Kuntaliitto: Lakiesitys heikentää jätehuoltoa

Hallitus pyrkii tekemä jätehuollossa tilaa yksityisille toimijoille kuntasektorin kustannuksella. Yksityisellä sektorilla ei kuitenkaan ole tarvittavaa kapasiteettia, joka kunnilla on. Kuntaliiton mukaan uusi jätelakiesitys uhkaa heikentää jätehuollon toimivuutta.

Näin voi Kuntaliiton erityisasiantuntijan Tuulia Innalan mukaan kiteyttää asetelman, kun ympäristöministeriössä on valmisteltu esitys jätelain muutokseksi.

– Tämä on osa hallitusohjelman yksityistämistavoitetta.

Jätepolitiikka herättää tunteita ja siinä on tavoitteita, jotka ovat osin ristikkäisiä. Jätehuolto on ympäristöpolitiikkaa, mutta yhä enemmän sitä tarkastellaan elinkeinotoiminnan kenttänä. Jätteen tuottajat, sekä yksityiset ihmiset että yritykset ja yhteisöt, arvioivat kustannuksia ja helppoutta.

Yksityisen ja julkisen sektorin rooli jätepolitiikassa herättää keskustelua sekä valtakunnallisella tasolla että kunnissa, joissa on käyty ankariakin taisteluja keskitetynkunnan kilpailuttaman ja toisaalta kiinteistön järjestämän jätteenkuljetuksen välillä.

Ei enää kaatopaikoille

Ensisijainen virallinen tavoite on jätteitten synnyn vähentäminen. Toisaalta jätehuollosta halutaan taloudellisesti kannattavaa, mikä normaalisti edellyttää, että käytössä on riittävästi volyymia.

Innala varoittaa kuitenkin liikaa yksinkertaistamasta asetelmaa.

– Tärkeintähän on, että jätettä ei päädy kaatopaikoille, kuten vielä 20–30 vuotta sitten. Silloin kaatopaikoille kuopattiin hyvää käyttökelpoista materiaalia.

– Jätteen synnyn ehkäisy on todella vaikeaa, eikä sitä oikein voi mitenkään luotettavasti mitata, hän sanoo.

Jätteitten absoluuttinen määrä ei hänen mukaansa kerro koko totuutta.

– Tavoite on katkaista jätteen määrän ja bruttokansantuotteen kasvun välinen yhteys.

– Mutta miten voi selvittää, paljonko jätettä on tosiasiallisesti jäänyt syntymättä? Innala kysyy.

Riittääkö jätettä

Jätehierarkialla tarkoitetaan eri tahoilla sitä, että ensisijaisesti pyritään vähentämään tarpeettomaksi jäävää tavaraa, sitten pyritään löytämään sille uusi käyttö. Kolmas porras on hyödyntää tarpeettomaksi käyneen hyödykkeen sisältämä materiaali uudestaan. Jos sekään ei onnistu, seuraava vaihe on jätteen energiakäyttö. Lopulta kaatopaioille ei pitäisi päätyä mitään.

Se, että eri vaiheiden halutaan olevan kaupallisesti tai ainakin taloudellisesti kannattavaa, on pelätty johtavan siihen, että jätehierarkiasta ei pidetä kiinni.

Esimerkiksi jätteen energiakäyttöön tarvitaan riittävästi jätettä, jotta se olisi kannattavaa, ja sen on pelätty aiheuttavan sen, että kierrätyskelpoista jätettä meneekin polttoon.
Innala ei näe riskiä kovin suurena.

– Suomen jätteenpolttolaitosten kapasiteetti on päinvastoin tällä hetkellä liian pieni. Pikemminkin meiltä joudutaan viemään jätettä ulkomaille poltettavaksi.

Tilanne muuttui olennaisesti, kun orgaanisen jätteen kuljettaminen kaatopaikoille kiellettiin viime vuoden alusta.

Mutta vaikka polttokapasiteetti on nyt vajaa, tilanne voi olla toinen parinkymmenen vuoden kuluttua, Innala huomauttaa.

– Mutta sitten osa kapasiteetista on ehkä tullut tiensä päähän tai sitten jätettä tuodaan esimerkiksi Itä-Euroopasta maista, joissa hyötykäyttö ei ole yhtä pitkällä.

Kiertotalous kehittyy

Kuntaliiton Innala luottaa siihen, että jätepolitiikka toimii ja kehittyy. Kiertotaloutta kehitetään ja myös säädellään. Hän uskoo myös, että vaikka ympäristöllisissä ja taloudellisissa intresseissä on väistämättä ristiriitoja, ne voidaan yhdistää.

Jos jäte aidosti kiertää, sille on markkinoita. Jätettä menee yhä vähemmän hukkaan ja kiertotaloudelle on materiaalia.

Hän huomauttaa myös, että maissa, joissa jätettä hyödynnetään paljon nergiana, myös kiertotalous on kehittynyt.

Innalan mukaan kaupallisen sektorin tärkeä argumentti on, että kunnat eivät edistä kiertotaloutta.

– Tosiasiassa juuri kunnat ovat investoineet todella paljon materiaalikierrätykseen, Innala painottaa ja kehottaa vertaamaan entisaikojen kaatopaikkoihin.

Lakiesitys supistaisi kuntien roolia

Ympäristöministeriön työryhmä esittää, että kunnan velvollisuutta järjestää jätehuolto supistettaisiin niin, että se koskisi vain asumisessa ja kunnan toiminnassa syntyvää yhdyskuntajätettä. Yhdyskuntajätteen osuus kaikesta jätteestä on vain kolme prosenttia.

– Kunnat ovat valtion ohjaamana ja lainsäädännön edellyttämällä tavalla investoineet ja panostaneet nykyisen laajemman vastuunsa mukaisen jätehuollon järjestelyihin noin miljardi euroa, Kuntaliitto huomauttaa lakiesityksestä antamassaan kommentissa.

– Palvelujen saatavuuden varmistamiseksi kunnan jätehuoltovastuu tulisi säilyttää nykyisellään siten, että kuntien jätehuollon järjestämisvelvoitteeseen kuuluvat asumisen jätteiden lisäksi julkisen hallinto- ja palvelutoiminnan sekä yksityisen koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuollon yhdyskuntajätteet, Tuulia Innala sanoo.

Ulosmyyntirajasta erimielisyyttä

Hankintalaissa kuntien sidosyksiköitten ulosmyyntiraja on 2019 alkaen viisi prosenttia ja 500 000 euroa sekä sitä ennen siirtymäaikana kymmenen prosenttia, mutta jätehuollossa 15 vuonna 2017.Eduskunta tunnisti jätehuoltojärjestelmän poikkeuksellisuuden.

Ympäristöministeriön työryhmä esittää jätehuoltoon pysyvää kymmenen prosentin rajaa. Hankintadirektiivi mahdollistaa 20 prosentin myynnin muille kuin omistajille.

Kuntaliiton mukaan ehdotettu kymmenen prosentinkaan ulosmyyntiraja ei ole jätehuollon toimialalla riittävä, koska jätehuollon tavoitteena on turvata jätehuoltopalveluiden saatavuus koko maassa ja toisaalta pitää kuntien toissijainen palveluvelvoite poikkeusmenettelynä.

– Pysyväksi ulosmyyntirajaksi tulee säätää hankintadirektiivin puitteissa vähintään 15 prosentin ulosmyynti ilman euromääräistä rajaa, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina vaatii.

Kuntien toissijainen palveluvelvoite tarkoittaa sitä, että kunnilla on nyt velvoite tarjota jätehuoltopalveluja myös yrityksille, jos palveluja ei ole niille kohtuullisesti saatavilla markkinoilta.

Yksityiset jätehuoltopalvelumarkkinat eivät ole sijoittuneet Suomessa alueellisesti tasaisesti, Kuntaliitto huomauttaa. Yksityiset jätehuoltotoimijat tukeutuvat lisäksi käsittelypalveluissaan merkittävästi kunnan palveluihin.

– Tänään julkaistussa raportissa on unohdettu kokonaan palvelun tarvitsijan näkökulma, mistä johtuen osa palvelua käyttävistä uhkaa jäädä jätehuoltopalvelun ulkopuolelle, sanoo Innala.

Hän sanoo, että ilman kuntien sidosyksiköitä sidosyksikkötoimijoita tiettyjä jätehuoltopalveluja ei olisi alueellisesti saatavilla tai alueella olisi vain yksi kaupallinen toimija ilman kilpailua.

– Sidosyksiköt saattavat näin jopa edistää paikallista kilpailua, Innala huomauttaa.

Eurooppalaisesta jätehierarkiasta lisää täällä.

 

EERO KARISTO