Ainakin Kuopiossa, Mikkelissä ja Lapualla tunnetaan ongelmat, joita vesihuoltoverkostoon liittymisvelvollisuudet aiheuttavat. (Kuva: HSY/Annika Laine)

Haja-asutusalueiden kiinteistöjen ei enää välttämättä tarvitse liittyä vesihuoltoverkostoihin. Monissa kunnissa lainsäädännöllisesti epäselvä tilanne haittaa vesihuoltolain mukaisten tavoitteiden saavuttamista ja vesihuollon yleistä kehittämistä. Pahimmillaan vesiosuuskuntia uhkaa konkurssi.

Haja-asutusalueiden vesi- ja jätevesihuoltoa koskevat normit on kirjattu ympäristönsuojelulakiin, vesihuoltolakiin sekä jätevesiasetukseen.  Normit määrittelevät niin verkostoon liittymistä kuin talousvesien kiinteistökohtaista käsittelyä.

Alkuperäisiin lakipykäliin on myöhemmin tehty suurempia ja pienempiä lievennyksiä. Vuoden 2019 alusta taajaman ulkopuolella sijaitsevan kiinteistön ei välttämättä tarvitse liittyä kunnan tai muun paikallisen yhteisön rakentamaan vesi- tai viemäriverkostoon, mikäli kiinteistön kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä täyttää mm. ympäristönsuojelulain vaatimukset.

– Muutoksilla on haluttu huolehtia siitä, että jos kiinteistö on investoinut jätevesijärjestelmän korjaamiseen tai ajan tasalle saattamiseen, ei sen tulisi joutua heti perään investoimaan verkoston liittymismaksuun, toteaa Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Miira Riipinen.

Riipisen mukaan vesihuoltolain liittymisvelvollisuutta koskeva lainsäädäntö ja siinä olevat viittaukset ympäristönsuojelulakiin ovat kuitenkin niin monitulkintaisia, ettei kukaan oikein tiedä, pitääkö verkostoon liittyä vai ei.

”Laki voi ajaa konkurssiin”

– Lakipykälien lievennysten yhteisvaikutuksesta saattaa hyvinkin seurata ongelmia haja-asutusalueiden asukkaiden vesihuollolle ja vesihuoltolaitosten taloudelle, mistä käytännössä voi seurata vesihuollon asiakasmaksujen nousua, Riipinen pohtii.

Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi se, että vanhat sakokaivot saastuttavat lähialueiden juomavesiä tai vesistöjä, ja kunta joutuu sen takia investoimaan vesihuoltoverkoston rakentamiseen, mutta verkostoon ei kuitenkaan ole pakko liittyä.

– Kunnan velvollisuudet ja oikeudet vesihuollon järjestämisessä taajamien ulkopuolella eivät näiden lievennysten johdosta ole nyt tasapainossa, Riipinen toteaa.

Hän arvelee, että ne vesiosuuskunnat, jotka investoivat verkostoonsa, mutta eivät saa liittyjiä verkostoonsa, voivat hyvinkin ajautua suuriin vaikeuksiin.

– Osuuskuntien kannalta tilanne on nurinkurinen siksikin, että aikanaan valtio kannusti ja tuki osuuskuntien perustamista. Nyt sitten on säädetty lait, jotka ajavat osuuskuntia konkursseihin. Kunnat ovat vielä usein osuuskuntien lainojen takaajia, jolloin nämäkin kustannukset kaatuvat kuntien maksettaviksi, summaa Riipinen.

Teksti: Matti Valli

Lue artikkeli kokonaisuudessaan uudesta Kuntatekniikka-lehdestä.

 

Markku Vento
markku.vento@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*