Lämpölaitoskysely valmistui: Pienet lämpölaitokset ovat edelleen pääosin kuntaomisteisia
Kyselyssä on parin viime vuoden ajan selvitetty myös kunnossapidon tilaa, koska kunnossapidon merkitys kasvaa laitoksen ikääntyessä ja Suomen pienistä lämpölaitoksista suuri osa on rakennettu vuosituhannen taitteen molemmin puolin. (Kuva: Seppo Haavisto)
Pienten lämpölaitosten yleisin omistaja on edelleen kunta, vaikka muutoksen tuuliakin on puhaltanut. Hintakilpailukyky on kohtuullisen hyvä, mutta kunnossapidon suunnitelmallisuutta voisi vielä parantaa. Tiedot ilmenevät Kuntaliiton vuosittain tekemästä lämpölaitoskyselystä.
Kuntien energiayhtiöiden omistusjärjestelyissä on viime vuosina ollut liikehdintää erityisesti sähköyhtiöissä, mutta myös kaukolämpöyhtiöissä on tehty omistajanvaihdoksia. Pienten kuntaomisteisten lämpölaitosten omistusosuuksissa ei kuitenkaan Kuntaliiton lämpölaitoskyselyn perusteella näytä tapahtuneen merkittäviä muutoksia viime vuosina. Kyselyyn vastanneissa yhtiöissä (48 kpl) näyttää olevan kunnan enemmistöosuus tyypillisintä (86 %). Suurin osa (71 %) yhtiöistä oli täysin kunnan omistamia. Yleisin yhtiömuoto oli osakeyhtiö (81 %), mutta noin joka kymmenes lämpölaitos oli osa peruskuntaa. Liikelaitokset ja osuuskunnat olivat harvinaisia.
Hintataso maltillinen, kunnossapidossa kohentamisen varaa
Kyselyyn vastanneilla lämpöyhtiöillä lämmön keskimääräinen kuluttajahinta oli 72,60 €/megawattitunti (sis. ALV 24 %). Hinta sisältää energiamaksut ja perusmaksut. Kaukolämmön hinta vaihteli melko paljon, sillä alin kuluttajahinta oli 26,37 €/MWh ja korkein 93,16 €/MWh. Kyselyyn vastanneilla yhtiöillä lämmön kokonaishinta oli keskimäärin noin 10 % pienempi kuin viime vuoden keskimääräinen kaukolämmön hinta Suomessa. Tulosta voinee varovaisesti pitää myönteisenä merkkinä pienten lämpölaitosten kilpailukyvystä kilpaileviin, kiinteistökohtaisiin lämmitysjärjestelmiin nähden haja-asutusalueella.
Kyselyssä on parin viime vuoden ajan selvitetty myös kunnossapidon tilaa, koska kunnossapidon merkitys kasvaa laitoksen ikääntyessä ja Suomen pienistä lämpölaitoksista suuri osa on rakennettu vuosituhannen taitteen molemmin puolin. Laiminlyöty kunnossapito vaarantaa ikääntyvän laitoksen toimitusvarmuutta ja aiheuttaa ennen pitkää lisäkustannuksia turhien vikaantumisten takia. Pienissä lämpölaitoksissa suunnitelmallinen kunnossapito saattaa pienten resurssien takia olla melko kirjavasti hoidettu.
Kyselyn perusteella kirjallinen kunnossapitosuunnitelma on käytössä vain noin kolmasosalla vastanneista (37 %). Osuus on noussut vuoden 2019 luvusta (27 %). Sähköinen seurantasovellus oli käytössä vain 20 prosentilla vastaajista ja muu menetelmä (Excel, Word tms.) kolmanneksella (30 %). Seurantamenetelmien käytön osuus on noussut hieman edellisvuodesta, mutta edelleenkään valtaosalla vastanneista (50 %) ei ole käytössä systemaattista kunnossapidon seurantaa.
Miltä pienen lämpölaitoksen tulevaisuus näyttää?
Pienillä lämpölaitoksilla on ollut merkittävä ja luonteva tehtävä haja-asutusalueiden taajamien lämpöenergian tuottajina. Polttoaine saadaan yleensä hankittua logistisesti järkevältä etäisyydeltä, usein jopa oman kunnan alueelta, millä on positiivinen vaikutus myös aluetalouteen. Aseman säilymistä auttaa maltillinen hinnoittelu, johon auttaa lämpölaitosten systemaattiseen kunnossapitoon satsaus. Lämpölaitoskyselyn perusteella kunnossapidossa olisi vielä monella laitoksella työsarkaa.
Ulkoisena uhkana on EU:n 55-valmiuspaketin (Fit for 55) tiukentuvat uusiutuvan energian direktiivin (RED III) vaatimukset, jotka saattavat tuoda hankaluuksia biolämpölaitosten toimintaan. Suomella on tässäkin tärkeitä etuja valvottavanaan, jotta vihreä siirtymä tapahtuisi hallitusti ja oikeudenmukaisesti.
Teksti: Vesa Peltola. Kirjoittaja on energia-asiantuntija Suomen Kuntaliitossa
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan juuri ilmestyneessä Kuntatekniikan numerossa 4/2021.
