Tornin runko-osa on valaistu valkoisella valolla ja lasikatoksen pääsävynä hehkuu oranssi, jouluna keltainen ja juhlapäivinä valkoinen valo. Valaistu torni näkyy hyvin Hämeenlinnanväylälle ollen maamerkkinä uudelle Keimolanmäen asuinalueelle. (Kuva: Markus Sinervä)

Vantaan Keimolan moottoriradan värikäs – ja äänekäs – historia tallentui uuden asuinalueen kaupunkiaukioon. Hanke palkittiin viime vuoden lopulla Kuntatekniikan saavutuksena rakennushankkeiden joukossa.

Keimolan moottoriradan perusti kilpa-autoilija Curt Lincoln vuonna 1965. Arkkitehti Dag Englund suunnitteli moottoriradan valvontatornin, josta kilpailuja selostettiin radan toiminta-aikana vuosina 1966–1978.

Keimolanajot, Helsingin vauhtikisat ja suurajot sekä Suomen Grand Prix saavuttivat suuren suosion myös ulkomaisten kuljettajien keskuudessa. Vuonna 1968 moottorirata siirtyi Wihuri-yhtymälle, jolloin radalla vietettiin moottoriurheilun lisäksi erilaisia showtapahtumia, juhannusjuhlia ja rock-konsertteja.

Keimolan moottoriradan toiminta päättyi 21.10.1978 takaperinajon maailmanennätykseen, jossa peruutettiin yhtäjaksoisesti 1770 kilometriä yhden vuorokauden aikana.

Tämän jälkeen alueella harjoitettiin epävirallisia ajotapahtumia, jotka päättyivät vuonna 1989 uuden omistajan, Sanoma Oy:n toimesta, kun radan asfaltti rouhittiin ajokelvottomaksi. Vuonna 2004 alueella sijainnut rengasvarasto paloi ja samalla myös valvontatornin puurakenteet tuhoutuivat.

Vuonna 2009 laadittiin alueen maanomistajan Sanoma Oyj:n ja Vantaan kaupungin kesken Keimolan-mäen toteuttamissopimus. Siinä yleiset alueet ja yleisten rakennusten tontit sekä asuinrakennusmaata 50 % alueen asuinrakennusoikeuden määrästä siirtyivät kaupungille.

Ehtoina oli laatia Sanoma Oyj:n teettämän yksityiskohtaisen maankäyttösuunnitelman pohjalta asemakaava ja siihen liittyvä rakentamisohje, lähiympäristösuunnitelma ja taideohje, jonka tavoitteena oli liittää taide osaksi arkkitehtuuria.

Valvontatornista uuden asuinalueen maamerkki

Kunnallistekniikan suunnittelu ja rakentaminen tuli toteuttaa vaiheittaisesti rakentamisen edetessä. Kaupungin tuli myös kunnostaa vanhan Keimolanradan valvontatorni valoteokseksi. Alueen omaleimaisuutta ja paikan henkeä oli tuettava alueen suunnittelussa huomioimalla Keimolan moottoriradan historia.

Tavoitteena oli laadukas, viihtyisä ja monimuotoisia asuin- ja työtiloja tarjoava asuinalue keskusta- ja lähipalveluineen. Hämeenlinnan väylän meluntorjunta ratkaistiin massoittelemalla käärmetalot moottoritietä vasten.

Myös energiatehokkuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Samana vuonna vahvistui Keimolanmäen asemakaava, joka mahdollistaa asuntoja noin 2 500 asukkaalle ja toimisto- ja työpaikka-alueen. Asuntorakentaminen alkoi vuonna 2015.

Vuonna 2011 kaupunki järjesti Lincolninaukiosta ja valvontatornista ideakilpailun kutsukilpailuna yhteistyössä SAFA:n ja Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa. Kilpailun voitti WSP:n ehdotus ’Ombra’, jonka kantavana ajatuksena oli alueen historiaa kunnioittava ja samalla uutta identiteettiä luova toiminnallinen kaupunkitila.

Interaktiivisesta tilataideteoksesta vastasivat kuvanveistäjä Marjukka Korhonen ja äänituottaja Markus Raivio, jotka tekivät yhteistyötä suunnittelijoiden kanssa myös koko aukion ilmeen suunnittelussa. Hankkeen pääsuunnittelusta ja tornin rakenne- ja valaistussuunnittelusta vastasi WSP Finland Oy.

Torni suojeltu asemakaavassa

Valvontatorni on asemakaavalla suojeltu. Sen rakenne koostuu sylinterimäisistä elementeistä ja korkeus maanpinnasta on 16 metriä. Tornin rakennetta muutettiin siten, että tornin ylimmälle tasanteelle suunniteltiin teräksisiin avaruusristikoihin tukeutuva lasikate. Katos muodostui 12 avaruusristikkolohkosta katoksen ulkohalkaisijan ollessa 18 m.

Valvontatornia vahvistettiin siten, että olevaa runkoa vasten valettiin uusi 150 mm vahva teräsbetonirunko, jonka sisäpuolelle rakennettiin uusi runko kantamaan katoksesta tulevat kuormat. Samalla portaita jouduttiin kaventamaan.

Katoksen hulevedet liitettiin aukion hulevesijärjestelmään. Perustuksia peruskorjattiin ja laajennettiin. Tasanteille sijoitettiin valaistusta ja taideteoksen äänentoistolaitteet ja liiketunnistimet.

Välitasanteiden oviaukot valettiin umpeen ja katutasolle lisättiin ovi, jonka kautta pääsee sisälle torniin sekä käsiksi kahden sähkökeskuksen ja lämmitettävän av-laitekaapin toimintoihin.

Valvontatornin rungon alaosassa konservoitiin alkuperäisiä mainostekstejä, jotka suojattiin kaarevilla lasielementeillä. Tornin urakasta vastasi NCC Suomi Oy ja työ tehtiin puitesopimuksen mukaisena laskutustyönä kaupungin Tilakeskukselle.

Historian eläväksi tekevä kaupunkiaukio

Valvontatornin ympärillä on betoninen soittoalusta, joka koostuu 24 samankokoisesta elementistä, joihin on asennettu pronssiset sävel- ja soittopaikkamerkit sekä tornin valaisimia. Teos reagoi liikkeeseen liiketunnistimien avulla ja eri säveliä ja liikkeitä yhdistämällä voi luoda oman esityksen yksin tai ryhmässä.

Jokainen esitys muuntuu soittajan ja kuulijan sijainnin mukaan. Tornin äänimaisema pohjautuu kilpa-autoilija Leo Kinnusen kilpa-auton ääniin. Muusikko Esa Kotilainen sävelsi taideteokselle kantasävellyksen, joka esitetään yleisölle syksyllä 2021.

Soittoalustan edustalla on 20 betonista ja 5 pronssista formularengasta, jotka toimivat istuimina ja sisältävät fragmentteja alueen historiasta. Pronssissa renkaissa on tärinäkaiuttimet, jotta myös tuntoaistilla pystyy kokemaan teoksen äänet.

Moottoriradan kartta on massakuvioinnilla toteutettuna tornin läheisyydessä. Moottoriradan historia tulee eläväksi 11 infokyltin tekstien, kuvien ja pistekirjoitusten välityksellä ja sieltä löytyy myös ohjeet Ombran soittamiseen.

Ruutulippu ei enää heilahda

Aukion päällysteenä on betonilaatat, jotka muodostavat mustavalkoisen ruutulippukuvion. Kohteeseen suunnitellut betoniset kaarevat penkit ja värikäs betoninen leikkikumpu, moottoriradan kartta sekä punaiset valaisinpylväät vahvistavat alueen identiteettiä.

Aukion kalusteet, kukkivat puut ja valaisimet sijoittuvat aukion kaakkoislaidalle, jonka edustalle muodostuu pitkänomainen avoin tila, jonka päätteenä on valvontatorni. Pikku-Keimolan puisto alueen eteläpäässä sisältää leikkipaikan sekä lähiliikuntapaikan, kirsikkapuita sekä ojapainanteen laidoille sijoittuvan perhosniityn.

Myös alueen asuintalojen arkkitehtuurissa on tuotu esille moottoriurheiluhistoriaa. Lincolninaukio ja Pikku-Keimolan puisto valmistuivat vuonna 2019. Ombra kuuluu Vantaan taidemuseon kokoelmaan.

 

Fakta: Hankkeen toteutus

Aukion ja puiston perustusrakenteet, vesihuolto- ja vihertyöt kaupungin oma hankerakentaminen.

Kiveystyöt Suomen Maisemarakentaja Oy.

Aukion ja puiston valaistus- ja sähkösuunnittelu SEU Oy, rakentaminen Eltel Networks Oy.

Taideteoksen suunnittelu, valmistus ja valvonta Marjukka Korhonen ja Markus Raivio.

Pronssivalutyöt Herttoniemen taidevalimo Oy.

Betonisten taideteosten, penkkien ja leikkikummun valmistus Betonipallas Oy/ Pertti Kukkonen ja Vihdin Betoni Oy.

Mainostekstien konservointi Kollaasi/Hanna Rotonen.

Av-tekniikka ja asennus sekä huolto Pro Av Saarikko Oy.

Opastaulut Penora Oy, levytulosteet Grano Oy, pistekirjoitus Näkövammaisten liitto.

Keimolan moottoristadionin kartta Elpac Oy.

Hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 4,5 M€.

 

Kirjoittaja on projektisuunnittelija Vantaan kaupungin Kadut ja puistot -palvelualueella.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Kuntatekniikan numerossa 1/2021.

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*