Putkirikkojen sarja Helsingissä oli poikkeuksellinen, mutta korjausvelan kasvaessa jotain vastaavaa voi tapahtua yhä useammin eri puolilla Suomea
Toimitusjohtaja Osmo Seppälä kertoo, että Vesilaitosyhdistyksessä halutaan osaltaan varmistaa maamme vesihuollon huoltovarmuus ja vesihuoltolaitosten toimintakyky myös tulevaisuudessa. (Kuva: Kirsi Riipinen)
Ison runkolinjan rikkoutuminen Fleminginkadulla Kalliossa aiheutti useita putkirikkoja isänpäivänä sunnuntaina kantakaupungin alueella Helsingissä.
– Ainakin näillä tiedoilla oletetaan, että putkirikot johtuivat tästä runkolinjan rikkoutumisesta, Helsingin seudun ympäristöpalveluiden HSY:n osastonjohtaja Tommi Rantala kertoo.
Putkirikkoa eristettäessä vedenvirtaus on muuttunut ja se on aiheuttanut paineiskuja vesijohtoverkostossa. Tässä yhteydessä on voinut tapahtua putkirikkoja myös muissa osissa verkostoa, Rantanen jatkaa.
– Samanaikaisesti oli kuusi putkirikkoa kantakaupungin alueella, mikä teki tapauksesta poikkeuksellisen.
Helsingissä kertyi kokemuksia siitä, miten vesi lainehti kaduilla ja jopa sadat ihmiset odottivat, milloin vettä saa taas putkia pitkin asuntoihin.
Uhkana velan nopea kasvuvauhti
Suomen Vesilaitosyhdistyksen VVY:n toimitusjohtaja Osmo Seppälä sanoo yleisellä tasolla, että putkiverkostojen saneeraustarve on merkittävä ja se kasvaa koko ajan Suomessa.
Vanhoissa ja suurissa kaupungeissa ikääntynyttä verkostoa on paljon ja ehkä suhteellisesti enemmän kuin pienissä maaseutuvaltaisissa kunnissa, Seppälä pohtii.
– Uhkana on, että korjausvelka kasvaa tulevaisuudessa nopeasti, kunhan 1970–1990-luvuilla rakennetut ja suuret verkostomassat tulevat pitoaikansa päähän.
– Olemme pulassa, jos verkostojen kunnossapidon ja uusimisen tahti ja rahoitustaso säilyy nykytasolla.
Tärkeimmät työt tehtävä ensin
Vesilaitosyhdistyksen pari vuotta sitten teettämässä valtakunnallisessa investointitarveselvityksessä arvioitiin, että verkostojen vuotuinen saneeraustarve on neljä tai jopa viisi kertaa suurempi vuoteen 2040 mennessä viime vuosien toteutuneisiin saneerausmääriin verrattuna.
– Euromääräisesti verkostojen saneerauksiin olisi panostettava lähes 500 miljoonaa euroa vuodessa, kun nyt koko maassa nämä panostukset ovat sadan miljoonan euron luokkaa.
– Omaisuuden hallintaa on tarpeellista parantaa kaikissa vesihuoltolaitoksissa ja kunnissa, jotta vesihuollon infrastruktuurin toimintavarmuus, vesiturvallisuus ja samalla huoltovarmuus voidaan turvata infran ikääntyessä ja investointitarpeiden kasvaessa voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä.
Verkoston kuntoa on seurattava jatkuvasti ja ennakoivasti.
– On tärkeää saada selville, missä ovat kaikkein kriittisimmät saneerausta tarvitsevat kohteet.
Saneeraustöitä suunniteltaessa on priorisoitava kohteita, jotta tiedetään, miten voidaan kohdistaa saneeraukset ja taloudelliset resurssit järkevästi ensisijaisesti kriittisimpiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin, Seppälä näkee.
– Mittavat saneeraustarpeet haastavat vesilaitosten ja kuntien kyvyn järjestää investointien rahoitus. Viime kädessä investoinnit on rahoitettava vesihuoltomaksuilla, vaikka niitä voidaankin väliaikaisesti kattaa lainarahoituksella.
On toimittava ajoissa
Monissa kunnissa voi olla tarvetta korottaa vesihuoltomaksuja ja sen tekemisessä voidaan arkailla, Seppälä pohtii.
Jos kasvaviin investointitarpeisiin ei reagoida ajoissa, yhtälö voi muuttua huomattavasti vaikeammaksi.
– Myöhemmin maksujen korotuspaineet voivat kasvaa niin suuriksi, että asiakkaiden maksuhalukkuus tai -kyky ovat koetuksella.
Vesihuoltolainsäädäntöä ollaan Seppälä mukaan kehittämässä siihen suuntaan, että infran korjausvelkahaasteeseen voidaan puuttua nykyistä paremmin Suomessa.
– Korjausvelkahaasteen selättäminen ja omaisuudenhallinnan parantaminen ovat keskeisiä tavoitteita, kun vesihuoltolainsäädäntöä ollaan uudistamassa lähivuosina.
Lue lisää: Juomavesidirektiivistä uusia tehtäviä kunnille
