Ilmastonmuutos koskettaa ihmisiä, elinympäristöjä ja yhteiskuntaa monella eri tasolla. Olemme jo jossain määrin tottuneita ajattelemaan ilmastonmuutosta hillitseviä toimenpiteitä. Päästöjä vähentäviä tekoja ohjaavat vahvasti erilaiset kansainväliset, valtakunnalliset ja paikalliset ilmastotavoitteet. Päästölaskennat ovat arkipäivää rakennetun ympäristön hankkeissa ja hiilijalanjälkitietoa voidaan käyttää hankintapäätösten kriteerinä. Nyt olemme tilanteessa, jossa hillintä ei enää riitä vaan joudumme väistämättä sopeutumaan kuumenevaan ilmastoon ja sitä kautta muuttuviin olosuhteisiin.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ääri-ilmiöihin varautuminen koskettavat poikkileikkaavasti hyvin erilaisia asioita ja toimijoita. Tulvat, kuumeneva kaupunkiympäristö ja asunnot, muutokset ekosysteemeissä ja monet muut uudet haasteet pakottavat meidät miettimään, miten mukautamme toimintaamme, jo olemassa olevaa infrastuktuuria tai tulevaa rakennettua ympäristöämme entistä ilmastonkestävämpään suuntaan.

Muutokset vaikuttavat moneen eri näkökulmaan niin omaisuudenhallinnasta ja kunnossapidosta elinvoimaisuuteen kuin ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Nopeasti etenevä ilmastonmuutos aiheuttaa painetta sopeutumiselle ja vaikutukset näkyvät eri tavoin eri sektoreilla ja alueilla. Siksi sopeutumistoimetkaan eivät voi olla samoja joka alueella tai eri yhteiskunnan aloilla.

Ilmastotyön monet vastuut  

Alueiden ilmastotyö Suomessa on käynnistynyt kunnissa ja maakunnissa ilmastonmuutoksen hillintään liittyvillä hiilineutraaliustavoitteilla ja monesti projektipohjaisesti. Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen ovat aluekehityslain mukaan osa alueellista kehittämistä ja siten etenkin maakuntaliittojen tehtäviä.

Euroopan unionilla on ollut sopeutumista edistävä strategia vuodesta 2013 lähtien, Suomella vuodesta 2005. Haavoittuvimpina alueina Euroopan tasolla nostetaan tiheästi asutut rannikot, vuoristoseudut, joilla elinkeinot nojaavat turismiin, tiheästi asutut kaupungit, joilla lämpösaarekeilmiö pahentaa kuumuutta sekä jokitulville alttiit alueet.

Suomessa kansallisen tason riskien ja haavoittuvuuksien arvio on päivitetty viime vuonna. Vaikutuksia on tunnistettu esimerkiksi rakennettuun ympäristöön ja eri infrastruktuureihin, ihmisten terveyteen, maa- ja metsätalouteen – etenkin peltoviljelyyn ja poronhoitoon – sekä luonnonympäristöihin kuten Natura-alueisiin ja Itämeren tilaan. Ennakoivalla sopeutumisella voidaan pienentää sopeutumisen kustannuksia pysyvään toimintaympäristön muutokseen.

ELY-keskuksilla on pitkä kokemus vesienhoitoon ja tulvahallintaan liittyvissä tehtävissä ja nyt on myös perustettu kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen yksikkö. Kuntien vastuulla oleva kaavoitus ja rakentamisen ohjaus vastaavat muun muassa hulevesien hallinnasta ja luontopohjaisten ratkaisujen edistämisestä. Kuntien vastuulla on myös yritysten elinvoiman edistäminen. Ilmastolain mukaisissa kuntien ilmastosuunnitelmissa sopeutumisen suunnitelma ja -toimenpiteet ovat vapaaehtoinen osa.

Pelastuslaitokset ja aluehallintovirastot koordinoivat alueellisten riskiarvioiden valmistelua sisäministeriön toimeksiannon mukaisesti. Hyvinvointialueet vastaavat alueensa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä mukaan lukien vanhusten hoidon, kotihoidon ja ennakoivan terveyden edistämisen. Alueelliset vastuumuseot vastaavat kulttuuriperinnön ja -ympäristön vaalimisesta ja näillekin alueille muuttuvat olosuhteet aiheuttavat uudenlaista rasitusta ja siten tarvetta sopeutumistoimille.

Sopeutumisen teema on tärkeä huomioida maakuntakaavoituksessa, joka maankäyttö- ja rakennuslain perusteella kuuluu maakunnan liittojen tehtäviin. Maakuntatasoisella kaavoituksella ja siihen liittyvillä selvityksillä voi olla erittäin tärkeä rooli alueiden luonnon ja ihmisten ja infrastruktuurin sopeutumiskyvyn parantamisessa. Esimerkiksi mitä monimuotoisempi ja kytkeytyneempi luonto ja viheralueet ovat, sitä paremmin eliöt ja elinympäristöt selviävät muuttuvissa olosuhteissa.

Vaikutuksia, toimijoita ja tarpeita on siis pelkästään julkisella sektorilla paljon ja vastuut limittyvät ja saattavat olla jopa epäselviä. Ennen kuin lähdetään miettimään sopeutumisen toimenpiteitä kullekin alueelle ja toimijalle, on tärkeää kartoittaa toimintakentän ilmastonmuutoksen riskit sekä mahdolliset ryhmät, joihin vaikutukset eniten kohdistuvat.

Viime vuonna Ramboll toteutti Tampereen kaupungin ilmastonmuutoksen haavoittuvuusanalyysi, jossa paikkatiedon ja aiempien selvitysten perusteella tunnistettiin kaupungin lämpösaareke- ja tulvariskialueet. Lisäksi analysoitiin mahdollisia haavoittuvia ryhmiä ja pyydettiin heitä kertomaan haasteistaan muuttuviin oloihin liittyen. Ramboll toteutti myös ilmastonmuutoksen riskianalyysin ja kuntakohtaiset riskikortit Pohjois-Savon maakunnalle vuonna 2023, ja parhaillaan Ramboll toteuttaa vastaavanlaista työtä Etelä-Pohjanmaalle. Työn tulokset ovat hyödynnettävissä maakunnan kokonaisvaltaisessa sopeutumistyössä. Tulokset ovat myös kuntien hyödynnettävissä sopeutumistyön jalkautuksessa ja esimerkiksi osana kuntien ilmastosuunnitelmia. Projektista on tulossa esitys Kuntatekniikan päivillä toukokuussa.

Teksti: Inka Koskinen, Katri Einola