Järviruokoa voidaan käyttää kateaineena korvaamassa esimerkiksi haketta.

Kotimainen järviruoko on uusiutuva luonnonvara, jota voidaan käyttää useisiin kohteisiin. Samalla ranta-alueet pysyvät kunnossa.

Suomen hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta kiertotalouden kärkimaa, ja kuntien strategioihin jalkautettuna tämä näkyy panostuksina innovaatioihin ja kehittämishankkeisiin. Eri toimialoilla etsitään kiivaasti kestävämpiä tapoja toimia ja parantaa materiaali-, resurssi- ja energiatehokkuutta.

Samalla kunnat pyrkivät vastaamaan ilmastohaasteeseen monin keinoin. Hiljalleen aletaan myös päästä sanoista tekoihin, ja rohkeasti kokeilla erilaisia uusia ratkaisumalleja. Toimivimmiksi osoittautuneet kokeilut tarvitsevat kuitenkin vielä markkinointiapua, että ne saadaan yleistymään.

Yksi jo paljon tutkittu kestävän kehityksen materiaali on kotimainen järviruoko, jonka tuotteistaminen on pääsemässä hyvään vauhtiin useammalla rintamalla.

Tämän lähes kaikilla rannoillamme lannoittamatta ja hoitamatta kasvavan yksivuotisen heinäkasvin määrä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt kiusaksi asti monilla paikoilla, umpeuttaen rantamaisemaa, tukkien venereittejä ja uimapaikkoja ja aiheuttaen happikatoa ja metaanipäästöjä.

Vesialueitten omistajat ja osakaskunnat ovat raivanneet ruovikkoja, mutta niiton lopputuote on usein jäänyt käyttöä vaille, ja aiheuttanut kuluja jätteenä hävittämisen myötä. Kuitenkin kyseessä on monipuolinen raaka-aine, kun niitto toteutetaan suunnitelmallisesti ja niitetty ruokomateriaali saadaan jatkokäyttöön.

Ruokoketju

Jotta ruoko saadaan rannalta hyötykäyttöön, ruokoketjun pitää olla kunnossa. Onneksi tietoa alkaa olla saatavilla, ja esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen Ruokosivustolle on kerätty useamman tutkimus- ja kehityshankkeen tuloksia (ymparisto.fi/ruoko).

Ketjun eri osien etsiminen ja linkitys voi vaatia ulkopuolista konsulttiapua, mutta valmis ketju jauhaa paikkakunnalle hyvinvointia ilmastotekoina, liikevaihtona, työpaikkoina ja imagohyötyinä. Esimerkiksi korjuuketju työllistää maatalousyrittäjiä hiljaisemmalla talvikaudella ja pitää investoinnit kalustoon tuottavina myös maatalouskäytön ulkopuolella.

Jatkojalostuksessa voidaan etsiä yhteistyöhankkeita kuntoutustoimintaan, ja rakentamisessa vastata niin ekohaasteeseen kuin kasvavaan sisäilmaongelmattoman ympäristön markkinaan.

Ruoko osa Kouvolan ympäristöstrategiaa

Kouvolan kaupungin strategia vuosille 2019-2030 sisältää vahvasti kiertotalouteen kannustavia elementtejä, ja tekeillä olevaan ympäristöohjelmaan näitä pyritään jalkauttamaan. Kaupungin väki on kuitenkin jo etupainotteisesti tarttunut toimeen. Ensimmäiset kokeilut ruokotuotteilla on tehty ja lisää on suunnitteilla.

Kuten usein uusien ideoiden kanssa, tässäkin sattumalla oli iso rooli. Kaupungin puistotyönjohtaja Sari Alastalo ja Lyöttilän yhteisen kalaveden osakaskunnan kehittämishankkeen vetäjä, Tanja Kukkola pohtivat ruokokatteen kokeilua pensaan taimien juurelle.

He sopivat, että ruoko kuljetaan kohteeseen pienpaaleina, joita heidän Leader-rahoitusta saavassa hankkeessaan voitaisiin tuottaa. Siitä se lähti – Kouvolan kaupungin ensimmäinen paikallista ruokoa käyttävä viherhanke alkukesästä 2018.

– Haimme osakaskunnalta 100 kpl pikku- eli kanttipaaleja Myllykosken Koivusaaren kohteeseen. Pikkupaaleja oli tosi helppo käsitellä paalin ympärillä olevasta narusta kantamalla, koska ne olivat aika keveitä. Mitään katekangasta ei paalien alle laitettu, puistotyöntekijä Sari Alastalo kertoo.

– Katteen levittäminen kävi nopeammin ja vähemmällä työllä kuin perinteisten vaihtoehtojen. Lisäksi niistä tuli jokimaisemaan tosi hyvin istuva, kaunis, vaalea kokonaisuus. Ruokokate on nyt ollut paikallaan yhden kasvukauden, eikä se ole mennyt oikein miksikään. Arvioimme, että kolme vuotta ne ainakin kestävät.

– Näissä paaleissa korren pituus oli noin 30 cm, vähän lyhyempi olisi ehkä toiminut paremmin, koska tämä jäi turhan ilmavaksi ja päästi jonkun verran valoa läpi. Alue jouduttiin kitkemään pari kertaa, Alastalo kertaa.

Uusia käyttökohteita löytyi helposti

Kun yhteistyön pää oli saatu auki, uusia mahdollisia käyttökohteita alkoi löytyä monestakin kohteesta. Viime syksynä Lyöttilän yhteisen kalaveden osakaskunnan hankkeessa kokeiltiin ruokojen käyttöä suodattimena ojassa.

Vaikka kokeilu oli lyhyt, ehdittiin kahdesti verrata kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksia ojavedessä ennen ja jälkeen suodattimen, ja tulokset olivat varsin lupaavia.

Kouvolassa on mietitty myös ruokomattojen saatavuutta ja toimimista eroosionsuojauksessa, johon perinteisesti on käytetty esimerkiksi kookoskuitumattoja. Suunnitteluinsinööri Jussi Kimmo pohdiskeli ruokopaalipohjaisten elementtien käytön mahdollisuutta meluesterakentamiseen paikoissa, joissa pehmeä maaperä, kuten savipohja, vaikeuttaa perinteisten, raskaampien elementtien käyttöä.

Kimmo ideoi myös ruokoelementtien kevyttä ruiskubetonointia lentotuhkapohjaisella betonilla, jonka voi vaikka värjätä halutessaan. Tässä saataisiin myös vaikeasti kierrätettävälle lentotuhkalle kiertotalouden mukaista uusiokäyttöä.

Ruokomateriaalin käyttö salaojitukseen pintamaakerroksen alla saattaisi myös tulla kyseeseen pienissä painanteissa, sillä ruoko ei juuri painu kasaan ja läpäisee hyvin vettä. Kouvolaan vuonna 2020 valmistuvalle uudelle lumenkaatopaikalle on innovoitu paksua ruokokerrosta lumimassan alle suodattamaan sulavasta lumesta kiintoainetta, ravinteita ja lumen mukana tulevia haitta-aineita.

Käyttökokemuksia kerätään

Kaikkia näitä uusia innovaatioita vaivaa kuitenkin sama ongelma – ne ovat uusia, eikä niistä siis ole vielä kokemuksia.

-Meille näissä ruokohankkeissa on tärkeää kaupungin strategiaa toteuttava toiminta, sanoo Kouvolan kaavoitusarkkitehti Kaisa Niilo-Rämä.

-Meillä on ruokoa saatavilla paikallisesti, ja sen käyttö lisää yhteisöllisyyttä, tukee paikallista pienyrittäjätoimintaa ja on osa uuden ajan kokeilukulttuuria, johon haluamme panostaa. Paikallisen tuotteen käyttäminen vähentää kuljetuksesta aiheutuvia ilmastopäästöjäkin.

Haasteena kunnan toimijat näkevät ruokotuotteitten riittävän ja oikea-aikaisen saatavuuden – ruokoa ei ole mahdollista kerätä esimerkiksi juuri tällaisena talvena, jolloin jäät ovat heikkoja ja niiden päällä on vielä paksulti luntakin. Kesällä korjattu ruoko sopii erilaiseen käyttöön kuin talvikorjattu.

Toisaalta yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa suunnitellen tulevat kohteet on mahdollista tietää riittävän aikaisin, ja korjuuta ja jatkojalostusta voi tehdä ajoissa. Mikäli käyttötarve hiljalleen muuttuu lähes jatkuvaksi, kaupunki voisi tarvittaessa jopa tarjota varastointitilaa esimerkiksi paaleille.

Kouvolassa on myös paikallisia puualan yrittäjiä, joiden kanssa voisi keskustella erilaisten ruokotuotteiden kehittämisestä. Tässä ollaankin jo hienosti tilanteessa, jossa kunta omilla hankinnoillaan vahvasti tukee kiertotalouden nousua hallituksen tavoitteiden mukaisesti.

Kouvolalaisten vinkit muille kunnille

  1. Ota yhteyttä paikallisiin kalavesien osakaskuntiin! Heillä on vesistönhoitovelvoite, ja paras tietämys vesistöstään ja ruokotoimijoista alueella – yrittäjistä, joilla on kalustoa, ja suunnitelluista tai tarvittavista niitoista. Osakaskunnat voivat myös hakea vesistönhoitotukea paikallisesta ely-keskuksesta niittoon.
  2. Ideoi rohkeasti, kysele muilta kokemuksista, jaa omat ideasi ja kokemuksesi!

Teksti: Susanna Hietanen ja Tanja Kukkola

Artikkeli on julkaistu Kuntatekniikka-lehden numerossa 3/2019

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*