Luonnonjään latujen teko tai auraus aloitetaan moottorikelkalla tai mönkijällä (paino kuljettajineen noin 500 kg), kun teräsjäätä on vähintään 15 cm. (Kuva: Petri Angelvuo/Helsingin kaupunki)

Luonnonjäille tehtävien liikuntareittien työturvallisuuden kannalta on oleellista tarkkailla jään kantavuutta koko kauden ajan. Tässä artikkelissa kuvataan parhaita käytäntöjä luonnonjäille tehtävien liikuntareittien ylläpidossa sekä työ- ja käyttäjäturvallisuuden varmistamisessa.

Luonnonjäille tehtävien liikuntareittien ylläpitoon liittyy aina riskejä, koska jään kantavuus vaihtelee jään laadun ja paksuuden sekä olosuhteiden mukaan. Käyttäjille tärkeintä on ajantasainen tiedotus reittien kunnossapidon tilanteesta ja arviot reittien kunnosta.

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Espoo, Helsinki, Järvenpää ja Tuusula osallistuvat hankkeeseen, joka keskittyy luonnonjäille tehtävien ulkoilureittien käyttäjäturvallisuuden sekä koneellisen kunnossapidon työturvallisuuden varmistamiseen.

Hankkeen taustalla on osallistuvien kuntien liikuntatoimien tarve parantaa ensisijaisesti kunnossapidon työturvallisuutta. Kunnat tekevät töiden suunnittelun, riskienarvioinnin, päätöksenteon ja käyttäjien informoinnin omien käytäntöjen pohjalta. Haasteeksi koetaan työturvallisuuden lisäksi se, ettei ole olemassa yleistä ohjeistusta sille, miten reittien käyttäjiä tulisi informoida jäällä liikkumisesta.

Tapaturmavaarat

Hankkeen jo päättyneen osatehtävän tavoitteena oli kehittää käyttäjä- ja työturvallisuutta arvioimalla jäällä tapahtuvien kunnossapitotöiden riskejä. Aluksi tunnistettiin toimenpiteet ja kunnossapitotyöt, joita jäälle tehtäviä reittejä perustettaessa ja niitä kauden aikana ylläpidettäessä tehdään.

Seuraavaksi analysoitiin toimenpiteisiin ja kunnossapitotöihin liittyvät tapaturmavaarat sekä niiden syyt ja seuraukset. Tämän jälkeen määritettiin eri toimenpiteille ja kunnossapitotöille parhaat käytännöt kuntien asiantuntijoiden kokemuksiin perustuen.

Lisäksi käytiin läpi erilaiset tavat tiedottaa käyttäjille jäälle tehtyjen reittien kunnosta sekä ideoitiin, miten vallitsevasta tilanteesta voidaan informoida käyttäjiä mahdollisimman tehokkaasti.

Toisessa osatehtävässä tavoitteena on tutkia ja kehittää ainetta rikkomattomia jään paksuuden mittausmenetelmiä, jotta voidaan saada tietoa jään kantavuudesta nykyistä tehokkaammin ja luotettavammin sekä nopeuttaa olosuhteiden turvallisuuden arviointia.

Jään paksuuden mittaamista radioaalloilla on tutkittu aiemminkin. Nykyään on markkinoilla impulssitutkia, jotka hyödyntävät laajaa taajuuskaistaa pienellä tehotasolla ja joista yksi on tehty nimenomaan jään paksuuden mittaamiseen (venäläinen PicoR-ice). Suomessa on yrityksiä, jotka tekevät maaperämittauksia amerikkalaisilla impulssitutkilla. Hankkeessa tehdään talvella 2019 testejä näillä laitteilla Tuusulanjärvellä.

Hankkeen kolmantena tavoitteena on suunnitella liikuntareittien kunnossapitokoneisiin asennettavat turvalaitteet kuljettajan työturvallisuuden parantamiseksi. Turvalaitteiden avulla kone ei uppoa eikä kaadu jään mahdollisesti pettäessä.

Jään paksuuden mittaus

Järven ja meren jäällä toteutettavien kunnossapitotöiden turvallisuus edellyttää riittävää jään kantavuutta, jonka määrittämiseksi tarvitaan tietoa jään tehollisesta paksuudesta. Käytännössä mittaukset tehdään kairanrei’istä mittakepillä. Kohva- ja teräsjääkerrosten määrittämiseksi jäästä otetaan myös näytepaloja kantavuusarvion vahvistamiseksi. Näytepala otetaan joko jäänäyteporalla tai sahaamalla.

Mittaus tulee tehdä kauden alussa parityöskentelynä valoisaan aikaan eivätkä mittaajat saa kulkea jäällä aivan vierekkäin. Mittauksia tulee tehdä reitillä ja sen välittömässä läheisyydessä noin 100 metrin välein, mutta kokemuksen kertyessä mittauspisteiden etäisyyttä voidaan lyhentää tai pidentää paikasta riippuen.

Mittaajilla pitää olla yllään riittävä varustus: pelastuspuku, jäänaskalit, merkinantopilli ja heittoliina jäihin putoamisen varalta. Jäällä työskentelevien työntekijöiden pitää aina ilmoittaa työnjohdolle, milloin jäälle ollaan menossa. Kaikki jään kantavuutta määrittävät mittaukset dokumentoidaan. Mittauspaikka ja mittatulos sekä mahdolliset muut huomiot kirjataan ylös.

Jään paksuutta tulee tarkkailla monista eri mittauspisteistä koko kauden ajan. Mittauksia tehdään vähintään kerran viikossa useista mittauspisteistä. Mittauksilla varmistetaan, että jää kestää käytettävän kaluston ja selvitetään, voidaanko ottaa raskaampaa kalustoa käyttöön.

Useita päiviä kestävien leutojen jaksojen jälkeen jään paksuutta on mitattava samaan tapaan kuin kauden alkaessa. Suuri kohvajään osuus, virtaukset ja jään halkeamat heikentävät jään kantavuutta paikallisesti. Keväällä jään tikkuuntumista eli rakenteen muuttumista seurataan kairaamalla ja näytepalojen avulla.

Luonnonjäässä on tyypillisesti jonkin verran halkeamia, joita on vaikea havaita koneellisten kunnossapitotöiden aikana. Halkeaman koosta riippuen ne voivat heikentää jään kantavuutta tai pienempinä aiheuttaa vaaratilanteita erityisesti luistelijoille. Jos halkeama kasvaa märäksi railoksi, ts. halkeamasta tulee jään pinnalle vettä, on halkeama koko jääkerroksen vahvuinen ja heikentää merkittävästi jään kantavuutta.

Kunnossapitotöiden turvallisuus

Ulkoliikuntapaikkojen kunnossapitotyöt luonnon jäillä sisältävät hiihtourien ja -latujen höyläämistä sekä luistinratojen ja kävelyreittien auraamista. Reittien kunnossapitotöitä tekevillä työtekijöillä on oltava mukanaan ja yllään sellaiset varusteet, joilla on mahdollista päästä ylös avannosta ja joiden avulla voidaan hälyttää tarvittaessa apua.

Parityöskentely on suositeltavaa ja ellei se ole mahdollista, nopea viestiyhteys avun saamiseksi pitää järjestää. Työkoneesta poistumista ja jäistä nousemista on harjoiteltava käytännössä ennen jäätöiden aloittamista.

Jäällä työskentelyyn ei saa määrätä ketä tahansa, vaan työntekijöiden tulee olla vapaaehtoisia ja perehdytettyjä jäällä työskentelyyn. Uusien työntekijöiden perehdytys jäällä tehtäviin töihin pitää tehdä aina kokeneempien, jo aiempina talvina itsenäisesti jäällä työtä tehneiden henkilöiden opastuksella.

Työntekijöiden koulutuksessa pitää huomioida myös käyttäjäturvallisuuden varmistaminen eli turvallinen koneiden käyttö liikuntareittien käyttäjien läheisyydessä. Työntekijöitä pitää myös kouluttaa toimimaan poikkeustilanteessa omassa työssään ja heitä pitää opastaa toimimaan oikein havaitessaan jäällä loukkaantuneen henkilön. Ensiapukurssin suorittaminen on jäällä työskenteleville tarkoituksenmukaista.

Kun jäällä työskennellään jalkaisin tai hytittömällä työkoneella, kuten mönkijällä tai moottorikelkalla, tulee työntekijällä olla yllään pelastuspuku (eli ns. kuivapuku) sekä mukana jäänaskalit (+ pilli) ja heittoliina pelastautumista varten. Hytillisessä työkoneessa pelastuspuku ei sovellu käyttöön.

Hytillisellä työkoneella työskenneltäessä kuljettajalla pitää olla mukanaan jäänaskalit (+ pilli). Kaikissa kunnossapitotöissä käytettävissä työkoneissa on oltava huomiovilkut. Hytillisissä työkoneissa on oltava vasara hytin lasin rikkomista varten eikä koneiden hyttien laseja saa korvata pleksillä, jotta lasi on mahdollista rikkoa hätätilanteessa. Työkoneisiin on myös suositeltavaa asentaa ns. kojelautakamerat mahdollisten ongelmatilanteiden jälkiselvittelyjen tueksi.

Onnettomuustilanteiden ja pienempien vahinkotilanteiden kirjaaminen on oman toiminnan kehittämisen kannalta tärkeää. Myös läheltä piti -tilanteet kannattaa kirjata ylös. Kirjanpidon tarkoituksena on tunnistaa niitä vaaranpaikkoja, joissa tapahtuu usein saman tyyppisiä onnettomuuksia tai löytää tekijöitä, joita korjaamalla ja kehittämällä vahinkoja pystytään ehkäisemään.

Tehokas informointi reittien kunnosta

Reittien käyttäjille – luistelijoille, kävelijöille ja hiihtäjille – tärkeintä on ajantasainen tiedotus reittien kunnossapidon tilanteesta sekä arviot reittien kunnosta. Tiedottaminen kannattaa pääsääntöisesti tehdä sähköisin välinein.

On suositeltavaa valita yksi tiedotuskanava, johon muista palveluista viitataan. Esimerkiksi kunnan virallinen nettisivu on luonteva paikka kunnan vastuulla olevien reittien kunnosta tiedottamiseen.

Netissä kannattaa kertoa viimeisimmästä kunnossapitotyöstä (mitä, milloin) ja luonnehtia radan kuntoa sopivalla asteikolla (esim. hyvä/välttävä/suljettu). Tiedottamisessa voi hyödyntää ajantasaista kuvamateriaalia reiteiltä.

Jäälle tuloreittien varteen on suositeltavaa asentaa kyltit, joissa liikkujille kerrotaan perustietoja reitistä. Kylteissä on: karttapiirros radasta, jossa on radan pituustiedot, kiertosuunta sekä ylläpidetyt reittityypit; varoitus railoista; hätäilmoitusohje ja sijaintipaikan osoitetiedot; radan ylläpitäjän yhteystiedot; varoitus kunnossapitokoneista reiteillä sekä suositukset käyttäjien varusteista.

Talvet ovat muuttuneet vaihtelevammiksi, ja yhä useammin tulee eteen tilanne, jolloin jo avattu ulkoilureitti joudutaan sulkemaan, kunnes keliolot mahdollistavat jälleen turvallisen liikkumisen jäällä. Yleisimmille tuloreiteille on suositeltavaa laittaa puomit ja kyltti ”rata suljettu” esimerkiksi veden noustessa jään päälle tai rataa jäädytettäessä. Keväällä kauden päättyessä yleisimmille tuloreiteille laitetaan kyltit, joissa kerrotaan, että rata on suljettu.

Hanketta rahoittavat osallistuvat kaupungit sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Lisää hyvistä käytännöistä voi lukea hankkeen raportista VTT:n internetsivuilla: https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2018/VTT-R-01705-18.pdf

 

Fakta: Teräsjäätä oltava ainakin 15 cm

Kairareiästä tai näytepalasta mitataan teräsjään ja tumman kohvajään paksuudet kantavuuden arviointia varten.

Kantavuuden arvioinnissa sovelletaan tehollisen jään vahvuuden määritelmää Työturvallisuuskeskuksen www-sivuilta löytyvän tiedon mukaan.

Hankkeessa mukana olevat kunnat soveltavat em. taulukkoa seuraavasti:

Latujen teko tai auraus aloitetaan moottorikelkalla tai mönkijällä (paino kuljettajineen noin 500 kg), kun teräsjäätä on vähintään 15 cm.

Kiinteistötraktorilla (paino noin 2 t) jäälle mennään, kun teräsjäätä on 25 cm ja noin 3,5 tonnin painoisella traktorilla tai latukoneella työ jäällä aloitetaan, kun jään tehollinen vahvuus on vähintään 35 cm.

Jään paksuus voi vaihdella mittauksissa huomattavasti paikasta riippuen, joten päätös jäälle menemisestä tehdään aina heikoimman mittaustuloksen perusteella.

Teksti: Jaana Keränen, Tero Välisalo, Eila Lehmus ja Ilkka Marttila

Kirjoittajat työskentelevät VTT Oy:ssa, Jaana Keränen, Tero Välisalo ja Ilkka Marttila tutkijoina sekä Eila Lehmus tutkimustiimin päällikkönä.

Artikkeli on julkaistu Kuntatekniikan numerossa 1/2019.

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*