Billnäsin voimalan kohdalla kalatie tulee lähelle padon keskiosaa, jolloin rakennustyö on tehtävä keskelle Mustionjokea. (Kuva: Heikki Jaakkola)

Raaseporin kunnianhimoisena tavoitteena on Mustionjoen lohi- ja simpukkakantojen elvyttäminen. Lohjanjärveltä mereen virtaavan joen varrella on neljä vesivoimalaa, joihin halutaan rakentaa kalatiet. Projektiin sisältyy vaativaa vesirakentamista sekä kalojen alasvaellusta turvaavan uuden teknologian pilotointia.

Raaseporin kaupunki on vetovastuussa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n hankkeessa, jonka tavoitteena on elvyttää Mustionjoen jokihelmisimpukkakanta sekä lohi- ja taimenkannat. Joen varrella olevaan neljään vesivoimalaan rakennetaan paitsi kalojen nousun mahdollistavat kalatiet myös alasvaellusta turvaavia rakenteita. Tavoitteena on samalla kunnostaa kalojen lisääntymiselle välttämättömiä kutusorakoita pää- ja sivu-uomissa. Joen kaikki voimalaitokset ovat Koskienergia Oy omistuksessa.

Raaseporin vastaava katupäällikkö Piia Nordström kertoo kahden alimman voimalan, Åminneforsin ja Billnäsin kalateiden rahoituksen ja luvituksen olevan jo kunnossa, meneillään on nyt urakoitsijoiden kilpailuttaminen. Kahden ylimmän voimalan, Peltokosken ja Mustionkosken osalta rahoitusta ollaan vasta hakemassa.

Yhden kalatien hinnaksi on arvioitu 1 – 1,5 milj. euroa. Työ on kallista, mutta samalla mielenkiintoista erikoisrakentamista, jonka tuloksena kuntaan syntyy varsin erityislaatuista infraa. Projekti edellyttää paljon tapauskohtaista ongelmanratkaisua, koska voimalat ja niiden paikat ovat erilaisia.

Åminneforsin kohdalla kalatien pohjarakentemista haastaa huono maaperä.

Kalatien paikalla on vanhaa maantien penkkaa, mikä koostuu rakentamista ajatellen huonolaatuisesta, läjitetystä täyttömaasta.

-Kalatien perustaksi on tämän takia tehtävä uusia tukirakenteita.

Koskien alle rakennettaessa työtä vaikeuttaa voimakas virtaus, joka altistaa kaiken tielleen tulevan eroosiolle. Billnäsin tapauksessa kalatie tulee lähelle padon keskiosaa, minkä takia rakennustyö on tehtävä joen keskelle jokea.

-Urakoitsijoiden on esitettävä jo tarjouskilpailun yhteydessä se, kuinka koneet ja materiaalit saadaan vietyä vuolaan virtauksen ympäröimälle saarekkeelle, minne ei ole tietä.

Hankalin ja ilmeisesti kallein kohde on ylin voimala eli Mustionkoski, jossa vedelle on louhittu virtauskanava voimalaa rakennettaessa. Kalatielle on tilaa vain vähän, ja kaiken lisäksi alla on louhittu, epätasainen pohja, joka ei välttämättä ole kallioseinämää.

-Mustionkosken osalta tekniset ongelmat ovat vielä ratkaisematta.

Suunnittelussa on lisäksi varmistettava houkutusvirtauksen riittävä voimakkuus sekä tämän osuminen oikeaan kohtaan joessa.

Kalatiehen otettu vesi on pois sähköntuotantoon käytettävästä virtaamasta.

Veden määrän ohella energiantuotantopotentiaaliin vaikuttaa putouskorkeus. Mustionjoella kahden alimman voimalan yhteinen putouskorkeus on kymmenisen metriä, kahden ylimmän 20 metriä.

Uutta tietoa alasvaelluksesta

Kalojen pääsy latvavesien kutupaikoille on kuitenkin vasta puoli voittoa. Tämän jälkeen edessä on poikasten alasvaellus kohti merta.

Alasvaellus on kaloille vaarallinen odysseia, joka voi aiheuttaa kantojen vahvistumista ajatellen kestämättömiä tappioita. Poikasia uhkaa sekä luonnollinen saalistuspaine, että silppuuntuminen laitosten turbiineissa.

Alasvaelluksen merkitykseen ollaan Suomessa havahduttu vasta äskettäin ja ongelman ratkaisemiseksi ollaan kehittämässä uusia keinoja. Tässä suhteessa Mustionjoen hanke toimii pilottiprojektina, jossa kehitellään ja testataan uusia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.

Alasvaellusta on tutkittu Kala- ja vesistötutkimus Oy:n ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n LUVY:n yhteisessä hankkeessa kalanpoikasiin asennettujen radiolähettimien avulla. Poikastappioiden huomattiin vaihtelevan tuntuvasti eri laitosten kohdalla, minkä lisäksi tappioita aiheutui eri kohteissa erilaisista syistä.

Poikastappiot ovat Billnäsin kohdalla noin 50 %:n luokkaa eli varsin suuret. Hyvä uutinen oli havainto, että kalat välttelivät turbiiniin joutumista. Poikaset ajautuivat turbiinivirtaukseen lähinnä siksi, etteivät löytäneet tietä alaspäin ja väsyivät lopulta kamppailemaan virtausta vastaan.

Suunnitelman mukaan kalat yritetään ohjata kalatien suuaukolle joen yli vinosti kulkevalla, kapealla ponttoonilaiturilla, johon liittyy veden liikkeen mukaan joustava ohjuri.

-Kevyttä rakennetta on mahdollista vielä parannella ja sen paikkaa vaihdella myöhemmin saatavien kokemusten perusteella, Piia Nordström sanoo.

Åminneforsissa vastaava ratkaisu ei olisi ollut mahdollinen kanavan muodon, kalojen reittien ja virtausten takia. Täällä rakennetta ei onneksi tarvittukaan. Seurannassa selvisi, että kuolleisuus tällä osuudella on ilman suojarakenteitakin vähäinen.

-Tappio oli Åminneforsissa vain noin 6 % eli poikasia ei tuhoutunut juurikaan tubiineihin. Saalistuksesta johtuvat tappiot huomattiin suuriksi Peltokoskella, missä padon yläpuolella ei ole selvää virtausreittiä. Täällä tappiot johtuivat pitkälti siitä, että poikaset eivät löytäneet tietään pois yläaltaasta ja altistuivat näin saalistukselle.

Rahoitus useilta eri tahoilta

Hankkeeseen on tähän mennessä saatu rahaa noin 2,3 milj. euroa monista eri lähteistä. Raaseporin osuus potista on ollut 630 000 euroa, EU:n Life-rahastosta on saatu 300 000 euroa, alueen muilta kunnilta noin 600 000 ja hallituksen kärkihankeohjelmasta 800 000 euroa.

Nordströmin mukaan hanketta on samalla leimannut useiden eri osapuolien harvinaisen hyvä yhteistyö. Kalatiehankkeet ovat usein riitaisia projekteja, missä monien erilaisten osapuolten intressit törmäävät toisiinsa.

-Tässä tapauksessa eri viranomaiset, kunnat ja voimalan omistaja ovat pystyneet varsin hyvään yhteistyöhön, Piia Nordström kertoo.

Kahden ylimmän voimalan kalateihin ja projektin loppuun saattamiseen tarvitaan kuitenkin vielä toinen, mittaluokaltaan samanlainen rahoituspaketti.

Raakku tarvitsee lohia

Projektiin liittyneen luontoselvityksen tehneen Silvestriksen toimitusjohtaja Esko Vuorinen pitää kalateiden saamista jo kahteen alimpaan voimalaan isona voittona. Tämäkin riittää avaamaan vaelluskaloille yli 20 km jokea ja yli hehtaarin verran uusia lisääntymisalueita.

Lohen ja taimenen ohella kalatiet voivat hyödyttää muitakin kalalajeja, joista esimerkkinä Vuorinen mainitsee siian, nahkiaisen, vimman ja ankeriaan.

Myös jokihelmisimpukoiden eli raakkujen menestys kytkeytyy lohikaloihin.

-Raakku loisii toukkavaiheessaan lohikalojen kiduksissa, minkä takia simpukka on täysin riippuvainen alueen lohikalakannasta, Vuorinen kertoo.

Raakku oli samalla syy siihen, että hankkeeseen saatiin rahaa Life -rahastosta.

-Erittäin tiukasti suojellulla raakulla on erityisasema unionin luontodirektiivissä, minkä takia myös EU:n Life-rahasto lähti tukemaan hanketta.

Alkuperäinen lohikanta

Mustionjoki oli aikoinaan erityisen arvokas lohijoki, missä eli paikalliseen ympäristöön tuhansien vuosien kuluessa sopeutunut oma lohikanta. Lohien tuhoutumisen viimeinen niitti oli vuonna 1953 Åminneforsin kosken vapaan haaran tukkiminen, jolloin geeniperimä menetettiin lopullisesti.

Nyt jokeen toivotaan syntyvän uusi kanta nevan lohesta, jota on istutusten ansiosta meressä suhteellisen paljon. Nevan lohi pyrkii kutemaan jokiin.

-Toivomme näiden kalojen löytävän tiensä myös Mustionjokeen, mikä voisi olla uuden, paikallisen kannan alku.

Mustionjoessa on ollut myös oma taimenkantansa, jonka rippeet ovat sinnitelleet tähän asti. Taimenista vain osa pyrkii vaeltamaan mereen, osa pysyy joessa. Näin kanta on selviytynyt, vaikka yhteys mereen on menetetty.

Nyt paikallisista emokaloista viljellään poikasia kannan vahvistamiseksi.

Sopivissa olosuhteissa kantojen vahvistuminen voi tapahtua nopeastikin.

-Parhaassa tapauksessa elinvoimainen kanta voi syntyä muutamassa vuodessa.

Kalat tarvitsevat kirkasta vettä

Vuorinen kertoo lohen kutevan joen pääuomassa ja taimenten hakeutuvan pienempiin latvapuroihin. Sopivia kutusorakoita tarvittaisiin näin laajalla vesistöalueella etenkin hankkeen toteutuessa koko joen pituudelta.

Yksi kutua ja poikasten menestymistä uhkaava tekijä on veden sameus, mikä johtuu pelloilta tulevista valumista. Tämän aisoihin saaminen onkin iso haaste alueella, jossa on paljon maataloutta ja maa-aineksen valumat suuria.

-Maatalouden vesistösuojelusta on jo tehty alueellinen yleissuunnitelma, joka sisältää suojavyöhykkeitä sekä kosteikkoja.

Pelloilta tulevien valumien aisoihin saaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Näin etenkin Etelä-Suomessa, jossa runsaat talvisateet pääsevät huuhtelemaan sulaa ja paljasta maata.

HEIKKI JAAKKOLA

Artikkeli on julkaistu Kuntatekniikka 1/2018 -numerossa.

Markku Vento
markku.vento@kuntalehti.fi
0
JAKOA
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*