaarin rakennustyömaan tieltä muutama metri sivuun, mutta silloin se olisi tullut liian lähelle asuinrakennuksia.

-Niinpä sijoitimme muuntamon yläaseman edustalla olevan maisemaelementin alle rakennettuun tilaan.

Paljon lasipintaa

Itse kabiinin ulkoasun suunnitelleen turkulaistoimiston ja kaupungin yhteinen visio oli saada hissihyttiin mahdollisimman paljon lasipintaa.

-Laitetoimittaja ja hytin rakentaja olivat molemmat sitä mieltä, että no-no-NO! Hetken mietittyään firmat totesivat kuitenkin, että kyllä se onnistuu. Mutta totta kai siitä sitten koko ajan motkotettiin, että ”miksi ihmeessä suostuimme tähän”.

Funikulaarin kabiini sekä ylä- ja ala-asemat ovat näyttäviä arkkitehtonisia rakenteita. Ruosteen värisestä corten-teräksestä rakennetut asemat keskustelevat krouvin vankilamiljöön ja satamarakenteiden kanssa. Myös tummapintainen kabiini sopii niiden seuraan mainiosti.

Funikulaarin rata-alue on luokiteltu avoimeksi hissikuiluksi, joten sen kulkurata on aidattu huolellisesti. Rataa reunustavat asemarakennuksista tuttu ruosteinen teräs.

-Kaiken lisäksi terässeinä on aivan oivallinen materiaali: yhtenä yönä tuohon aitaan oli ilmestynyt noin viisi metriä pitkä ja kaksi korkea graffiti ja soitin heti seuraavana aamuna paikalle puhdistuspartion, joka hiekkapuhalsi sen nopeasti pois. Ja seuraavana päivänä aita oli saanut jälleen ruostepinnan, eikä putsausjälkeä huomannut lainkaan!

Haastavinta funikulaarin rakentamisessa oli lopulta italialaisten toimittamien rakenteiden toleranssien sovittaminen suomalaisiin standardeihin. Multikansallinen projekti oli sen verran työläs, että suomalaisen pääurakoitsijan työnjohto vaihtui kolme kertaa.

Ongelmat sensorivikoja

Funikulaarin valmistuminen viivästyi muutamalla kuukaudella, mutta lopulta viime toukokuussa Turun uusi vetonaula avattiin. Mutta saman tein alkoivat ongelmat: milloin hissi jumittui ennen pääteasemaa ja matkustajat jouduttiin evakuoimaan kesken matkan, milloin hissi ei vaan suostunut toimimaan.

Projektijohtaja Janne Laine alkaa hiljalleen toipua kevään ja kesän höykytyksestä. Funikulaari sai kansan suussa nokkelia lempinimiä: jumikulaari, fanikulaari…

-Suurin osa vioista on ollut erilaisista sensoreista johtuvia. Vaikka funikulaareja on maailmalla paljon, automaattisia ei kovin paljon sitten olekaan: Leitnerkin kertoi kohtelevansa Turun vinohissiä pilottihankkeena.

Kaikille jumittumisille on löytynyt selitys, jolloin ongelma on voitu myös ratkaista.

-Esimerkiksi ennen asemalle tuloa vaunu hidastaa kulkuaan. Silloin se ohittaa fixpointin, jossa anturi varmistaa, että vaunun lattia on vaakatasossa. Jos anturi saa tiedon, että näin ei ole, se ei päästä kabiinia asemalle, koska silloin vaunun katto osuisi aseman rakenteisiin.

-Kakolanmäellä anturi ilmoitti, että vinossa on, jolloin vaunu pysähtyi eikä enää liikkunut. Ainoa vaan, että anturi oli rikki ja antoi väärää tietoa: kyllä vaunu oli ihan vaaterissa. Anturi vaihdettiin ja se vika loppui siihen.

Mutta tietenkin kehiin ilmaantui sitten uusi vaiva.

-Ovien turvakytkimet olivat liian herkät – pienellä käden hipaisulla ovi kuvitteli hätätilanteen lauenneen ja saaneensa käskyn pysyä auki. Säätöhommia. Lisäongelmia saattoi aiheutua sitten asennusvaiheissa tehdyistä virheistä, jotka ilmenivät vasta ajan myötä.

Janne Laine sanoo funikulaarin olleen opettavainen projekti.

-Paljon on opittu. Automaatioon olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ja sitä olisi pitänyt testata enemmän ennen käyttöönottoa. Lisäksi funikulaarin huollosta vastaava yhtiö olisi pitänyt kytkeä alusta alkaen koko hankkeeseen: silloin esimerkiksi huoltokohteet olisivat nykyistä paremmin esillä.

Mutta yksi asia on varmaa: funikulaarista tuli ehkä jopa suurempi puheenaihe kuin ennakkoon arveltiin. Ja sillä on käyty huristelemassa paitsi ihan alueella asuvien ja opiskelevien voimin, myös osana turistien pakollisia Turku-häpeningejä.

-Meillä ei ole varsinaista laskinta, mutta kyllä tässä nyt viikkotasolla puhutaan tuhansista kävijöistä, Janne Laine sanoo ja miettii jo seuraavaa projektiaan: Turun toriparkin rakentamista.

Kuntatekniikka koeajoi funikulaarin

Kakolan funikulaari on tilauspohjainen avohissi ja osa turkulaista joukkoliikennettä, mutta toisin kuin esimerkiksi bussiliikenne, maksuton.

Kabiiniin käynti ja sieltä poistuminen on järjestetty erillisten odotustilojen kautta. Toiselta puolelta kuljetaan kabiiniin sisään, toiselta puolelta ulos. Sekä ylä- että ala-asemalla on näyttö, jossa näkyy hissin liikkuminen asemien välissä.

Hissin tilaus käy helposti nappia painamalla. Vaijerien varassa oleva 3,5 tonnin vastapaino lähtee liukumaan alaspäin ja hissinkori liikahtaa ylöspäin. Kabiiniin mahtuu kaikkiaan 30 ihmistä, joskin silloin kyllä puhutaan jo italialaistyyppisestä läheisyyskäsitteestä.

Kun hissi saapuu asemalle, se laskee ensin matkustajat ulos toisesta ovesta, ja avaa vasta sitten toisen ovensa sisääntulijoille.

Kabiinissa tutkin käyttöohjeita ja painan nappia, jolloin ovi sulkeutuu ja kabiini nytkähtää muutaman sekunnin viiveellä liikkeelle.

Isoista ikkunoista niin katossa kuin seinissäkin näkyy tuttua Turkua: Kakolan asuinkorttelin jyhkeät seinät ovat kakoliittiä, Kakolanmäen omaa kivilajia, jota on laitettu myös funikulaarin yläaseman eteen. Aurajoen voi kuvitella jokirannassa olevien talojen taakse.

Matkaa kertyy 132 metriä. Korkeusero on 30 metriä. Aikaa hissimatka vie hieman toista minuuttia.

Kun kabiini saapuu asemalle, sen vauhti hidastuu voimakkaasti ja anturit tsekkaavat, että kabiini varmasti on vaakatasossa ennen kuin se saa luvan liukua pääteasemalle. Hetken odotus ja poistumispuolen ovi avautuu.

Hintansa väärtiä menoa.

Markku Vento

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Kuntatekniikassa 5/2019.

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*