Vesialueiden ja vesivarojen käyttöä säätelevä vesilaki uudistuu 2012 alusta. Sen soveltamisalassa ja periaatteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lain rakennetta ja säännösten sanamuotoja on uudistettu ja hallinnon muutokset on otettu huomioon.

Uusi vesilaki (587/2011) tulee voimaan 1.1.2012 ja samalla kumotaan vanha vesilaki (264/1961). Vanhan vesilain nojalla annetut asetukset sekä valtioneuvoston ja ministeriöiden päätöksen jäävät kuitenkin voimaan, kunnes uuden vesilain nojalla toisin säädetään. Uusi vesilaki on paljolti vanhan vesilain kaltainen, tosin noin 200 pykälää lyhyempi. Vesilain säätämisen yhteydessä tehtiin pääosin teknisluoteisia tarkistuksia 15 muuhun lakiin.
 
Vesitaloushankkeita koskevaa sääntelyä on yhdenmukaistettu ja kaikkia hankkeita koskevat yhteiset säännökset on koottu lain 2 ja 3 lukuihin. Ilmoittamisvelvollisuutta on laajennettu ruoppauksen ja vesialueen pohjasta tapahtuvan maa-ainesten kotitarveoton lisäksi koskemaan nyt myös vedenottoa ja vähäistä suurempaa ojitusta. Ilmoitukset toimitetaan ely-keskukselle, joka tarvittaessa ohjaa hankkeesta vastaavan hakemaan lupaa hankkeelle.
 
Yleisen luvanvaraisuuden osalta on vesistön ja pohjavesiesiintymän tilan huononeminen sekä puron uoman luonnontilan vaarantaminen nostettu aiempaa korostetummin esiin. Luonnontilaisten purojen ja pienvesien luontoarvojen turvaaminen on ollut yksi uuden lain tavoitteista. Aina luvanvaraisten hankkeiden luettelossa merkittävin muutos on ruoppausten luvanvaraisuuden kytkeminen ruoppausmassan määrän osalta 500 m³:n rajaan.
 
Vesilain lupa- ja valvontaviranomaiset
 
Vesilain mukainen lupaviranomainen on aluehallintovirasto (AVI) ja valvontaviranomaisia ovat valtion valvontaviranomainen (ely-keskus) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka toimii itsenäisenä ja riippumattomana vesilain valvontaviranomaisena valtion valvontaviranomaisen rinnalla. Päätösasioina kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu ratkaista eräitä veden ottamiseen ja ojitukseen liittyviä vesitalousasioita.
 
Vesilakiin on lisätty myös valvonnallinen ilmoitus ely-keskukselle 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitus koskee ruoppausta ja ruoppausmassan sijoittamista, maa-ainesten ottamista vesistön pohjasta sekä pinta- ja pohjaveden ottamista. Lisäksi vastaava ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta 60 vuorokautta ennen siihen ryhtymistä.
 
Aiempaa useammat ojitusriidat ratkaistaan kunnissa
 
Ojitus vaatii aluehallintoviraston luvan, jos siitä voi aiheutua pilaantumista vesialueella tai sellainen vaikutus vesistössä, joka edellyttää lupaa vesilain yleissäännöksen perusteella. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos ojitus ainoastaan muuttaa alapuolisen puron virtaamaa.
 
Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluvat ojitusta koskevat erimielisyydet, jotka eivät edellytä avin lupaa tai ojitustoimitusta. Tällaisia ovat ojan tekeminen toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki, ojan suunnan muuttaminen, veden johtaminen toisen maalla olevaan ojaan tai puroon tai muu vastaava syy. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta ojitusasioissa laajeni hieman, koska ojitustoimitus tulee tarpeelliseksi jos asiasta ei voida sopia ja hyödynsaajia on vähintään kolme aikaisemman kahden sijasta.
 
Lue lisää tiistaina 13.12. ilmestyvästä Kuntatekniikka-lehdestä.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.